Kitarat: kitarakamat ›

GiovanniDiRondo: Ai minkälainen laatumielikuva mulla on Gibsoneista ja Fendereistä?
 
Fender - meksikolainen Fender. Oksaisista rimoista tehty liimapuupalkki, johon on vedetty päälle viilut ja järjetön kerros lakkaa. Epämääräiset mikit.
 
Gibson - Gibson Les Paul. Huonosti suunniteltu sähkis, johon käytetään niin painavaa puuta että siihen joudutaan poraamaan reikiä. Viime aikoina se on pitänyt laittaa yöksi lataukseen, että sen saa aamulla vireeseen.
 
No Gibson on kevyt. Tuo mun Tokai on puolisen kiloa ainakin painavampi kuin se mun Gibson oli ja noita uusia Gibandereita kokeilin niin nekin oli molemmat huomattavan keveitä.
 
Mutta olet tietenkin oikeassa siinä, että Les Paul koitti kehittää puisen ratakiskon ja hyvin pitkälle onnistuikin siinä.

hallu: Eli Gibsonissa se laatu on hienoutta, se on makea, korea, kauniisti soiva, mutta hauras. Ei työkalu samalla tavalla kuin Fender. Gibsonia ei kolhita se on hauras ja hieno kitara.
 
No, kaikki soittajat ei osta mielikuvien perusteella ja kalliimmat Gibsonit onkin ehkä bränditavaroita eli harvemmin niitä edes ostetaan (vakavaa) soittamista varten. Jos kitara on niin hieno ja kallis, että sillä ei uskalla soittaa niin jotakin siinä on mielestäni väärin.

GiovanniDiRondo: Ai minkälainen laatumielikuva mulla on Gibsoneista ja Fendereistä?
 
Fender - meksikolainen Fender. Oksaisista rimoista tehty liimapuupalkki, johon on vedetty päälle viilut ja järjetön kerros lakkaa. Epämääräiset mikit.
 
Gibson - Gibson Les Paul. Huonosti suunniteltu sähkis, johon käytetään niin painavaa puuta että siihen joudutaan poraamaan reikiä. Viime aikoina se on pitänyt laittaa yöksi lataukseen, että sen saa aamulla vireeseen.
 
Se akku riittää kyllä aika pitkälle, ei tartte laittaa joka yö lataantumaan, kerran parissa viikossa tai harvemmin. Mutta ladata pitää juu. Virittimet on myös normivirittimiä tarkemmat kun välitys on sellainen, että enemmän joutuu ruuvaamaan, että käy se perinteisestikin, jos akku on tyhjä.

Krice: No, kaikki soittajat ei osta mielikuvien perusteella ja kalliimmat Gibsonit onkin ehkä bränditavaroita eli harvemmin niitä edes ostetaan (vakavaa) soittamista varten. Jos kitara on niin hieno ja kallis, että sillä ei uskalla soittaa niin jotakin siinä on mielestäni väärin.
 
Ei se paskaritsoilla rölöttäminen susta vakavaa soittajaa tee. Useimmat tuntemani vakavasti otettavat soittajat soittaa ihan asiallisilla bränditavaroilla kuten Fenkuilla, Suhreilla, Gibsoneilla, Gretscheillä tms.

Gary Enfield: Se akku riittää kyllä aika pitkälle, ei tartte laittaa joka yö lataantumaan, kerran parissa viikossa tai harvemmin. Mutta ladata pitää juu. Virittimet on myös normivirittimiä tarkemmat kun välitys on sellainen, että enemmän joutuu ruuvaamaan, että käy se perinteisestikin, jos akku on tyhjä.
 
Varmaan noihin robovirittimiin saa uusia akkuja, kun vanha akku hyytyy lopullisesti. Toivottavasti. Ikuisiahan akut eivät ole.

Rämppy: Varmaan noihin robovirittimiin saa uusia akkuja, kun vanha akku hyytyy lopullisesti. Toivottavasti. Ikuisiahan akut eivät ole.
 
Joo, 20 e näyttää olevan tronicalin akku, ei tosin ole tarvinnut, eikä viritin ei ole kiinni kitarassa tällä hetkellä kun normivireillä olen soitellut. Slidekitara, vaikkapa joku epi, pitäis hommata robottia varten.

