Oletko huomannut, että puhallinorkesterisovituksissa usein sovittajat kirjoittavat laput aivan täyteen settiä kierrättäen samoja juttuja sekä vaskilla, että puupuhaltimilla?
Joskus tämä on tarpeellista, mutta joskus se on mielestäni laiskuutta.
Sektiokikka:
Ajattele Big Bandia, kun sovitat puhallinorkesteria.
Vaskisektio: poweria, iskuja ja taustaa (trp, trb, bar, tuuba etc)
Puupuhalinsektio: Kaunista melodiaa, näppäriä kuvioita jne,
Älä turhaan ajattele, että orkesterissa olisi vaikka 8 eri sektiota. Tällä tavalla saat helposti mielesi ja ideasi aivan solmuun.
Helpompi tapa tehdä hienoja ja vaihtelevia sovituksia liittyy vaskien ja puupuhaltimien erottamiseen kahdeksi erilaiseksi kokoonpanoksi (lukuun ottamatta tuubaa esimerkiksi).
Voit kirjoittaa vaikka näin:
8 tahtia: Puupuhallinsektion yhteinen melodia/riffipätkä, jotkut vasket voivat säestää vaikka takapotkuilla tai rytmeilä, esim trb. Muut vasket ovat hiljaa.
Seuraavat 8 tahtia: Vaskisektion osuus. Nyt käytät trumpetteja ja mahdollisesti pasuunoita soittamaan haluamasi jutun. Voit kirjoittaa esimerkiksi klarinetit tai fonit hoitamaan taustapuolen tuuban kanssa.
Ja niin edelleen.
Ajatuksena on siis tuoda musiikkiin lisää väriä käyttämällä puu- ja vaskisektioita kuin big bandissa käytetään. Vuorotellen. Koska mitä haittaa siitä on, sehän luo vain musaan lisää väriä ja meininkiä!
Toinen esimerkki:
32 tahdin orkesterisoolo. Aluksi edellämainitut 8 tahdin pätkät, sitten vaikka 4 tahdin vuorottelut - se tekee 24 tahtia. Tämän jälkeen heität kaikki soittimet soittamaan 8 tahdin mahtavan loppuhuipennuksen haluamallasi tavalla.
Näin. Ja yleisö ja soittajat kiittävät! Saxophone for hire. |
samuleinen
