Kitarat: kitarakamat ›

Otsikossa sana "myytti" voi olla perusteeton, koska en oikeasti tiedä totuutta tässä asiassa. Kyse on siis siitä väittämästä, että "soundi" on painavassa kitarassa parempi sustain pidempi tai jotain.. mitä näitä on nyt sitten kukanenkin joskus suustaan päästellyt. No siihen kertyy äkkiä vastalauseita, että se on naavapartojen höpinää ja vanhoja uskomuksia jotka nykytiede on kumonnut aikapäiviä sitten. Sen vuoksi laitoin myös tuon "myytti" sanan otsikkoon vastoin parempaa tietämystäni, että käsittääkseni tämän hetken konsensus mnetissä on, että kevyet kitarat on parempia. Niin ajattelin, että jos pystyisi jättämään ne omat tunteet ja uskomukset tämän asian ulkopuolelle ja saataisiin porukalla tarkasteltua, että mistä tässä oikein on kyse.
 
En myöskään halua provosoida uudelleen liekkeihin taannoista vääntöä sähkökitaran puiden soundillisista vaikutuksista. Viimeksikin se taisi jäädä ratkaisemattomaksi ja jokainen keksi tavan säilytää oman uskomuksensa asiasta eikä muutamaa ärsyttävää toisinajattelijaa saatu edes kuorossa huutamalla käännytettyä.
 
No itselläni on ollut sekä painavia että kevyitä kitaroita enkä oikeasti osaa sanoa suuntaan enkä toiseen niiden paremmuudesta tai painon vaikutuksesta oikein muuhun kuin, että tulee miehekäs olo :-). Minä olen kuullut/lukenut akustisista kitaroista, että tiheä ja suorasyinen kansipuu soi paremmin ja käsittääkseni tiheäsyinen puu on painavampaa kuin harvasyinen. Toisaalta mitä olen akkareita soittanut, niin ne parhaimmalta tuntuvat ja herkimmät kitarat ovat ihan todella kevyitä, koska niiden kansipuu on kai niin ohut. Voiko siis olla, että tämä ajatus on siirretty suoraan lankkukitaroihin ja saatu aikaiseksi väittämä painavan puun hyvästä soinnista?
 
Toinen mieleen tuleva idea on, että joskus seitkytluvulla tuli tosi painavia Gibsoneita ennen kuin ne alkoi keventämään niitä. Onko mahdollista, että nämä kalliit ja painavat kitarat olisi muokanneet sen aikaisten ihmisten ajattelua siihen suuntaan (että koska Gibson on painava, niin silloin painava puu on paras? ). Olen joskus kuullut väittämän, että painavampi pölkky soisi vähän kirkkaammin. Vai onko kyse siitä, että aikoinaan japanilaiset laittoivat kitroihinsa kaiken maailman messinkiosia ja sustainblokkeja jotka kasvattivat soittimen painoa (ja nehän kyllä soivat tunnetusti hyvin ja kirkkaasti) ja se ajatus olisi jäänyt siitä elämään?
 
Oma mielipiteeni on, että kevyt kitara on aina mukavampi kuin painava. Toisaalta jykevärakenteisena harrastelijana en hylkää kitaraa painon takia jos se muuten on hyvä. Minua kiinnostaa vain tämän myytin alkuperä, että mistä se on saanut alkunsa ja miksi. Sikälikin, että jos paino häiritsee, niin kitaroistahan olisi helppoa tehdä kevyempiä kun vaan pienentää sitä. Nykyisin niitä koverretaan ontoiksi, mutta jos podyn vaan muotoilee pienemmäksi, niin eikö se aja ihan saman asian?
 
PS: ja mun tarkoitus ei ole aloittaa vääntöä siitä mikä on parempi. Vaan lähinnä haluaisin tietää miksi tästä asiasta edes keskustellaan.

