Kitarat: kitarakamat ›

Rämppy: Tässä johtopäätösten tekoa vaikeuttaa rungon onkaloinnin vaikutus sointiin. Otokseen pitäisi saada eri painoisia, mutta rakenteeltaan samanlaisia LP Stankkuja.
 
Voi olla vähän hankala löytää, mutta olisihan se herkullinen tilanne ja ainakin saisi ihan oikeaa tietoa esimerkiksi siitä, soiko painava kirkkaammin. Mua itseäni kyllä kiehtoo myös kevennettyjen vs. umpipuisten erot atakissa, koska epäilen että LP stankun voimakas ominaissoundi saattaa liittyä juurikin niihin kevennyksiin, mutta varma en tietenkään voi olla kun en ole vielä verrannut.

Rämppy: Tässä johtopäätösten tekoa vaikeuttaa rungon onkaloinnin vaikutus sointiin. Otokseen pitäisi saada eri painoisia, mutta rakenteeltaan samanlaisia LP Stankkuja.
 
Voipa olla hiukka hankala rasti.. ;) Meinaten, itse sylttytehtaallahan on monessakin yhteydessä todettu, ettei esim. "swiss cheese"-porauksella ole vaikutusta. Modern weight relief-koiverrus sitten, no, eipä siitäkään ihan selkeitä "oikeita" koetuloksia ole.
Kokeiltiinpa joskus tuolla meidän treenikämppä/studio -kompleksissa onko hurjasti eroja meikäläisen LP DC:lla (joka siis, jos on vieraampi vehje, on doublecut modern weight relief-tapaisella sisuksella oleva) ja soolokitaristin LP Stankulla (joka siis onkin tuo swiss cheese, koskapa ei ole ihan brännyy) . Naapurikämpän bändiltä löyty vielä -95 Studio. Soundierojen (niukkojen) päällimmäisenä syynä ajateltiin olevan jokseenkin erilainen mikitys. Studiossa oli Plasma kolmoset, mun DC:ssa taas '57 Classic Plussat ja Stankussa Burstbuckerit.
Kyllä päätelmien ja kokeiden perimmäinen anti oli se, että jos haluaa kuulla suurempia eroja niin sittenhän kuulee. ;)

Loraus bensaa liekkeihin. Asia on mietityttänyt aina eikä siihen taida olla yhtä tai kahtakaan vastausta. Teinpä taannoin testin. Ostin kaksi täysin samanlaista kitaraa, molempien paino about 3,4 kg. Vaihdoin molempiin laadukkaat oman mieltymykseni mukaiset virittimet, tallat ja mikit. Sointi ja sustain oli kaikkea muuta kuin samanlainen. Bass,mid,treble että sustain kuin atakki poikkesi. Ainoat yhtäläisyydet olivat ulkoinen olemus ja soittotuntuma.
 
Tuon jälkeen ei ole tarvinnut miettiä otsikon asiaa vaan kokeile ja testaa ovat yksilöitä.
Muistan jonkun rakentajan maininneen että lavalla olisi isompi rooli kuin rungolla. Mutta tuossahan joku totesi että lavaton soi hienosti.
 
Jostain myytit ovat kaiketi kummunneet, olisiko se että hyvä yksilö osui painavaan. Markkinamiehilläkin lusikka sopassa vaikkapa ne valikoitua puuta omaavat mallit. Ei varsinaisesti valehtelua koska jokuhan ne käy varastosta keräämässä sorvin ääreen.
 
Mielikuvilla myydään.

aslak: ...............
 
Mielikuvilla myydään.
 
