| Aihe: Sanat: Runolaulu | |
|---|
|
Korjaus lyriikkaan
Runolaulu
Kun pilvet ommellaan yhteen
musta erkanee elonpoika,
vaate vaatteelta naiseni riisutaan
hänen vartalonsa elää vanhuuttaan
talven liinoihin kääritään
raajoja väännetään
mut hän nousee varpailleen ja tanssii,
hän nousee ja tanssii
haihtuu, vaihtuu puuksi
mun hartiat kuihtuu linnunluuksi
voin lentää,
kun pilvet ommellaan yhteen
musta erkanee- musta
se on kai tuonpuoleista
yhteen ommellut lyhteet
kun näen,
mä lennän saattoväkeä päin
hänen vartalonsa elää vanhuuttaan
talven liinoihin kääritään
raajoja väännetään
mut hän nousee varpailleen ja tanssii,
hän nousee ja tanssii
merja ritala
Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- | |
Täytyy sanoa, etten ymmärrä puoliakaan sun lyriikoista.
Vois olla mukavaa jos vähän avaisit niitä postauksen yhteydessä.
Runous ja "lyriikka"(biisien sanoitus) kun on kuiteninkin aika etäällä toisistaan. |  soihtu55
25.12.2017 21:17:58 (muokattu 25.12.2017 22:01:42) | |
|
Joo, tähän voin yrittää vastata. Olen usein saanut vastaava palautetta ja onhan se otettava
sellaisenaan harkittavaksi. Minusta ei vain ole kuplettien tai sen kaltaisten tekijäksi, myös minua sanotaan tekotaiteelliseksi. Mun pääni vain toimii näin. Olen tehnyt paljon työtä lyriikan eteen, mutta onhan se tunnustettava, etten siinä erityisesti onnistu monenkaan mieleen. Tiedän kyllä lyriikan kirjoittamisen perusperiaatteet, mutta sitten tulee iso mutta, en täysin taivu siihen taidoiltani, enkä luonnoltani.
Siis yritän sanoa, että ymmärrän mielipiteesi, olet joltain osin oikeassa.
No mennään vaikka tähän tänään kirjoittamaani. Avaan sitä. En ole laskenut tavuja, enkä miettinyt tarkoin riimejä. Enkä tiedä onko yhtään sävellettävissä. Mutta en pidä sitä runonakaan. olkoon jotain laululyriikan ja runon välimaastoa.
Tarina on tosipohjainen. Ja siihen yhdistyy eilen lukemani kirja Göstä Sundqvistista
ja ajatus siitä voiko nainen pilailla, käyttää itseironiaa, vai onko se enemmän miesten laji. Taitaa olla.
huom, kohdan: (mies kysyy: do yuo speak English? katson maahan, saahan sitä yrittää.) kasoismerkitys,
onko kysymyksessä naisen iskuyritys tai eikö nainen osaa vastata (omaan nimittäin erittäin heikon englannin kielen taidon).
kertsi:
olkapäät ohjaa kännykkää
korvasta toiseen
on kuulolla johonkin
soittaako Nasaan,
musta se muistuttaa
hirven vasaa.
arvatenkin haen tässä kertsissä miehen outoutta/säälittävyyttä ja toisaalta, naisen pettymystä. Mies ei ollutkaan kiinnostunut naisesta. No lopputulemana, jos näin paljon joudun lyriikoitani avaamaan, niin kuin toivot/ lyriikat ovat epäonnistuneita. Pitäisi löytyä enemmän samaistumisen kohteita, yleistyksiä johon voi tarttua. Tiedän ja tunnistan tämän heikkouteni lyriikoissani.
ja kertistä vois napata pois vielä lopun: musta se muistuttaa
hirven vasaa (ihan turha siinä)
Vastasinko yhtään siihen mitä kummastelit?
