Bänditoiminta ›

Meillä on bändin kanssa mennyt muutamat sulakkeet, huomautuksia liian kovasta soitosta on tullut useasti ja yhdeltä keikalta lennettiin kolmannen biisin introssa ulos. Järjestäjä tuli ilmoittamaan että soitto loppu nyt ja te kaikki lähdette ulos samantien.. Siinä tilanteessa ei voinut muuta kuin nauraa!

Paras järjestäjän taholta tullut kommentti oli (just kun pikku-PA oli kannettu sisään), että eikö voisi soittaa ilmankin, ettei tule liikaa volumea. Oli pakko sanoa, että siinä tapauksessa laulajaa ei kuulu ollenkaan :-) Loppujen lopuksi homma meni hyvin putkeen ja "ehdoton lopetusaika klo 23" venyi juuri tämän henkilön toimesta, kun tuli lavalle ja pyysi että soittakaa vielä pari biisiä ;-)
 
Jooh, tulihan nuo kitarat ja bassokin PA:sta, paremmin miksaajat ne sillä tavalla saa balanssiin (ja omat styrkkarit lavalla omia korvia kohti). Ja faktahan on myös se, että rumpalin yli sen "metelin" pitää kuitenkin yltää. Ehkä se tavaran määrä roudatessa säikäytti :-)
 
Soundcheckeissä se on jo enempi sääntö kuin poikkeus, että ehtii just ja just yhtä biisiä soittamaan kun järjestäjän/ravintolan taholta on omaa ohjelmaansa eikä saa häiritä. Ja vaikka kuinka siitä etukäteen ilmoittaisi, että roudaus tosiaan vie aikaa ja soundcheck on tehtävä, niin aina jotain hässäkkää tulee. Se kun ei 5-miehiseltä rokkibändiltä ihan heittäen nollasta lavalle hoidu. Noh, ammattilaisten kanssa työskentely onkin sitten melkoista suffelia, kun kaikki hoituu ja plug'n'play pääsee valmiiden systeemien ääreen :-) Just vedettiin Eastwayn organisoimassa tapahtumassa lämppärinä ja kaikki oli todella helppoa ja toimi.
 
EDIT: Niin, itse keikan keskeytyksiä ei ole ollut kuin yksi. Sekin johtui siitä, että edellinen akti veti liian pitkän setin ja kokonaisaika loppui sitten just ennenkuin päästiin viimeiseen biisiin (seuraavalla lavalle tulijalla oli kone lähdössä tms. kun oli minuuttiaikataulut). No, kyllähän me kitaroilla Paranoidin intro saatiin vedettyä, alkoi vaan ihmetyttää miksei rumpali ollu mukana :-) Se vissiin huomasi "kaula poikki" merkit lavan takaa ;-) No eipä tuo jaksanu meitä kauaa harmittaa, yleisöä ehkä enempi.

Joskus teini-iässä meidän punk bändi pyydettiin soittamaan rovaniemeläisen kaupunginosan syysjuhlille...Seuraavan päivän lehdessä oli juttua, jossa hienovaraisesti kerrottiin, että Kuolio-orkesteri karkotti osan juhlakansasta. Kyllä sitä settiä typistettiinkin silloin kun katsoimme, ettei kauheesti uppoa mummoihin :D
 
Samaisen bändin kanssa yks biisi piti lopettaa eräällä keikalla kesken kun huomattiin, sitä ennen soitettiin sen biisin sanoilla+laulumelodioilla toisen biisin päälle...Tämän ensin soitetun sanat ja melodiat ei niin istuneetkaan sitten tähän toiseen biisiin :D
 
Sitten olen kesätöikseni soitellut parina kesänä humppaa. Näistä kokemuksista ehkä puisevin oli eräät kuusamolaiset eläkeläistanssit.
Minulle kerrottiin, että "katsoppas kun ensimmäinen seurue kävelee sisään, ne hakee tiskiltä tuoremehut ja menee istumaan lavan viereiseen pöytään ja tulee ensimmäisen biisin jälkeen valittamaan volyymitasosta". Ja näin juuri kävi! :)
Vieläpä samaisella keikalla olimme pari minuuttia yli tauolla ja samantien oli joku tuiman näköinen pappa taputtamassa kelloaan lavan edessä "millonkas ne on pojat säännöt muuttuneet, ootte 3min myöhässä"... Silloin hieman tuntui, että vois sen leipätyönsä valita joltain muulta alalta.

