Konsertit, keikat, tapahtumat ›

Loistava keikka oli kaikilta kolmelta. Fripp soitti kovan setin, mukavaa vaihtelua perustilutukseen se kitarasyna. Soitti myös Vain ja Satrianin biisien aikana taustoja. Vai soitti hyvän setin myös, mutta ehkä muutama "turha" biisi. Satrianin setti lähti rullaamaan samantien kuin juna, mutta sitten muutama hidas putkeen läsäytti hieman, kunnes loppua kohden taas kulku jatkui. Jäin kyllä kaipaamaan aika montaa Satrianin legendaarista biisiä, sanotaanko vaikkapa Surfing With the Alien, The Mystical Potato Head Groove Thing, Friends, Summer Song, The Crush of Love, Crystal Planet...
 
No, sainpa nimmarin Surfing With the Alienin kanteen ja The 7th Songiin.

Olipa asiallinen konsertti!
 
Robert Fripp on kaiketi tehnyt jo kaiken mitä haluaa "yleisöystävällisellä" saralla, joten siinä mielessä hän ei ole kyllä paras valinta tällaiselle konsertille. Mutta omana pikku intronaan "tosi touhulle", herran vaisu lavakarisma yhdistettynä avaruussinfoniaan kitaralla oli ainakin erilainen ja mielenkiintoinen aloitus konsertille.
 
Itse haluaisin kuunnella Frippiä erillisenä kokonaisuutena, joten siinä mielessä miinus G3:sta, itse herrassa ei ole vikaa.
 
Steve Vai. Ainoa todellinen syy miksi olin paikalla. Videot on nähty, levyt puhki kuunneltu, jopa oli aika nähdä mies livenä. Vai on showmies ja enpä olisi ollut pettynyt vielä erikoisempiinkin elkeisiin kuin eilen nähtiin. Settilista oli minusta ihan asiallinen..kyllähän Vain uraan mahtuu enemmän "pakko kuulla ja nähdä" biisejä kuin G3:n puitteissa on aikaa, joten näin mentiin tällä kertaa.
 
Steven soundi oli kohdillaan. Ylärekisterissä oli kyllä jonkinlaista kireää rosoa, muuten tiukka ja kiinteä Steve soundi. Muutama nopea juoksutus-nuotti toki mössäytyi yhteen. Bändi kerrassaan killeri, sehän tiedettiin, mutta rumpali ei ollut minusta speciaali. Kovakuntoinen kaveri tuntui olevan, mutta liian "suoraa" takomista minun makuun.
 
Kun se viimeisenä soitettu "balladi" sitten lipui ilmoille, tuli tippa silmään oikein kunnolla. Kaiketi 15:n vuoden odotus todistaa tuo biisi livenä voi olla liikuttava kokemus. Yksin tämä biisi oli minulle koko lipun ja konsertin arvoinen.
 
Kolmas kerta todistaa herra Satriania, joten yllätyksiä miehen live ei enää sinällään tuonut. Biisilista oli pääosin todella hyvä. Uudet toimivat hienosti, etenkin Searching. "Vokaalibiisinä" olisi toki voinut olla ennemmin vaikka se iänikuinen Big Bad Moon, mutta kai kaikki kaipaavat vaihtelua joskus...War oli kiva yllätys.
 
Joen soundi oli murea ja lämmin, paitsi jälleen kerran, se ylärekisteri...ei ehkä yhtä pahaa kireyttä kuin Steven soundissa, mutta jotain karkeaa kirahtelua siinä kuitenkin oli. Joen bändistä ei sen kummempia, kaikki hoitivat hommansa. Basisti ei pääse samalla lailla esille kuin Stevellä, mutta Jeff Campitelli on minusta asiaa. Enemmän koukkua kuin Jeremyllä (Jeromyllä?), mutta vieläkin "kierompaa" rytmittelyä soisin herralle. Vaan täytyypä muistaa että Joe määrää itse suuren osan perus rumputaustoistakin...se vähä/paljo mitä rumpali voi siihen lisätä on suhteellista.
 
Sekä Steve että Joe varioivat biisejään kiitettävästi, vanhoissakin biiseissä oli kivoja pikku muunnelmia ja lisäyksiä, Always With Me:n uusi lopetus lienee hyvä esimerkki.
 