Pistät euroja jonoon ja hankit tuon, on vissiin (vielä) myynnissä..
https://www.ebay.com/itm/Vintage-19 … &_trksid=p2047675.c100005.m1851
 
Jeff Hasselbergerin "luomus" Hoshinolle, kaikkien messinki-virityspalojen ultimaattinen huipennus..
Myytistä sen paremmin en tiedä, hyvä kitara on hyvä kitara. Painosta riippumatta. Oma juttunsa sitten on se, onko soittajalla "miellyttävää" sen kanssa. Mutta se toki on sitten henkilökohtaisia juttuja se. Ja täysin eri juttu sitten, soittaako "sängyn laidalla" jonkun 20 minuuttia, vaiko sitten seisten (ja ehkä hieman poukkienkin?) stagella tunnin, tai jossain klubilla/baarissa 3 x 45 min vetoja.
Hyvällä lihaskunnolla ja fysiikalla ei oo mahdoton rasti tuo viimeinenkään edes sillä 5-6 kilon umpipuu-lankkusoittimella. Tosin tuo linkin kitara voipi olla vähän liikaa joka käyttötarkoituksessa, olkoonkin että on toimiva soitin. Kuulemma kyllä hiukan "ohuen ja kireähkön" soundinen, turhan treblekäs. =)

fox: Pistät euroja jonoon ja hankit tuon, on vissiin (vielä) myynnissä..
https://www.ebay.com/itm/Vintage-19 … &_trksid=p2047675.c100005.m1851
 
Jeff Hasselbergerin "luomus" Hoshinolle, kaikkien messinki-virityspalojen ultimaattinen huipennus..
Myytistä sen paremmin en tiedä, hyvä kitara on hyvä kitara. Painosta riippumatta. Oma juttunsa sitten on se, onko soittajalla "miellyttävää" sen kanssa. Mutta se toki on sitten henkilökohtaisia juttuja se. Ja täysin eri juttu sitten, soittaako "sängyn laidalla" jonkun 20 minuuttia, vaiko sitten seisten (ja ehkä hieman poukkienkin?) stagella tunnin, tai jossain klubilla/baarissa 3 x 45 min vetoja.
Hyvällä lihaskunnolla ja fysiikalla ei oo mahdoton rasti tuo viimeinenkään edes sillä 5-6 kilon umpipuu-lankkusoittimella. Tosin tuo linkin kitara voipi olla vähän liikaa joka käyttötarkoituksessa, olkoonkin että on toimiva soitin. Kuulemma kyllä hiukan "ohuen ja kireähkön" soundinen, turhan treblekäs. =)
 
Hihii, mä olen nähnyt ton ja taisinpa nähdä jonkun vedeonkin, missä tuota kitaraa soitettiin. Soundin kireys saattaapi tulla siitä että kroppa ei resonoi..... eikös tuo ala olla aika lähellä sitä Lester Polsfussin ideaa istuttaa magneettimikrofonit ratakiskoon ja saada ikuinen sustain :-). Eiks toi Ibanez paina jotain nelkyt kiloo tai ylikin.
 
No mun mielestä painon ergonominen merkitys on ihan kiistaton.... joskin balanssi saattaa tulla siihen vielä lisäksi. Olen itse käyttänyt pari vuotta keikka ja reenikeppinä 3,2kg painoista telekasteria ja muutaman neljän tunnin reenirupeaman viiskoloisen kitaran kanssa, niin kyllä se tuntuu isonkin ukon hartiassa. Joskaan se ei ole ihan tekemätön paikka ja kyllä sen kanssa pärjää jos niin päättää, mutta ei se mitenkään parempi ole ja kyllä kevyempää kitaraa on mukavampi kanniskella pidemmän päälle eiköhän tämä liene selvä.
 
Lähinnä minua kiinnostaa, että onko kitaran painon suhde sustainiin pelkkä myytti, kuten täällä mnetissä yleisesti väitetään. Ja jos se todella on myytti, niin mistä se uskomus on saanut alkunsa? en oleta, että kenelläkään olisi ihan viimeisintä varmuutta asiasta, mutta ehkä jääräosasto muistaisi tai tietäisi missä ja miksi tämmöisiä väittämiä on esitetty. Minulle itselleni tuli uutisena sekin, että lankkukitaroiden painoissa on niin paljon eroja.
 