Tämä on luultavasti kaikkein varmin totuus. Tulipa tähän liittyen mieleen sellainenkin mahdollisuus, että painavan tai kevyen kitaran myytti voi liittyä siihen, että kitaroita ostelemme myös me puukorvat. Siis ihmiset jotka ei vaan erota tai huomaa niitä soinnin eroja helposti tai jotain, niin markkinoinnin pitää antaa jokin laatukriteeri, jonka jokainen voi todentaa ja huomata ja ennen kaikkea osoittaa myös muille ja painohan on juuri sellainen.... olennaista ei ole onko hyvä kitara painava vai kevyt, olennaista on se että sen voi todeta puntarilla eikä tarvitse edes ymmärtää kitaroista mitään :-).

aslak:
Jostain myytit ovat kaiketi kummunneet, olisiko se että hyvä yksilö osui painavaan. Markkinamiehilläkin lusikka sopassa vaikkapa ne valikoitua puuta omaavat mallit. Ei varsinaisesti valehtelua koska jokuhan ne käy varastosta keräämässä sorvin ääreen.
 
Mielikuvilla myydään.
 
Mielikuvilla myydään tietty, vaan jos se ei ookkaan hyvä ja mieleinen itselle se keppi, niin pitovärkiksi ei ole.. ;) Vaikka mielikuvan rakentajat olisi miten todistelleet että pesee, linkoaa ja keittää vielä kahvit.
Aiemmin tuolla esitin, että osiltaan voi tuo siitäkin kummuta että kitarat oli silloin muinoin hipusen painavia.. tai oikeammin, ei siihen painoon valmistuksessa laitettu niinkään painoa (hihii) kuin muihin kohtiin. Kaikki kitarat tuolla 70-80 -luvun puolella omasivat sitä "elopainoa" melkoisesti eikä se ollut mitenkään "iso juttu" tuolloin. Todettiinpa vaan että "ompas sulla melkoisen painava Tele siinä!" eikä tarvinnut olla edes se ruusupuinen malli. Nää monen monituista kertaa hehkuttamani Jammun SG:t tai AR-sarjalaiset Artistit, Washburnin Wing-sarjalaiset ym. on myöskin aika painavia nykymittapuun mukaan.
 
Ja kyllä, kyllä niitä puita ihan isomman luokan vapriikissakin valkkaillaan, sitä tarkemmin mitä hinnakkaampi malli on kyseessä. Tuon allekirjoitan myös, että vaikka olis miten samanlaisia ja saman mallisia kitaroita, jos ne on puusta tehtyjä, niin eroja saattaa olla. Kas kun se puu on orgaaninen materiaali.

fox: ..............
Aiemmin tuolla esitin, että osiltaan voi tuo siitäkin kummuta että kitarat oli silloin muinoin hipusen painavia.. tai oikeammin, ei siihen painoon valmistuksessa laitettu niinkään painoa (hihii) kuin muihin kohtiin. Kaikki kitarat tuolla 70-80 -luvun puolella omasivat sitä "elopainoa" melkoisesti eikä se ollut mitenkään "iso juttu" tuolloin. Todettiinpa vaan että "ompas sulla melkoisen painava Tele siinä!" eikä tarvinnut olla edes se ruusupuinen malli. Nää monen monituista kertaa hehkuttamani Jammun SG:t tai AR-sarjalaiset Artistit, Washburnin Wing-sarjalaiset ym. on myöskin aika painavia nykymittapuun mukaan.
 
Tämä on muuten näkökohta, jota en ollut tullut edes ajatelleeksi. Siis että painoon ei yksinkertaisesti kiinnitetty huomiota. Sehän selittää myös sen, että kitaroiden paino parhaimmillaankin vaihtelee melkoisesti. Esimerkiksi ne hehkutetut viiskytluvun Gibson LesPaulit, niin niiden painohan heitteli melkein kilon suuntaansa, vaikka nykyisin puhutaan siitä, että ne olivat keveitä mutta eihän ne kaikki ollut. Jospa Gibsonillakin niitä alettiin keventää vain siksi, että se paino alkoi yllättäen kiinnostaa ihmisiä..... mistä sitten johtuneekin (ehkä työsuojeluun (muusikoidenkin) vaan nykyisin kiinnitetään enemmän huomiota kuin seitkytluvulla)
 
Ja kyllä, kyllä niitä puita ihan isomman luokan vapriikissakin valkkaillaan, sitä tarkemmin mitä hinnakkaampi malli on kyseessä. Tuon allekirjoitan myös, että vaikka olis miten samanlaisia ja saman mallisia kitaroita, jos ne on puusta tehtyjä, niin eroja saattaa olla. Kas kun se puu on orgaaninen materiaali.
 
