Puhaltimet ›

Yön tunteina ajattelin kirjoittaa lyhyen kirjoituksen puhaltimien (puhallinorkesterin) kikoista. Ehkä joku niistä saa jotain iloa!
 
Kikka 1. Kuinka saada liian korkeat Trumpettistemmat laskettua alemmas silti pitäen esimerkiksi iskut tarpeeksi korkeina, jotta oikea efekti saavutetaan?
 
Vastauksen voisi tiivistää helposti lauseeseen "tyylejä on niin monia, kuin sovittajia", mikä toki sopii suurimpaan osaan taiteen tekemistä.
 
Mutta on myös tapa tehdä trumpetistien elämä helpommaksi ilman, että huulet vuotavat verta biisin soittamisen jälkeen.
 
Varsinkin puhallinorkesterimaailmassa usein on hyvin monia soitinryhmiä sovittajan käytettävissä ja niitä ryhmiä kannattaa käyttää luovasti. Monet ammattisovittajat esimerkiksi kirjoittavat klarineteille ja trumpeteille aika paljon samoja juttuja, mutta tällöin myös liikutaan pitkälti samoissa rekistereissä, eikä kumpikaan soitinryhmä tee muuta kuin tue toisiaan.
 
Ehkä halpa kikka on ajatella trumpettia ja klarinettia samana sektiona.
 
Esimerkki:
 
Trp 1 - D3
Trp 2 - Bb2
Trp 3 - F2
 
Aika tiukkaa settiä amatööribändille?
 
Kikkaratkaisu, joka todistetusti kuulostaa "melkein alkuperäiseltä" on käyttää seuraavaa ratkaisua:
 
Cl1 - D3
Cl 2 - Bb2
Cl 3 - F2
 
Trp 1 - F2
Trp 2 - D2
Trp 3 - Bb1
 
Tällä tavalla saat varsinkin iskut kuulostamaan samalla tarpeeksi muhkeilta, mutta säästät trumpettien naamaa. Korkein trumpetti on myös tarpeeksi alhaalla, ettei kvintti kuulosta liian hallitsevalta. Voit myös kirjoittaa trumpeteille pienemmän nyanssin ja klarineteille suuremman, jolloin ehkä mahdoton kohta muuttuu hyvinkin mahdolliseksi ja kivaksi.
 
Tätä kikkaa käytin esimerkiksi sovittaessani Phil Collins big bandin The Los Endos Suiten kovat trumpettistemmat (F3 taisi olla korkein ääni) amatööriorkesterille.
 
En tiedä, onko tämä tämän palstan sovittajille ihan tuttua kauraa, mutta jos siitä on joillekin apua, se on hyvä.
 
Jos haluat lisää kikkoja, kysy ihmeessä!