Bänditoiminta ›

Ainakin tämmöiset jutut auttaa.
 
Mieluiten ääni talteen suoraan miksauspöydästä tallennuslaitteeseen, jolloin saadaan paras äänenlaatu. Vielä parempi jos jokaisella kanavalla on direct outit, joista saisi monikanavaiseen äänikorttiin kaikki raidat sellaisenaan, jolloin niitä pystyy erikseen muokkaamaan jälkikäteen jokaista tietokoneella Silloin tarvinnee mikityksistä ja kokoonpanosta riippuen 8-16 kanavaa, joskus enemmänkin. 8 kanavaa riittänee laulu-2 kitaraa-basso-rumpuoverit-virppa-basari mikityksillä.
Jos miksauspöydästä ei löydy lähtöjä tai käytettävissä on vain joku 2-kanavainen äänikortti niin johonkin akustisesti suht. tasapainoiseen kohtaan konkkapari stereona äänittämään, sellaiseen kohtaan missä yleisö ei niitä pääse räpeltämään. Ja tietty noita metodeita voi myös yhdistää jos äänikortissa 4 tuloa niin saa kohtalaisen äänenlaadun mikserin stereo outista ja tilantuntua sekoittamalla konkkia mukaan liimaamaan soundia. Silloin tosin pitää erityisesti kiinnittää huomiota vaiheeseen, sillä napattu ääni 3 cm - 1m päästä on ainakin jossain määrin eri vaiheessa tilamikkien kanssa.
 
Editoria käyttäessä paranee muistaa että ääni liikkuu 30cm per 1 ms, joten esim. tilamikkien ollessa 10 metrin päässä rumpusetistä ja overien ollessa noin 90 cm virpasta, ääni saapuu tilamikeille 30,3 ms overeita myöhemmin.
 
Kuvatessa auttaa kyllä jos on useampi digivideokamera käytössä, jolloin voi itse pörräillä ympäriinsä yhdellä videokameralla ottaessa eri kulmista lähikuvaa sun muuta, yksi kamera vaikka salin perällä ottamassa kokonaislavakuvaa kuvan alareuna lavan reunan kohdalla ja pari muuta jossain hyväksikatsotuissa kulmissa.
Ja silloinkin muistaa, että kamerat jossain niin ettei niitä kukaan pääse räpeltämään.
Tietysti asiaa auttaa jos on mukana pari kaveria vahtimassa ja operoimassa muita kameroita samalla kun itse juoksee ympäriinsä ottaen lähikuvaa basistista, sivukuvaa rumpalista ja tietysti valtaosa ajasta laulajan kasvoihin zoomanneena. Vielä parempi jos löytyy jonkinlaista ymmärrystä miten zoomailla tyylikkäästi. Editointivaiheessa sitten yhdistelee eri kameroista sen mukaan mistä kulloinkin saa parhaiten siihen kohtaan sopivaa kuvaa.
 
Ja tietysti kannattaa ottaa biisit hyvin haltuun, että osaa kuvata oikeaa tyyppiä oikeaan aikaan, esim. kitaristia soolon aikana, rumpalia rumpu-intron aikana, laulajaan pääosin keskittyen hiljaisempien ja muiden laulun kannalta olennaisimpien kohtien aikana ja bändin eri jäseniä vuorotellen instrumentaalien kohtien aikana. Ehkäpä yleissääntönä voisi pitää, että kuvaa aina siinä kohtaa olennaisinta tyyppiä eniten.
Tuolta osin kannattanee tehdä jonkin sortin kuvaussuunnitelmaa ennen keikkaa jos ammattimaisemman näköistä tavaraa haluaa. Keikan biisilistasta iso apu siinä vaiheessa.