Juzpe: Ei se paskaritsoilla rölöttäminen susta vakavaa soittajaa tee. Useimmat tuntemani vakavasti otettavat soittajat soittaa ihan asiallisilla bränditavaroilla kuten Fenkuilla, Suhreilla, Gibsoneilla, Gretscheillä tms.
 
Hassu juttu, miten nämä HB:t, Squierit, kiinalaiset piraatit, ym. halpikset aina hakkaavat nämä paremmat merkit mennen ja tullen, mutta oikeilla soittoveijoilla ja pelimanneilla on silti näitä brändiromuja. Ehkäpä Suomen ammattimuusikot eivät sitten vaan ole vielä Mnetin specialistien tasolla.

Laulava Kylätohtori: Hassu juttu, miten nämä HB:t, Squierit, kiinalaiset piraatit, ym. halpikset aina hakkaavat nämä paremmat merkit mennen ja tullen, mutta oikeilla soittoveijoilla ja pelimanneilla on silti näitä brändiromuja. Ehkäpä Suomen ammattimuusikot eivät sitten vaan ole vielä Mnetin specialistien tasolla.
 
Mullahan on pelkästään soitinrakentajakavereitten tekemiä kötöstyksiä ja sitte just pari ylihintasta brändipaskaa Ibalta, Gibsonilta, Martinilta ja Gretschiltä. Mutta toisaalta... ei näillä tuloilla oikeen kehtaa itteensä ammattilaiseks väittää. Kyllä tässä syömään pystyy ja vuokrat makselee mutta...
 
E: Niin ja vahvistimet... jotain suomalaisia paskakasoja, eikä yhtään Peney Classicia eikä Bugeraa.

hallu: Kyllä Gibsonilla uskaltaa soittaa. Minä puhuin pielikuvista ja tarkoitin lähinnä sitä, että sana Gibson tarkoittaa. Mun mielestä voisitte ihan jakaa mitä mielikuvia sana Gibson teissä muissa herättää. Jos siitä löytyy yhtäläisyyksiä, niin pääsemme sen asian äärelle mitä Gibson on itse halunnut asiakkailleen viestiä. Ja juuri viestistä on kyse kun mietitään, että voiko Gibson viedä tuotantonsa kiinaan ilman seurauksia.
 
Syntyy väärinkäsityksiäjos sinä puhut kitarasta ja minä puhun merkistä ja sen herättämistä mielikuvista.
 
Mielikuvia
Rock, laatu, rock, Gary Moore, laatu, jazz, painava, laatu, ACDC, legenda, rock, kevyt,
balanssi, laatu, raha, itsetunto, Marshall, rock, Jimmy Page, sustain, rock, ergonomia, blues, Slash, viski, norsunluutorni, kateus, naiset, rock, keikka, Marshall, laatu , Tubescreamer, USA, laatu, idoli, kömpelö, hiki, Marshall, soundi, rock
 
Minuutin tuotos.

aslak: Mielikuvia
Rock, laatu, rock, Gary Moore, laatu, jazz, painava, laatu, ACDC, legenda, rock, kevyt,
balanssi, laatu, raha, itsetunto, Marshall, rock, Jimmy Page, sustain, rock, ergonomia, blues, Slash, viski, norsunluutorni, kateus, naiset, rock, keikka, Marshall, laatu , Tubescreamer, USA, laatu, idoli, kömpelö, hiki, Marshall, soundi, rock
 
Minuutin tuotos.
 
Eli aikalailla samantapaisia sanoja varmaan meidän kaikkien mielessä väikkyy. Voi siis ajatella että merkin merkitykset on pitkälti tuossa lueteltu. No itse sen nitrolakan vielä lisäisin, mutta siinä taitaakin olla kaikki.

Gary Enfield: Joo, 20 e näyttää olevan tronicalin akku, ei tosin ole tarvinnut, eikä viritin ei ole kiinni kitarassa tällä hetkellä kun normivireillä olen soitellut. Slidekitara, vaikkapa joku epi, pitäis hommata robottia varten.
 
Itsellä paska tuuri kävi oman Gibsonin kanssa jossa oli se mini etune. Uusi kitara ja vuoden sisään meni 3 kertaa rikki kielen koneisto. Ei ruvennut enää kääntymään. Melko mieltä ylentävä olo kun puunaat kitaran kunnolla ja laittelet öljyt otelautaan päivällä ja myöhemmin kun rupeaa laittamaan uuden karheat kielet niin virittäminen ei onnistu ja lauantai illan soittelut parin kaljan kera jää siihen. Joka kerta liike josta ostin kitaran tilasi uuden koneiston ja nyt kolmannen kerran jälkeen vaihdattivat normaalit virittimet. Hyvin hoitivat homman.
 