Mun mielestä painon suhde sustainiin jatkumo on ihan looginen jos lähdetään liikkeelle jazzlootasta, jonka atakki on yleensä pyöreä ja voimakas päästö lyhyt eli se on vähän "tumppu". Siitä kunlähdetään tulemaan puoliakustisen kautta kohti lankkukitaraa, niin huomataan suunnilleen, että atakki korostuu vähemmän ja päästö pitenee. Näin kauan tämä tuntuu johdonmukaiselta, mutta puoliakustisen jälkeen on nää koverrettu runkoiset ja sitten kevennys poratut, niin ne ovatkin jo ihan lankunsointisia (vaikka itse epäilen edelleen että atakki on kevennetyssä vähän voimakkaampi kuin umpipuisessa, mutta en ole asiaa vielä testannut). Mutta jatkuuko se vielä umpipuisissa eli onko kevyemmän puun atakki voimakkaampi ja pyöreämpi kuin painavan puun? tai sitten metallin? messinkikitaran atakki ei enää juuri päästöstä eroa edes...... mutta siis tääkö se idea on.... vai mikä? mistä se uskomus on peräisin ja jos se ei ole pelkkä uskomus, niin miksi ihmiset sitä vastustaa?
 
Olen sen verran utelias luonne, että aion tosiaankin mennä kitarapajalle testaamaan niitä umpirunkoisia historikkejä selvittääkseni, että onko niissä erilainen atakki ja päästö kuin stankuissa, kyllä asia sen verran minua vaivaa. Mutta en tiedä onko niillä siellä niin paljoa eri painoisia yksilöitä, että niitä voisi keskenään vertailla, mutta sen näkee sitten kun sinne kerkiää.
 
Kyllä minä sen verran ymmärrän, että ihan suoraa korrelaatiota ei tietenkään löydy paino versus sointi välille koska kitaroiden rakenteet ja muutkin ominaisuudet vaikuttaa, niin tää on aina enemmän ja vähemmän arvailua. Mutta tuo sun linkkaamasi Ibanez antaa selvän vihjeen siitä, että kun painoa ladataan tarpeeksi, niin sointi muuttuu piiiiiiiiiiiiiiiiiitkäääääääksi, mutta samalla ohueksi ja atakki vaimenee.

hallu: Hihii,
Lähinnä minua kiinnostaa, että onko kitaran painon suhde sustainiin pelkkä myytti, kuten täällä mnetissä yleisesti väitetään. Ja jos se todella on myytti, niin mistä se uskomus on saanut alkunsa? en oleta, että kenelläkään olisi ihan viimeisintä varmuutta asiasta, mutta ehkä jääräosasto muistaisi tai tietäisi missä ja miksi tämmöisiä väittämiä on esitetty. Minulle itselleni tuli uutisena sekin, että lankkukitaroiden painoissa on niin paljon eroja.
 
Myyteistä en tiedä kyllä Yamaha SG 2000 "Santana" on sustainiltaan omaa luokkaansa ainakin niistä kitaroista mitä mulla on ollut kuin myös painaa riittävästi. On tuolla vedetty 5 x 45 ehtoita lukuisia ja en ole saanut selkävikaa.
 
Johtuuko sen sustain sitten puista, painosta + rakenteesta joka on ihan omanlaisensa vai mistä, paha sanoa, näin on ainakin uskoteltu ja se oli ko mallin myynti"valtti"ollut aikoinaan eli sustainia piisaa.
Mutta kuten usein olen todennut, aika kuollut kitara akustisesti eli ainakin tämän kitaran kohdalla yksi myytti kumoutuu eli SÄHKÖkitara voi soida hyvin vaikka olisi akustisesti tumppu.
 
https://www.dropbox.com/s/268cayy4y … amaha%20SG%20200%20rakenne.jpg?dl=0

WanhaWetäjä: Myyteistä en tiedä kyllä Yamaha SG 2000 "Santana" on sustainiltaan omaa luokkaansa ainakin niistä kitaroista mitä mulla on ollut kuin myös painaa riittävästi. On tuolla vedetty 5 x 45 ehtoita lukuisia ja en ole saanut selkävikaa.
 
