| Aihe: Suomalaiseen musiikkiin liittyvä paradoksi | |
|---|
|
Kun suomalaiset ostavat ulkomaista musiikkia, vain hyvin pieni osa siitä on venäläistä. Mutta kun suomalainen musiikintekijä ottaa säveltääkseen musiikkikappaleen, se hyvin herkästi kuulostaa venäläiseltä.
Mistä tämä johtuu?
"I suppose it was really just a matter of being a little offhand about things." | |
velipesonen: Kun suomalaiset ostavat ulkomaista musiikkia, vain hyvin pieni osa siitä on venäläistä. Mutta kun suomalainen musiikintekijä ottaa säveltääkseen musiikkikappaleen, se hyvin herkästi kuulostaa venäläiseltä.
Mistä tämä johtuu?
Tuollaista tapahtui mielestäni perinteisen iskelmän kulta-aikaan kymmeniä vuosia sitten. Slaavityyli vain istui suomalaiseen musiikkimakuun kuten tangokin vähän kesytettynä. Tosin silloin myös myydyimmät artistit olivat suomalaisia.
Nykyään perusiskelmää tehdään niin vähän, etten tunnista ilmiötä, tai törmää siihen, enää. Varmasti tyylillä on edelleen uskollisia kuulijoita.
Nightwish ym. heavy, Chisu, Ellinoora, Cheek, Paperi T, Juha Tapio, Sanni, Tuure Kilpeläinen...
En kyllä löydä myydyimpien tai soitetuimpien listalta juurikaan slaavilaishenkisyyttä.
Asus P5B, E6600 Core 2, E-MU 1820, 2 G RAM, GF 7300, XP, SONAR 8.5
Keski-ikäisellä amatöörillä on se etu, että edessä olevia turhautumisen vuosia on vähemmän. | |
velipesonen: Kun suomalaiset ostavat ulkomaista musiikkia, vain hyvin pieni osa siitä on venäläistä. Mutta kun suomalainen musiikintekijä ottaa säveltääkseen musiikkikappaleen, se hyvin herkästi kuulostaa venäläiseltä.
Mistä tämä johtuu?
Oliskohan jotenkin niin, että venäjänkielistä musiikkia ei osteta, koska esim. vuodet 1700-21, 1918, 1939-40 ja 1941-45. Varmaan muitakin syitä on.
Mutta kuitenkin ollaan jotenkin myös osittain samankaltaisia, slaavilaisia. Oletko muuten sattumoisin lukenut kirjaa "Suomi on venäläinen" tai katsonut siihen perustuvaa dokumenttisarjaa? | |
Kyllä minä olen sitä mieltä että venäläisyys dominoi suomalaista musiikkia kautta linjan, myös näitä hittilistoilla juuri nyt menestyviä taiteilijoita. Venäläisyyden dominoivuus on niin suurta että se panee vähän ihmettelemään.
Toinen on se että suomalaiset iskelmämusiikin tekijät tuntuvat jumittuneen 1990-luvun indierockin todellisuuteen. On kuin maamme olisi löytänyt jonkinlaisen lopullisen tyylin venäläisyyden ja grunge-indiemusiikin yhdistelmästä. Sekin on hyvin kummallista.
"I suppose it was really just a matter of being a little offhand about things." | |
velipesonen: Kun suomalaiset ostavat ulkomaista musiikkia, vain hyvin pieni osa siitä on venäläistä.
Johdattelevuus on paradoksaalista. Kyse ei ole siitä, että venäläisyydessä olisi mitään vikaa, venäläiset eivät vain osaa tehdä hyvää musiikkia. Jos tarkemmin ajattelet asiaa, niin kansainvälisesti menestyneen musiikin tekeminen on jostakin syystä keskittynyt vain muutamaan maahan. | |
Krice: Johdattelevuus on paradoksaalista. Kyse ei ole siitä, että venäläisyydessä olisi mitään vikaa, venäläiset eivät vain osaa tehdä hyvää musiikkia. Jos tarkemmin ajattelet asiaa, niin kansainvälisesti menestyneen musiikin tekeminen on jostakin syystä keskittynyt vain muutamaan maahan.
