Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Karj, metallielitistien tuhina partoihinsa Carpenter Brutin takia kuuluu tänne asti :)
 
Sen lisäksi oma lista näyttää tältä:
 
Perjantai; Arch Enemy, Meshuggah, Moonsorrow, Arion.
Lauantai; Gojira, Kreator, Emperor, At The Gates, Beast in Black, Galactic Empire, Crimfall.

Mä kun luulin et Kreator on pappahevareiden pändi. No on ainakin ollut.

Berzerkowitz: Mä kun luulin et Kreator on pappahevareiden pändi. No on ainakin ollut.
 
Aika lailla paskaahan se on ollut viimeiset 28 vuotta mutta silti toisiksi kovin bändi mitä koko kekkereillä on.

Onko Tyrantti Judas Priest -aiheinen versio Sapattivuodesta?

No niin, kekkerit lähti eilen mukavasti käyntiin, parasta tarjontaa omaan makuuni olivat Baest ja Tribulation. Tänään sitten vihdoinkin Emperorin Anthems show ja bonuksena Kreator ja At The Gates :-)

ÄrGee: Karj, metallielitistien tuhina partoihinsa Carpenter Brutin takia kuuluu tänne asti :)
 
Sen lisäksi oma lista näyttää tältä:
 
Perjantai; Arch Enemy, Meshuggah, Moonsorrow, Arion.
Lauantai; Gojira, Kreator, Emperor, At The Gates, Beast in Black, Galactic Empire, Crimfall.
 
ÄrGee: Tänään ensimmäisenä Tuska-torstain voittaja Keoma, sen jälkeen Moonsorrow, Arch Enemy, ja Mesihukka. Huomenna Galactic Empire, Carpenter Brut, Emperor, Kreator, At The Gates ja Gojira, ehkä jotain muutakin jos jaksaa.
 
Keoma oli yllättävän hyvä tapaus. Symppis, jos niin saa raskaan musan bändistä sanoa. Moonsorrow oli kova ja Arch Enemy aivan tajuttoman kova. Paras metallibändin keikka mitä olen kokenut, ainakin niistä millä ei ole mittavaa rekvisiittashowta, vaan "vain" omat itsensä. Meshuggah toimi minulle silloin kun vokalisti ei ollut äänessä.

Miten voi musa tulla noin hiljaa ku Tuskassa tulee? Ihan spedeshow, ei mitään järkeä.

sirdickyj: Miten voi musa tulla noin hiljaa ku Tuskassa tulee? Ihan spedeshow, ei mitään järkeä.
 
Ettei vaan ois vaikkua korvissa? Vallan mainiosti noi bändit kuului jopa tulppien läpi. Toki ne kaikkein övereimmät desibelitasot on onneksi tippuneet ajan saatossa.

TTV: Ettei vaan ois vaikkua korvissa? Vallan mainiosti noi bändit kuului jopa tulppien läpi. Toki ne kaikkein övereimmät desibelitasot on onneksi tippuneet ajan saatossa.
 
Samaa mieltä, 9,5dB suotimien läpi keskimäärin vallan just sopiva kun on ollut n. 5. rivissä.

Mario Duplantier on ihana mies ja Gojira toimittaa aina. Carpenter Brut oli todella jees, seuraavalle keikalle menen satavarmasti.

europe oli kyllä kova. john norumilla oli koko festarin parhaat kitara saundit ja omaan makuun varmaan myös kovin kitaristi koko festareilla.

sirdickyj: Erehdyin. Musa ei vaan potkinut. Europe kun veti niin johan potki. Parkway Drive hetken päästä taas pelkkää mössöä.
 
Ja ei, ei ole vaikkua korvissa. Musa ei vaan potkinut, ja tuli hiljaa. Soundikysymys myös, mutta helvetin hiljaa tuli.
 
Kuulovaurion saa helposti kotonakin jos sitä jäit kaipaamaan.

geeza: europe oli kyllä kova. john norumilla oli koko festarin parhaat kitara saundit ja omaan makuun varmaan myös kovin kitaristi koko festareilla.
 
Clutchin kitaristilla myös hyvä soundi.
 
Norum on helposti kärkikahinoissamissä vaan yhteydessä. Ja toisaalta ainouta tuolla, jotka soitti sellasessa bändissä jossa kitara oli enemmän sellasessa "perinteisessä" roolissa.

Yhden päivän Tuskalla mentiin tänä vuonna. Perjantaille osui vierailu lähinnä Mantarin, Mesihukan ja Body Countin ansiosta. Kaikki olivat oikein hyviä.
 
