Keskustelua raskaammasta musiikista ›

No niin, vihdoin pääsin koneen ääreen, niin kirjoittelen vähän fiiliksiä, puhelimella kun on niin ankeaa kirjoittaa.
 
Tämä oli neljäs kerta kun Maidenin näin livenä, eka kerta oli vuonna 2008 stadikalla, ja tuo on edelleen mulle se kaikkien aikojen paras keikkakokemus, enkä usko että koskaan mikään tuota paremmaksi pistääkään. Maiden England 2013 -kiertueella olin myös stadikalla, sekä Hämeenlinnassa Book of Soulsin keikalla, ja molemmista jäi vähän vaisu fiilis, vaikka ihan molemmista keikoista tykkäsinkin. Tykkäsinkö tästä? Voi jumankekka kun tykkäsin. Herrat olivat aivan uskomattoman kovassa vedossa. Kahdella edellisellä keikalla olen kiinnittänyt paikoin huomiota Nickon hieman hapuilevaan soittoon uudempien biisien kanssa, mutta nyt, kun settilista koostui lähinnä vanhoista biiseistä, oli herra aivan elementissään. Muutenkin tuon iän rumpalilta aivan uskomattoman kova suoritus, harva tuon ikäisenä pystyy enää tuohon tyyliin soittamaan keikkaa, saati sitten kiertuetta läpi.
 
Brucen ääni toimi erinomaisesti, toki avausbiisin aikana oli vähän hapuilua, mutta kun vauhtiin pääsi, niin kyllähän kiekumiset lähti. Eikä ainakaan livenä kuunnellessa laulu kuulostanut yhtään niin väkinäiseltä kuin esim. 2013 keikalla. Kitaristeista tai Harrisista ei pahemmin sanottavaa ole, välillä Adrianin soolot eivät kuuluneet kunnolla, mutta sattuuhan tuota joskus. Sen sijaan nyt kiinnitin huomiota siihen että Gers onkin näemmä aika merkittävä osa bändin liveilmettä, ja herra on myös melkoisen kova tilumies. Vaikka soolot ovatkin monta kertaa melkoista rävellystä, enkä ole koskaan herran soitosta tykännyt, mutta vaikeaa olisi enää bändiä ilman Gersiä kuvitellakaan. Ja veti mies eilenkin muutamat sweepit tuosta noin vaan juostessaan lavaa ympäri, ja yleisö tykkää kun herra pyörittelee kitaraansa miten sattuu.
 
Settilistasta en etukäteen tiennyt mitään muuta kuin avausbiisin, ja sen että Clansman ja Icarus tulee myös. Mutta kun Aces High loppui, ja sotatyylinen radioviestintä jatkui, tuli jotenkin sellainen uskomaton pikkupoikamainen innostus että voi juku, tuleeko nyt oikeasti Where Eagles Dare. Ja tulihan se! Olen tuota odottanut livenä, ja autolla kohti keikkapaikkaa ajellessa tuo biisi tuli kuunneltua useaan kertaan läpi, olen sitä mehustellut miten sairaan kova biisi tuo onkaan. Olipa melkoista kokea tuokin livenä. Settilistan yllätys oli For the Greater Good of God. En ole koskaan yhtään AMOLAD-biisiä kuullut livenä, hienosti Brucen ääni taipui tuohonkin. Yleisö tuntui jähmettyvän tuon biisin aikana, ilmeisesti tuo on joillekin vähän vaikeampi ja vähän tuntemattomampi biisi kuin vanhat klassikot, mutta hieno biisi kuitenkin.
 
Lavasteet olivat hienot, mutta muutama ihmetyksen aihe noistakin heräsi. Ensinnäkin, kun oltiin ns. kirkkoteemassa, mikä ihmeen kissankuva yhdessä ikkunamaalauksessa oli? Muut kaikki olivat Maideniin ihan liittyviä, mutta mikähän tuon kissan tarina oikein oli. Ja toinen, Sign of the Crossin aikana taustalakanassa oli tolppaan sidottu palava mies, jonka kasvot erottuivat selvästi. Kukahan tuo mahtoi olla? Liekinheittimille naurahdin, mutta olivat aivan asiaankuuluvia varusteita kappaleen aikana.
 
Keikan aikana tuli oikein pitkiä hiuksia ikävä, mutta karjuin kurkkuni käheäksi ja niskoihin sattuu silti vaikka hiuksia ei paljoa olekaan. Eturivissä oli ainakin helkkarin kova meno, ja bändi kuulosti vallan mainiolta, kaikesta sai hyvin selvää ja settilistakin oli mitä mainioin. Jos vielä olisi saanut settilistaan Sanctuaryn sekä Drifterin, olisin kussut hunajaa.
 
Kaiken kaikkiaan hyvä keikka. Tykkäsin todella paljon. Ei tämä ihan voita tuota 2008-vuoden keikkaa, mutta hyvin lähelle pääsee.