Hyvä idea ja tykkäsin ajatuksena, mutta kyllä vitutti se.

Laulava Kylätohtori: mutta oikeilla soittoveijoilla ja pelimanneilla on silti näitä brändiromuja.
 
Kylläpä sitä taas keksitään sanoja toisten suuhun. Missään vaiheessa en sanonut, että kalliit kitarat on huonoja, vaan että niillä ei soiteta. Monet ammattimuusikotkin tekevät niin, että eivät ota keikalle harvinaista Les Paulia, vaan jonkun ESP LTD:n tai vastaavan. Siinähän tavallaan tulee esille asian absurdi luonne, kitara on niin kallis ja hieno, että se on käytännössä keräilytavara, ei niinkään soitin. Toisaalta ehkä tuo on enemmänkin rock-musiikin ongelma, koska keikkailu on sellaista röytämistä.

Krice: Kylläpä sitä taas keksitään sanoja toisten suuhun. Missään vaiheessa en sanonut, että kalliit kitarat on huonoja, vaan että niillä ei soiteta. Monet ammattimuusikotkin tekevät niin, että eivät ota keikalle harvinaista Les Paulia, vaan jonkun ESP LTD:n tai vastaavan. Siinähän tavallaan tulee esille asian absurdi luonne, kitara on niin kallis ja hieno, että se on käytännössä keräilytavara, ei niinkään soitin. Toisaalta ehkä tuo on enemmänkin rock-musiikin ongelma, koska keikkailu on sellaista röytämistä.
 
Ja kertoo ehkä myös siitä että rock-konsertissa nyanssit häipyy yleiseen kakofoniaan ja kukaan ei huomaa vaikka soittaja vetelis williamsilla.
Toisaalta arvokkaita soittimia kyllä myös käytetään nimenomaan soittimina eikä - anteeksi vaan - peeniksen jatkeena. Otetaan esimerkiksi onnekkaat huippuviulistit jotka käyttää keikkasoittimenaan vehkeitä joiden hinnat liikkuu ihan eri sfääreissä kuin lankunpalan päälle ruuvattujen magneettimikrofonien ja niiden päällä olevien metallivaijerien yhdistelmät.

Eivat ammattireiskat poraa seiniä millään parinkympin porakoneella, kyllä ammattikäytössä työkaluun (ja sen toimivuuteen) pitää oikeasti pystyä luottamaan. Vaikka yleisessä kotikäytössä Lidlin hinnat alkaen -vempeleet asiansa ajavatkin vallan näppärästi.
 
Sama soittimissa. Meikällä on makuuhuonesoittajana halvat ritsat, koska nekin sanovat *plöm* eikä kalliimpi ritsa tee meikästä sen taitavempaa tai soitostani paremman kuuloista. Mut jos soitolla pitäisi elanto tehdä, niin ritsat/vempeleet olisivat jotakin ihan muuta ihan sen takia, ettei tarttisi koko ajan stressata niiden toimivuuden puolesta. Keskenään soitellessa se ei ole niin vakavaa, jos vahvistin sattuu piiputtamaan tai skeban mikit pätkimään, mut semmoista tilannetta ei parane tulla täpötäyden yleisön edessä Tinakenkätyttöä veivatessa.
 
Isoista nimistä on vuosien varrella tullut isoja (vähintään osittain) syystäkin.

Krice: Kylläpä sitä taas keksitään sanoja toisten suuhun. Missään vaiheessa en sanonut, että kalliit kitarat on huonoja, vaan että niillä ei soiteta. Monet ammattimuusikotkin tekevät niin, että eivät ota keikalle harvinaista Les Paulia, vaan jonkun ESP LTD:n tai vastaavan. Siinähän tavallaan tulee esille asian absurdi luonne, kitara on niin kallis ja hieno, että se on käytännössä keräilytavara, ei niinkään soitin. Toisaalta ehkä tuo on enemmänkin rock-musiikin ongelma, koska keikkailu on sellaista röytämistä.
 
Tosiaan. En tarkoittunut sun kommenttia, vaan puhuin ihan yleisellä tasolla.
 