Olisinpa edes nähnyt Göstän (25.12.2017)
On aattoaamu ja seison laiturilla
ootan bussia,
ei näy Juhannusta, eikä Jussia
mies kysyy: do yuo speak English?
katson maahan,
saahan sitä yrittää
taivaalla seilaa pilvilevyjä
aurinko nauttii,
pyöritän päässäni mennyttä menyä
hyviä muistoja.
me ihmiset ollaan jyviä maan
katson taivaalle
saahan sitä yrittää
bussi liikkuu
ja kuski jyvittää päätettään
yksinäisellä penkillä
mies puhuu kännykkään
parta väpättää,
tuskin on naista nähnytkään
kertsi:
olkapäät ohjaa kännykkää
korvasta toiseen
on kuulolla johonkin
soittaako Nasaan,
musta se muistuttaa
hirven vasaa.
on aattoaamu ja seison laiturilla
ootan bussia,
ei näy Juhannusta, eikä Jussia
mies kysyy: do yuo speak English?
katson maahan,
saahan sitä yrittää
mutta ei se yritäkään
yksinäisellä penkillä
mies puhuu kännykkään
parta väpättää,
tuskin on naista nähnytkään
kertsi:
olkapäät ohjaa kännykkää
korvasta toiseen
on kuulolla johonkin
soittaako Nasaan,
musta se muistuttaa
hirven vasaa.
Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- | |
soihtu55: En ole laskenut tavuja, enkä miettinyt tarkoin riimejä. Enkä tiedä onko yhtään sävellettävissä.
Olen luullut kaikki nämä vuodet, että muusikoiden.netin lyriikka-alue tarkoittaa nimenomaan laulujen lyriikkaa. Jos kyse on vain ajatuksenvirrasta, jota ei ole edes ajateltu sävellettäväksi, onko sen paikka täällä?
Olet palstan tuotteliain hahmo, mutta ymmärränkö oikein, että koko tuotanto on ajatuksenvirtaa, jota ei ole koskaan edes yritetty säveltää? | |
soihtu55: myös minua sanotaan tekotaiteelliseksi.
Olisinpa edes nähnyt Göstän (25.12.2017)
On aattoaamu ja seison laiturilla
ootan bussia,
ei näy Juhannusta, eikä Jussia
mies kysyy: do yuo speak English?
katson maahan,
saahan sitä yrittää
taivaalla seilaa pilvilevyjä
aurinko nauttii,
pyöritän päässäni mennyttä menyä
hyviä muistoja.
me ihmiset ollaan jyviä maan
katson taivaalle
saahan sitä yrittää
bussi liikkuu
ja kuski jyvittää päätettään
yksinäisellä penkillä
mies puhuu kännykkään
parta väpättää,
tuskin on naista nähnytkään
kertsi:
olkapäät ohjaa kännykkää
korvasta toiseen
on kuulolla johonkin
soittaako Nasaan,
musta se muistuttaa
hirven vasaa.
on aattoaamu ja seison laiturilla
ootan bussia,
ei näy Juhannusta, eikä Jussia
mies kysyy: do yuo speak English?
katson maahan,
saahan sitä yrittää
mutta ei se yritäkään
yksinäisellä penkillä
mies puhuu kännykkään
parta väpättää,
tuskin on naista nähnytkään
kertsi:
olkapäät ohjaa kännykkää
korvasta toiseen
on kuulolla johonkin
soittaako Nasaan,
musta se muistuttaa
hirven vasaa.
Ketä muuta sanotaan tekotaiteellisesri, jos myös sinua?
Ilmeisesti haluat palautetta teksteistäsi?
Tämän "laulun" otsikko on kummallinen - Olisinpa edes nähnyt Göstan. Minulle ei aukene mitään vihjettä, miten Gösta liittyy mihinkään. Ehkä se on sitä taiteellisuutta? Ajattelet, että lukija jää miettimään kiinnostuneena, mihin Gösta liittyy? Eipä taida jäädä.
Kieliasu on outo. Välimerkkejä ja isoja alkukirjaimia on satunnaisen oloisesti siellä täällä, eivätkä ne näytä noudattavan mitään sääntöjä tai logiikkaa. Kielessä vaihtelee kirjakieli ja puhekieli hallitsemattoman oloisesti. Taiteellista rajojen rikkomista, vai ainoastaan laiskuutta: tuupataan hiomatonta tekstiä muiden luettavaksi vailla pyrkimystä kehittyä tai oppia, ilman, että sen edes halutaan olevan kenenkään mielestä kiehtovaa luettavaa?
Juhannus ja Jussi ovat synonyymejä, jos ei kumpaakaan näy, on kuin ei näkyisi persettä eikä ahteria, vaikuttaa ymmärtämättömyydeltä enemmän kuin oivaltavuudelta.