Mielestäni äänenpaine oli ihan riittävä. En osannut missään tilanteessa kaivata lisää volaa.
 
Dead Cross oli kyllä kuuntelukelvotonta. Mitään tolkkua en saanut. Kovat ukot, mutta ei siitä jäänyt mitään käteen.

Eissh... kuurot iskärokkarit täällä hehkuttelee jotain Europea ja valittaa kun äänenpaineet eivät olleet 130dB :D

ÄrGee: Eissh... kuurot iskärokkarit täällä hehkuttelee jotain Europea ja valittaa kun äänenpaineet eivät olleet 130dB :D
 
En tiedä kuka valitti desibeleistä.
 
Aika monella keikalla oon ollu, ja onnettominta pihinää oli tää Tuska. Europe potki kyllä. Mutta mikäs siinä.
 
Ei asioita desibeleissä mitata.

Kaikista onnettomin esitys oli taas merch-tiski. Lauantaina sai jonotella 1,5 tuntia, edessä jonossa parisenkymmentä ihmistä. Rättejä haettiin hartaudella takahuoneesta vaikka ne olisi voinut nostaa pulpetin alta suoraan asiakkaille. Joutilaat olisivat voineet sitten tukottaa varastoa sitä mukaa kun paitaa meni. Työntekijöitä riitti mutta monet keksi itselleen käsittämätöntä pseudotyötä: rupateltiin niitä näitä asiakkaiden kanssa ja samaa Emperorin paitaa aseteltiin kanaverkossa uuteen paikkaan neljä kertaa vartin aikana.
 
Kalja- ja ruokapisteet veti niin kuin asiaan kuuluu.
 
Muuten oli jälleen kivat pippalot. Clutch jäi mieleen mainiona uutena tuttavuutena.

Ne kaksi bändiä, jotka minut tavallaan vetivät koko Tuskaan tänä vuonna, olivat Arch Enemy ja Gojira. Ja kumpainenkin vetivät erinomaisen keikan, Gojira vieläpä kamaongelmistaan huolimatta.
 
Eka päivä olikin aika herkkua, koska Crowbar, Keoma, Moonsorrow ja Leprous toimivat kaikki nekin minulle.
 
Lauantaina Beast in Black oli oikein viihdyttävä ja energinen. Mokoma sitten taas sillä aivan toisella tyylillään mainio myös, kuten jo aiemmin Tampereella South Parkissa.
 
Hallatar oli hieno ja koskettava. Hyvä että tulin menneeksi lavan eteen keskelle. Alussa ajattelin että toimiiko musiikkinsa livenä ollenkaan, mutta kun antoi bändille aikaa hetken imaista mukaan tunnelmaan, niin toimihan se!
 
Kreatoria en jaksanut (nytkään) kuunnella.
At The Gatesin veto oli kova ja sai tähän iskähevariin liikettä ja pulssin korkealle.
 
"Niskiksen" keikka oli musisoinnin osalta tasokkaampi kuin viimevuotinen veto. Petosalmella oli hetken jotain teknistä ongelmaa keikan loppupuolella, vahvarin mikityksessä ehkä koska kaapin edessä ollut mikki vaihdettiin.
 
Onneksi tajusin mennä kuunteleman Grave Pleasuresia hieman Europen aloituksen jälkeen. Oli itselle paljon mielenkiintoisampaa kuultavaa kuin mielestäni tylsä Europe. Ja pikkubändiksi vielä hyvät sounditkin. Ihme nimi kyllä bändillä ajatellen esittämäänsä musiikkia, indie tai alt. rock jos nyt jotenkin yritän genrettää. Mutta kai syy nimeen voi löytyä sanoituksista tai sitten ei.
 
Insahn saattoi saada minusta uuden fanin, en ollut tuotoksiaan kuunnellut aiemmin, vaikka olinkin tietoinen herran tekemisistä. Kaikkea kun ei vaan ehdi kuuntelemaan ja hoksimaan.
 
Parkway Drivestä ajattelin ensin että ei ole meikän juttu, mutta kannatti "ottaa riski" ja seurata koko keikka. Teki hyvää jaloille ja käsille. Levyltä en välttämättä ala ko. poppoota kuuntelemaan.

Olisi silleen periaatteessa kiinnostanut käydä tsekkaamassa pe Gloomy Grim kun siitä sen 10 vuotta kun viimeksi livenä nähnyt mutta sitten olisi pitänyt monta tuntia odotella Body Counttia ja kaljateltassa ylihintaiset drinksut ja mussun.