Onhan se näinkin, varsinkin persaukisilla. Itsehän olen niin persaukinen, etten edes hommaisi tuhansien arvoista kitaraa. Enkä oikein usko, että se on ns. hintansa arvoinen. Tämä on tietysti subjektiivinen juttu, eikä siitä sen enempää tässä yhteydessä. Kymppitonnin kitara on kymppitonnin arvoinen, jos se itsestä tuntuu siltä. Se vaan, että itse en saisi itseäni vakuutettua, että näin todella olisi...

Kai mäkin voin vähän rönsyillä ohi otsikon kun muutkin kerran....
En oo koskaan eritellyt soittopelejä varsinaiseen tarkoitukseen ja makkarihiplailuun, ihan joka paikassa on tuherrettu samoilla vehkeillä, vaikka suht hintaviakin vempeleitä on matkan varrella ollut. Jokainenhan taaplaa tavallaan ja onneksi on vapaus siihen.
Ihan ymmärrettäväähän se on, jos ei uskalla viedä sitä 5000€n R9:ä jonnekin pizzerian nurkkaan ja ottaa jonkun halvemman keikille, noissa kun monasti on se yllätysmomentti läsnä, jos varsinaista "stagea" ei ole, vaan ollaan tasamaalla yleisön kanssa. Tuo yllätysmomentti ei tarvitse kovinkaan montaa komponenttia, oikeastaan vain kaksi:viunaa ja ihmiset, soppa keittyy herkästi yli ja se kuurankukkaa toivonut Kyllikki kaatanut sidukat spedulautaan ja Masa rynnännyt vauhdilla pyytämään Ukkometsoa, arvioiden geometrian ja km/h:n väärin, tulemana katkennut kipan kaula, kaatunut stacki. Siinäpä sitä artisti maksaa mentaliteettia voi harjaannuttaa, kuten myös mielentyyneyttä hankalia tilanteita varten...
 
Mut joo, kyllä mä oon aina hinannut ne parhaat (ja monasti ne ainoat) kamat sinne Bolognese-pyhättöön, sen R9:n myös, vaikka oonkin tällainen harrastelija-turakainen...tosin onneksi enää tarvii tollasia kepukoita, aikansa kutakin...

Jukka Häikiö: Kai mäkin voin vähän rönsyillä ohi otsikon kun muutkin kerran....
En oo koskaan eritellyt soittopelejä varsinaiseen tarkoitukseen ja makkarihiplailuun, ihan joka paikassa on tuherrettu samoilla vehkeillä, vaikka suht hintaviakin vempeleitä on matkan varrella ollut. ...
 
Mun mielestä kitara, jota ei soiteta, on surullinen kitara. Siksi minäkin olen aina ulkoiluttanut kalleimpiakin skebojani keikoilla ja muissa soittotilaisuuksissa ihan surutta.
Jotenkin sellainen tilanne, että mulla olisi niin hieno kitara, jota ei uskaltaisi kuin kotosalla silkkihansikkain hiplata, tuntuu ajatuksena tosi ahistavalta.

Rämppy: Mun mielestä kitara, jota ei soiteta, on surullinen kitara. Siksi minäkin olen aina ulkoiluttanut kalleimpiakin skebojani keikoilla ja muissa soittotilaisuuksissa ihan surutta.
Jotenkin sellainen tilanne, että mulla olisi niin hieno kitara, jota ei uskaltaisi kuin kotosalla silkkihansikkain hiplata, tuntuu ajatuksena tosi ahistavalta.
 
Mä en osta sellaista kitaraa jota en uskaltaisi soittaa tai viedä keikalle. Nimittäin se olisi minulle liian kallis. Liian kallista ei kenenkään pitäisi ostaa enkä tarkoita tässä mitään euromääräistä hintaa, vaan liian kallis on se johon ei oikeastaan olisi varaa.

Taisi olla Soundi -lehti joka teki itsestään pellen kirjoittamalla dramaattisesti kitaran kuolemisesta. Vaikka myyntimäärät globaalisesti ovat ehkä vähentyneet huippuajoista niin missään kriisissä kitara ei ole. Tosi suosittu ympäri maailmaa. Jos menee baariin missä on elävää musaa niin aina siellä kitarakin on mukana.
Jos G menee konkkaan niin konkurssipesä myy nimen ja ostaja valmistaa sitten taas Gibsoneita joissa lukee edelleenkin since year..... normaalia bisnestä....muutaman vuoden päästä harva edes muistaa tapahtunutta.