Kitarat: kitarakamat ›

On kai siinä mielikuviakin, mutta asiallinen nitrolakka muodostaa miellyttävän tuntuisen pinnan. Lakan koostumuksen muuttaminen ympäristösyistä on valitettava juttu, osa hankaluuksista johtuu kai siitä.
 
Jotkut sanovat että käsi luistaa huonommin nitrolakatulla kaulalla. Itse olen kokenut tuon sadesäällä muovilakatun kitaran kanssa. Siinä voi olla enemmän kysymys jostain muusta kuin lakan aineosista, ehkä pinnan kiillottuneisuuden asteesta tai jostain.

markkuilari: Minua ihmetyttää, että miksi täysin paskaa kamaa laitetaan kalliisiin soittimiin, ja halvempiin ei. Käsitykseni mukaan lakan tehtävä on suojella kitaraa tai ihan mitä muuta tavaraa vain kulumiselta, naarmuilta ja muilta osumilta, eikä jäädä farkkuihin tai telineen pehmusteisiin. Onko tässäkin kyseessä vain muusikoiden pinttyneet mielikuvat, vai mikä ihme juttu.
 
Ei ole kyse pinttyneistä mielikuvista (se on vähän halpa patentti selitys kaikille ilmiöille, jotka vituttaa, että muilla soittajilla on pinttyneitä mielikuvia ja huono maku). Kyse on kaiketi siitä, että nitrolakka kuluu ja nämä modernimmat ja laadukkaammat lakat (joita jotkut kutsuu muovilakoiksi) ei kulu (tai jos kuluu, niin kuluu niin hitaasti ettei kukaan jaksa soittaa niitä puhki). Nitrolakka relikoituu nätimmin..... siis monen mielestä. Tämähän on tyylikysymys ja makukysymys mistä kukanenkin tykkää.
 
Useimmat ihmiset ei varmaan edes ajattele millä lakalla se kitara on päällystetty (paitsi jos se on nitrolakalla, niin pinnoitteen hauraus saattaa tuntua vähän yllättävältä). Itselläni on vähän niin, että en juuri mieti lakkaa jos siinä ei ole jotain erikoista. Mulla oli yksi Samick (indonesialainen jazzloota) jossa oli niin jämerä lakka ettei siihen jäänyt jälkiä vaikka sitä kolisteli pöydän kulmaan, se ei tuntunut tahmealta, mutta ihan niinkuin se olisi päällystetty pleksillä koko kitara. Ihan siisti ja ihan hyvän tuntuinen soitin ei siinä mitään, mutta lakka kiinnitti huomion. Sitten minulla oli -90 luvun Gibson LP stankku joka oli sillä vanhemmalla pehmeällä nitrolakalla. Se oli kallis kitara ja pidin sitä kuin kukkaa kämmenellä, mutta se tuntuiottavan hittiä vaikka sitä olisi vain katsonut hiukan röyhkeämmin. Sekin oli hyvä kitara ja minua ei sen lakka isommin häirinnyt, mutta se kiinnitti huomion. Nyt mulla on rivi kitaroita joiden pinnoitetta en ole edes ajatellut (uskon niiden olevan modernia lakkaa, mutta en ole selvittänyt asiaa) toisaalta en käytä Herkulesin ständejä.

basisti1971: Kyseinen riitatapaus oli/on kuitenkin taas kerran muistutus siitä että "EI KISSAN KUIVATUSTA MIKROAALTOUUNISSA" yms. klausuulit tulee ehdottomasti muistaa jos maahantuomiaan tai valmistamiaan tuotteita julkisesti kauppaa.
Vaikkei Suomessa ainakaan mun mielestä pitäisi olla tarpeen, olemme kuitenkin keskimääräistä hoksummilla aivoilla varustettuja.
Korvauksia työkseen kalastelevat yksilöt tietty erikseen.
Kympin ständin tonnin instrumentille ostavat ovat aika usein niita samoja henkilöitä jotka ostavat samaiselle instrumentille muutaman kympin pehmeän pussin ja järkyttyvät kun kaula mystisesti katkeaa vaikka oli turvassa suojapussissa :/.
 