Johtuuko sen sustain sitten puista, painosta + rakenteesta joka on ihan omanlaisensa vai mistä, paha sanoa, näin on ainakin uskoteltu ja se oli ko mallin myynti"valtti"ollut aikoinaan eli sustainia piisaa.
Mutta kuten usein olen todennut, aika kuollut kitara akustisesti eli ainakin tämän kitaran kohdalla yksi myytti kumoutuu eli SÄHKÖkitara voi soida hyvin vaikka olisi akustisesti tumppu.
 
https://www.dropbox.com/s/268cayy4y … amaha%20SG%20200%20rakenne.jpg?dl=0
 
Joo, noi on makeita kitaroita. Itselläni on Yamahan SG ollut kuolauslistalla vaikka kuinka pitkään. Käsittääkseni se on aika samanlainen tai tyyppinen kun tuo mun Ibanez AR300 joka painaa jotain 4,5 tai 4,6 kg. Näissä mun käsittääkseni osan painosta tuo nuo sustainblokit joita tässä Ibanezissa on kaksi (yksi tallan alla ja toinen stopparin takana se pilvi).
 
Mun mielestä se, että akustinen ääni ei ole voimakas ei ole sama kuin akustisesti kuollut. Mulla tuo Ibanez soi hiljempaa akustisesti kuin muut kitarani, mutta sen sointi on sävykäs ja pitkä (siinä on pisin sustain mitä olen itse tavannut oikein missään). Mutta botnea on vähemmän eli akustinen ääni on kirkas ja ehkä vähän ohut. Olen ajatellut tämän johtuvan noista messinkiosista (tallan alla, satulassa).

hallu: .. mun käsittääkseni osan painosta tuo nuo sustainblokit joita tässä Ibanezissa on kaksi (yksi tallan alla ja toinen stopparin takana se pilvi)..
 
Ei se cloud eli "gingerbread" oo muuta kuin koristeena.. Inasen vanhemmissa Artisteissa eli 76-77 se oli kiinteä osa kieltenpidintä, joten silloin saattoi olla "messinkivaikutusta". Gibraltar I - tallan alla tosiaan on messinkiblokki. Aivan kuten Yamahan isonumeroisimmissa SG:ssakin. Tai Jenkkilän mallimerkinnällä SBG..
Ibaneesin Artistit ja nuo "suurinumeroisemmat" Yamahat on rakenteeltaan himpun erilaisia. Yamahat on (muistaisin..) SG 1500:sta ylöspäin neckthru-malleja aivan omanlaisellaan runkorakenteella, kun taas nuo Ibat on liimakaulaisia "perinteisellä" tavalla kyhäiltynä.
"Messinki-aikana" todellakin noita kitaran osia vaihdettiin messinkisiin, jopa huomattavan innokkaasti. Hyvinkin moni pulju tarjosi virityspalikoita moneen lähtöön. Oli Fenderien pleksejä messingistä ym. Kyllähän siinä saa soittimeen jonkin verran lisää painoa silläkin tavalla. Välttämättä ei kyllä sitä sustainin lisää noilla tavoiteltu, ennemminkin se oli "ulkonäkökysymys". Kyllähän joku Telekin muuttaa ulkonäköä kun laittaa messinkisen tallarustinkin, messinkisen plekusuojan, poistaa kaulamikin kuoren ja vaihtaa sen "control platen" myös messinkiseen samoin ku potikannupit. Satula ja kielenpujotusholkit vielä, niin homma on valmis.. (Virikoneet toki voi myös vaihtaa, vallankin jos ne on "vanhan malliset")
Edelleenkään emme lähde siihen keskusteluun, mitä tapahtuu kielten värähtelyn vaimenemaan pehmeillä, huokoisemmilla puulajeilla. Sen voi jokainen ihan ite pähkäillä, aivan haluamallaan (ja uskomallaan) tavalla.

fox:..................
Edelleenkään emme lähde siihen keskusteluun, mitä tapahtuu kielten värähtelyn vaimenemaan pehmeillä, huokoisemmilla puulajeilla. Sen voi jokainen ihan ite pähkäillä, aivan haluamallaan (ja uskomallaan) tavalla.
 
Mun mielestä messingin vaikutuksen voi kuulla paitsi tässä Ibnezissa niin mielestäni myös Yamaha suurinumeroisessa BB bassossa se messinkin talla varmasti osaltaan vaikuttaa.
 
Niin siis tuo puun huokoisuuden vaikutus on asia, josta ei olla yksimielisiä? liittyykö puun huokoisuus sen suhteelliseen painoon? (suhteelliseen sikäli, että eri puulajit ovat erilaisia painoltaan).
 
