Rock, pop, alternative ›

Metodologisesta erosta: tarkastelu kohdistuu eri asioihin eli toinen siihen millaisia vaikutteita muut ovat saaneet B:n tai R:n musiikista, toinen taas siihen, kuinka B:n tai R:n musiikki vertautuu johonkin mikä on tapahtunut ENNEN niitä.
 
Kahteen ensimmäiseen listaamaani kohtaan haluan tehdä sen huomion, että usein ihmiset kyllästyvät B:n ja R:n vertaamiseen juuri siksi että näiden kahden fanit pitävät omia kriteereitään ja siten perustelujaan jotenkin absoluuttisina vaikka
 
- usein ne ovat puolivillaisesti valikoituja eikä edes ymmärretä mitä nämä kriteerit todellisuudessa ovat
- arvostelmat usein perustuvat muuhun kuin musiikkin so. yleensä toimittajien luomaan hypeen eli imagoon jonka pohjalta tarkoitushakuisesti valikoidaan osatekijät jotka "tuntuisivat sopivan" ko. imagoon
- joukossa on paljon silkkaa legendaa l. epätietoa
- vapaasti valikoiduista kriteereistä tehdyt päätelmät ovat usein aivan vääriä
- johonkin yksityiskohtaan tuijottaminen ehkäisee näkemästä miksi tuo yksityiskohta yleensäkin on siinä; ts. laajempi esteettinen tai rakenteellinen käsityskyky loistaa poissaolollaan
 
mistä syystä homma menee eipäs-juupas-moodiin tai johonkin siitä hieman hölmömpään.

Kriteeri on vaikkapa innovatiivisuus tai rajuus mikä ilmenee vaikkapa siinä että "Beatles on parempi kuin Rollarit koska musiikki on innovatiivisempaa" tai "Rollarit on parempi kuin Beatles koska heidän musiikkinsa on rajulla tavalla rajumpaa".
 
Molemmat ovat väärässä koska Rollarit on innovatiivisempi kuin Beatles sillä Beatlesin innovatiivisuus pohjautuu joidenkin - harvojen - kappaleiden ennakkoluulottomuuten musiikillisen materiaalin suhteen, vaikka Stones luo kokonaan uudenlaisen musiikillisen hahmotuksen.
 
Beatles taasen on rajumpi kuin Rollarit, sillä Beatles on "rajulla tavalla rajumpaa" musiikkia jos tarkastellaan 1) tapaa jolla vanhat rokit esitetään ja 2) luonteeltaan rajujen originaalibiisien raju rajuus.

Pesonen, ihan uteliaisuudesta kysyisin oletko mahdollisesti joku musiikkikriitikko? Kirjoitustyyli ja termien määrä täsmäisi kyllä em. ammattikuntaan:P

Muutaman musiikkikritiikin (alle kymmenen) olen joskus huvikseni kirjoittanut mutten ole ammatikseni minkäänlaista toimittajan tai musiikkikirjailijan hommaa tehnyt.

Mun mielestä ainakin on kiva lukea erilaisia mielipiteitä, näkökulmia vaikken samaa mieltä olisikaan.
 
Rollareita ja Beatlesia voi verrata keskenään koska olisi aika tylsää jos ei verrattaisi.
 
Pesoselle plussaa kaikesta, hienoja pointteja :)
 
"Vertailua syntyy itsestään esimerkiksi siitä että B ja R halusivat jakaa listaykköset keskenään eli harjoittaa jonkinlaista kartellia tahdistamalla singlejensä julkaisut tahallaan niin etteivät ne tulleet ulos ihan samaan aikaan."
 
Tämä varsinkin hieno, ainakin omissa ajatuksissa ol et nää ol kavereita.

velipesonen: Molemmat ovat väärässä koska Rollarit on innovatiivisempi kuin Beatles sillä Beatlesin innovatiivisuus pohjautuu joidenkin - harvojen - kappaleiden ennakkoluulottomuuten musiikillisen materiaalin suhteen, vaikka Stones luo kokonaan uudenlaisen musiikillisen hahmotuksen.
 