Suomalaiset tuskin ovat sen fiksumpia kuin muutkaan. Täällä on vaan vähemmän ihmisiä. Ihan vitun rasittava yleistys... Sitäpaitsi korvauksia kalastelevien henkilöiden takia ne varoitustekstit ovat kaiketi Amerikassakin:)

Sen lisäksi että telineet saattavat olla vaaraksi joillekin kitaroille niin myöskin lattiapinnat ovat vaarassa:
 
Noin 10 vuotta sitten Rockstand by Warwick -lattiateline aiheutti uuteen juuri asennettuun muovimattoon keltaiset jäljet joita ei saa millään hinkattua pois. Muistaakseni teline ehti olla samoilla sijoillaan noin viikon ennenkuin huomasin vauriot. Eli varsin kovia aineita käyttävät kumitassuissaan. Ja tästä ei kyllä varoitettu etukäteen...
 
Ei mielestäni siten ole suuri ihme että nitroselluloosalakkapinnat eivät kestä kontaktia telineiden kannsa jos kerran permantokin "palaa" pilalle.

markkuilari: Minua ihmetyttää, että miksi täysin paskaa kamaa laitetaan kalliisiin soittimiin, ja halvempiin ei. Käsitykseni mukaan lakan tehtävä on suojella kitaraa tai ihan mitä muuta tavaraa vain kulumiselta, naarmuilta ja muilta osumilta, eikä jäädä farkkuihin tai telineen pehmusteisiin. Onko tässäkin kyseessä vain muusikoiden pinttyneet mielikuvat, vai mikä ihme juttu.
 
Musiikki ja taide yleensäkin on täynnä näitä fiilis juttuja. Ei niitä järjellä selitetä.
 
Vähän sama jos kysyisi, miksi ihmiset ostaa mustia kitaroita kun valkoisessa pienet naarmut ei näy niin hyvin.
Tai miksi teineillä pitää olla kallein bmw vaikka skodan saisi halvemmalla.
Tai miksi ikeasta ostetaan pahvisia pöytiä vaikka tarjoolla olisi parempiakin.
 
Se kuuluisa mojo on joka paikassa.

zedder: Sen lisäksi että telineet saattavat olla vaaraksi joillekin kitaroille niin myöskin lattiapinnat ovat vaarassa:
 
Noin 10 vuotta sitten Rockstand by Warwick -lattiateline aiheutti uuteen juuri asennettuun muovimattoon keltaiset jäljet joita ei saa millään hinkattua pois. Muistaakseni teline ehti olla samoilla sijoillaan noin viikon ennenkuin huomasin vauriot. Eli varsin kovia aineita käyttävät kumitassuissaan. Ja tästä ei kyllä varoitettu etukäteen...
 
Ei mielestäni siten ole suuri ihme että nitroselluloosalakkapinnat eivät kestä kontaktia telineiden kannsa jos kerran permantokin "palaa" pilalle.
 
Aikoinaan huomasin saman ilmiön muovilattiaisessa kämpässä asuessani. Mutta nitrolakattuja kitaroita on ollut useita ja eri merkkisiä, eikä yksikään ole reagoinut mitenkään Rockstandin kanssa.

Tinnitus: Musiikki ja taide yleensäkin on täynnä näitä fiilis juttuja. Ei niitä järjellä selitetä.

Vähän sama jos kysyisi, miksi ihmiset ostaa mustia kitaroita kun valkoisessa pienet naarmut ei näy niin hyvin.
Tai miksi teineillä pitää olla kallein bmw vaikka skodan saisi halvemmalla.
Tai miksi ikeasta ostetaan pahvisia pöytiä vaikka tarjoolla olisi parempiakin.

Se kuuluisa mojo on joka paikassa.
 