Juu mutta mun mielestä sillä on eroa valkataanko puu puntarilla vai koputtelemalla niitä kalikoita ..... niin ja ulkonäkö myös ratkaisee.... ainakinkansipuissa, mutta varmaan kaikkialla missä puu on näkyvissä, niin sen ulkonäköön kiinnitetään huomiota. Niin meinaan vaan että kun sitä hyvää puuta etsitään sieltä varastosta, niin minusta on kiinnostavaa mihin suuntaan kompromissi tehdään. Onko paino tärkeämpää kuin soivuus tai onko ulkonäkö tärkeämpää kuin paino.... etc. Eihän se ole yksiselitteistä miten se hyvä puu valitaan ja tietenkin ainakin uniikkikitaroita tekevät pajat joissa soitin saa paljon rakentajansa huomiota, voidaan varmasti vielä kitaran rakenteissa kompensoida puun ominaisuuksia... tai tehdä sitä soitinta sen käsillä olevan materiaalin ehdoilla. Enhän minä tätä tiedä mutta voisin kuvitella niin.

hallu: Tämä on muuten näkökohta, jota en ollut tullut edes ajatelleeksi. Siis että painoon ei yksinkertaisesti kiinnitetty huomiota. Sehän selittää myös sen, että kitaroiden paino parhaimmillaankin vaihtelee melkoisesti. Esimerkiksi ne hehkutetut viiskytluvun Gibson LesPaulit, niin niiden painohan heitteli melkein kilon suuntaansa, vaikka nykyisin puhutaan siitä, että ne olivat keveitä mutta eihän ne kaikki ollut. Jospa Gibsonillakin niitä alettiin keventää vain siksi, että se paino alkoi yllättäen kiinnostaa ihmisiä..... mistä sitten johtuneekin (ehkä työsuojeluun (muusikoidenkin) vaan nykyisin kiinnitetään enemmän huomiota kuin seitkytluvulla)
 
Tuo vaihtelu (siis Gibsonilla) oli ennemmin vanhan Kalamazoon tehtaan juttu, näet se oli sellainen "perinteikäs" ns. soft tool factory. Gibsonilla alettiin noita LP-malleja keventää siksi, koskapa mahongin toimittaja toimitti painavaa mahonkia, ja oli tehtävä jotain. Nashvillen tehtaallahan noita alettiin "swiss cheese"-porata joskus vuoden 1982 aikana. Se oli siellä helpompaa, koskapa Nashville oli hard tool factory.. ja muutenkin, sitä tuotantoa ajettiin Kalamazoossa alas ja pitkät sarjat tehtiin muutenkin Nashvillessa.
 

 
Juu mutta mun mielestä sillä on eroa valkataanko puu puntarilla vai koputtelemalla niitä kalikoita ..... niin ja ulkonäkö myös ratkaisee.... ainakinkansipuissa, mutta varmaan kaikkialla missä puu on näkyvissä, niin sen ulkonäköön kiinnitetään huomiota.
 