Lopetusjamissa ei sinällään vikaa, näppärästi alkoi ja tulipa oivat luennat Ice9:sta, Red:stä ja Rockin In The Free World:stä. Joe ja Steve lukevat toisiaan täydellisesti joten miesten telepaattista yhteissoitantaa oli kiva seurata. Robertkin pisti omissa sooloissaan "vanhaan tyyliin" oikein vimmatusti, mutta olisipa vääntänyt vielä ne efektit pois päältä, niin olisi myös kuullut kaikki ne nuotit. Tietenkään miehen sivusta seuraava tyyli ei sopinut veljeskaksikon rokkaavampaan liikahteluun, joten siinä mielessä ei paras mahdollinen yhdistelmä.

Vain setissä taas oli oma ehdoton suosikkini Juice. Mutta, mikä oli se kappale jonka Vai soitti Bangokin jälkeen?
 
Tuosta pari vietiä aiemmin itseäni lainaten:
http://home.hetnet.nl/~carlbergman/G3-04/106_0643.JPG

Kovettu keikka oli. Jäi vain harmittamaan kuin Frippistä en nähnyt kuin päälakea ja kitaran viritystappeja joskus vilahtelevan, mutta hänen osuus oli hieno ja kovettuja sooloja heitti loppujameissa. Olisi silti ollut kiva miestä nähdä vähän paremmin.
 
Vai veti hienon shoun, ei oikein mitään valittamista. Kovettu kitaristi on.
Satrianilla ainakin oli vähän liian kovalla soundit, kävi kivasti korviin kun kunnolla kitaraa rääkkäsi, mutta loppujameissa Satrianin komppauksen tuottamat ääniaallot sai kivasti lahkeet lepattamaan vaikka kaukana oli.
 
Hyvä show oli mutta Frippin piileskely harmitti. Kyllä sen ymmärtää ettei vanha mies enää jaksa heilua siinä edessä mutta olisi vähän näkyvämmälle voinut tuolia siirtää.

Joo, hieno keikka oli. Itse istuin A3-katsomossa ja sinne en nähnyt vilaustakaan Fripp:stä koko keikan aikana. Itse luulin sitä alun puolen tunnin synavingutusta _introksi_ vielä siinä 15 minuutin kohdalla, sen jälkeen se alkoi mennä jo naurettavuuksiin. Haluaisin tähdentää ettei ainakaan allekirjoittaneella ollut mitään aavistusta Fripp:n lavallaolosta tuon "intron" aikana. Tämä lisäsi hämmennystä entisestään.
 
Vain ja Satrianin setit sitten olivatkin täyttä tykitystä alusta loppuun, jotka tuntuivat loppun turhan nopeasti molemmat.
 
Ainut harmittamaan jäänyt asia tuon Fripp:n ohella oli yleisö. Varsinkin katsomoissa(tai no, ainakin oman paikkani lähiympäristössä) porukka istui 99% keikasta perseellään ja eikä reagoinut spiikkeihin millään tavalla. Sieltä täältä jotkut urheat kuitenkin uskaltautuivat jopa taputtamaan seisaaltaan(!!).
 
Vikan biisin aikana sitten tunnelma nousikin kertaheitolla kun järkkäreille haistatettiin pitkät ja porukka ryntäsi lavan eteen. Satch ja Vai olivat molemmat silminnähden ilostuneita tästä. Harmi että tämä ryntäys tapahtui vasta viimeisen biisin aikana...
 
EDIT:
 
Mikäs biisi se oli jonka Satch soitti sillä seittemänkielisellä? Joku uudelta levyltä? Oli hyvä.

Oli kyllä todellakin hieno konsertti, enään ei harmita ollenkaan, että maksettiin itsemme kipeiksi jotta päästiin
paikanpäälle :)
 
Vai oli ja on edelleen minulle tuon kolmikon suurin suosikki.Olkoonkin tiluttaja on Vai silti mielestäni eräs parhaimmista ellei jopa paras kitaristi maailmassa. For the Love of God livenä oli koko illan helmi. Itse tykkäsin erityisesti Juicesta, For the Love of Godista sekä Whispering a prayerista.
 
Satriani oli myös todella hyvä vaikka ei mielestäni kyllä Vain tasolle yllä :) Kauheinta lienee oli Satrianin laulu joka viimeistään pakotti ne tulpat korviin ja siltikin vielä nosti niskakarvat pystyyn. Tuttuja biisejä minulle oli vain muutama, mutta eipä ne ei-tututkaan kylmäksi jättäneet. Itse olisin toivonut kuulevani ne vanhat hyvät Motorcycle Driverin ja Summer Songin.
 