Ensimmäisessä ja viimeisessä lauseessa olet täysin oikeassa, mutta bemarin ja skeidan vertaaminen hieman ontuu. Sitten voisi verrata, jos kalliimpaan bemariin laitettaisiin tahallaan huonoja osia jotka hajoavat, ja halvempaan Skodaan ei. Ja ostajat vieläpä haluaisivat, että jatkossakin siinä bemarissa on niitä hajoavia osia. Sama koskee Ikean pöytiä, ei kai kukaan niitä pahvisia ostaisi, jos Vepsäläisen umpipuiset olisivat halvempia.
 
Yleensä "parempien" kitaroiden hintoja perustellaan laadukkaimmilla osilla, mutta ilmeisesti lakan kanssa se huono onkin "parempaa". Tietysti, jos ennenaikainen relicoituminen on tarkoitus, eikä tavaran pitkä ikä, niin sittenhän se ajaa asiansa, mutta toisaalta miksi rautaosia turhaan niklataan, kun ruostuminen ja hapettuminen olisi nopeampaa.
 
Kun en ole taiteilija, enkä muusikko, niin minulle paska on paskaa, ja hyvä on hyvää, eikä ne tunteilemalla muuksi muutu.

markkuilari: Ensimmäisessä ja viimeisessä lauseessa olet täysin oikeassa, mutta bemarin ja skeidan vertaaminen hieman ontuu. Sitten voisi verrata, jos kalliimpaan bemariin laitettaisiin tahallaan huonoja osia jotka hajoavat, ja halvempaan Skodaan ei. Ja ostajat vieläpä haluaisivat, että jatkossakin siinä bemarissa on niitä hajoavia osia. Sama koskee Ikean pöytiä, ei kai kukaan niitä pahvisia ostaisi, jos Vepsäläisen umpipuiset olisivat halvempia.
 
Yleensä "parempien" kitaroiden hintoja perustellaan laadukkaimmilla osilla, mutta ilmeisesti lakan kanssa se huono onkin "parempaa". Tietysti, jos ennenaikainen relicoituminen on tarkoitus, eikä tavaran pitkä ikä, niin sittenhän se ajaa asiansa, mutta toisaalta miksi rautaosia turhaan niklataan, kun ruostuminen ja hapettuminen olisi nopeampaa.
 
Kun en ole taiteilija, enkä muusikko, niin minulle paska on paskaa, ja hyvä on hyvää, eikä ne tunteilemalla muuksi muutu.
 
Vertasin noita kahta niiden mojon perusteella, en niinkään hinnan tai laadun.
Bemareita ja Ikeaa ostetaan niiden antaman mielikuvan takia.
 
Ihan yhtä lailla esimerkit olis voinu olla vaikka Iittalan lasi tai Finlaysonin lakanat, Arabian lautaset, lista on loputon :D

Kefiiri: On kai siinä mielikuviakin, mutta asiallinen nitrolakka muodostaa miellyttävän tuntuisen pinnan. Lakan koostumuksen muuttaminen ympäristösyistä on valitettava juttu, osa hankaluuksista johtuu kai siitä.
 
Jotkut sanovat, että ero on vähän sama kun laminaatti vs. parketti. Eli nitro tuntuu lämpimältä kädessä, kuten jälkimmäinen tuntuu lämpimältä jaloille.
 
Onhan se oikea 50-luvun nitro melko myrkkyä maalarille, mutta käsittääkseni koostumuksen muuttaminen liittyy enempi valmistusprosessiin. Nitroa pitää saada ohut kerros, että pinnasta tulee hyvä ja mahdollisia maalausvirheitä myllyttäessä pinta menee puhki puulle asti. Siinä missä paksua polya, voi myllyttää aika surutta jos on valumia tai appelsiinipintaa.

Nitro ja poly soivat vähän eri tavalla. Kyse ei ole pelkästä kosmetiikasta. Nitrolakan kolhuja voi ammattimies paikkailla, mutta poly lohkeaa pysyvästi.

Guildfinger: Nitro ja poly soivat vähän eri tavalla.
 
Millä tavoin? Puhutko nyt (vahvistimen kautta soivasta) sähkökitarasta?