Olin tuossa alkukeväästä soittelemassa yhdessä jyväskyläläisessä ravintolassa. kävin sopimassa homman vain noin paria viikkoa ennen esiintymispäivää. tänä aikana olin yhteydessä 5 eri henkilön kanssa. osa mukavampia, osa ei, mutta kukaan ei tiennyt toistensa asioista liittyen minuun. noh, siinä kun paikalla oli jo sakkia jonkun verran niin menin sitten kysymään paikan pitäjältä, mikrofonia joka oli luvattu talon puolesta, niin muija paskaa haukanneena vaan totes että "et saa". siinä oli sit naurussa pitelemistä ja hämmennystä ilmassa. ei muuta kun selittämään että "katos kun tää paikka on täynnä porukkaa ja mun pitäis alottaa aikalailla nyt, että justhan mulle sanottiin että sä annat mulle mikin". ja muuta vääntämistä asiasta. noh, kyllä siinä sit soittamaan pääs...

Tämähän on jo legendaarinen keikkatarina, joka kiersi sähköposteissa ja julkaistiin myöhemmin Soundissa.
 
"Teppo Nättilä maailmalla...
 
USKOMATONTA MUTTA TOTTA!
DOCTOR'S ORDER KÄVI KÄÄNTYMÄSSÄ LEVILLÄ!
VAIN MUUTAMAN SILAKKAPIHVIN TÄHDEN!
 
Pääkaupunkiseudulta käsin vaikuttava suomalainen rock'n'roll/rhythm &
blues-trio Doctor's Order juhlisti kolmannen albuminsa "Live - How
Sweet It Is" ilmestymistä kuuden keikan minikiertueella maaliskuun
puolivälissä.
 
Turnee alkoi keskiviikkona 10.3:tta Kuopiosta, jatkui
torstaina Jyväskylään, perjantai ja lauantai soitettiin Oulussa.
Sunnuntaina puolenpäivän aikaan pakattiin äijät autoon ja laitteet
peräkärryyn, ja suunnattin kohti Leviä, minne Oulusta matkaa oli noin
370 kilometriä, ja missä orkesterin oli tarkoitus soittaa kahtena
iltana.
 
Levin Panimolle tohtorit saapuivat noin klo 18.30. Esittelimme itsemme
baaritiskin takana olevalle naishenkilölle, joka yhdellä
puhelinsoitolla ystävällisesti selvitti majoitukseen, muonitukseen,
juomiin, soundcheckiin ja soittotilaan liittyvät faktat. Kamat
kasattiin vauhdilla ja hyvin pian seitsemän jälkeen soundcheck oli
tehty, ja äänenvoimakkuus pienessä paikassa kohtuulliseksi asetettu,
seinällä olevan desibelimittarin mukaan.
 
Sitten olikin ruokailun aika, alakerran ravintolasta oli
luvassa "ruokaa talon laskuun". Lisäksi oli tarjolla kolme tuoppia
olutta per päivä per nenä, mutta otimme vain kasvisuutejuomaa eli
colaa, koska mahdolliset oluet tohtorit tapaavat nauttia vasta soiton
jälkeen. Alakerrassa ystävällinen henkilökunta kertoi, että tarjolla
olisi henkilökunnan ruokaa eli silakkapihvejä.
 
