Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Pistetäänpä sitten raporttia mikin käämimisestä... Kun lueskelin näitä threadeja, niin alkoi epäilyttämään, josko hommaan kannattaa ryhtyä ollenkaan: siinä kun menisi hermot ja jo äänen saaminen mikistä olisi juhlan paikka.
 
Paskat. Juuri yksinkertaisempaa asiaa ei ole kuin mikin käämiminen. Ja viritelmä kuulostaa vieläpä hyvälle. Kävin perjantaina hakemassa tilaamani 5 kilometriä pitkän kelan päällystettyä kuparilankaa. Lanka on 0,05 milliä paksua, siis on ohuempaa kuin normi mikkilanka, joka on noin 0,06 milliä paksua.
 
Rakensin tennispallon kokoiselle kelalle telineen hyllynkannattimesta (sellainen "L" -kirjaimen muotoinen). Kelan keskellä oleva reikä oli juuri sen kokoinen, että rullaluistimen laakeri istui siihen jämäkästi kun vielä pisti pari kierrosta teippiä väliin. Kela laakereineen 8:n millin pultin kanssa hyllynkannattimeen kiinni, ja antiikkinen akkuporakone laulamaan. Poran teippaisin kaksipuolesella teipillä pöytään kiinni, noin 30 sentin päähän kelasta. Bobbinille rakensin puukalikasta pidikkeen niin, että kalikan sai keskeltä kiinni porakoneen istukkaan, ja bobbinin parista magneetinreijästä puukalikkaan - Kochin "Building Electric Guitars" -teoksen ohjeiden mukaan.
 
Alkuun testailin, että kuinka nopeasti sitä voi mikkiä käämiä. Ihan kahtatuhatta kierrosta sekunnissa lanka ei kestänyt...
 
Sitten käämin mikin, eikä siitä juuri ole kerrottavaa. Pari kertaa lanka meni poikki, mutta kolvailin langan päät yhteen ja laitoin Absolutilla laimennettua kynsilakkaa päälle. Sormilla ohjailin ja jossain vaiheessa tajusin, että langan katkeamiset johtuivat todennäköisesti nihkeistä käsistä, ja niinpä ohjailin sen jälkeen talouspaperipala kourassa. Väsäämääni ohjuria en jaksanut kiinnittää pöytään. Sen kiinnittämiseen olisi mennyt todennäköisesti enemmän aikaa kuin mikin käämimiseen.
 
Puolustukseksi langan katkomiselle on mainittava, että ilman olutta ja huomiota vaatinutta jalkapallo-ottelua olisin saattanut säästyä langan katkeamisilta kokonaan.
 
Loppujen lopuksi kelan resistanssiksi tuli 10.36 kiloa ohmia. Vähän meni yli sen mitä suunnittelin. 0,05 millisellä langalla kelaan olisi helposti mahtunut 20 kilo-ohmin verran kuparia.
 
Kitaraan en jaksanut mikkiä vielä kiinnittää, se kun pitäisi vielä vahata. Kolvasin mikin johtimet potikkaan ja laitoin mikin parin puupalikan ja teipin avulla kielten päälle roikkumaan. Saundi on ihan perkeleellisen hiano: melko tumma, mutta silti hyvin erotteleva. Vaikka mikki oli periaatteessa kaulapositiossa, niin saundi ei puuroutunut edes reippaalla säröllä. Ulostuloteho ei ole niin suuri mitä voisi resistanssin perusteella olettaa - johtunee ohuesta langasta. Häiriötä mikki ottaa kiitettävästi, ilmeisesti televisiosta, mutta eiköhän sekin korjaannu, kun kelan ympärille kiertää alumiiniteippiä ja maadoittaa sen. Vaikka en edes yrittänyt käämiä kelaa mitenkään erityisen tiukalle, itse asiassa se jäi aika löysäksi, niin kierto-ongelmia ei esiintynyt ainakaan kerrostalovoimakkuuksilla.
 
Huamanna apteekkiin parafiinia hakemaan, mehiläisvahaa löytyi kaapista.
 
Suosittelen kaikille. Lankaa saa aika kovasti vetää, ennen kuin se katkeaa. Todennäköisemmin syynä katkeamiselle on terävä lankakelan tai bobbinin reuna. Ne kun jaksaa hioa hyvin, niin mikin käämii helposti tunnin puolikkaaseen.
 
DIT. Karmaisevia virheitä. Toisekseen voisitte kertoa, mistä olette tarvikkeitanne mikkeihin hommanneet, niinkusta kuparilangan, magneetit ja parafiinit ja mihinkä hintaan? Tarvii kutoa noita useampia, kun broidi ja kaverit niitä haluavat, ja mahdollisimman halvalla mielelläni ne tekisin.
 
Meikkis osti tuon kuparilangan elfalta: http://www.elfa.se/elfa/produkter/fi/178285.htm
 
Mielelläni ostaisin jostain halvemmalla. Tuolla lanka maksaa 14,40 per sata grammaa ja Koch mainostaa kirjassaan, että hän maksoi moottorikorjaamolta ostaessaan 55$ per kilo. Haluan Kochiksi Kochin paikalle!
 
Nih, ja tietysti jos olette itse noita mikkirunkoja väsänneet, niin kertokaa niistäkin. Nettilinkkejä lienee turha antaa, sillä luulen, että olen ne kaikki käynyt läpi.
 
DIT2. Juu ja mitenkäs onnistuisi tuon akkuporakoneen kytkeminen potentiometrin taakse? Potentiometrillä kun olisi loistava säätää kierrosnopeutta... Kone haluaa yhdeksän piste kuusi volttia jännitettä ja virran syönnistä ei ole hajuakaan. Tarvitseeko tuossa jonkun normaalia järeämmän potikan, jotta se ei kärähdä, vai riittääkö neljänneswattinen?