Ilmeisesti itselläni ero oli lakoissa. Tokain nitrolakattu kitara oli useamman vuoden Herculesin tellingissä ilman ongelmia. Toinen kotimaisen rakentaja "perinteisesti lakattu" Telecasterin nitrokaula alkoi reagoida lähes heti. Sama teline molemmissa. Reagointi tarkoitti lähinnä sitä, että lakka alkoi haalistua ja siihen tuli painauma. Joskus muistan lukeneeni, että Tokain Premium sarjoissa nykyään käytetty "nitro" poikkeaisi ainakin 50 -luvulla käytetystä. Joku modernimpi seos. Muuta faktaa minulla ei aiheesta ole. Muutama vuosi sitten kuitenkin lopettivat sivuillaan nimityksen Nitro laquer ja nyt tilalla lukee vain Laquer finish erotuksena esimerkiksi erikseen Polyurethane termistä, jota käytetään ainakin noissa tämän vuoden 70th Anniversary malleissa.

Th1rt3en: Millä tavoin? Puhutko nyt (vahvistimen kautta soivasta) sähkökitarasta?
 
Meinaatko että sähkökitarassa vaikuttaa sointiin vain siimor dunkkanit? Kyllä aivan kaikki mitä kitarassa on, vaikuttaa kitaran sointiin. Lukuun ottamatta potikan hattuja ja maalin väriä.

Ajankohtainen aihe. Hankin juuri K&M:n viiden kitaran telineen ja yksi siihen tulevista kitaroista on nitrolakattu. Telineen mukana tulleen ohjeen mukaan pieniä painaumia voi tulla, vertaavat normaaliin kulumiseen. Thomannin sivuilla näytti olevan isompi varoitus. Laitan ehkä kangasta väliin pitemmän päälle.

Hämmentävää etteivät pulmasta tietoiset valmistajatkaan löydä sellaista pehmustemateriaalia joka ei reagoisi nitrolakan kanssa. Sehän olisi melkoinen myyntivaltti kun pääsisi sanomaan että meidän teline on turvallinen.

Kefiiri: Hämmentävää etteivät pulmasta tietoiset valmistajatkaan löydä sellaista pehmustemateriaalia joka ei reagoisi nitrolakan kanssa. Sehän olisi melkoinen myyntivaltti kun pääsisi sanomaan että meidän teline on turvallinen.
 
koska se menee toisinpain, nitrolakka reagoi vaikka minka kanssa.
sehan tarttuu huonolla onnella farkkuihinkin.

aristoteles666: koska se menee toisinpain, nitrolakka reagoi vaikka minka kanssa.
sehan tarttuu huonolla onnella farkkuihinkin.
 
No näin olen kuullut. Mutta ei tuotakaan voi yleistää. Kaikki nitrolakka ei todellakaan pehmene eikä tartu vaatteisiin. Kai vanhempienkin selluloosalakkojen koostumuksessa sitten on eroja.
 
Eiväthän vanhat tuolitkaan tartu kenenkään takapuoleen.

Akustisissa soittimissa soittimen pinnoitusmateriaali siis lakat, vahat sun muut on kai vuosisatoja jakanut mielipiteitä ja aiheuttanut intohimoja ja kai ollut myös sotien aiheena. Lakat, liimat ja puut ja liitokset on ikuinen soitinrakentajien ja soittajien intohimo akustisssa soittimissa, mutta digitaalisissa soittimissa ne menettävät kokonaan merkityksensä ja sähkösoittimet jäävät mielenkiintoisesti tähän väliin. Sanoisin, että sähkökitaroissa lakkojen, puiden ja liimojen merkitys ei ehkä ole yksiselitteisen kyseenalainen, mutta niiden vaikutus on vähintäänkin hankalasti tulkittavissa ja havaittavissa.

Kefiiri: Eiväthän vanhat tuolitkaan tartu kenenkään takapuoleen.
 
Ja jos tarttuu, voi pohtia että johtuuks tää nyt sitten tuolista vai housuista.