Kitarat: soittaminen ›

jiihuu, B-katsomon 1. rivi 2. paikka eli ihan keskeltä edestä ja pääkallopaikalta..
 
Frippin aikana tuli hieman outo viilis.
 
Munla oli A5 katsomo rivi 8 ja paikka 153, siitä näki hieman frippin päälakea ja kitaran viritystappeja sellaisesta pienestä aukosta.
 
Frippin aikana tuli semmoinen outo fiilis että: "Whöä, soittaako se? Ai, tossa on valot sinne, pää! Kitara! Se soittaa! Wuhuu!"

Sitten kun lyö jonkun King Crimsonin 70-luvun levyn soimaan niin virne siirtyy toisaalle...
 
Toisaalta onhan se näinki ja hyvinhän äijän sormet liikku (sen mitä sattu näkemään) Rockin' in the freeworldin aikana. Se alkuhässäkkä ei vaan iskeny. Ois voinu soittaa mieluummin vaikka koko setin Crimsonin tuotannosta

Toisaalta onhan se näinki ja hyvinhän äijän sormet liikku (sen mitä sattu näkemään) Rockin' in the freeworldin aikana. Se alkuhässäkkä ei vaan iskeny. Ois voinu soittaa mieluummin vaikka koko setin Crimsonin tuotannosta
 
Juu, In The Court of the Crimson King olisi ollut jotain niin ihanaa. Kylmät väreet tuli loppujameissakin kun starttasivat Redin ITCofCK:n introlla.
Alkuhässsäkkäkin oli hieno jos sattui pitämään tollaisesta musasta, minä pidän ja rakastan.
 
Millaisella kitaralla se muuten veti sen oman settinsä?

Millaisella kitaralla se muuten veti sen oman settinsä?
 
Olisiko ollut Ibanezin Artist? En olet satavarma.

Fernandes Sustaineria se käyttää, semmoista Les Paul-mallia.
 
Joo, se se varmaan oli. Lespan näköinen kuiteskin.

Fernandes Sustaineria se käyttää, semmoista Les Paul-mallia.
 
Käytti vielä ConstruKction of Lightilla, vaan käyttääkö enää? Jotenkin muistelin, että vaihtoi johonkin toiseen, ilmeisesti käsintehtyyn malliin. LP-rakenteisia on kuitenkin suosinut jo vuosikymmeniä.

Käytti vielä ConstruKction of Lightilla, vaan käyttääkö enää? Jotenkin muistelin, että vaihtoi johonkin toiseen, ilmeisesti käsintehtyyn malliin. LP-rakenteisia on kuitenkin suosinut jo vuosikymmeniä.
 
Kyllähän Fripp käyttää Power to believelläkin tota Sustaineria.... Ja jotain "48th street guitar"

Alun psykedeeliset soundscape-maalailut oli hyvää meditaationauhamatskua, loppujameissa Frippiä ei valitettavasti kuullut, sormet viuhuivat nopeasti ylösalas kaulaa josta huomasi että jotain siellä soitetaan. (Äänimiehille vois pari raippaa antaa monestakin syystä, vaikka eihän se helppoa hommaa ole..)
 
Kuului se, soundi vaan oli niin totaalista zuraa, ettei siitä saanut selvää. Siis lähtösoundi, äänimies hoiti kyllä hommansa. Semmoista huttua ei saa kuuluviin minkään bändin seasta kukaan äänimies.

Minulla kävi mäihä, näin Frippin koko ajan täydellisesti.
 
Mahtoi olla riehakasta nähtävää?

Munla oli A5 katsomo rivi 8 ja paikka 153, siitä näki hieman frippin päälakea ja kitaran viritystappeja sellaisesta pienestä aukosta.
 
Frippin aikana tuli semmoinen outo fiilis että: "Whöä, soittaako se? Ai, tossa on valot sinne, pää! Kitara! Se soittaa! Wuhuu!"
 
Kappas! oltii aika lähel! Olin penkissä 160. Meikä luuli koko ajan että se on joku intro systeemi. Nyt häpeän ku puhuin veljelle koko ajan että millo tää oikee loppuu.. mitä ne oottaa.. :D

Se "Red" jonka soittivat loppujameissa kuulosti todella hienolta -- pitänee tosiaan etsiä sitä King Crimsonia jostain ja tutustua siihen.
 
Täältä http://www.progarchives.com/Progres … _rock_discography_CD.asp?cd_id=1911 löytyy tuo "Red" ämpärikolmosena. Selittäkää, kiitos. Mulla menee yli ymmärryksen, että miksi tuossa soittaisi hyvä kitaristi ja/tai muusikko. Puhumattakaan mistään edistyksellisyydestä ja haastavuudesta. :)

Täältä http://www.progarchives.com/Progres … _rock_discography_CD.asp?cd_id=1911 löytyy tuo "Red" ämpärikolmosena. Selittäkää, kiitos. Mulla menee yli ymmärryksen, että miksi tuossa soittaisi hyvä kitaristi ja/tai muusikko. Puhumattakaan mistään edistyksellisyydestä ja haastavuudesta. :)
 
Tuhat kertaa mieluummin minä tämmöistä kuuntelen kuin jotain 1990/2000-luvun suoritusmetalliprogea. Turha tästä biisistä on hakea sen kummempia sormitekniikkatreenejä á la Petrucci, Vai tai Satriani. Siksi varmaan se niin hyvältä kuulostaakin. Kaiken lisäksi tuossa pääriffissä on hetkittäin mukavan bluesahtavaa otetta ja Brufordin (mukava äijä livenäkin) rummutusta nyt kuuntelee aina mielellään. :)

Tuhat kertaa mieluummin minä tämmöistä kuuntelen kuin jotain 1990/2000-luvun suoritusmetalliprogea.
 