Jos emme lähde keskustelemaan itse asiasta, niin osaatko sanoa, miksi tästä kysymyksestä on tullut niin tunteita jakava aihe? mä näin joskus jossain väittämän, että Gibsonin Customshopissa johonkin malliin..... olisko ollut R9 puut valittiin niiden painon perusteella siis juurikin niin, että puun pitää olla riittävän kevyttä. Olen siitä lähtien vähän sitä ihmetellyt kun olin luullut että puut valitaan juurikin niiden soivien ominaisuuksien perusteella ja että soitinrakentajamestarit siellä koputtelee puunpalasia löytääkseen sopivimmat tekeillä olevaan soittimeen. Nyt sitten kävikin ilmi, että ne valitaan puntarin avulla..... niin mä vaan vähän ihmettelin sitä, mutta en ole oikein uskaltanut asiaa ottaa puheeksi.
 
Nyt sitten aattelin ottaa härkää sarvista ja kysyä tästä mieltäni kuumottavasta aiheesta, joka ajoittain nousee esille muiden keskusteluiden yhteydessä, mutta jota aina seuraa vähän vaivaantunut hiljaisuus.

Mistä se myytti tulee, että kevyemmät olisivat parempia?
 
70-luvun kirjallsuudessa paino yhdistettiin sustainiin, joka sekin on melko yhdentekevä ominaisuus - ainakin siinä mitassa jos verrataan vaikka kahta lespaa, joista toinen painavampi kuin toinen. Ja selvyyden vuoksi: en usko tuohonkaan, mutta noin olen muksuna alan kirjallsuudesta lukenut.

varakeef: Mistä se myytti tulee, että kevyemmät olisivat parempia?
 
70-luvun kirjallsuudessa paino yhdistettiin sustainiin, joka sekin on melko yhdentekevä ominaisuus - ainakin siinä mitassa jos verrataan vaikka kahta lespaa, joista toinen painavampi kuin toinen. Ja selvyyden vuoksi: en usko tuohonkaan, mutta noin olen muksuna alan kirjallsuudesta lukenut.
 
Hep.... plussat, ensimmäinen selkeä lähde että tämmöistä on väitetty. Kiitoksia, olen jo nyt saanut uutta oppia. Mun mielestä sustainia tärkeämpi ominaisuus on atakki, mutta en tiedä liittyykö paino mitenkään siihenkään.
 
Se myytti, että kevyet olisivat parempia on tullut muusikoiden netistä.... tai täällä olen itse siihen törmännyt, että keveys on tavoiteltava ominaisuus lankkukitarassa. No, keveys liittyy ergonomiaan ja on perusteltavissa ergonomisilla syillä helposti, mutta en tiedä tekeekö keveys kitarasta parempi soundisen..... en usko.... paitsi akkarissi ehkä keveys voi kieliä soittimen herkkyydestä, mutta en ole siinäkään ihan satavarma johtuuko se keveydestä.
 
Mun mielipide on, että kitara on aina kompromissi ja siksi on kiinnostavaa minkälaisia kompromisseja missäkin soittimessa on tehty. Mitä omianisuuksia on tavoiteltu ja missä asiassa niistä on maksettu ja ennenkaikkea onko maksulle saatu vastinetta.
 
Akustinen kitara on paljon helpompi hahmottaa kun sen signaaliketju on lyhyt. Sähkökitaran signaaliketjussa on niin paljon liikkuvia osia, että kompromissien ketju kasvaa loputtomaksi. Sen vuoksi näistä sähkökamppeista riittää ihan loputtomasti jutunjuurta ja näihin tuntuu myös liittyvän mystiikkaa ihan eri malliin.

hallu:
Mun mielestä se, että akustinen ääni ei ole voimakas ei ole sama kuin akustisesti kuollut. Mulla tuo Ibanez soi hiljempaa akustisesti kuin muut kitarani, mutta sen sointi on sävykäs ja pitkä (siinä on pisin sustain mitä olen itse tavannut oikein missään). Mutta botnea on vähemmän eli akustinen ääni on kirkas ja ehkä vähän ohut. Olen ajatellut tämän johtuvan noista messinkiosista (tallan alla, satulassa).
 