Ai ihan joidenkin harvojen kappaleiden? Aikamoista vähättelyä.
 
Mikä olisi muuten konkreettinen esimerkki Stonesin uudenlaisesta musiikillisesta hahmotuksesta?
 
lallinkumautus: Tämä varsinkin hieno, ainakin omissa ajatuksissa ol et nää ol kavereita.
 
En tiedä kaveruudesta, vaan eivätköhän nuo olleet koko ajan enemmän tai vähemmän tuttavallisissa väleissä. Kilpailuasetelma lienee ollut enemmän lehdistön kehittelemää vastakkainasettelua. En usko, että vihamiehet olisivat toistensa levyillä olleet mukana halki 1960-luvun. John Lennon ja Yoko Ono ovat mukana Rock'n'roll Circus -revyyssä siinä missä Mick Jagger lauloi mukana "All You Need Is Loven" taustoja.

Marlowe: Ai ihan joidenkin harvojen kappaleiden? Aikamoista vähättelyä.
 
Ei minulle tule mieleen kuin Tomorrow Never Knows, Only a Northern Song, It's All too Much, Within You Without You. Yleensä Georgen biiseissä on tällaista innovatiivisuutta.
 
Mikä olisi muuten konkreettinen esimerkki Stonesin uudenlaisesta musiikillisesta hahmotuksesta?
 
We Love You
 
En tiedä kaveruudesta, vaan eivätköhän nuo olleet koko ajan enemmän tai vähemmän tuttavallisissa väleissä. Kilpailuasetelma lienee ollut enemmän lehdistön kehittelemää vastakkainasettelua. En usko, että vihamiehet olisivat toistensa levyillä olleet mukana halki 1960-luvun. John Lennon ja Yoko Ono ovat mukana Rock'n'roll Circus -revyyssä siinä missä Mick Jagger lauloi mukana "All You Need Is Loven" taustoja.
 
Beatlesit ja Rollarit olivat toistensa kamuja aivan erityisesti, sekä ammatillisessa mielessä eli studiossa hengailun ja toistensa levytyksiin osallistumisen ja levyjen julkaisun tahdistamisen suhteen kuin vapaa-ajan vieton ynnä perhetuttavuuden muodossa. Kaikki heidän käytöksessään viittaa keskinäiseen suosimiseen.
 
Vastakkainasettelu oli Andrew Oldhamin keksimä syötti jonka lehdistö nielaisi siimoineen päivineen minkä jälkeen se on suvereenisti elänyt omaa elämäänsä. Ja hyvältä on maistunut näihin päiviin saakka.

velipesonen: Ei minulle tule mieleen kuin Tomorrow Never Knows, Only a Northern Song, It's All too Much, Within You Without You. Yleensä Georgen biiseissä on tällaista innovatiivisuutta.
 
No tälläkin biisiotoksella on aika mielenkiintoista esittää, että Rolling Stones olisi jotenkin innovatiivisempi, jos esimerkkikappaleesi on tasoa "We Love You".

Marlowe: No tälläkin biisiotoksella on aika mielenkiintoista esittää, että Rolling Stones olisi jotenkin innovatiivisempi, jos esimerkkikappaleesi on tasoa "We Love You".
 
En ihan ymmärrä näkemystäsi. Within You Without Youn innovatiivisuus musiikin materiaalin käsittelyssä rajoittuu melodisten säkeiden muodostumiseen ja kontrastointiin taustakuvioiden kanssa.
 
Sen sijaan We Love You ja monet muut Rollaribiisit avaavat uudenlaisen musiikillisten painotusten ja suuntien maailman.
 
Beatles on suurta taidetta ja heidän terävyytensä, vivahteikkuutensa ja energisyytensä aivan uskomatonta. Silti se on hyvin perinteistä brittiläistä taidetta, sanoisinko vaudevilleä, music hallia, lavakomediaa, olemukseltaan (ei välttämättä sisällöltään). Beatlesin kenties tärkein ominaisuus oli rienaavuus ja kaikkien mahdollisten sääntöjen tahallinen rikkominen niin että tällä keinoin syntyvä kompositio kumminkin noudattelee perinteistä muotomaailmaa. Se on sukua karikatyyrille mutta on ankarammin ikonoklastista kuin joku Kari Suomalainen.
 