Joopajoo. Periaatteen tasolla oleva edes jonkinlaisen loogisen ajattelun ja sen ilmaisemisen vastustus on tullut jo varmasti ämyreiden takana luuhaaville homeperseillekin selväksi.
 
Turha tästä biisistä on hakea sen kummempia sormitekniikkatreenejä á la Petrucci, Vai tai Satriani. Siksi varmaan se niin hyvältä kuulostaakin.
 
Ko. biisin sormiharjoitukset ovat haastavuudessaan todellakin erittäin vähäpätöisiä verrattuna esimerkiksi Petruccin lämmittelyrutiineihin. Ehkä se johtuu siitä, että Fripp ujosteli jälleen kerran esitellä virtuoosimaisuuttaan(?).

Kaiken lisäksi tuossa pääriffissä on hetkittäin mukavan bluesahtavaa otetta ja Brufordin (mukava äijä livenäkin) rummutusta nyt kuuntelee aina mielellään. :)
 
Entäs itse kitaristin soitto: Oliko hieno saundi, oliko tatsi kohdillaan, tulkitsiko hienosti. Yritä nyt hyvä mies käydä kuuntelemassa samalla asenteella myös niitä tilulilu-ukkojen levyjä. Sinähän olet puolueellinen kuin uskovainen. Kyllä kai Ynkältäkin vain hakemisen vuoksi hakemalla löytyy sinullekin nyansseja ja erinomaisten soittajien muodostaman kaveriporukan Malmsteen & Johansson bros. kanssa nyt olisi kepeitä hetkiä varmasti jokaisella.

Selittäkää, kiitos. Mulla menee yli ymmärryksen, että miksi tuossa soittaisi hyvä kitaristi ja/tai muusikko. Puhumattakaan mistään edistyksellisyydestä ja haastavuudesta. :)
 
Eihän Red olekaan soitannollisesti järin haastava biisi. Sävellyksenä se sisältää kuitenkin paljon elementtejä, jotka eivät olleet tuohon aikaan (1974) tyypillisiä, eivätkä ole järin yleisiä vielä 30 vuotta myöhemminkään. Biisissä on vallalla bluesahtava ote ja perusrakenne mutta hyvin epätavalliset sävelvalinnat ja kokosävelasteikolle perustuvat harmoniat. Vähän niin kuin moderni klassinen musiikki kohtaisi rock'n'rollin.

Ko. biisin sormiharjoitukset ovat haastavuudessaan todellakin erittäin vähäpätöisiä verrattuna esimerkiksi Petruccin lämmittelyrutiineihin. Ehkä se johtuu siitä, että Fripp ujosteli jälleen kerran esitellä virtuoosimaisuuttaan(?).
 
Tai sitten Frippillä on muutakin annettavaa yleisölleen kuin nopeus.
 
Entäs itse kitaristin soitto: Oliko hieno saundi, oliko tatsi kohdillaan, tulkitsiko hienosti.
 
Minusta soundissa, tatsissa ja tulkinnassakaan ei ollut mitään vikaa. Odotit varmaan jotain modern hi-gain -tyyppistä mössöä?
 
Yritä nyt hyvä mies käydä kuuntelemassa samalla asenteella myös niitä tilulilu-ukkojen levyjä.
 
Toki. Se, mikä kuulostaa hyvältä, kuulostaa hyvältä ja sillä siisti.
 
Sinähän olet puolueellinen kuin uskovainen.
 
En ymmärrä.
 
Kyllä kai Ynkältäkin vain hakemisen vuoksi hakemalla löytyy sinullekin nyansseja ja erinomaisten soittajien muodostaman kaveriporukan Malmsteen & Johansson bros. kanssa nyt olisi kepeitä hetkiä varmasti jokaisella.
 
Epäilemättä.

Kaiken lisäksi tuossa pääriffissä on hetkittäin mukavan bluesahtavaa otetta.
 
Valkoinen mies soittamassa bluesia on miltei yhtä naurettava ajatus kuin saksalainen, joka ei pidä hapankaalista.

Valkoinen mies soittamassa bluesia on miltei yhtä naurettava ajatus kuin saksalainen, joka ei pidä hapankaalista.
 
Mää oon osittain saksalainen ja inhoan hapankaalia (ja muutakin kaalia)...

Mää oon osittain saksalainen ja inhoan hapankaalia (ja muutakin kaalia)...
 
vittu.. noh ...,kuin mustalainen ilman rikosrekisteriä. ymmärrätkö nyt _sinäkin_ edellisen kommenttini idean? prkl....

Valkoinen mies soittamassa bluesia on miltei yhtä naurettava ajatus kuin saksalainen, joka ei pidä hapankaalista.
 
Sanookos Stevie Ray Vaughan mitään? Tai Eric Clapton? Tai Jeff Beck?