Harmittavaa vain, että joku tunesi sitä volume nappulaa kesken kaiken, koska sen jälkeen esitys laski kun lehmän häntä.
 
Luulin, että sen 40 min. setti oli aluksi paikkailua sille, että keikka alkaa myöhässä, mutta onneksi mieheni sivisti ja kertoi, että setä Fripp siellä loimuttaa. Luulenpa, että jos olisin ollut edes humalassa tai käyttäisin huumehia, olisi Frippin psykedeelisoundit ja valoshow saanut minutkin puolelleen. Selvinpäin ei kyllä irronnut oikein minkäänlaisia fiiliksiä.
 
Fripp on todella outo tapaus. Ymmärrän kyllä jos haluaa vältellä ihmisiä, mutta onko sillon järkeä lähteä suurille kiertueille kahden maailmanluokan huipputähden kanssa?
Todella raivostuttava asenne nysveröidä hi-tech vehkeineen pimeässä nurkassa ja fiilistellä siellä yksinään. Olisi sentään tullut edes kerran käymään siinä lavalla. Tästä herralle iso miinus, todella ankeata.
 
Myönnän kyllä, että pidin King Crimsonin kipaleesta jonka kolmikko lopuksi veti mutta muuten Frippin mitäänsanomaton syntikka jollotus ei kyllä hänen pisteitään soolokitaristina nosta. Frippin musa on mitä ilmeisemmin mulle liian haastavaa.
 
Muistoksi sentään jäi kirjavat korvatulpat ja Steve Vain Live in Astoria dvd. :)

Keikka oli kyllä pienoinen pettymys soudien takia. Siellä sivukatsomossa ei nimittäin saanut soitosta välillä mitään selvää. Varsinkaan silloin kaikki kolme olivat lavalla. Muuten keikka oli ihan jeez. Varsinkin Vain setin aikana tuli niitä "kylmiä väreitä".
 
Kaverin kaverin kaverin kaveri sattuu olemaan Free Records Shopissa ja se lupasi hommata mulle Vain ja Satriaanin nimmarit. ;P

Näitä kirjoituksia kun lukee, niin hyvin huomaa, että fani on aina fani. Tai sitten ihmiset ovat olleet aivan eri konserteissa. Ketään näistä en ollut ennen nähnyt, ja Satriania tulin varsinaisesti katsomaan.
 
Frippistä en ennen keikkaa tiennyt juuri mitään, enkä tiedä edelleenkään. Aivan väärässä porukassa Satrianin ja Vain kanssa tällaisella kiertueella. Se oma avaruushässäkkä olisi ollut ihan ok pari minuuttia tunnelman luojana, mutta voi kiesus kun se vaan jatkui ja jatkui.. ja sitten biisi loppui(kai?) ja eikun uutta samanlaista perään... Jamittelustakaan herra ei saa minulta minkäänlaista tunnustusta, soolot hukkui efektisekamelskaan. Ja lavaesiintyminen se vasta huikeaa olikin.
 
Vain astuessa kehiin tunnelma parani jo hiukan, mutta alkoi pelottaa(Frippistä järkyttyneenä) siinä vaiheessa kun herra istui tuolille eikä bändiä näy missään. No, tulihan ne sieltä ja ihan viihdyttävän setin veti, joskaan musiikki ei vieläkään ollut aivan mieleeni ennen For the love of godia. Olkoon näppärä ja hyvä kitaristi, mutta omaan makuuni Vain musiikki perustuu liikaa kikkailuun.
 
Tähän asti pettynyt, mutta onneksi Satriani hoiti homman kotiin. Hyvää rockia, uudet biisit livenä parempia kuin levyllä. Väliin jotain klassikoita, harmi vaan ettei aika antanut myöten enempään. Minähän olisin kuunnellut tätä miestä vaikka koko 3,5h. =) Ja Satrianin lauluhan ei varsinaisesti ole laulua, vaan ikään kuin instrumentti. Joe lunasti ja ylittikin odotukseni. Loistava kitaristi, ja jutteli yleisöllekin riittävästi. Täydet pisteet. =)
 
Jamitteluosuus oli ihan jees. Yleisö oli aivan loppua lukuunottamatta todella tylsää. Juuri minkäänlaista liikettä oli vaikea havaita. Liekö yleisö sitten muodostunut kitaristeista, jotka epätoivoisesti yrittivät painaa mieleen kuinka nämä herrat sen tekivät. Itse jammailin sivukatsomossa koko Satrianin ja jamittelun ajan. Jonkun verran sentään ääntä lähti.
 