Kyllähän ne niitä "koputteleekin". Siis isommissa vapriikeissakin, vallankin niitten kalliimpien mallien kohdalla. Kun Ibanezilla tehtiin sitä ensimmäistä Loch Ness Green - Jemiä niin tiettävästi siellä oli äijiä FujiGenin lautatarhalla lehmuslankkuja koputtelemassa.
Totta kai pienempiä sarjoja, tai ihan yksittäisiä kitaroita tekevä soitinrakentaja pystyy huomattavasti enemmän sitä "valkkausta" tekemään, kuin teollinen soitintehdas. Mutta eihän sen tehtaankaan perimmäinen tavoite ole valmistaa paskoja soittimia, olen jokusenkin kerran todennut. Kyllä sielläkin prosessissa sitä puuainesta valvotaan ja valkataan.

fox: Ja kyllä, kyllä niitä puita ihan isomman luokan vapriikissakin valkkaillaan,
Mulla valikoitu menee markkinaläppälaariin koska kyseessä on aika vahva väite ns laadusta ja toimintaprosessista joka pitäisi kyetä todentamaan sertifikaatilla, muutoin puheen pärinää.
 
Lankesin taannoin kun tuli Fenkulta FSR Select Strato, vaatimattomasti tonni lisähintaa ja kyllä sitä piti pitkään hokea ja perustella, kannatti...hyvä järkevä ostos... :)
 
Valinta tulisi aloittaa jo tehtaan oman 'metsurin' toimesta alkulähteillä suosaarnimetsässä arvioiden ja kaataa speksien mukaisesti parhaalla kasvulastalla ja olosuhteissa kasvaneet ym. No tonni ei riittäisi lisähinnaksi ja siitä tulemmekin siihen ponttiin että valinta tapahtuu sen tarkkaakin tarkemman varastomiehen toimesta. Illalla valittelee kavereille - taas tuli koputeltua puita koko päivä kun pomo halusi valmistaa erän valikoituja.

Ite olen viimeaikoina hyvinkin vahvasti mieltynyt ajatukseen, että bodyn materiaaleilla ei olisi kovinkaan isosti merkitystä, kunhan on suht stabiili kappale, ja jos on värähtelevää materiaalia, niin kaula toimittaa ison osan värähtelystä takaisin bodyyn ja sitä kautta mikrofoneille ja tallalle, joka saattaa korostaa jotain (värähtely-) taajuusalueita. Jos taas on täysin tai lähes stabiili värähtelemätön kappale, niin suurempaan merkitykseen nousee itse kielet ja mikrofonit, kaiken muun materiaalin ollessa lähinnä pakollista pahaa. Päivän selväähän on että jos koko kitara rakennetaan kuten esimerkiksi aiemmin mainittu messinkikitara, niin soundihan on tasan se mitä tulee kielistä ja mikrofonista, koska mikään muu ei värähtele tai vaikuta soundiin.
Äkkisilteen ajateltuna jos haetaan lämpöä ja selkeätä resonanssia kitaralta, olisi paras joku kova, hyvin värähtelevä puu, mutta näinhän se tietenkään ei mene ainakaan ihan loppuun asti, vaan puun muutkin ominaisuudet vaikuttanevat värähtelyyn enemmän tai vähemmän. Itsellä jonkin verta kokemusta esimerkiksi balsasta joka on äärimmäisen kevyt puu kuivana ja voin sanoa useammankin eri balsalevyn nähneenä, että ne levyt ei kyllä soi lainkaan, mutta sitten päästään balsan sukulaiseen korinaan josta kait tehdään oikeasti hyviäkin kitaroita ja ainakin mitä yhdessä omassa soittimessa olen moista ihmetellyt, niin kyllähän se soi hyvinkin, tai ainakin se reilu 3 kiloinen kitara kokonaisuutena soi.

fox:
...................................
 