Yksi orkesterimme jäsenistä ilmoitti, että hänellä on kala-allergia.
Pienen neuvonpidon jälkeen hänelle luvattiin Lapin herkkua eli
poronkäristystä. Tästä heräsikin ajatus, että Petteri maistuisi koko
triolle paremmin kuin silakkapihvit. Paikalla ollut henkilökunta ei
kuitenkaan voinut itse moista päätöstä tehdä, ja niinpä soittivat
ravintolan johtajalle, jolta tuli kuitenkin nootti, että yhdelle
poroa ja muille silakkaa.
 
Tässä vaiheessa naiviuttamme tuumasimme, että kun asian itse
ystävällisesti esitämme, niin eiköhän asia järjesty. Ravintolan
johtajaa ei kuitenkin juuri silloin puhelimeen saatu, ja asiaa
selviteltiin tämän vaimon kanssa. Sävyltään asiallinen keskustelu jäi
kuitenkin kesken, ko.naishenkilö ilmoitti että yhdelle poroa ja muille
silakkapihviä, ja lisäksi hän kertoi olevansa juuri sillä hetkellä
kiireinen, ja soittavansa hetken kuluttua uudelleen. Kotvan kuluttua
soi puhelin, ja langan päässä oli ravintolan isopomo. Tiukkaan sävyyn
hän kertasi jo tuttua tarinaa silakoiden ja poron suhteen. Yhä vielä
ystävälliseen sävyyn bändin edustaja totesi, että olemme tulleet
paikalle noin 1000:en kilometrin päästä, niin eiköhän olisi reilua,
jos kaikki kolme saisimme poroa.
 
Vaan ei tehonnut ystävällisyys; "poro on ala carte ruokaa, ja maksaa
11 euroa, te saatte henkilökunnan ruokaa, joka tänään on
silakkapihvejä, ja jos jollain on jotain allergioita, kertokoon sen
kokille, joka toimii sen mukaisesti, mutta muut syövät
silakkapihvejä," kailosi ravintolan johtaja puhelimessa. Kohtuullisen
ystävällisesti erehdyimme vielä kysymään, että "oletko nyt ihan
tosissasi?" Tästä seurasikin hänen taholtaan parin minuutin ajan
suoraa huutoa ja esitelmää aiheesta, kuinka "bändiläiset ovat
henkilökuntaa, ja niitä silakkapihvejä on syötävä." Tässä vaiheessa
bändin puhelimessa olevalta edustajalta meni ensimmäisen kerran
hermot, ja hän tokaisi (ei vieläkään huutanut) ko.henkilölle,
että "taidatte olla aika tyhmä ihminen". Johon karjuva vastaus
oli; "katsotaan sitä kun tulen paikalle".
 
Ei tullut ravintolapäällikkö koskaan paikalle, vaan asiaa tuli
selvittämään toimituspäällikkö. Tämä aloitti keskustelun
tiedustelemalla, että miten on voitu sanoa työnantajansa olevan tyhmä
ihminen. Vastaus oli, että "koska hän puhelimessa vaikutti olevan
aika tyhmä ihminen". Tässä vaiheessa alkoi kiivas keskustelu
aiheesta, joka pikkuhiljaa meni molemminpuoleiseksi silkaksi
vittuiluksi. Nyt ensimmäisen kerran koko tapahtumaketjun aikana myös
tohtorit korottivat ääntään reipashenkisen kiivailun ja pottuilun
merkeissä.
 
Lopputulos: Panimo-ravintolan toimitusjohtaja huusi naama punaisena,
että "te ette minulle vittuile minun omassa ravintolassani, ulos
täältä, täällä te ette soita." Vastaus oli tietenkin, että "emme
missään tapauksessa soita täällä". Kamat kasattiin autoon
pikavauhtia, minkä jälkeen käytiin vielä kiivasta sananvaihtoa
kyseisen henkilön kanssa. Käsirysy ja turpiinvetokin oli lähellä.
Moiselta kuitenkin välttyivät.
 
