Bassot ›

Olen soittanut kitaraa noin 4 vuotta ja huomannut, että siitä ei ole tullut vi***akaan. Ikäkin alkaa jo painaa, mutta tahto osata on pysynyt. Olen saanut pieneen päähäni ajatuksen, että basson soiton aloittaminen saattaisi olla järkevä menettelytapa. En sano ettäkö basson soitto olisi helpompaa mutta uskoisin, että itse olisin silloin tyytyväinen vähempään. Speed metal ei välttämättä ole ollut se paras genre kitaransoiton aloittamiseen. Pidän tosin lähes kaikenlaisesta musiikista.
 
Ennen kuin myyn kitarakamani haluan varmistua muutamista asioista. Soitonopettajaan minulla ei ole mahdollisuuksia. Sellaisia on vaikea löytää täältäpäin. Sivulla X eräs opettaja paukutti kuinka tärkeää on saada asiantuntevaa ohjausta erityisesti soittouran alussa. Oliko tämä vain normaali myyntipuhe vai onko miekkosen sanoissa viisauden siemen? Kitaransoitossa olen kieltämättä kyllä kehittänyt muutamia pahoja tapoja mutta yritän korjata niitä basson kanssa. Mitä kirjaa (mieluiten suomenkielinen) suosittelisitte opiskeluun ja mistä niitä saa? Minkälaisilla kamoilla olisi hyvä aloittaa. Itse olan ajatellut Warwickin Corvette Standardia bubinga-bodylla (olen käynyt tavarapuolen evoluution jo kerran läpi). Kuten varmaan tiedätte mallia on saatavana aktiivisella ja passiivisella elektroniikalla. Mitä käytännön eroa niillä on? Mitä vahvistinta suosittelisitte (hinta noin 500 eg)? Kahteen edellämainittuun kysymykseen saatte varmaan vastailla kyllästymiseen asti mutta aion antaa itselleni anteeksi tässä asiassa, koska minulla ei todella ole minkäänlaista tietoa bassokamoista.
 
Kiitos kun jaksoitte lukea p**kapuheeni ja vielä vastata ongelmiini.

Olen saanut pieneen päähäni ajatuksen, että basson soiton aloittaminen saattaisi olla järkevä menettelytapa.
 
Kyllä itsekin olen sitä mieltä, että basso ei ole helppo soitin, mutta sillä on helpompi opetella soittamaan.
 
Soitonopettajaan minulla ei ole mahdollisuuksia. Sellaisia on vaikea löytää täältäpäin. Sivulla X eräs opettaja paukutti kuinka tärkeää on saada asiantuntevaa ohjausta erityisesti soittouran alussa. Oliko tämä vain normaali myyntipuhe vai onko miekkosen sanoissa viisauden siemen?
 
Voihan sitä itsekin opetella, aluksi tekniikkaa, asteikkoja tms. Mutta kyllä suuresti on hyötyä ´kunnon´ soitonopettajasta. Mileuiten sellaisesta joka kyselee sinulta asioita joista haluaisit lähteä, eikä sellaista joka heti ensimmäisenä antaa sinulle nuotit eteen, selittää sormitukset...tohon jälkimmäiseen väsyy yllättävän äkkiä.
 
Itseopiskeluun netistäkin löytyy paljon purtavaa.
 
Kitaransoitossa olen kieltämättä kyllä kehittänyt muutamia pahoja tapoja mutta yritän korjata niitä basson kanssa. Mitä kirjaa (mieluiten suomenkielinen) suosittelisitte opiskeluun ja mistä niitä saa?
 
Kirjastosta löytyy monia bassonsoitonkirjoja. En osaa suositella mitään, mutta eikös niistä aina joku iske parhaiten.
 
Minkälaisilla kamoilla olisi hyvä aloittaa.
 
Periaatteessa minun ei pitäisi vastata ähän lainkaan, kun en tiedä paljoankaan mistään vaikka on tullut soiteltua jo aika kauan.... Mitä täällä nyt on joskus bassoja suositeltu, niin taisi olla Yamaha RBX-270 ja Ibanez GSR200(?). Mulle on eräässä paikassa riittänyt aina eräs Hartken pikkuvahvistin, mutta tohon en uskalla sanoa enempää.
 