Samat, ja kuten Wanha vetäjä jo totesi. Minullakin on ainakin yksi vastaava esimerkkitapaus, Ibanezin tikkukaula, jonka akustinen ääni ei ole voimakas, mutta soi kyllä akustisesti pitkään ja etenkin sähköillä sitten vallan mainiosti. Ja Godinissani akustinen ääni ei ole yhtään kaunis, mutta sähköillä se on mainio tapaus. Toisaalta sitten esim. minulla olevassa Tokaissa, Fenkussa ja Gibsonissa on kumpikin hyvä, niin akustinen kuin sähköinenkin ääni. Se on tietysti hyvä juttu jos tykkää soitella sähkistään paljon myös akustisesti. Lankkukitaran akustisesta äänestä en ainakaan itse osaa ennustaa sähköistä ääntä kovin hyvin. Paitsi ehkä jos keppi olisi akustisesti ihan kuollut ja kielistä kuuluisi pikatessa vain lyhyesti "plonk". Sitten osaisin arvata ettei se sähköisestikään voi kummoinen olla.
 
E: Ja painon suhteen en ole toistaiseksi huomannut mitään varmaa säännönmukaisuutta lankkukitaran sähköisessä soinnissa. Esim. Ibanez ja Gdodin ovat keveitä, Gibsonin lespa taas reilusti nelikiloinen.

Noin äkkiseltään maalaisjärjellä miettien sustainissa ja soinnissa olis 3 päätekijää bodyn osalta:
-Kovuus/pehmeys: pelkästään tuon tekijän perusteella liian pehmeä syö kaiken resonanssin kuin tyyny ja liian kova taas resonoisi hallitsemattoman lujaa.
-Tiheys: harvemmassa materiaalissa ääni ei välittyne niin vahvasti kuin tiiviimmässä kun puhutaan samasta kovuusluokasta. Eli yleensä resonoinee huonommin ja imee yläpäätä.
-Paino ja koko: sustainissa ja resonoinnissa lienee kyse siitä, kuinka paljon värinää välittyy kielien ja bodyn välillä. Liian kevyessä värinää taitaa kadota siihen, kun kielistä värinää siirtyy runkoon mutta massan puuttuessa runko värisee voimakkaasti eikä se jaksa enää tiivistää sitä takaisin kieliin päin. Optimitilanteessa värinää siirtynee rungon ja kielien välillä suunnilleen saman verran molempien resonoidessa yhtä voimakkaasti ja siten värinää hukkaantuu vähiten. Liian painavaa runkoa taas kielten värinä ei saa resonoimaan kunnolla ja siten värinää ei välity takaisin kieliinkään. Ja kun muistaa että matalat taajuudet vaativat enemmän energiaa, rautatiekiskosta pätkäisty tehty runko kuulostaa kovin kolkolta verrattuna pehmeästä, ei-niin-tiiviistä puusta tehtyyn kevyeen kitaraan. Se kun taas imisi liikaakin korkeita taajuuksia.
 
Toki eri yhdistelmissä noita saattaa mennä hieman eri tavalla noi ja tietysti asiaan vaikuttaa myös paljon missä suunnissa ääni liikkuu ympäriinsä puukappaleen sisällä syiden mukaan. Vääriin suuntiin rungossa liikkuessaan eri suunnista tulevat resonanssit kun voi tappaa toisensa kohdatessaan samalla energialla ja noiden resonanssien kuoleentuminen/vahvistuminen rungon sisällä taitaa muuttaa soundia selvästi eri taajuusalueilla tapahtuessaan, antaen kullekin puiselle kitaralle sen uniikin soundinsa.
 
Nämä siis pientä mutuilua sen perusteella mitä äänestä tietää ja mitä eri puiden ominaisuuksista on lukenut viime päivinä tulevaa bassoa valikoidessa.

The Jack: Alkuperäisten Graalin maljojen eli 59` Burstien paino vaihteli paljonkin, mutta keskimäärin ne oli kevyitä. Tämän takia usein Les Pauleja käsittelevällä foorumilla törmää väitteeseen, että kevyt mutta ilman kevennysporauksia oleva Pauli on paras ja aidoin. Mulla ei ole tähän asiaan omaa mielipidettä.
 
Gibson valitsee R9:ään kevyet puut, koska mikäli kitara olisi painava ei se vastaisi mielikuvaa 59 Burstistä. Ja todennäköisesti melko iso osa ostajista ostaa näissä +5000 e Les Pauleissä enemmän sitä mielikuvaa kuin soitto-ominaisuuksia.
 