Kysehän ei enää lopussa ollut silakkapihveistä, vaan siitä miten
ihmisiä (tässä tapauksessa soittajia) kohdellaan, miten heille
puhutaan, miten asiat esitetään. Meille huudettiin ja karjuttiin kuin
heikkopäisille, ei edes koiria kohdella näin.
 
Seuraavana päivänä saimme kuulla, kuinka kyseinen toimitusjohtaja oli
kertoillut, että saapuessamme paikalle olimme vittuilleet koko
henkilökunnalle, ja eritoten kokille. Emmekä olleet ottaneet huomioon
desibelimittaria, myöskään bändille varattu soittotila ei ollut
riittänyt, ja arvokkaita asiakaspaikkoja oli näin ollen viety.
Yksikään näistä asioista ei pidä paikkaansa, sillä desibelimittari
otettiin huomioon ja varattuun soittotilaan ahtauduttiin. Ainoa
henkilö jolle vittuilimme oli hän itse, ja sekin tapahtui vasta kun
asiaintila ja kohtelu oli käynyt selväksi.
 
Ilmeisesti kyseisessä paikassa soittaa normaalisti aloittelevia
bändejä, joita katsovat voivansa kohdella ja pomotella ihan miten
vaan. Doctor's Orderin soittajien keski-ikä on lähes 40 vuotta,
soittovuosia ja keikkoja on takana melkoinen määrä. Ihan kaikkea ei
enää niellä mukisematta. Eikä muualla ole ongelmia ollutkaan, olemme
korrekteja ja kohteliaita ihmisiä, jotka keikkapaikalla saapuessaan
tervehtivät käsipäivää-tyyppisesti henkilökunnan. Käytös on
asiallista, ja mahdolliset oluet ja muut alkoholijuomat nautitaan
aina vasta keikan jälkeen. Lisäksi ko. toimitusjohtaja oli lähettänyt
bändille terveiset, että jos asiasta bändin kotisivuilla kerrotaan,
hän haastaa meidät oikeuteen kunnianloukkauksesta.
 
Paljon ja monenlaista on vuosien mittaan nähty ja koettu, mutta nämä
tapahtumat vievät voiton kaikesta. Loppukaneettina voisi vielä todeta,
että silakkapihvien hinta ala carte-listalla oli 8 euroa,
poronkäristys 11 euroa. Pienestä eli itse asiassa kuudesta eurosta
oli koko homma kiinni.
 
Teppo Nättilä, Arto Hämäläinen & Harri Tuominen/Doctor's Order"

Tämähän on jo legendaarinen keikkatarina, joka kiersi sähköposteissa ja julkaistiin myöhemmin Soundissa.
 
Ja puitiin tuoreeltaan myös täällä muusikoiden.netissä. Erittäin perusteellisesti vielä.
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=1&t=58056&o=0

Tämähän on jo legendaarinen keikkatarina, joka kiersi sähköposteissa ja julkaistiin myöhemmin Soundissa.

Ja puitiin tuoreeltaan myös täällä muusikoiden.netissä. Erittäin perusteellisesti vielä.

http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=1&t=58056&o=0
 
Niinpä niin, kahlasin läpi muutaman ensimmäisen viestiketjusivun ja yritin etsiä hakukoneella...
 
Mieleenpainuvin oma keikkani, joka ei kylläkään päättynyt otsikon mukaisesti keskeytykseen, oli varmaan eräät Olutfestivaalit.
 
Mitä tulee mieleen termistä "olutfestivaalit"? Kyllä vain: rempseä illanvietto pubissa, jossa olut kuohuu hanasta, bratwurstia mussuttavat ihmiset kilisyttävät tuoppeja vastakkain kun yhteislaulu raikaa ja musiikki soi. Paikallinen ravintoloitsija järjesti muutama talvi sitten paikkakunnallani pikkukaupungissa ensimmäiset Olutfestivaalit.
 