Toivottavasti tässä nyt oli jotain apua.
 
Edit: Ja tietty tosta 4v kitaransoitosta sulle kyllä jotain hyötyä on ollut. Ettet ihan tyhjästä aloita.

ei mitään basso tunteja!!!!!sitä vaa etit netistä tietoja ja kirjastosta bökkareita!!!!

Kyllä ainakin sen verran olis hyödyllistä saada joku näyttämään että soittotekniikan saa kohdalleen... Koska sitä näkee kaikenlaista vääntöä kun basisteja tarkkailee ja siinä vaan kädet hajoo kun soittaa huonolla tekniikalla (esim. jännetuppitulehdus etc....) Ja toisaalta ei se soitto muutenkaan huonolla tekniikalla suju :P

Mie olen tähän asti ainakin itse opetellut soittamaan.. nämä perustaidot ja muuta että hyvinhän pärjää..
 
Syksyllä sitten menen musiikkiopistoon...
 

 
Ihan hyvin osaan silti soittaa

ei mitään basso tunteja!!!!!sitä vaa etit netistä tietoja ja kirjastosta bökkareita!!!!
 
Mulla on semmonen fiilis, että _pätevän_ opettajan johdolla voi välttää pahimmat mokat, eikä kaikkia asioita tarvitse hoksata itse. Aikaa vievää ja tavallaan turhaa hommaa keksiä uudestaan vanhoja totuuksia.

Olen itse erittäin aloitteleva pasisti, n. 2-3 kk soittanut. Menin heti välittömästi soittotunneille, kun basson hankin. Ohjattu opetus sopii ainakin mulle (täydelle aloittelijalle) paremmin kuin hyvin. Selkeästi tulee vältettyä pahimmat tekniikkamokat opettajan ohjaavan syynin alla ;) Olen ollut todella tyytyväinen (kun opettajakin on, minun mielestäni, erinomainen). Omasta puolestani uskallan siis suositella soittotunteja ainakin ihan aloittelijoille.

Todellakin niitä tunteja kannattaa ottaa ihan aluksi, jos meinaa ottaa. Hyvä opettaja opettaa perusteet ja auttaa välttämään aloittelijalle typilliset virheet, joita on hankala myöhemmin korjailla.
 
Kukaan ei menetä palaa musiikillisesta sielustaan, jos jonkilaista opastusta saa tai opettelee nuotteja lukemaan. Useinhan kuulee että ei halua ottaa tunteja koska pelkää että ei enää sitten osaa tehdä omaa juttuaan, vaan kuulostaa vain skaaloilta tai jotain... Mutta tämähän on vain itsestä kiinni, että osaa käyttää opetettua tekniikkaa ja teoriaa sen oman juttunsa jatkeena.
 
Mitenkäs se yksi legendaarinen toteamus menikään? Tyyliin: "En halua opetella nuotteja, koska sitten alan kuulosta vian nuoteilta..."
 
Roch!

Todellakin niitä tunteja kannattaa ottaa ihan aluksi, jos meinaa ottaa. Hyvä opettaja opettaa perusteet ja auttaa välttämään aloittelijalle typilliset virheet, joita on hankala myöhemmin korjailla.
 
Kukaan ei menetä palaa musiikillisesta sielustaan, jos jonkilaista opastusta saa tai opettelee nuotteja lukemaan. Useinhan kuulee että ei halua ottaa tunteja koska pelkää että ei enää sitten osaa tehdä omaa juttuaan, vaan kuulostaa vain skaaloilta tai jotain... Mutta tämähän on vain itsestä kiinni, että osaa käyttää opetettua tekniikkaa ja teoriaa sen oman juttunsa jatkeena.
 
Mitenkäs se yksi legendaarinen toteamus menikään? Tyyliin: "En halua opetella nuotteja, koska sitten alan kuulosta vian nuoteilta..."
 
Roch!
 
Mä yhes vaihees kieltäydyin kaikesta tollasesta opetusjutuist, sillä halusin olla jonkunlainen boheemikikkelibasisti, huomasin piakkoin että loppuu into kesken ja aloin opetella teoriaa, eihän siitä mitään tullut, siitä meni into...
 