Tämä nyt menee vähän off topiciksi, mutta silti:
Ehkei nyt kannata nostaa subjektiivista "hyvyyttä" miksikään mittariksi. Varmasti kymmenet miljoonat venäläiset, ja muutkin, pitävät monia venäläisiä kappaleita loistavina, aivan kuten suomalaisista monet pitävät vaikkapa Eppu Normaalin tuotannosta.
Useimmista Euroopan maista on noussut kansainvälisiä hittejä, mutta markkinointikoneistossa koko kansalaisuus häviää. Isot superhitit ovat usein monikansallisten tiimien ryhmätyötä. Biisin esittäjäksi valitaan vaikkapa jenkki, jos alkuperäisartistin englanti kuulostaa vääränlaiselta. Loppupeleissä hittiys tulee sitten siitä, että samat puulaakit omistavat (nuorten suosimat) radio- ja TV-asemat, ja tuotapikaa myös suoratoistopalvelut.
Kansaivälisesti menestynyt musiikki keskittyy angloamerikkalaiseen ympäristöön siksi, että USA ja Englanti alunperin saavuttivat valta-aseman läntisen maailman kevyen musiikin tuotannossa ja levityksessä. Raha tulee rahan luo.
Vähän niinkuin Windows-käyttis valtasi puoli maailmaa itselleen, koska ehti isoksi ensin :o)
Jos joku musa on liian "etnistä", se stilisoidaan isoissa yhtiöissä angloamerikkalaiseen suuntaan, jotta myynti kävisi. Vika on ennemminkin siinä, että tuo koneisto huomaamatta supistaa ihmisten musiikkimakua - sellaista, mikä ei vastaa ennakko-odotuksia, ei jakseta edes kuunnella kertaalleen, vaan skipataan seuraavaan joka kuulostaa "oikealta". Mikä olemme sinä tai minä sanomaan, etteikö Etelä-Amerikassa tai Afrikassa 10 miljoonaa myynyt biisi olisi hyvä, vaikkei se olisikaan menestynyt kansainvälisesti? Tai vaikka se olisi myynyt vain 100 000...
Itse aiheeseen: Suomalaiset yksinkertaisesti kokevat slaavilaistyyppisen musiikin perinteisesti läheiseksi. Siltikään, en näe tuota ilmiötä enää juuri missään.
Se suomalainen musiikinystävä, joka poimii angloamerikkalaisen hitin kuunneltavakseen, ei välttämättä ole perintteistä iskelmää säveltävä musiikintekijä.
En näe slaavilaisvaikutteita suomalaistuotosten listoilla millään tavalla. Keiden esittäjien tuotannossa, esimerkiksi, tämä slaavilaisuus mielestäsi näkyy, jos perinteinen iskelmä jätetään huomiotta?
Asus P5B, E6600 Core 2, E-MU 1820, 2 G RAM, GF 7300, XP, SONAR 8.5
Keski-ikäisellä amatöörillä on se etu, että edessä olevia turhautumisen vuosia on vähemmän. | |
Krice: Johdattelevuus on paradoksaalista. Kyse ei ole siitä, että venäläisyydessä olisi mitään vikaa, venäläiset eivät vain osaa tehdä hyvää musiikkia. Jos tarkemmin ajattelet asiaa, niin kansainvälisesti menestyneen musiikin tekeminen on jostakin syystä keskittynyt vain muutamaan maahan.
Jaa... etteivät venäläiset osaa tehdä hyvää musiikkia?
Onko siis niin,että kansainvälisesti menestynyt musiikki on aina hyvää musiikkia?
Onko kaikki menestymätön musiikki huonoa?
Onko kuitenkin niin,että mielipiteitä on monenlaisia?
Olisiko niin,että venäjällä voisi olla hyvää musiikkia,mutta sitä ei kuule muualla?
Oletko koskaan kuullut venäläisiä savellyksiä?
Eikö venäjältä ole koskaan tullut kansainvälisesti tunnettua musiikkia?
Voisiko olla,että muutama venäläinen säveltäjä voisi olla maailmankuulu?
Paljon kysymyksiä,eikö vaan?