 
Kyllähän ne niitä "koputteleekin". Siis isommissa vapriikeissakin, vallankin niitten kalliimpien mallien kohdalla. Kun Ibanezilla tehtiin sitä ensimmäistä Loch Ness Green - Jemiä niin tiettävästi siellä oli äijiä FujiGenin lautatarhalla lehmuslankkuja koputtelemassa.
Totta kai pienempiä sarjoja, tai ihan yksittäisiä kitaroita tekevä soitinrakentaja pystyy huomattavasti enemmän sitä "valkkausta" tekemään, kuin teollinen soitintehdas. Mutta eihän sen tehtaankaan perimmäinen tavoite ole valmistaa paskoja soittimia, olen jokusenkin kerran todennut. Kyllä sielläkin prosessissa sitä puuainesta valvotaan ja valkataan.
 
Juu tietenkin koputtelee ja ei tietenkään kukaan tee tahallaan huonoa. Tarkoitin, että jos siellä varastossa ensin etsitään kevyet puut ja aletaan koputtelemaan vasta sen jälkeen, niin koputeltavaa on paljon vähemmän. Ja varsinkin jos etsitään ensin kevyet puut ja sitten niistä vielä valkataan ne värivirheettömät ja aletaan koputella vasta sitten, niin koputeltavaa on aina vaan vähemmän. Tämä on kompromissi jossa keveys ja kauneus ensin.
 
Jos sen sijaan rakentaja mestari koputtelee ensin ne puut ja niistä hyvin kopisevista valkataan sitten ne keveimmät ja värivirheettömimmät, niin lopputulos voi olla erilainen. Tai sitten ei, mutta lähestymiskulma olisi kuitenkin semmoinen jonka itsekin ymmärtäisin.
 
Minähän en tiedä miten se sen homman siellä tekee,mutta kunhan vaan tuli mieleen tämä seikka, että jos laatukriteereitä puulle on enemmän, niin ei ole yhdentekevää mikä niistä kriteereistä on tärkein. Tietenkin me asiakkaat määrätään se mikä on tärkeintä. Jos me halutaan, että kitaran pitää olla kevyt, niin tietenkin ne tehtaat sitten tekee meille keveitä kitaroita.

fox: Kaikki kitarat tuolla 70-80 -luvun puolella omasivat sitä "elopainoa" melkoisesti eikä se ollut mitenkään "iso juttu" tuolloin. Todettiinpa vaan että "ompas sulla melkoisen painava Tele siinä!" eikä tarvinnut olla edes se ruusupuinen malli. Nää monen monituista kertaa hehkuttamani Jammun SG:t tai AR-sarjalaiset Artistit, Washburnin Wing-sarjalaiset ym. on myöskin aika painavia nykymittapuun mukaan..
 
Yamahoista, Arioista ja Gibsoneista en osaa sanoa, mutta muistan kyllä elävästi, että 70-80-lukujen vaihteessa Fenderien kohdalla aika yleisesti harmiteltiin uusien kitaroiden painoa. Kun markkinoille alkoi 80-luvun alkuvuosina tulla ekoja Japanin Squiereita porukat ihasteli, että nyt on oikean tuntuisia Fenkkuja, eivätkä painakaan niin helevatasti. Myös vanhojen 50- ja 60-lukulaisten Fenderien arvostus alkoi nousta 70-luvun lopulla osin painonhallinta-asioista johtuen muiden laatuseikkojen ohella. Historia-opusten mukaan Fenderillä on todettu, että soitinten paino oli tuolloin selkeä ongelma, mikä johtui siitä että tuotantoa tehostettaessa puiden valintaan ei panostettu työtunteja samalla tavalla kuin aiemmin. Fenderillähän nipistettiin 70-luvun edetessä tuotantokustannuksia monissa materiaalivalinnosissa, esim. rautaosiin tuli halvempaa valumetallia, sähköpuolella vaihdettiin himpun halvempiin materiaaleihin, yms. Toki tuohon aikaan joidenkin merkkien kohdalla ihan tietoisestikin lisättiin soitinten painoa, kun tutkiskeltiin tätä paino-sustain-yhteyttä.

