| Aihe: Kehittyminen basistina | |
|---|
|
Tuleeko mieleen yksittäistä asiaa joka on jouduttanut eniten omaa kehitystäsi soittajana?
Esim:
- jonkun yksittäisen tekniikan opettelu
- laitehankinnat
- bändikaverin ansioista
- joku muu, mikä? | |
Dazzle75: Tuleeko mieleen yksittäistä asiaa joka on jouduttanut eniten omaa kehitystäsi soittajana?
Esim:
- jonkun yksittäisen tekniikan opettelu
- laitehankinnat
- bändikaverin ansioista
- joku muu, mikä?
Eniten kaikkien instrumenttien kanssa on kehittänyt mahdollisimman monenlaisen musiikin soittaminen erilaisissa kokoonpanoissa. Samalla kehittyvät myös sosiaaliset taidot, joita näissä kuvioissa tarvitaan. Makuuhuoneessa tiluttamalla ei tätä kehitystä tapahdu, vaikka soittotekniikka paraneekin. |  ituvirtanen
05.05.2018 14:58:56 (muokattu 05.05.2018 15:00:15) | |
|
Tärkeintä itselle on ollut soittaminen osaavampien kanssa, kuten edellinenkin nimimerkki kirjoitti:
- tajuaa, kuinka vähän osaa ja ymmärtää musiikista ylipäätään
- saa uusia ideoita, kuinka paitsi pändin, myös omaakin asiaa voisi edistää
- joutuu kauas omalta mukavuusalueelta
- havahtuu ympäröivään maailmaan
Kotona harjoittelussa on puolensa ja se on tarpeellista. Siellä voi näpertää työkalujen kanssa ja tutkia niitä. Treeneissä, keikalla tai studiossa on sitten hyvä yrittää ymmärtää kuulemaansa.
Vanha opettaja sanoi: "Transkriboi, äänitä, analysoi - ja harjoittele lilsää." | |
Ankara, vaikkakin minusta oikein hyvä oppikirja on ollut Standing in the shadows of Motown. Kirjassa on paljon eri tasoisia kappaleita. Silti nuotit ja groove pitää saada kulkemaan - yhtä aikaa.
https://www.amazon.com/Standing-Sha … 8&psc=1&refRID=S3Z51BQAJS8VERJS9ZJ5 | |
Meronomi -> oppi soittamaan konetaimissa (esim äänittäessä tai livenä taustanuhojen kanssa puljatessa tärkeä taito)
Bändi -> oppi soittamaan humaanissa taimissa
Elämä on reiässä rattoisaa...... | |
Junnusta asti bändissä olleena varmaan eniten kaikki improvisointi on avartanut tajuntaa parhaiten. Koti-ilta, viinilasi ja backingtrack. Niin ja joku soitin. | |
Dazzle75: Tuleeko mieleen yksittäistä asiaa joka on jouduttanut eniten omaa kehitystäsi soittajana?
Soitonopettaja.
Kaikenlaisia ahaa-elämyksiä ja oivalluksia on matkan varrella ollut mutta soitonopettaja aiheutti sitten jo kunnon aivomyrskyn.
Jos pitää kaivella lisää ns. kovia juttuja mitkä ovat mun keskinkertaista bassottelua edistäneet niin:
-koesoitot muutamaan bändiin
-bändisoitto
-keikat
Toki kaikki mitä olen oppinut ja osan jo unohtanutkin on ollut harjoittelun tulosta, mutta ainakin mun kohdalla harjoittelu ei ole juurikaan kannustanut harjoittelemaan lisää. | |
hallu: Meronomi -> oppi soittamaan konetaimissa (esim äänittäessä tai livenä taustanuhojen kanssa puljatessa tärkeä taito)
Bändi -> oppi soittamaan humaanissa taimissa
Bändejä on monenlaisia, hyvässä bändissä on hyvä olla. Huonossa bändissä ei kannata olla, ajanhukkaa. | |
J.Nikkanen: Bändejä on monenlaisia, hyvässä bändissä on hyvä olla. Huonossa bändissä ei kannata olla, ajanhukkaa.
No mä ajattelen niin, että bändi = jäsenensä ja hyvässä tapuksessa vähän enemmän kuin jäsenensä. Ts. bändi on aina vähän parempi kun mä olen messissä ja jos ei ole, niin mun pitää katsoa peiliin ennen kuin vaihdan yhteisöä.....
Elämä on reiässä rattoisaa...... | |
hallu: No mä ajattelen niin, että bändi = jäsenensä ja hyvässä tapuksessa vähän enemmän kuin jäsenensä. Ts. bändi on aina vähän parempi kun mä olen messissä ja jos ei ole, niin mun pitää katsoa peiliin ennen kuin vaihdan yhteisöä.....