Festarien pitopaikka ei kuitenkaan ollut ravitsemusliike, vaan - kaikista maailman paikoista - Valintatalon varastorakennus. Siis tyhjillään ollut suorakulmion muotoinen huone. Muutenkin meininki oli hieman erilaista kuin Münchenissä: lämpöpuhaltimet tohottivat täysillä, kun talvitakkeihin sonnustautuneet ihmiset (olisiko ollut pari - kolmekymmenentä koko iltana?) siemailivat kuohujuomaa.
 
Eikä tietenkään mistään puutynnyristä tuoppeihin laskettuna, vaan pulloista. Järjestäjä oli näet hommannut erilaisia ulkomaisia olutmerkkejä, se oli vissiin aika eksoottista vielä siihen aikaan paikkakunnalla (vaikka Budweiseria sun muita Heinekkenia oli ollut kaupoissa jo vuosikaudet). Jotain lämmintä (ja kallista) pikkupurtavaa taisi myös löytyä.
 
Itse soitin koskettimia tässä coverbändissä, ja olin muistaakseni selvistä päin. Pari muuta jäsentä oli sitten senkin edestä omistautunut kiitettävällä pieteetillä varsinaiseen asiaan, eli ulkomaisten olutmerkkien maisteluun. Kaksi settiä piti soittaa.
 
Eka puolisko olikin aikamoista räpellystä. Taiteellinen huippu saavutettiin, kun vuoroon tuli "Without you" (enemmän Nilssonin kuin Mariah Careyn tai Ressu Redfordin mukaan). Laulusolisti veti ensimmäisen säkeistön säestäen itseään akustisella kitaralla, ja ihan hyvältä kuulosti. Basisti astui mukaan ekan säkeistön toiseksi viimeisessä tahdissa, ja jotenkin alkoi kuulostaa hiukkasen oudolta. Rämmittiin toisen säkeistön teosta eteenpäin, kunnes tajuttiin, että laulusolisti oli koko ajan soittanut biisiä sävelaskelta matalammalta kuin muut.
 
Soitto keskeytyi, ja parii nimeltämainitsematonta muusikkoa aloitti tapahtuneen johdosta kiivassanaisen keskustelun. Pitkän aikaa esitys oli enemmän puhe- kuin musiikkivoittoista. Viimein rämpiminen alkoi uudestaan, ja minä istuin loppusetin ajan koskettimien vieressä mököttämässä. Sitten tauolle.
 
Toiseen settiin ryhdistäydyttiin, ja loppukeikka menikin hemmetin hyvin. Paikkakunnalla ei muistaakseni ole sen jälkeen järjestety Olutfestivaaleja.

Tästä heräsikin ajatus, että Petteri maistuisi koko
triolle paremmin kuin silakkapihvit. Paikalla ollut henkilökunta ei
kuitenkaan voinut itse moista päätöstä tehdä, ja niinpä soittivat
ravintolan johtajalle, jolta tuli kuitenkin nootti, että yhdelle
poroa ja muille silakkaa.
 
No, mitäs siinä tärisitte? Ruoka on keikkapaikoilla sitä, mitä on tarjolla tai tervemenoa snagarille. Ihan oikein teille, nöösit. Onhan nyt joku poronkäristys sen arvoinen asia, että siitä kannattaa marista. Kuten järjestäjä sanoi; olitte siellä duunissa ja henkilökunta syö henkilökunnan ruokaa. Sama se, ootko naapurin poika vai tullu tuhannen kilsan päästä. Ei Tavstiallakaan (maamme johtava rock-klubi) purnata ruoasta, se on sitä mitä on tarjolla ja thatŽs it. Ei järjestäjiä jaksa kiinnostaa aloittelijoiden ruokamieltymykset, niillä on muutakin hommaa. Jos sopparissa lukee "ruoka" ja sitä on (muodossa tai toisessa) tarjolla, niin sopimuehdot täyttyvät ja ihot umpeen.

Ihan oikein teille, nöösit.
 