Eli keveys ei välttämättä olisikaan ergonominen kysymys, vaan se on autenttisuuden mittari ?? jopas jopas..... toisaalta tuon ymmärtää myös sikäli, että ihmiset haluavat jotain erityistä ja harvinaista ja jos olen ymmärtänyt oikein, niin kevyttä mahonkia ei olen yhtä paljon saatavissa nykyisin kuin aikanaan.

Mutta koska sähkökitaran idea on sähkömagneettisen mikrofonin nappaaama kielen värähtely ei akustisella sustainilla liene mitään merkitystä. Itse asiassa, jos kitara soi hyvin akustisesti se ei todennäköisesti soi kovin hyvin sähköisesti. Eli kielen värähtely siirtyy runkoon saaden aikaan akustisesti soivan vehkeen mutta sähköisesti huonon pelin.
Keskustellaanko seuraavaksi puiden vaikutuksesta soundiin? :-D

Lunnu: Itse asiassa, jos kitara soi hyvin akustisesti se ei todennäköisesti soi kovin hyvin sähköisesti.

Ei kyllä pidä tuokaan mielestäni paikkaansa, tosin mikä sitten kenellekin on "hyvin soimista" akustisesti.

Lunnu: ...ei akustisella sustainilla liene mitään merkitystä....
 
Nyt on kyllä ihan pakko kysyä, että onko niillä mikeillä mitään kuunneltavaa, jos sitä "akustista sustainia" ei ole?
 
Aloitukseen vastaus kuuluu:"Joskus on sekoitettu - vahingossa tai vähemmän vahingossa - paino kovuuteen".
 
Haluaisin herätellä raadin mielikuvituksta sen verran että alkaisivat rakentamaan mielissään kitaraa lyijystä. Päästäänkö lopputulemaan että jousiteräksen tavalla kova toimii ja lyijyn tavalla raskas...
 
..niin mitä? ;D

Taitaa olla nyt "hyvin", "voimakkaasti" ja "pitkään" soiminen vähän sekaisin keskenään. Pakkohan sen lankkukitarankin on soida pitkään akustisesti, jotta voisi soida pitkään sähköisesti. Voimakkaasti ei toki tarvitse akustisesti soida ollakseen hyvä sähköisesti.

En ole koskaan löytänyt mitään korrelaatiota painon ja soundin kanssa. Mulla on ollut noin 8-9 kg painava kaksikaulainen, jonka runko silti resonoi aika voimakkaasti, mutta kuitenkaan sen akustinen soundi ei ollut kaksinen. Sähköillä (merkittömillä mikeillä) sen soundi oli yksi parhaista rokkisoundeista joka mulla on ollut. Puhtailla se ei toiminut niin hyvin.
 
Omistan lavattoman kitaran joka on kohtuullisen kevyt ja hyvin sekin soi.

BugBadWolf: Nyt on kyllä ihan pakko kysyä, että onko niillä mikeillä mitään kuunneltavaa, jos sitä "akustista sustainia" ei ole?
 
Aloitukseen vastaus kuuluu:"Joskus on sekoitettu - vahingossa tai vähemmän vahingossa - paino kovuuteen".
 
Haluaisin herätellä raadin mielikuvituksta sen verran että alkaisivat rakentamaan mielissään kitaraa lyijystä. Päästäänkö lopputulemaan että jousiteräksen tavalla kova toimii ja lyijyn tavalla raskas...
 
..niin mitä? ;D
 
Tarkoitatko kysyä soiko märkä puu paremmin kuin kuiva? :-D
 
Oikeastaan tää keskustelu on kovaa vauhtia lipsahtamassa ohi aiheen. Mun oli tarkoitus löytää valoa siihen myyttiin painavista kitaroista ja pikkuisen sainkin valoa asiaan. Eli jossain seitkytluvun kitarakirjassa on esitetty väittämä painon ja sustainin korrelaatiosta. Toisaalta saadaan syyttää R9:n painoorientoituneisuutta.

hallu: ..Toisaalta saadaan syyttää ...
 
...ihmisiä, jotka eivät vihellä uskomusten peliä poikki ja usko mieluummin korviaan kuin virheiden paikkailemiseksi kirjoitettuja mainospuheita.