Ei siinä mitään tartte ajatella, homma joko toimii tai ei toimi. Jos toimii niin hyvä, jos ei yrityksestä/yrityksistä huolimatta toimi niin parempi jäädä kotiin. Onhan se hienoa kun bändi on yhtä pljoaljon tai enemmän kuin jäsentensä summa, parasta jopa, mutta aivan helvetin kamalaa jos näin ei ole. Ei sitä ajattelemalla korjaa (oikein kovasti treenaamla, ehkä), jos ei lähde niin ei lähde.
On mulla muutamia hahmoja muistissa joiden kanssa en halua samaan bändiin eksyä, rumpaleita melko moni. Järjetöntä puuhaa koittaa bassotella lottorumpalin kanssa, ei siinä opi mitään muuta kuin soittamaan huonosti huonon rumpalin kanssa. | |
J.Nikkanen: Ei siinä mitään tartte ajatella, homma joko toimii tai ei toimi. Jos toimii niin hyvä, jos ei yrityksestä/yrityksistä huolimatta toimi niin parempi jäädä kotiin. Onhan se hienoa kun bändi on yhtä pljoaljon tai enemmän kuin jäsentensä summa, parasta jopa, mutta aivan helvetin kamalaa jos näin ei ole. Ei sitä ajattelemalla korjaa (oikein kovasti treenaamla, ehkä), jos ei lähde niin ei lähde.
On mulla muutamia hahmoja muistissa joiden kanssa en halua samaan bändiin eksyä, rumpaleita melko moni. Järjetöntä puuhaa koittaa bassotella lottorumpalin kanssa, ei siinä opi mitään muuta kuin soittamaan huonosti huonon rumpalin kanssa.
Siis joo olet tietenkin oikeassa, en tarkoittanut alkaa äiväämään, kunhan vaan tahdoin sanoa että " rakkaus on hellyyttä, muuten se on mennyttä/ sitä pitää vaalia....." :-D .
On mullakin mielessä muutamia ihmisiä joiden kanssa en voi soittaa ja olen joskus osunut projekteihin joista olen lähtenyt saman tien nostelemaan ymmärtäessäni etten mahdu persoonineni porukkaan :-D
Elämä on reiässä rattoisaa...... | |
Tottakai parempien kanssa soittaminen, mutta yhtälailla on jeesannut olla myös bändin paras soittaja, ainakin mulla. Oma soittotaito on kehittynyt, kun on joutunut paikkaamaan toisten tekemisiä. Samalla on tullut paneuduttua myös muiden soittimien sielunmaailmaan, kun on koutsannut toisia parempaan suoritukseen.
Jos on vapaus valita, olen mieluiten heikoin lenkki. Omaan tekemiseen on helpointa vaikuttaa.
Teknisistä ratkaisuista suurin merkitys on ollut korvamonitoreihin siirtymisellä. Himassa kun tulee pääosin treenattua luurit päässä, sai sen saman fiiliksen mukaan myös bänditouhuihin ja keikoille. Toki sillä lisällä, että kaappi lepattaa selän takana.
Tärkein juttu on kokonaisuuden kannalta on kuitenkin ollut se, että on ihan vauvasta lähtien kasvanut kaikenlaisen rytmimusan vaikutuksen alla. Nykyisin ei ehkä enää tule musiikkia niin paljoa kuunneltua, mutta pyrin mä silti kuuntelemaan sellaista musaa mitä tulee keikoilla vedettyä. Hyvä esimerkki on nykyaikainen pop-musiikki ja vaikkapa kitaran rooli siinä. Joku saattaa olla kova rokkikitaristi, mutta se ei välttämättä riitä, jos tulee bilebändiin soittamaan ja pitäisi konetaustojen tuella alkaa soittamaan Antti Tuiskua. Eli olennaista on hankkia tyylitajua kuuntelemalla musaa monipuolisesti.
https://www.youtube.com/watch?v=L5gGjlyzxfo |  urpo
05.05.2018 20:56:54 | |
|
Äkkiseltään tulee mieleen nuotin pituuden merkityksen ymmärtäminen. Osaltaan "oikeanlaiset" nuotin pituudet tulee ikäänkuin luonnostaan mutta niiden ymmärtämistä ja käyttämistä voi myös treenata ja analysoida. Sitten kun muiden kanssa käydään soittamaan niin ei kannata ajatella mitään eli ns. vetää vaan. Eli bändin kanssa soittaessa potkivimpien ja groovaavimpien nuotinpituusyhdistelmien pitäs tulla selkärangasta. |  Funkånaut
05.05.2018 21:32:19 (muokattu 05.05.2018 21:33:49) | |
|
Varmaankin teorian opettelu ja biisien analysoinnin aloittaminen. Mitä tarkoittaa I-vi-ii-V, mitäs ääniä onkaan Eb9-soinnussa, miksi tietty sointulaajennus x toimii soinnun y kanssa, muttei z:n kanssa ja niin edelleen.