Aloin haeskella KaZaasta basson opetusvideoita ja kaikkee bassoon liittyvää sälää ja voilà, aloin harjoitella kaikenlaista juttuja ja sellasta.
 
Nyt on olen menossa yksityiselle basson opettajalle, mikä kantaa nimeä more_groove, AIGHT !

Mitä täällä nyt on joskus bassoja suositeltu, niin taisi olla Yamaha RBX-270 ja Ibanez GSR200(?). Mulle on eräässä paikassa riittänyt aina eräs Hartken pikkuvahvistin
 
Minäkin olen bassokamoja hankkimassa, pääasiassa kotikäyttöön. Kitarapuolelta merkit ovat tuttuja, mutta mitä "stratocastereita" ja "les pauleja" bassoissa on? Vahvistimistakin kaipaan tietoa.
 
Kitarakamoissa olen panostanut kyllä kotona soittamiseenkin (ESPn kitara, DG60 yamaha), että suositelkaa semmosia, mitä ei tarvii vuoden päästä lähteä myymään eteenpäin...

ostat multa bass podin ja huuto.netistä tai jostain käytetyn ibanezin gsr 200:n, riittää vaikka mihin :)

Kukaan ei menetä palaa musiikillisesta sielustaan, jos jonkilaista opastusta saa tai opettelee nuotteja lukemaan. Useinhan kuulee että ei halua ottaa tunteja koska pelkää että ei enää sitten osaa tehdä omaa juttuaan, vaan kuulostaa vain skaaloilta tai jotain... Mutta tämähän on vain itsestä kiinni, että osaa käyttää opetettua tekniikkaa ja teoriaa sen oman juttunsa jatkeena.
 
Wessmanin kanssa aiheesta keskusteltiin muutama viikko sitten, Janne totesi, ettei ole vielä koskaan kuullut yhtäkään hyvää perustelua sille, ettei TREENAAMINEN (siitähän tässä lopulta on kyse) kannata. Nuottien ja muun teorian opiskelematta jättämiseen samainen herra totesi, että aika moni suomalainen osaa lukea ja myöskin kirjoittaa, mutta aika harvasta on kirjailijaksi...

Wessmanin kanssa aiheesta keskusteltiin muutama viikko sitten, Janne totesi, ettei ole vielä koskaan kuullut yhtäkään hyvää perustelua sille, ettei TREENAAMINEN (siitähän tässä lopulta on kyse) kannata. Nuottien ja muun teorian opiskelematta jättämiseen samainen herra totesi, että aika moni suomalainen osaa lukea ja myöskin kirjoittaa, mutta aika harvasta on kirjailijaksi...
 
No, tietty jos ajatellaan, niin en taida muistaa myöskään äkkiseltään kovin montaa kirjailijaa, joka ei osaisi lukea ja kirjoittaa...
 
Ei tosiaan se teorian osaaminen ja nuotinlukutaito ole pakollisuus, mutta voi olla monasti avuksi. Ja myöskään ei niistä haittaa missään nimessä ole.

Opetukseen menemisestä...
 
Mielestäni itseopiskelullakin voi oppia soittamaan kohtuullisen hyvin. Itse kuitenkin kannatan opetukseen menoa, koska opettalta saa palautetta sellaisista asioista, joita itse ei koskaan tulisi edes ajatelleeksi. Jos käy säännöllisesti soittotunneilla, niin tulee luultavasti myös treenattua enemmän.
 
Yksi asia, mihin kannattaa kiinnittää huomiota, jos soittelet vain itsekseen, on käsien rentous. Jos käsissä on soittaessa jännitystä, niin se pidemmän päälle estää kehittymisen ja vaikeampien soittokuvioiden oppimisen. Itse opin tämän asian kantapään kautta...

Opetukseen menemisestä...
 
Mielestäni itseopiskelullakin voi oppia soittamaan kohtuullisen hyvin. Itse kuitenkin kannatan opetukseen menoa, koska opettalta saa palautetta sellaisista asioista, joita itse ei koskaan tulisi edes ajatelleeksi. Jos käy säännöllisesti soittotunneilla, niin tulee luultavasti myös treenattua enemmän.
 