Aurinko nauttii siitä, että taivaalla seilaa pilvilevyjä? Vai mistä? Mitä päätellen aurinko nauttii? Ihmiset ollaan jyviä maan? Millä tavoin, millä logiikalla? Jyvän tehtävä on kaiketi tuottaa jälkeläisiä sille lajille, jonka jyvästä on kyse, eli maanjyvän tehtävä on tuottaa maalle jälkeläisiä? Vai onko ihminen maanjyvä jossain muussa mielessä, jauhaako joku universumin leipuri meidät jauhoksi ja paistaa leiväksi? Tuntuu, että ajatus puuttuu, ja kyseessä on vain sanojen pulputus.
Penkki on yksin, ja sillä istuu parrakas mies, joka puhuu kännykkään, mutta ei ole koskaan nähnyt naista. Taas jotenkin tuntuu kyllä tekotaiteelliselta sanojen pulputukselta, päättelyä, joka ei vaikuta järjettömältä vain näennäisesti, vaan täysin.
Olkapäät ohjaa kännykkää korvasta korvaan? En osaa visioida, miten olkapäiden avulla ohjataan kännykkä korvasta korvaan. Ei kai mitenkään, kunhan nyt vain on haluttu panna sanoja peräkkäin niin, että kuulostaa taiteelliselta? Joku on kuulolla jonnnekin, sekö parrakas mies, joka ei ole koskaan nähnyt naista, hän soittaisikin nyt ehkä Nasaan? Miksi Nasaan? No se vain sattuu rimmaamaan hirvenvasan kanssa, ja hirvenvasa kuulostaa taiteelliselta, vaikka mikään ei oikein kerro, millä perusteella parrakas mies, tai kukaan muukaan muistuttaisi hirvenvasaa. Vai ohi ajaneen bussin kuski, joka jyvittää päätettään, muistuttaa hirvenvasaa? Vai kuka? Ulkoiselta olemukseltaan, käytökseltään, vai miten muistuttaa hirvenvasaa?
Olen itse ajatellut, että hyvässä runoudessa ja lauluteksteissä on hienoa se, että niissä on sisällä ajatusta enemmän kuin sanoja. Ajatukset löytyvät usein rivien välistä, ne jtetään kuulijan ymmärrettäväksi, ja sen lisäksi mukana on kaunis, halittu muotokieli, jossa sanat ja säkeet soivat. Tarinassa voi olla sisäisiä ristiriitoja, sanotaan yhtä, tarkoitetaan toista, mutta kuulijalle tai lukijalle tarjotaan avaimet ymmärtää, ristiriitaisuuksila tuntuu olevan tarkoitus, ne ovat mieltä kiehtovia, ajatuksia herättäviä.
Jotenkin tässä Göstan tarinassa tuntuu kyllä olevan moniulotteisuutta, ollaan milloin yksinäisellä penkillä, milloin taivaalla, milloin bussissa tai laiturilla, mutta mikään ei tunnu liittyvän mihinkään, ratkaisun avaimia ei tarjota lukijalle. Olkapäät tekevät käsittämättömiä temppuja, kielikuvat tekevät käsittämättömiä vertauksia, mutta millekään ei tunnu löytyvät tarkoitusta.
Ehkä haluaisit valaista meitä uuden vuoden kunniaksi, mikä on meininki?
Joka tapauksessa hyvää uutta vuotta kaikille, myös Sepolle ja Maikille. Vaikka maa musta on etelässä, on jäniksen poikanen kypsymässä. Se jossain jälkiä lumeen luo, kuin talkkari lunta, se viinaa juo. Vielä aurinko paistaapi meillekkiin, on päiviä Karthagon jäisiä niin. | soihtu55
01.01.2018 17:21:52 (muokattu 01.01.2018 17:34:14) | |
|
Mitäpäs tuohon lisäämään, kun kaksi taitavaa lyyrikkoa minua opettaa, muuta kuin, että kiitos.
Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- | |
rokkijuha: Olen luullut kaikki nämä vuodet, että muusikoiden.netin lyriikka-alue tarkoittaa nimenomaan laulujen lyriikkaa. Jos kyse on vain ajatuksenvirrasta, jota ei ole edes ajateltu sävellettäväksi, onko sen paikka täällä?
Olet palstan tuotteliain hahmo, mutta ymmärränkö oikein, että koko tuotanto on ajatuksenvirtaa, jota ei ole koskaan edes yritetty säveltää?
kysyt, onko sävelletty. On.
Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- | |
soihtu55: Mitäpäs tuohon lisäämään, kun kaksi taitavaa lyyrikkoa minua opettaa, muuta kuin, että kiitos.
Jotka osaa, ne tekee mitä vaan, jotka ei, ne ryhtyy opettamaan. Jotka ei osaa edes opettaa, alkaa kriitikoiksi. Eli lempeää kritiikkiähän tämä vain oli ja kannustusta sanataiteen polulla etenemiseen.
Kun sanoit, että sinuakin sanotaan tekotaiteelliseksi, väkisinhän siinä heräsi kysymys, että ketä muuta täällä sanotaan tekotaiteelliseksi. Ja että mikä voisi olla syy, jonka vuoksi teitä sanotaan tekotaiteelliseksi.
Ei kaikkien tarvitse kaikkea ymmärtää, eikä taiteilijan tarvitse selittää työtään. Todennäköisesti liikut sen verran ylemmissä sfääreissä, että me tavalliset tallaajat emme saa siksi ajatuksistasi kiinni, eikä toki tarvitse saadakaan, ellet halua teksteilläsi saavuttaa meitä. Oma ajatelutapani on sikäli erilainen, että yritän saada teksteihin kiinnekohtia, joista kuulija voi saada kiinni, jotka koskettaisivat muitakin kuin itseäni. Ja toisaalta myös lyriikat tehdään lauluihin, eli biisit ja sanoitukset muotoillaan niin, että istuvat jotenkin yhteen. Kun kirjoittelee vain ajatuksia, ajatusvirtaa ja säkeitä ylös, en osaa ajatella sitä vielä laululyriikkana, vaan aihiona, laululyriikan rakennuspalana.
Olisi kyllä kiva saada tänne vähän keskusteluakin aikaan, keskustelua lyriikasta, rakentavaa ja inspiroivaa, jonka avulla omia taitojaan voisi yrittää kehittää. Olenko yksin näine toiveineni, ja jos en ole, miten saisime ryhmää heräteltyä aktiivisemmaksi ja vuorovaikutteisemmaksi? | soihtu55
02.01.2018 19:44:42 (muokattu 05.01.2018 21:42:44) | |
|
Se, mitä kritiikkiä annoit (Rokkijuha) esim. tekstistä (Olisinpa edes nähnyt Göstän).
Menen nyt vielä siihen, sehän oli ihan aiheellista, koska teksti oli todellakin aihio. Mutta oliko kritiikki lempeää, ei minusta, mutta olen tottunut siihenkin. Olen suora ihminen itsekin ja kestän melko paljon. Kirjoittaminen on vaan siitä paha juttu, koskee myös arvioita, että usein siinä jäävät jotkin nyanssit päälle tai piiloon. Tulee väärinymmärryksiä.
Suurin osa teksteistäni on aihioita, prosessin jossain vaiheessa. Kun kirjoittaa paljon on suurin osa sutta ja sekundaa. Deletoitavaa. Sehän on selvä. Eikä minulla ole mitään ihmeellisiä käsityksiä taidoistani. No menen vielä tuohon alla olevaan lyriikan pätkään. Jos jatkaisin sitä, jättäisin vain ensimmäisen säkeistön ja jalostaisin siitä eteenpäin. Ja se Juhannus, ei ole synonyymi Jussille, vaan Jussi tarkoittaa tässä, vaikka Jussi Mönkköstä, Mikkosta, Kärkistä ihan mikä vaan. Siis henkilöä Jussi. Nainen kaipaa siis Juhannusta ja Jussia "Mönkköstä".
Olisinpa edes nähnyt Göstän (25.12.2017)
On aattoaamu ja seison laiturilla
ootan bussia,
ei näy Juhannusta, eikä Jussia
mies kysyy: do yuo speak English?
katson maahan,
saahan sitä yrittää
Korostan myös, että en esitä myöskään kritiikkiä Göstän teksteihin, koska minusta ne ovat enimmäkseen hyviä lajissaan. Totta kai (huom kai sanaa muuten kannattaa välttää lyriikassa) olen kuunnellut lukemattoman määrän erilaista musiikkia. Ja ajatellut usein, että jos tästä riisuu musiikin pois, mitä jää jäljelle, monesti aika kehnoa lyriikkaa, mutta ei kai se haittaa, jos ne yhdessä muodostavat mukavan kuunneltavan. Eli musiikki nostaa lyriikan arvoa, tai toisinpäin. Parasta lienee silloin kun ne ovat balanssissa?