Soundi painaa,mutta haitari vain painaa. | |
Krice: Johdattelevuus on paradoksaalista. Kyse ei ole siitä, että venäläisyydessä olisi mitään vikaa, venäläiset eivät vain osaa tehdä hyvää musiikkia. Jos tarkemmin ajattelet asiaa, niin kansainvälisesti menestyneen musiikin tekeminen on jostakin syystä keskittynyt vain muutamaan maahan.
Jospa kuuntelisit ensin.
https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=1&t=186696 | |
House Band: Onko kuitenkin niin,että mielipiteitä on monenlaisia?
Musiikin menestymistä voidaan laskea erilaisilla tavoilla, joilla ei ole mitään tekemistä mielipiteiden kanssa. | |
Kalmo: Kansaivälisesti menestynyt musiikki keskittyy angloamerikkalaiseen ympäristöön siksi, että USA ja Englanti alunperin saavuttivat valta-aseman läntisen maailman kevyen musiikin tuotannossa ja levityksessä.
Tätä voisi toisaalta ajatella niinkin päin, että musiikin asema on erilainen eri kulttuureissa. Siihen liittyy myös yleinen taiteen arvostus. Jenkit arvostavat erittäin paljon esim. elokuvia ja kirjallisuutta, mikä elokuvien osalta varsinkin on selkeästi havaittavissa sen suhteen miten paljon siellä panostetaan elokuvien tekemiseen. | |
Amerikkalaisen musiikin suosio pohjautuu siihen että ainakin meidän päiviimme saakka populaarimusiikki on vielä kyennyt pitämään pintansa suosiolla mitaten. Populaarimusiikin voi ymmärtää oikeastaan bisneskampanjana, jossa kansanomaista musiikkia on korvattu tuotteilla joita luonnehtii kopioitavuus ja levitettävyys, jotka ovat markkinoitavuutta ja parhaimmillaan myyvyyttä.
Ensin ne levisivät lauluvihkoina, sitten äänitteinä ja nyt on audiovisuaalisuudella suuri merkitys. Kampanjaan liittyy perinteisten talonpoikaissoittimien korvaaminen teollisesti tuotetuilla, yhdenmukaisilla soittimilla jne. Tuo kaikki näyttää kovasti teollisuudelta ja markkinoinnilta jossa amerikkalaiset ovat olleet hyviä. Populaarimusiikin menestys yleensä liittyy teolliseen vallankumoukseen ja tarkemmin sen aiheuttamaan demografiseen muutokseen, joka jatkuu yhä.
Englantilaisesta musiikista monikaan ei olisi kiinnostunut ellei mullistus nimeltä Beatles olisi tapahtunut Englannista käsin. Ihmiset olisivat paljon kiinnostuneempia italialaisesta, ranskalaisesta ja saksalaisesta musiikista kuin mistään englantilaisesta. Eikä Beatlesin jälkeenkään ole ollut mikään itsestäänselvyys että britit osaavat ylläpitää klusteria johon liittyy alanmukainen rahoitustoimintojen riittävyys ja joustavuus, eivät ne ole itsestään järjestyviä asioita ja ovat äärimmäisen kulttuurisidonnaisia. Jossain suhteessa sanonta "rahalla ei ole kotimaata" ei ole tosi.
Suomalaisen ja venäläisen mentaliteetin kesken on päivänselvä ero, vaikka kulttuurivaikutteiden vaihtoa tietenkin on ja vieläpä erityisesti niin päin että venäläisiin tarttuu annoksittain suomalaisuutta sitä mukaa kuin suomensukuiset kansat venäläistyvät. Venäläiseen mentaliteettiin vaikuttaa lisäksi suurvallan eli imperialismin eetos, mitä suomalaisilla ei ole.
Kaikessa arkipäiväisyydessään, maanläheisyydessään, ujoudessaan ja luvalla sanoen tylsyydessään suomalaiset haluavat kuunnella venäläistä musiikkia, kunhan se on suomalaista. Se on erikoista siksi että: 1) eikö olisi helpompi tehdä itsensä näköistä musiikkia ihan itse ja 2) nauttia venäläinen musiikki venäläisenä. Eli siis mulla on tää mun oma juttu josta olen ylpeä ja itsetuntoni riittää antamaan tunnustuksen muillekin.