Seuraavaksi pitäisi sitten opetella teoria niin kovaan kuntoon, että voi vapautua sen ajattelusta kokonaan ja vaan soittaa.
E: Ja tietenkin monipuolisen musan kuuntelu kärjistettynä barokkitouhuista etiopialaisiin ug-skeneihin.
"Rumpali taasen näyttää Irwiniltä - mutta raittiilta sellaiselta. Ei hyvin mene. " -J | |
Dazzle75: Tuleeko mieleen yksittäistä asiaa joka on jouduttanut eniten omaa kehitystäsi soittajana?
Tulee. Biisien opettelu ja niiden mukana soittaminen. Ei tarvitse osata teoriaa eikä kelata mitään muuta kuin sitä että soittaa oikeat äänet oikeaan aikaan. 10000 biisiä kun opettelee niin soitto ja korva kehittyy väkisin. | |
J.Hollström: Tulee. Biisien opettelu ja niiden mukana soittaminen. Ei tarvitse osata teoriaa eikä kelata mitään muuta kuin sitä että soittaa oikeat äänet oikeaan aikaan. 10000 biisiä kun opettelee niin soitto ja korva kehittyy väkisin.
Niin ja se teoriahan on siellä musiikissa. Kun opit biisit ja tajuat miten musiikki toimii vaistonvaraisiesti ja korva kehittyy, niin silloinhan sitä osaa teoriaakin, kun tietää miten joku juttu kuuluu mennä, vaikka ei tietäisi yhdenkään nuotin tai harmonian nimeä.
Elämä on reiässä rattoisaa...... | |
urpo: Äkkiseltään tulee mieleen nuotin pituuden merkityksen ymmärtäminen. Osaltaan "oikeanlaiset" nuotin pituudet tulee ikäänkuin luonnostaan mutta niiden ymmärtämistä ja käyttämistä voi myös treenata ja analysoida. Sitten kun muiden kanssa käydään soittamaan niin ei kannata ajatella mitään eli ns. vetää vaan. Eli bändin kanssa soittaessa potkivimpien ja groovaavimpien nuotinpituusyhdistelmien pitäs tulla selkärangasta.
No tämähän se juttu on!
Joskus koitin nuotinnusohjelmalla säätää bassokitara-raitaa juuri niin kuin se parhaiten groovaa. Nuottien kestoa, aloituskohtaa, korostusta ja kaikkea sai viilata ihan hulluuteen asti. Soittamisessa on miljoona yksityiskohtaa, jotka saavat musiikin toimimaan ja tosiaan, biisiä soittaessa niitä ei kannata alkaa miettimään.
Bändissä tärkein tehtäväni on tukea laulajan tulkintaa ja sitä tekstiä mitä hän tulkitsee. | Bass One
06.05.2018 10:45:16 (muokattu 06.05.2018 11:13:18) | |
|
Mielenkiintoisia ja relevantteja kehittymispolkuja ja ideoita. Kaikissa paljon hyvää, joskin jokaisen tavoitteet, tekemiset ja kehittymispolku ovat yksilöllisiä. Niin myös minun. Tässä lyhyesti omia näkökulmia aiheeseen ihan vaan erilaista lähestymiskulmaa tarjoamaan, eikä todellakaan omien tapojeni tyrkyttämiseksi. Jokainen omalla tavallaan ja sehän tässä hienoa onkin, että niitä tapoja riittää. Pääasia, että tunnistaa ne itselleen tärkeät jutut ja etenee oman pläninsa mukaisesti.
Omassa soitossa leimaa-antavinta on ollut se, että olen tällä pitkällä harrastajabasistin polulla soittanut noin 95% bändin omia tuotoksia. Olenkin ollut siitä äärimmäisen kiitollinen, sillä se on ollut todella inspiroivaa, opettavaista, kehittävää ja haastavaa. Se on myös antanut niiiiiin paljon enemmän kuin ne vähäiset coverien soittamiset. Olen saanut opetella ajattelemaan musiikillisesti kriittisesti, säveltämään, sovittamaan, miettimään bändin soundikontekstia, jne. Ja mainittakoot, ettei minulla ole mitään muuta koulutusta musiikkiin kuin ala-asteen musiikkiluokat.