Se, että lyriikkaani on paljon täällä, tuntuu haittavaan useita/joitakin, sitä en kyllä ymmärrä miksi, se on vain tapani kirjoittaa auki ja ulos. Ei sen kummempaa. Toiset kyhäävät tekstejä yksikseen näyttämättä kenellekään ja saavat ulos ajan kanssa valmiita upeita lyriikoita, tai sitten ei. Se on yksi ihan ok tapa. Mutta ehkä minun kyhäelmät ovat opettaneet joitakin; Että näin ei ainakaan pidä kirjoittaa, tai tuosta jopa voisin minäkin saada idean. Tuo rakenne on mahdoton, tuota kehittämällä vois syntyä jotakin jne ....
Semmoista se.
http://koti.suursaimaa.com/heranumm/Rouva%20Szabon%20kevat.htm
http://www-100-srv.blcnet.fi/~hans/Omat/Revontulen%20verenpuna.htm
http://www-100-srv.blcnet.fi/~hans/Omat/Olen%20pahoillani.htm
Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- | |
Olin jo siteeraamassa jonkun lanseeraamaa, 'kun kirjoittaa paljon paskaa, saattaa sieltä löytyä muutama helmikin' mutta olihan tämä jo mainittu, hieman toisin sanoin....
Semmoinen ajatus tuli mieleen, että onko sitä kuitenkin ihan pakko kirjoittaa teksti jokaisesta idean poikasesta?
Tottakai sanoittamisen lähtökohta on maailman, ihmisen, asioiden ja tapahtumien tarkkailu ja niistä johdetut (toivottavasti) nokkelat mielleyhtymät ja erikoisten asioiden nerokas yhdistely.
En nyt jaksa keksiä jotain huikeaa esimerkkiä, mutta sanotaan nyt vaikka että ei ihan heti tulisi mieleen tehdä sanoitusta aiheesta 'lokki paskansi miehen päälle'.
Tai no...saisihan siitäkin jotain väännettyä, tyyliin minkä tapahtumaketjun se sai alulle tai mitä miehelle on tapahtunut ennen sitä. :D | |
http://www-100-srv.blcnet.fi/~hans/Omat/Lokkien%20nauru.htm
Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- | |
http://www-100-srv.blcnet.fi/~hans/Blues%20kadonneille%20kengille.htm
Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- | |
http://www-100-srv.blcnet.fi/~hans/Kadonnut%20tyolainen.htm
Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- | |
http://www-100-srv.blcnet.fi/~hans/Omat/Muistoja%20lemmenoista.htm
Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- | |
delarco:
Semmoinen ajatus tuli mieleen, että onko sitä kuitenkin ihan pakko kirjoittaa teksti jokaisesta idean poikasesta?
sanotaan nyt vaikka että ei ihan heti tulisi mieleen tehdä sanoitusta aiheesta 'lokki paskansi miehen päälle'.
Tai no...
Minusta tuo on kiva ajatus. Koko tarinahan meni niin, että mies osti Espalla jätskitötterön, jonka lokkilaivueen lentäjä-ässä kävi hetimiten miehen jätskikioskilta lähdön jälkeen pudottamassa hänen kädestään. Lokki hyökkäsi yläviistosta takaa, näkökentän katveesta kovaa vauhtia äijän oikean olan yli, tömäytti jalkansa jätskitötteröön ja kurvasi maahan pudonneen tötterön kimppuun. Äijä yritti potkaista lintua kostoksi, lintu nousi siivilleen, ja äijä juoksi lokin perään, mutta ei tietenkään saanut sitä kiinni. Samaan aikaan koko muu lokkilaivue olikin jo maahan pudonneen tötterön kimpussa.
Lokkien rikollisuus oli järjestäytynyttä, vuoron perään ne hoitivat pudotuksen pahaa aavistamattomilta jätskinsyöjiltä ja ruokailivat maukkaan ateriansa aina yhdessä, hyökkääjä itse joutui yleensäkin aina ensin tekemään pienen pakokierroksen, mutta eivät ihmiset koskaan saaneet hyökkääjää kiinni.
Mies päätti kostaa. Hän hankki erittäin voimakasta laksatiivia, jota hän sekoitti omatekemäänsä jäätelöannokseen, ja meni jätskeineen samaan paikkaan, jossa oli kärsinyt edellisen tappionsa. Hyökkäys toistui saman kaavan mukaan. Mies ajoi hetken lokkia takaa näön vuoksi, mutta päästi sen taas saaliin kimppuun myhäillen tyytyväisenä juonensa onnistumista. Ahneiilla roistoilla olisi oleva paskainen loppu.