Rämppy: Yamahoista, Arioista ja Gibsoneista en osaa sanoa, mutta muistan kyllä elävästi, että 70-80-lukujen vaihteessa Fenderien kohdalla aika yleisesti harmiteltiin uusien kitaroiden painoa. Kun markkinoille alkoi 80-luvun alkuvuosina tulla ekoja Japanin Squiereita porukat ihasteli, että nyt on oikean tuntuisia Fenkkuja, eivätkä painakaan niin helevatasti. Myös vanhojen 50- ja 60-lukulaisten Fenderien arvostus alkoi nousta 70-luvun lopulla osin painonhallinta-asioista johtuen muiden laatuseikkojen ohella. Historia-opusten mukaan Fenderillä on todettu, että soitinten paino oli tuolloin selkeä ongelma, mikä johtui siitä että tuotantoa tehostettaessa puiden valintaan ei panostettu työtunteja samalla tavalla kuin aiemmin. Fenderillähän nipistettiin 70-luvun edetessä tuotantokustannuksia monissa materiaalivalinnosissa, esim. rautaosiin tuli halvempaa valumetallia, sähköpuolella vaihdettiin himpun halvempiin materiaaleihin, yms. Toki tuohon aikaan joidenkin merkkien kohdalla ihan tietoisestikin lisättiin soitinten painoa, kun tutkiskeltiin tätä paino-sustain-yhteyttä.
 
Mulla on tommonen -70 luvun lopun strato ja täytyy sanoa, että se alkuperäinen tremolo oli siinä ihan katastrofi ja vaikka sillä sinnikkäästi soitin ensimmäiset pari vuosikymmentä, niin menihän se vaihtoon lopulta eikä kaduta (se tremolo siis). Virittimet siinä on alkuperäiset ja toimiiedelleen eli ne ei välttis ihan paskinta laatua ole. Myös mikit on aika jees enkä ole niitä siihen alkanut vaihtaa, mutta on mulla ollut mielessä että teettäisin toisen pleksin, johon tulisi erilaiset mikit (jotkut jarno salot tai sitten jotkut hurinattomat) ja sitten erilainen kytkentä ja kytkennässä minua kiinnostaisi sellainen, että tone puraisisi tallamikkiinkin ja saisi kaulamikin ja tallamikin yhtäaikaa päälle ja keskimikille vaiheenkääntö sekä mikkien väliasennoille sarjaankytkentämahdollisuus (eli toisin sanoen kaikilla herkuilla). En ole vielä ryhtynyt tuumasta toimeen, mutta semmoista olen miettinyt.... pitäis varmaan käydä Heidiltä kysymässä tekiskö se mulle semmoisen.
 
Nauharempan jälkeen toi kitara on suorastaan hyvä ja mielestäni kestää vertailun jokseenkin mihin tahansa nykystratoon, mutta painaahan se. Musta tuntuu, että nykystratoista melkein kaikki on kevyempiä kun tuo 4,5kg (yhtä AVRI:a kokeilin joka tuntui menevän painoltaan aika lähelle ja joskus jotain CS:ää kokeilin, joka myös oli aika painava). Mutta siihen painoon on niin tottunut että en itse pidä tuota edes painavana. Päin vastoin monet meksikon fenkut painaa reilut kolme kiloa, niin ne tuntuu vähän turhankin.......
 
Mutta joo, mä olen kipeän tietoinen Fenderin seitkytluvun lopun laatuongelmista mutta ne eivät koske tätä kitaraa..... toisaalta ostin tän aikoinaan kitarapajalta ja nehän on voineet siellä korjata jo ne mahdolliset viat mitä tässä on voinut tehtaalta tullessa olla..... tai sitten muuten vaan sattunut tämmöinen "ei paska" yksilö käsiin.