Oma intressini oppia covereita ja toisten soittamista on ollut erittäin matala, sillä miksi soittaa toisten jo valmiiksi soittamaa kun voi soittaa ja kehittää omaa ja kehittyä ihan eri tavalla. Toki vaikutteita olen ottanut niin saundillisesti kuin soitannollisesti, mutta ei... ei ole mun juttu. Noin esimerkkinä todettakoot, että nyt tämän hetken bilebändissä on lukuisten biisien opettelu varsin helpppoa eikä ne juurikaan anna mitään uutta. Päinvastoin, niihin kyllästyy jos tarvitsee esim ajallisen etäisyyden takia kelailla uudelleen muistin virkistämiseksi.
Jos totta puhutaan, niin en oikein osaa ymmärtää niitä, jotka koko basismihistoriansa soittaa jonkun toisen tekemiä biisejä ja bassolinjoja. En etenkään silloin kun taito- ja osaamistaso on huippua ja edellytyksiä vaikka mihin.
Oman soitannan pohjalla on nuoruuden runsas määrä erilaisen musiikin kuuntelua, joka on kasvattanut sekä korvaa että tyylitajua. Niissä ovatkin olleet meikäläisen valtit. Ne yhdistettynä haluun kehittyä ja kehittää omaa soitantaa, improvisointia ja siitä edelleen johdettua soveltamista omien bassolinjojen ja biisienkin tuotantoon ovat olleet keskeisiä tekijöitä ja kokonaisuus palkitsevaa. Teoriasta on hyvä tietää vähintään perusteet, sillä se auttaa mm. sävellys- ja sovitustyössä sekä bändin kanssa eteenpäin kehitettäessä.
Olen matkan varrella käynyt muutamillakin eri ammattiopettajilla, mutta ne reissut ovat loppuneet lyhyeen, sillä aina on alettu soittamaan jotakin olemassa olevan biisin bassolinjaa. Varmasti hyvä lähestymiskulma tekniikkaan, teoriaan, yms. mutta ei ole toiminut minulle, sillä ne eivät ole antaneet hirveästi mitään uutta. Korkeintaan vahvistaneet niitä asioita, jotka jo itsekin on tunnistanut kehityskohteiksi. Kehitys olisi varmasti ollut nopeampaa opettajan kanssa, mutta nopeaa on ollut myös turhautuminen.
Näin retrospektiivisesti ajateltuna täytyy olla tyytyväinen omaan kehityspolkuun. En ole paras, teknisin, teoriatietoisin tai muukaan vastaavilla kriteereillä pärjäävä basisti, mutta minulla on omat vahvuuteni, joilla pärjään kuitenkin varsin mukavasti varsin monessa kontekstissa ja varsin korkealla tasolla taustaani nähden. Ja mikä parasta, pääsen käyttämään omaa luovuuttani soitannassa sen sijaan, että apinoisin toisten tekemisiä.
"Taasko sulla on jotain uutta? Paljonko maksoi? Eihän noi mahdu enää mihinkään. Mihin noita kaikkia oikein tarvii? Eiks olis ollut tärkeämpää vaikka ostaa jotain ruokaa?" |  okabass
06.05.2018 11:26:39 (muokattu 06.05.2018 11:35:26) | |
|
Dazzle75: Tuleeko mieleen yksittäistä asiaa joka on jouduttanut eniten omaa kehitystäsi soittajana?
Ei yhtä yksittäistä, mutta nämä ainakin.
- oman+bändin soiton äänittäminen, ko. äänityksen analysointi ja mahdollinen huonojen juttujen korjaus. Esim. huono rytmi, äänen pituus, soundin istuvuus kokonaisuuteen, vireys jne.
-sen ymmärtäminen, että kannattaa etsiä alkuperäisin tyyli ja versio kustakin kappaleesta (myös kannattaa kokeilla miten esim. 7ender-bassot toimivat originaalina: flätit, kupit ja demppi, ja ei eq:ta )
-hyvät tilanteeeseen sopivat työkalut. Etenkin laadukas, hyvissä säädoissä oleva basso, hyvä vahvistinsetti jne.
-soittaminen parempien soittajien kanssa, rumpulisti ehkä merkittävin, ja myös aiheesta keskustelu ja kyseleminen
-aikoinaan rumpukoneen kanssa harjoittelu
- lappujen lukemisen opettelu ja teoria
- pyrkiä jatkuvasti parempaan
- hyvä opettaja (mulla ei sellaista valitettavasti nuorena ollut) |  KMT
15.05.2018 23:51:14 | |
|
Se kun rupesi opettelemaan lapuista niin, että ei ajatellutkaan että vaikka Am Dm vaan että alkaa nyt Am:sta mutta seuraava on IV asteen sointu. Auttanut kun on päätetty että nostetaankin parilla sävelellä korkeammalle. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