Beatles ravistelee ja raastaa sääntöjä ilmaistakseen milloin mitäkin; Rollarit matkustavat uuteen mittojen, suhteiden ja ulottuvuuksien maailmaan, ikään kuin vaihtoehtoiseen todellisuuteen joka on muutakin kuin tuon todellisuuden kuva.
 
Beatlesit rakentelevat konstruktion toisensa perään kuin Leonardo ikään; Rollarit antavat konstruktiivisuuden palautua paalutukseen, perusasioihin, joiden pohjimmaiset osatekijät he valikoivat omintakeisella tavalla joka on tapa jota yleensä kutsutaan innovatiiviseksi.

Mielipidettäni saa kritisoida, mutta olen sitä mieltä että kohdasta 1:16 eteenpäin laulaa taustoja Lennon&McCartney. Laulusoundi on ainakin hämmentävän identtinen.
 
https://www.youtube.com/watch?v=_7mkOy-TfPI

Kyllä siellä toisessa kaiuttimessa semmoinen pienoinen Liverpoouul olisi kuuluvinaan.

Jenkkikiertuetta pukkaa ensi kesälle.
 
https://www.rollingstone.com/music/ … -stones-2019-no-filter-tour-757781/

Keith Richards kertoi tuoreessa haastattelussa olleensa vuoden päivät ilman alkoholia. Mies yksinkertaisesti kyllästyi viinaan ja lopetti juomisen. http://ultimateclassicrock.com/keith-richards-drinking/

HaloOfFlies: Keith Richards kertoi tuoreessa haastattelussa olleensa vuoden päivät ilman alkoholia. Mies yksinkertaisesti kyllästyi viinaan ja lopetti juomisen. http://ultimateclassicrock.com/keith-richards-drinking/
 
Tässä tapauksessa taitaa olla turha sanoa, että hyvissä ajoin.

Toivottavasti miehen suonissa virtaavan alkoholin veripitoisuus ei nouse vaarallisen korkealle. Ties vaikka se olisi menoa sen jälkeen.

HaloOfFlies: Keith Richards kertoi tuoreessa haastattelussa olleensa vuoden päivät ilman alkoholia. Mies yksinkertaisesti kyllästyi viinaan ja lopetti juomisen. http://ultimateclassicrock.com/keith-richards-drinking/
 
Vähän tulkinnan varaa sinänsä, että sanoo välillä kuitenkin viinilasillisen nappaavansa tai oluen. Että onko se välillä sitten vartin välein vai yksi lauantaisin.
 
Mutta varmaan hyvä juttu, onhan tuo Keith kyllä viime vuodet ollut muutenkin hyvinkin virkun ja terävän oloinen useimmiten mitä videopätkää, haastattelua tms. näkee.

Keef tänään 75 vuotta. Sen kunniaksi otin tänään Beggar's Banquetin kuunteluun. Sympathy For The Devilin kitarajutuista tulee aina kylmät väreet.

HaloOfFlies: Keef tänään 75 vuotta.
 
Aikas hyvin kaverilta, joka oli listaykkösenä Seuraavana Kuoleva Rocktähti-veikkauksessa 70-luvun alussa.

Valtava määrä Stonesin ennen kuulemattomia demoja ja outtakeja ilmestynyt Tubeen tämän tilin sendaamana:
 
https://www.youtube.com/channel/UCti2qY9izttDOCx67uKy27Q/videos
 
Exilen demot:) Vittu, että kuulostaa hyvältä.
https://www.youtube.com/watch?v=p_fXAKlq08g
 
En tiedä mistä tämä tubettaja on saanut kaiken haltuunsa, mutta hänellä tuntuu olevan hallussa about kaikki unreleased matsku. Parhaita noista haluaisin polttaa ceedeelle, on sen verran jees.