Nöösit... *totaalirepeäminen*
 
http://netti.nic.fi/~docorder/club19live.jpg

Nöösit... *totaalirepeäminen*
 
Aivan sama miltä kuva näyttää, vain umpitollot käyttäytyy keikalla tuolla tavalla. Tottakai järjestäjät vois käyttäytyä asiallisemmin soittajia kohtaan (niinkuin mielestäni 90 % tekeekin oman kokemukseni mukaan) mutta keikalla ollaan soittamassa eikä syömässä. Selväähän tietenkin on, että hyvä meininki järjestäjän puolelta= parempi mieli soittajilla= hyvä keikka. Levilläkin noita soittajia nyt kumminkin jonkun verran sesongin aikana käy, että eivät siellä kai järjestäjät mitään ihan turakaisia kuitenkaan ole?

Juttua lukiessa tuli mieleen, että kun kirjoituksessa kuvataan bändi pikkuasioista nipottaviksi pölvästeiksi, olisi hyvä kuulla myös soittajien versio tapahtuneesta. Vaan sehän olikin bändin versio.

Kerran ollaan feidattu itsemme pois keikalta. Sellaisella nuorisoseuran talolla oli bändin tuttavia, tutuntuttuja ja tutunhutseja kasapäin. Lupautusimme sitten soittamaan hiukan musaa "menneiden aikojen kunniaksi" ihan talkoona.
 
Porukka söi ja joi, aikataulu venyi ärsytykseen asti. Kolmesti saimme rensselit selkään ja olimme aloittamassa, mutta joku lapsi halusi laulaa vielä kuudenteen kertaan tai joillain oli takataskussa vielä joku hassunkurinen leikki.
 
Lopulta oli meidän vuoromme. Ajattelimme käyttää hieman teatraalisempaa esiintuloa ja sammutimme valot salista muutamaksi sekunniksi samalla kytkien omat värivalot esiripun takana päälle. Ei muuta kuin verhot auki Apachen soidessa.
 
Pian peräsalista juoksee yksi isä lapsensa pimeänpelästymisestä kimpaantuneena lavalle kesken soiton ja alkaa sättiä meitä samalla sähkötaulua vimmassa näpytellen. Osasta soittimia lähti sähköt, soitto katkaistiin siihen ja "hiukan" kiukkuisesti häädettiin äijä veks. Siihen paloi proput!
 
Tästä eteenpäin soitimme pelkkiä valsseja toistakymmentä ilman laulua varsin mielenosoitukselliseen tyyliin (rumpali yhdellä kädellä, synasta teknosoundia ja sitaria, bassosta joka toinen sävel jne.) toisen kitaristin jo kokonaan häivyttyä paikalta. Lopulta kyllästyimme koko paskaan ja ilmoitimme illan loppuvan siihen.
 
Näin jälkeenpäin ajatellen, olisihan sitä voinut itse ottaa vähän lunkimmin. Toisaalta taas kaikkea ei tarvitse sietää. Ilmaiseksi ei kyllä mennä enää minnekään!

Olihan tuossa monenmoisia huimia keikkoja...
 
Aika monessa kirjoituksessa tuli esiin äänen voimakkuus jollain tavoin. Itse olen miettinyt ja harmitellut miksi pitää soittaa niin kovaa kuin usein soitetaan?
 
Kova voimakkuus pilaa paitsi kuuloa, niin myös tunnelmaa kun ihmiset ei pysty keskustelemaan ilman huutamista.
 
Rummut saa soimaan kohtuullisen hiljaa kun niin halutaan. Harvoin olen ollut keikalle, jossa vispilöillä soittaen rummut soisi mielettömän kovaa. Joskus olen nähnyt/kuullut käytettävän sähkörumpuja hyvällä menestyksellä.
 
Monen soittajan mielestä ei ole ehkä tarpeeksi oikeaa rock meininkiä kun soitetaan hiljaa. Mutta pitääkö aina ollakaan kun ei joka tilanteeseen sovi meteli ja pauhu?
 