Rämppy: .. soitinten paino oli tuolloin selkeä ongelma, mikä johtui siitä että tuotantoa tehostettaessa puiden valintaan ei panostettu työtunteja samalla tavalla kuin aiemmin. Fenderillähän nipistettiin 70-luvun edetessä tuotantokustannuksia monissa materiaalivalinnosissa, esim. rautaosiin tuli halvempaa valumetallia, sähköpuolella vaihdettiin himpun halvempiin materiaaleihin, yms. Toki tuohon aikaan joidenkin merkkien kohdalla ihan tietoisestikin lisättiin soitinten painoa, kun tutkiskeltiin tätä paino-sustain-yhteyttä.
 
Juu, mutta paha on valita jos puiden toimittaja toimittaa vaan painavaa ja vähän vielä painavampaa puuta.. ;)
Tuo rautaosajuttuhan avasi noille virityspalavalmistajille markkinoita, tuli nuo Gotohit, Double Eaglet, Schecterit, Mighty Mitet ynnä muut. Yhdessä vaiheessa vaihtelin melko monia Straton talloja Mighty Miteen ja Double Eagleen, messinkisiin tietty, ja ylikoon blokilla.
Mutta katsoisin tuon puutavaran painonlisäyksen olleen Fenderilläkin se "toimittajalähtöinen" ongelma. Pitihän niitä bodeja jostain sahata kun tilauskirja oli täynnä. 8)

Tuli painosta mieleen kun aloin metsästää tietoa paljonko nuo nykyiset AR Ibanezit painaa, niin tämmöiseen sivuun törmäsin https://www.amazon.in/Ibanez-Artist … AR220-Electric-Guitar/dp/B00FH4TN9I
 
Sivun alalaidassa on teknisissä tiedoissa, että paino olisi 6,8kg !?!?!? eihän se nyt mitenkään voi noin painava olla, vaikka painava olisikin. voiko tuossa olla kyse jostakin myyntipakkauksen painosta tms. että siellä on kitaralaukku mukana tai jotain?

Juhannuksen kunniaksi vähän osallisuutta tähän(kin) puun vaikutus soundiin -ketjuun.
 
Yhdessä vaiheessa painava = jäykkä puu sai kielet soimaan pidempään, kun se ei tapa niiden luonnollista liikettä.
Muodin muuttuessa sitten taas kevyt = resonoiva puu antoi hyvän sustainin, kun se värähtelee kielten mukana.
Pikku hiljaa pleksi- ja pahviskittojen myötä {ja elektroniikan mentyä siihen pisteeseen että levyltä (oho, pappavirhe; siis valmiilta äänitteeltä) ei enää tiedä millä vempaimella se "kitara" on soitettu} aletaan huomata, että se puu on aikast pieni osa kitaran soundia, sustainia ja muita mukavuuksia.
 
Ja hallulle, amatsoni ilmoittaa postipaketin painot - joskus ihmettelin tremolon painon kohdalla samaa.

73nd3r: Juhannuksen kunniaksi vähän osallisuutta tähän(kin) puun vaikutus soundiin -ketjuun.
 
..........
 
Ja hallulle, amatsoni ilmoittaa postipaketin painot - joskus ihmettelin tremolon painon kohdalla samaa.
 
Kiitos, ounastelinkin, että joku juttu tossa on mitä en vaan hiffaa.
 
E: juu löysinkin jotain mainintoja ettei se paina oikeasti kuin jotain kolem ja puoli kiloa tjsp. eli paljon kevyempi kuin tuon mun kasarimalli. Pitänee käydä levytukussa joskus tsekkaamassa se. Paska homma kun Levytukku on siellä jossakin jumalan selän takana :-(..... ydinkeskustassa siis..... stadissa siis....

73nd3r: ...................
Pikku hiljaa pleksi- ja pahviskittojen myötä {ja elektroniikan mentyä siihen pisteeseen että levyltä (oho, pappavirhe; siis valmiilta äänitteeltä) ei enää tiedä millä vempaimella se "kitara" on soitettu} aletaan huomata, että se puu on aikast pieni osa kitaran soundia, sustainia ja muita mukavuuksia.
 