Lintujen ruoansulatusjärjestelmä on pieni ja nopeatoiminen, ja tukevan aterian vaikutukset suolistossa ovat välittömät. Vatsaa alkoi vääntää. Linnut nousivat yksi toisensa jälkeen siivilleen ja kävivät pudottamassa pomminsa, minnekäpä muuallekaan kuin vastustajan niskaan. Ensimmäinen osui lakkiin, toinen osui kaljuun, kun äijä oli ravistelemassa manaillen lakkiaan puhtaaksi. Tällöin mies jo aavisti pahinta ja käänsi katseensa yläviistoon taakse, josta edelliset hyökkäykset olivat tulleet. Kolmas pommi tuli suoraan silmille.
Tarinan opetus: älä osta jätskitötteröä Espalta. Kyllä siinä minusta on aihetta jonkin sortin kuplettiin. | |
Haiku
ja niin lävistät
taivaan älylläsi, sä,
vihreä latvus
merja ritala
Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- |  delarco
09.08.2019 02:08:42 (muokattu 09.08.2019 02:10:54) | |
|
Vahingossa löysin ketjun, vuodelta 2013, jossa jotakin "suuresti kyllästyttääkin soihtu55 -show".
https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=19&t=217085&o=0
Vielä kuusi vuotta myöhemmin, "show" jatkuu.
En tiedä, pitäisikö kuitenkin nostaa hattua sinnikkyydestä.
Ilmeisesti.
Vaikka Soihdun tekstit itselleni ovat suurelta osin: avantgardistisia, aiheista jotka eivät liikuta sisältä mitään ja joissa neppaillaan taiteentuntemuksella, tavalla joka on veitsenterällä, että halutaanko sillä haastaa lukija sivistämään itseään vaiko vai makeilla?
Kaikesta huolimatta...arvostan tätä sinnikkyyttä ja jään odottamaan, milloin sieltä tulee "SE" helmi. | |
Taistelevat metsot (2018)
Lennä sanan säilä lennä
minne sen pitäis mennä
ihmismielen onkaloihin
ajatuksiin outoihin
naista vikitellä lauluun
vai maalata taistelevat metsot tauluun.
Kerro kuulijalle kaunein aate,
minkä tiedät maate käydessä
tunteessa täydessä,
ei kyllin vielä
tyllin paino naisen pohkeessa.
Mies puhaltelee tulta kuun hohteessa.
Lennä sanan säilä lennä
minne sen pitäis mennä
ihmismielen onkaloihin
ajatuksiin outoihin
naista vikitellä lauluun
vai maalata taistelevat metsot tauluun.
merja ritala
Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- | |
Erakon-blues (2009)
En oo mies pellon keskellä
en äijä kaupungin hälyssä
mies torilla ja kahviloissa ei kuvaa mua
kaljakuppiloissa ryyppää joku toinen
mut jos näet yksinäisen
olkoon mikä vaan
tai kallion jota vesi paijaa
mä oon se kallio
taidan olla vesikin
lintu pesikin siipensä
löysin muodon tehdä toisin
mä loisin elämän rauhaa
mitä sä tajuut erakoista
jotka ei loista muiden tahtiin
no et oo ainut joka toimii noin
poimii hylätyt ja alkaa kouluttaa
musta ei tuu oppipoikaa
eikä neuvonantajaa
koskaan toisen tarinaan
mut jos näet yksinäisen
olkoon mikä vaan
tai kallion jota vesi paijaa
mä oon se kallio
taidan olla vesikin
lintu pesikin siipensä
löysin muodon tehdä toisin
mä loisin elämän rauhaa
mitä sä tajuut erakoista
jotka ei loista muiden tahtiin
no et oo ainut joka toimii noin
poimii hylätyt ja alkaa kouluttaa
musta ei tuu oppipoikaa
eikä neuvonantajaa
koskaan toisen tarinaan
mä oon se kallio
taidan olla vesikin
löysin muodon tehdä toisin
mä loisin elämän rauhaa
merja ritala
Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- | |
Musiikkia
Taistelevat Metsot
https://www.youtube.com/watch?v=Unt0q4YXRg0
Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