Tuli tuossa hommattua kohtuullisen jämäkät omat PA vempeleet. Motiivi on mm. se, että saisin aikaan hyvän ja hillityn saundin, enemmän kontrollia ja nyansseja, mökää ainakin lavalla pienemmälle.
 
Itselle on tähän mennessä kerran käynyt niin, että tuli möykättyä bändin kanssa ulkona myöhään pihakekkereissä ja joku naapuri hermostui siihen. Ehkä hermostui hieman turhaankin, mutta mahdollisesti tältäkin ongelmalta olisi välttynyt soittamalla hiljempaa.

Rummut saa soimaan kohtuullisen hiljaa kun niin halutaan. Harvoin olen ollut keikalle, jossa vispilöillä soittaen rummut soisi mielettömän kovaa. Joskus olen nähnyt/kuullut käytettävän sähkörumpuja hyvällä menestyksellä.
 
Hei camoon, onko tää joku pila!
 
Siis vispilät ovat soundi-, ei voimakkuuskysymys. Riisitikut ehkä enemmän jotain lo-volume juttuja.
 
Sähkörummut... kaikkea kanssa! Chaaaaarrrllliiieeeesssss rules.

Täällä Tampereella vanhan kirjastotalon puistossa oli kesälomien alkajaisiksi ilmaiskonsertti. Viimeisenä esiintyjänä oli Private Line ja huvilupa oli kait iltakymmeneen. Kun bändi sitten joskus 21.40 pääsi lavalle, sähköt meni koko paikasta ennen kuin ehtivät ekan biisin kertosäkeeseen. Eikä niitä sähköjä sinne sitten saatu, eikä tullu keikkaa. Mikälie sulake mennyt.
 
Itse asiassa hommahan meni niin, että joku mimmi hyppäsi vahingossa jonkun virtaryppään päälle josta johtuen sähköt katkesivat. Sitten kun tilannetta yrittettiin korjata, kellään järjestävältä taholtakaan ei ollut avainta sen oven taakse missä päävirrat olisivat sijainneet. Siihen loppui huvi.

Hei camoon, onko tää joku pila!
 
Siis vispilät ovat soundi-, ei voimakkuuskysymys. Riisitikut ehkä enemmän jotain lo-volume juttuja.
 
Sähkörummut... kaikkea kanssa! Chaaaaarrrllliiieeeesssss rules.
 
Ei ole pilaa!
 
Minullakin pölyttyy oikea Hammond urku ja MS-Audiotronin LEO leslie kun olen siirtynyt digitaaliaikaan... Siis tekniikkaan, joka ei edellytä suurta lavavolaa ja sisältää huonojen puolien lisäksi etuja kuten mahdollisuuden käyttää muitakin saundeja kuin Hammondin saundia.
 
Mikäpä jottei rumpalit voisi siirtyä myös digitaalisiin soittovempeleisiin?
 
Ymmärrän toki, että soittaminen ei ole samanlaista vispilöillä. Toisaalta miksi pitäisi olla jos vispilöillä saavutetaan myös kokonaisuuden kannalta merkittäviä etuja?
 
Ainakin tuo bändi näkyi käyttävän sähkörumpuja:
http://www.philharmonic.fi/

Ei ole pilaa!
 
Minullakin pölyttyy oikea Hammond urku ja MS-Audiotronin LEO leslie kun olen siirtynyt digitaaliaikaan... Siis tekniikkaan, joka ei edellytä suurta lavavolaa ja sisältää huonojen puolien lisäksi etuja kuten mahdollisuuden käyttää muitakin saundeja kuin Hammondin saundia.
 
Mikäpä jottei rumpalit voisi siirtyä myös digitaalisiin soittovempeleisiin?
 