Venäläisyys musiikissa ilmenee melodian raskautena, ylenpalttisena tårta på tårta -tyypin raskautena, muusikoiden haluna hypätä tasajalkaa tahdin ensimmäiselle iskulle, kaikenlaisen keveyden, joka voi olla luonteeltaan "älyllisyyttä", järjestelmällisenä kaihtamisena, havainnollisuutena joka on aina itsensä selittävää eli selittelevää. Ja tätä kaikkea meillä haksahdetaan herkästi luulemaan "perinteisyydeksi", "luonnollisuudeksi" tai joksikin rehellisyyttä muistuttavaksi.
"I suppose it was really just a matter of being a little offhand about things." | |
Monet ikivihreät on venäläisiä, varmaan kaikki mollissa. Hyviä biisejä vielä. Jos ottais venäläisiltä melodiat ja rytmit muualta. | |
Gary Enfield: Monet ikivihreät on venäläisiä, varmaan kaikki mollissa. Hyviä biisejä vielä. Jos ottais venäläisiltä melodiat ja rytmit muualta.
Ai niinku sitä saatanan turbo- kalinkkaa jokereiden matsin pelikatkojen aikaan?
Stidi alla. | |
Krice: Tätä voisi toisaalta ajatella niinkin päin, että musiikin asema on erilainen eri kulttuureissa. Siihen liittyy myös yleinen taiteen arvostus. Jenkit arvostavat erittäin paljon esim. elokuvia ja kirjallisuutta, mikä elokuvien osalta varsinkin on selkeästi havaittavissa sen suhteen miten paljon siellä panostetaan elokuvien tekemiseen.
Kyllä. Esim. Afrikassa tai Etelä-Amerikassa musiikin merkitys on huikeasti suurempi, kuin Pohjois-Amerikassa tai Euroopassa, ja niissä tehdään mielettömän monimuotoista ja hienoa musaa. Intiassa tehdään kai edelleenkin enemmän leffoja, kuin USA:ssa, ja kohta varmaan Kiinassakin.
USA:n elokuvabisnes keskittyy yleisömenestysten tehtailuun, ja pääosa maailman uusia uria etsivistä tai vähänkin poikkeavia keinoja edustavista (teatterilevitykseen pääsevistä) leffoista tehdään muualla. Tosi monet leffat tehdään kansainvälisellä rahoituksella kolmen-neljän maan yhteistyönä, ja filmataan Kroatiassa tms. mutta roolitetaan ja markkinoidaan niin, että ihmiset pitävät niitä Hollywood-leffoina.
Kun joku ranskalainen, ruotsalainen, iranilainen tai espanjalainen leffa lyö läpi, siitä tehdään kuuluisilla näyttelijöillä miehitetty jenkkiversio, josta kuoritaan pois sellaiset elementit, jotka eivät uppoa jenkkimakuun, ja jota ei tietenkään tarvitsse tekstittää tai dubata käännöksenä.
En yhtään kiellä, etteikö USA:ssa tehtäisi laatutavaraakin, paljon tehdäänkin, mutta kokonaiskuvassa on oleellista mielestäni se, että meidät on totutettu angloamerikkaiseen "hollywood- kerrontaan", ja hyvin suuri osa yleisöstä ei edes "osaa" katsoa leffoja, joissa ei ole toimintaa ja ainakin muutama näyttävä erikoisefekti.
Hollywood tuotannot ovat toki myös luoneet korkeatasoiset tekniset standardit kuvalle ja äänelle. Oli sisältö kuinka hyvä tahansa, ihmiset vierastavat elokuvia, jotka eivät yllä teknisesti samalle tasolle. Tekstitetyt leffat eivät myöskään uppoa ihmisiin sellaiasissa maissa, joissa on totuttu dubbaukseen, ja hyvä dubbaus taas maksaa.
Asus P5B, E6600 Core 2, E-MU 1820, 2 G RAM, GF 7300, XP, SONAR 8.5
Keski-ikäisellä amatöörillä on se etu, että edessä olevia turhautumisen vuosia on vähemmän. | |
Krice: Musiikin menestymistä voidaan laskea erilaisilla tavoilla, joilla ei ole mitään tekemistä mielipiteiden kanssa.