Kokonaisuudessa ei järisyttävä kokemus, rahansa arvoinen kuitenkin. Satriania pitäisi päästä katsomaan omalle keikalleen.

Fripp taisi lähtee osionsa kesken pois lavalta. Itse istuin C-katsomossa ja näin miehen joka liikkeen. Tuli vain hieman paha olo Robertin puolesta, jotkut tuntemattomaksi jääneet urvot huutelevat herralle kesken performanssin, olisi mieli meinannut mennä opettamaan tapoja kyseisille henkilöille.
 
Vain osuus oli todella tylsä ja suoraansanottuna, huono. Bändi vetää biittiä taustalle ja Vai loputonta tilutusta päälle. Lavashow oli mielestäni todella naurettava, egoa pönkittävä tiluttelija silkkipaidassa, eh..
 
Miesten yhteisosuus oli hyvä, outoa oli vain nähdä Fripp tiluttamassa. Positiivinen yllätys oli myös Redin soittaminen, vaikkakin yhdistettynä kasaritilutukseen... Kiitokset Hra. Vai.

Fripp taisi lähtee osionsa kesken pois lavalta. Itse istuin C-katsomossa ja näin miehen joka liikkeen. Tuli vain hieman paha olo Robertin puolesta, jotkut tuntemattomaksi jääneet urvot huutelevat herralle kesken performanssin, olisi mieli meinannut mennä opettamaan tapoja kyseisille henkilöille.
 
Kyllä hän settinsä loppuun soitti, sillä koko show loppui juuri silloin kuin piti virallisen 3,5 tunnin keston mukaan (19.00 - 22.45)
 
Frippistä puheenollen, tietääkö kukaan miltä projektilta/levyltä herran soittamat biisit olivat? Tuttuni kiinnostui siitä hyvinkin paljon ja haluaisi tietää niistä.

Invader, mainitsit Joen 7-kielisellä soitettun uuden biisin? Olisipa ollut kiva olla niin lähellä lavaa että olisi itsekin nähnyt millainen skitta oli milloinkin menossa...nyt erotin vain että kitarat vaihtuivat välillä.
 
Joka tapauksessa, uusimmalta albumilta tulivat ainakin biisit I Like The Rain, Gnaahh, Searching ja Is There Love In Space. Missä niistä käytettiin studiossa 7-kielistä (jos käytettiin), en tiedä. Joen edelliseltä albumilta SBM biisi Seven String on hänen eka "virallinen" 7-kielis biisi..mutta ko. kappale ei mielestäni tullut tuossa G3 konsertissa, vai tuliko? Kenties joku toinen havainnoi paremmin?
 
Tuohon monesti mainittuun yleisön käyttäytymiseen kiinnitin itsekin huomiota. Kaipa tämä G3 on kuitenkin jotain sellaista mitä monet haluavat seurata tarkasti ja silloin ei ylenpalttinen "rokkaaminen" yksinkertaisesti suju. Ne harvat jotka yrittivät oikein svengata siellä seassa, häiritsivät kyllä taempana olijoiden näkyvyyttä ja melkoista kurkottelua näkyi sen johdosta.
 
Kyllä permanto olisi voinut olla kuitenkin "auki" vaikka heti Frippin jölkeen, niin olisivat innokkaimmat päässeet siihen eteen, joko rokkaamaan tai sitten seuraamaan entistä paremmin?

Koko illan komein esitys oli kyllä Frippillä. Tosin tunnelmaa latistivat ne kasariheviurpot, jotka huutelivat Frippille. Fripp on valovuosia edellä tyylillisesti ja musiikillisesti Vaita ja Satriania, joiden biisit ovat luokkaa "kattokaas mua kun mä kepitän". Vain biisit ovat vain tiluttamista alusta loppuun, ilman mitään tyyliä tai jännnitettä, koko jätkä on pelkkä vitsi. Kyllä omaa osaamistaan voi esitellä hyvällä maullakin (esim. Hendrix).

tässä muuten koko homman settilista:

Robert Fripp:
-soundscape kertaa 3

Steve Vai:
-now im here
-giant balls of gold
-bändiesittely
-answers
-the animal(vai oliko the reaper?olin kuulevinani osia molemmista. The reaper löytyy muistaakseni bill and ted 2 nimisen elokuvan soundtrackilta..ja tuossa asussaan g3(w/ ynkka)-cd:ltä )
-juice
-whispering a prayer
-bankok (musikaalista chess)
-Fire Garden Suite: Bull Whip
-im the hell outta here
-for the love of god

Joe Satriani:
-Hands In the Air (robert fripp-intro)
-Satch boogie
-cool#9
-Gnaahh
-I like the rain
-Up in flames
-always with me always with you(soitettuna sillä vanhalla valkoisella kitaralla)
- Searching?
-is there love in space
-war
-flying in a blue dream

g3
-Ice Nine (jossa kuultiin keikan paras soolo.robert frippiltä nimittäin)
-RED!!(keikan parhaimmistoa)(jeee!..kappale jossa yleisö lopulta ymmärsi ettei istumapaikkoja ole pakko käyttää)
-the murderer
-Keep on rocking in the free world

mahtava keikka etenkin biisivalintojen suhteen.
Joku on ehtinyt jo valittaa äänentoistosta mutta itse kuulin b3-katsomosta kaiken ihan hyvin..

Koko illan komein esitys oli kyllä Frippillä. Tosin tunnelmaa latistivat ne kasariheviurpot, jotka huutelivat Frippille. Fripp on valovuosia edellä tyylillisesti ja musiikillisesti Vaita ja Satriania, joiden biisit ovat luokkaa "kattokaas mua kun mä kepitän". Vain biisit ovat vain tiluttamista alusta loppuun, ilman mitään tyyliä tai jännnitettä, koko jätkä on pelkkä vitsi. Kyllä omaa osaamistaan voi esitellä hyvällä maullakin (esim. Hendrix).
 
No niin, en ole ainoa joka on tätä mieltä!
Kyllä se vituttaa kun joka paikasta löytyy niitä juntteja jotka pilaavat toisten nautinnon. Kyllä sitä tilutustakin jaksaa tunnin verran ehkäpä kuunnella, mutta 3 tuntia on jo liian paljon... Olisin kyllä odottanut jotain sävyjä Satrianilta ja varsinkin Vailta.

Mielestäni Fripp oli huono. Ensinnäkään hän ei edes tullut lavalle vaan istui perse homeessa jossain vahvistimien takana, joten en nähnyt kaverista vilaustakaan. Toiseksi, mitä wi**ua se alku puol tuntia oli, mä luulin et se oli joku intro ja kohta se alkaa soittaa. No odottelin puol tuntia ja sit kaveri läks lavalta. En tiedä tykkäskö muut mut ei ollu kyl todellakaan mun mieleen, mitä lie sitte olikaan...
 
Katsos kun kitaralla voi tehdä muutakin kuin soittaa mahdollisimman nopeasti.

Hmm... Taidat nyt kyllä tarkoittaa Vain kannuttajaa Jeremy Colsonia.
 
Juu kävi pieni lukierhe :)

Katsos kun kitaralla voi tehdä muutakin kuin soittaa mahdollisimman nopeasti.
 
Esimerkiks ruuvata pelkkiä efektejä koko keikan ajan... ;)

No niin, en ole ainoa joka on tätä mieltä!
Kyllä se vituttaa kun joka paikasta löytyy niitä juntteja jotka pilaavat toisten nautinnon. Kyllä sitä tilutustakin jaksaa tunnin verran ehkäpä kuunnella, mutta 3 tuntia on jo liian paljon... Olisin kyllä odottanut jotain sävyjä Satrianilta ja varsinkin Vailta.
 
No moro vaan sullekin. Siellä missä minä istuin, ei kukaan huomannut, että joku edes soitti. Ihmiset luuli oikeasti konsertin olevan myöhässä ja että kyseessä oli jotain taustahuminaa...

Niinpä niin. Frippin efektihärvellyksestä en kertaakaan erottanut, että tämä ääni lähti nyt tuosta kitarasta. Vain biisit puolestaan oli For the love of godia lukuun ottamatta tyhjänpäiväistä tilutusta 20. nauhan yläpuolelta läpi koko biisin bändin hakatessa jotain melko peruskomppia taustalla. Satrianilla sentään oli monenlaista sävyä ja hienoja kitarajuttuja, kuitenkin helposti jammailtavassa muodossa. Kyllä rock-konsertissa täytyy voida heilua musiikin mukana, mikä oli jokseenkin vaikeaa Frippin ja Vain kohdalla.