Ymmärrän toki, että soittaminen ei ole samanlaista vispilöillä. Toisaalta miksi pitäisi olla jos vispilöillä saavutetaan myös kokonaisuuden kannalta merkittäviä etuja?
 
Ainakin tuo bändi näkyi käyttävän sähkörumpuja:
http://www.philharmonic.fi/
 
Akustiset rummut ja sähkörummut ovat todella erilaisia soittaa, ja tätä voisi verrata akustiseen ja sähkökitaraan. Rokkia on vaikea akustisiin tottuneena soittaa sähkörummuilla, ainakaan samanlaisella tunteella, joka taas kuvastuu suoraan yleisölle. Vähän samantyyppinen juttu kun soittaisit keikan Sabbathia akustisella kitaralla särön kautta.
Ei se vaan aina toimi ihan niin helposti, valitettavasti.
Noista vispilöistä vielä, onhan ne todella hyödylliset, mutta kuten sanottu niillä on oma käyttötarkoituksensa. Niillä kun vaan ei voi tehdä kaikkia samoja asioita kun kapuloilla, ja myös toisinpäin.
Kaikki ei vaan sovi kaikkeen!!

Ymmärrän, että akustiset rummut ja sähkörummut on jossain määrin erilaiset soittaa. Epäilen kuitenkin niin, että esim. Roland V-Drums:eilla pystyy soittamaan ihan siedettävästi.
 
Minulla on mahdollisuus harjoitella halutessani kosketinsoittoa flyygelillä. En kuitenkaan edellytä, että keikalla on flyygeli tai edes Hammondit. Onhan se midikoskettimistokin erilainen soittaa kuin oikea flyygeli tai Hammondi.
 
Digitaalisissa soittimissa hyvänä puolena on, että niiden vahvistaminen on erinomaisen helppoa kun ei tarvi sählätä mikittämisen kanssa.
 
Olet oikeassa, että kaikki ei sovi kaikkeen. Akustiset rummut kapuloilla soitettuna sopii hemmetin huonosti pieniin tiloihin ainakin jos tarkoistus on soittaa ilman korvatulppia.
 
Itse olen valmis tekemään töitä lavavolan pienentämisen eteen vaikka se edellyttäisi joitain kompromisseja omien ihanteitteni suhteen. Edellytän muiltakin bändin jäseniltä töitä lavavolan pienentämisen eteen.
 
Tällä toimintatavalla voi rock henkisyys aavistuksen kärsiä, mutta vaarana on, että oppii soittamaan ja laulamaan paremmin kun saa omasta ja muiden soitosta paremmin selvää...

Toki toki...mutta tässä pääsemme taas tähän järki päähän tilanteeseen joka pitäisi tapahtua keikkaa sovittaessa.
Usein homma menee näin:
Ravintoloitsija: Tuutteko soittaa?
Bändi:....no myö tullaan...
Sitten kun soitto alkaa niin kuuluu taas järjestäjän ja bändin puolelta kummastakin että mitäs vit...
Mitä yritän tässä monimutkaisesti sanoa, on se että usein buukataan kovaäänistä rokkia soittava yhtye soittamaan liian pieneen/muuten vääränlaiseen paikkaan, jossa yhtyeen on mahdotonta soittaa "normaalisti", ja siitä syntyvä mahdollinen epävarmuus huomataan yleensä yleisössäkin.
Tiedän että on todellinen taito soittaa rumpuja hiljaa, sen opin itsekkin vasta vähän aikaa sitten, kun bluesia rupesin kunnolla soittamaan, mutta ei se soittotyyli taas sovi millään suoraan rokkiin.
Sähkörummuista nyt vielä sen verran, että akustisiin tottuneille kaikki alle 3000€ setit ovat totuttelemisen takana, ja harvalla on varaa suoraan ostaa toista settiä akustisen rinnalle, ja on todella iso kynnys kuitenkin vaihtaa akustiset pois.
Nämä nyt taas omia mielipiteitä, ei saa ottaa liian vakavasti.