Mitähän käytännössä tarkoitat? Mitä muita tapoja on mitata musiikin menestymistä, kuin se, kuinka paljon sitä todistetusti kuunnellaan?
Musiikin menestys mitataan ja on aina mitattu myynti- , radiosoitto- ja striimausmäärillä, ja se menestys johtuu suurelta, joskus suurimmalta osin, markkinoinnista ja tuotesuunnittelusta, joilla vaikutetaan ihmisten mielipiteeseen.
Se toinen mittaustapa olisi tietysti maailmanlaajuiset äänestykset siitä, mikä on parasta. Silloin Kiina voittaisi, koska kiinalainen biisi saisi eniten ääniä :o)
Minusta nyt tuntuu, että yrität käärmettä pyssyyn vakuutellessasi meitä (kierrellen) mielipiteestäsi, että angloamerikkainen kevyt musiikki ja jenkkileffat ovat jotenkin absoluuttisesti parhaita :o)
Asus P5B, E6600 Core 2, E-MU 1820, 2 G RAM, GF 7300, XP, SONAR 8.5
Keski-ikäisellä amatöörillä on se etu, että edessä olevia turhautumisen vuosia on vähemmän. | |
Kalmo: ja se menestys johtuu suurelta, joskus suurimmalta osin, markkinoinnista ja tuotesuunnittelusta, joilla vaikutetaan ihmisten mielipiteeseen.
Musiikin osalta sitä on vaikeampi ajatella noin päin, mutta jotkut näköjään onnistuvat siinäkin. Pitää varmaan itsekin alkaa kuuntelemaan musiikkia, joka on nyt pinnalla, koska markkinointi pakottaa minut siihen! | |
Krice: Musiikin osalta sitä on vaikeampi ajatella noin päin, mutta jotkut näköjään onnistuvat siinäkin. Pitää varmaan itsekin alkaa kuuntelemaan musiikkia, joka on nyt pinnalla, koska markkinointi pakottaa minut siihen!
Ihmiset pruukaavat suosimaan tuttua ja vieroksumaan vierasta. Tähän esmes tehosoitto perustuu ja se, miksi suomalaisissa radiossa pauhaavat nykyään anglo-amerikkalaisen kulttuurin teokset esmes itä-Eurooppalaisen sijaan.
"Say what you mean, mean what you say, and say it like you mean it." - Glenn O'Brien |  Jucciz
30.07.2018 00:23:43 (muokattu 30.07.2018 00:26:35) | |
|
Minusta on oikein jees, että varsinkin nykyään Suomessa kuunnellaan ja myös arvostetaan muutakin kuin slaavilaisen mollivalituksen perinnettä. Ei sillä, kyllä Venäjältä on tullut paljonkin hienoja sävellyksiä, mutta kyllä se varmaan osasyy on myös siihen, miksi täällä ollaan niin melankolisia, sisäänpäinkääntyneitä ja murjottavia. Vai mikä sitten onkaan syy ja mikä seuraus? Ehkä kyseessä on noidankehä.
Yhtä kaikki, mun mielestä on erittäin kivaa ja virkistävää kuunnella, esittää ja myös säveltää musaa, jossa se slaavilainen (toisinaan aika raskas) perimä ei kuulu millään lailla - ihan jo vaihtelun vuoksi. Niin ja, eihän tosiaan tarvitse mennä kuin länsinaapuriin, niin koko lailla erilainen on siellä jo ihan perusmeininki ja suupielten asento, elämässä ja musiikissa. No, niillä ei ollu sotia...
Vai saakohan tässä maassa olla tätäkin mieltä? Slaavimelankolia toki menee pieninä annoksina, mutta kyllä siihen vastapainoksi tartten ainakin itte aika paljon muutakin. Muuten iskee ahdistus. | |
Jucciz: eihän tosiaan tarvitse mennä kuin länsinaapuriin, niin koko lailla erilainen on siellä jo ihan perusmeininki
Ukko-Nooa ja Hambo. | |
Miksi emme osta venäläistä musiiikkia?
Kielihän tässä on se ensimmäinen tekijä. Emme ymmärrä ja myöskään venäjänkieli ei suomalaisen korvaan kuulosta mukavalta. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