................
 
Mun mielestä kitaran materiaalilla ei ole väliä, jos sen ominaisuudet palvelevat soittajaa ja tekevät kitarasta paremman, niin ihan sama..... siis olen paria puutonta kitaraa kokeillut, niin ihan ovat vallan mainioita soittopelejä.
 
Mutta se kitara levylle voidaan tehdä ihan millä vempaimella tahansa kuulijan kannalta. Mulla on jopa tässä mun keikkapianossa kitarasoundeja ja bassosoundeja ja tiettyyn rajaan saakka ja hyvällä mielikuvituksella tällä voisi tehdä samanlaista soundimaailmaa.
 
Mutta siis ajatus, että kitara mallinnettaisiin??? sehän on täysin mahdollista, mutta soittimen käyttöliittymä muuttuisi. Tietokone tai mallinninhan tarvitsee lähinnä tiedot atakista, niin se voi "keksiä" itse loput. Mutta soittajan kun mietin, niin soittaminenhan ei lopu atakkiin, vaan esimerkiksi vibraatto tehdään atakin jälkeen ja oikeastaan soittajasta riippuen siinä tapahtuu paljonkin asioita, joista tietokoneen pitäisi saada tieto voidakseen mallintaa sitä.
 
Sen vuoksi kitaraa ei varmaan ole vielä pystytty kunnolla mallintamaan. Tai siis mallintaminen on jäänyt signaaliketjussa kitaraa seuraavien asioiden mallintamiseen efektit, vahvistimiet, johdot ja mikrofonit voidaan mallintaa, mutta yhtä kaikki ne tarvitsevat syötteenkitaralta jota mallintaa. Esimerkiksi pianoissa digitaalipiano (siis pianomallinnin) on syrjäyttänyt sähköpianon aikapäiviä sitten ja niitä ei vissiin edes valmisteta uusia ja edelleen käytössä olevat lienevät niitä vanhoja nyt jo vintage sähköpianoja (tämä ei ole tieto, mutta olen ollut uskossa, että uudet sähköpianon näköiset pianot ovat nekin digitaalisia). Kitarassa on nähty muutamia yrityksiä digitalisoida kitara, mutta ne eivät edelleenkään ole olleet kovin vakavia.
 
Toisaalta digipianoistakin näemme, ettäkuinka helvetin vaikeaa instrumentin digitalisoiminen on, vaikka kaiken muun voi digitalisoida. Nykyiset digipianot ja digirummut ovat todella hyviä ja kosketukseltaan luonnollisia, mutta silti ne eivät kelpaa artistitason soittajille..... ainakaan kaikille. Ja jopa minä pystyn huomaamaan eron aidon akustisen pianon ja digipianon välillä. Kitara joka on kuitenkin monin verroin pianoa perkussiivisempi, lienee vielä pitkään ihan tekemätön paikka eli en usko, että ihan ylihuomennakaan vielä tulemme soittelemaan digikitaroilla.

Lunnu: Eli kyse on metallisen kielen aiheuttamasta värähtelystä mikrofonin magneettikentässä. Runko, joka on puuta ei magneettikenttää värähdytä.
 
Kyllä Hallu kartalla on. Runko vaikuttaa siihen, miten kieli tuossa magneettikentässä värähtelee. (Ja kaula, osat, rakenne jne.)

varakeef: Kyllä Hallu kartalla on. Runko vaikuttaa siihen, miten kieli tuossa magneettikentässä värähtelee. (Ja kaula, osat, rakenne jne.)
 
Viittasinkin enemmän tuohon lainaamaani tekstiin. Hallu tuli mainittua kun puhuin hallussa olemisesta ;-)
 
Edit: ja noinninkuin yleisesti ottaen kun tätäkin keskustelua seurailee niin välillä tulee fiilis että jengi pitää lankkusähkistä akustisena soittimena, mitä se ei ole.