Yksi asia, mihin kannattaa kiinnittää huomiota, jos soittelet vain itsekseen, on käsien rentous. Jos käsissä on soittaessa jännitystä, niin se pidemmän päälle estää kehittymisen ja vaikeampien soittokuvioiden oppimisen. Itse opin tämän asian kantapään kautta...
 
Ja sitten venyttelee sormia sillein sivuille, ei liikaa, mutta jonkin verran. Kannattaa harjoittaa nopeutta naputtamalla sormia esmes; pöytään.
Sen jälkeen kun sormet ovat sopivassa lämmössä kannattaa alkaa tehä erilaisia kuvioita; Eri tempoissa ja sormilla.
 
Omassa soitossani huomasin sellasen pikkuseikan, että näppäily käden keskisormi on pystyssä usein, eli tarkoitan ettei se ole ns. aktiivinen. Monilla aloittelijoilla ja harrastelijoilla on kuulemma samantapasia onkelmia ollut jossain vaiheessa elämäänsä, siitä kantsii päästä eroon.
 
Ja vielä yksi; Kun soitat nopeampi tempoista musiikkia, älä vaihda näppäily käden kulmaa ylemmäksi, vaan pyri luonnolliseen asentoon, ei väsy niinkään nopeasti.
 
Tollasii vihjeitä olen saanut "isoilta pojilta" ja todennut kyllä toimivaksi treeniksi

Lukematta taaskaan muita kirjoituksia:
 
Basso on pirusti vaikeampi soitin kuin kitara. Sen soittaminen vaatii sellaista Zenmäistä omistautuneisuutta, koska sillä ei oikeasti voi soittaa omaksi ilokseen, sanan varsinaisessa merkityksessa.
 
Lisäksi Bassolla oikean grooven löytyminen voi vaatia holtittomia aikoja, puhun siis vuosista.
 
Rytmitajun on oltava metronomin tarkka, aloittelevalta kädet hajoaa alkuunsa, rudimenttien tekeminen on silkkaa tuskaa.
 
Pahinta on se että, kitaralla huomaa kehittyvänsä kohtuullisen lyhyessä ajassa, jopa viikossa voi oppia jonkin trikin, mikä sitten jeesaakin lopun elämäänsä.
-Bassolla hyvä jos huomaa kerran puolessa vuodessa mitään oppineensa.
 
Lisäksi bassoa on ihan turha soittaa ellei ole bändiä jossa soittaa.
 
Kannattaa jatkaa kitaralla ihan sovinnolla, ja lakkaa speedmetal sössötykset heti paikalla. Soita rokkia vuosi pari jotta opit skulaamaan rennosti ja katso sitten asiaa uudestaan.

Bassoa on helppo soittaa, mutta on vaikea soittaa bassoa hyvin.
 
Nimenomaan. Kuka haluaisi soittaa ehdoin tahdoin huonosti?
 
Mikä on rudimentti? On tyhmää olla kysymättä!
 
Perusjuttujen veivaamista... Kromaattisia oktaavin mittaisia nousu-laskuja ekaksi E-kieleltä, sitten muilta saman nuotin oktaaveilta jne... Sormiharjoituksia tms. Moodeja oksoviidare.
 
Sitä perusvittuilua.
 
Kannattaa silti soittaa yksikseenkin kappalerakenteiden oppimisen ja omatoimisen sovituksellisten kokeilujen vuoksi.
-eikös vaan niitä oo kurja soittaa yksin?

-eikös vaan niitä oo kurja soittaa yksin?
 
Kannattaa soittaa elin treenata sen verran yksinkin, että kelpaa soittamaan toistenkin kanssa. Ainakin aloittelijan.

Kannattaa soittaa elin treenata sen verran yksinkin, että kelpaa soittamaan toistenkin kanssa. Ainakin aloittelijan.
 
Tottakai. siksi styrkkareista kannatta soittaa niitä jollotuksia minkä pääälle/pohjalle itse sitten kurnuttaa, niin pysyy illuusio yhteensoitosta ja omasta roolista...