Kitarat: kitarakamat ›

Itsellä on tuo vanha uskollinen Jackson DKMGT. Onhan se kova, mutta siinä ei ole syy miksi en siitä luovu. Ostin joskus tuon rungon ja kaulan virittimien kanssa satasella. Laitoin siihen ostamani Lundgrenin. Yhteishintaa kokonaisuudessaan tuli itselle 180e plus kielisetti. Kyseinen kitara on hakattu ja lapa liimattu kasaan. Osumaa on enemmän kuin italialaisessa autossa. Ikinä tosta ei rahaa saisi ja sekään ei ikinä korvaa sitä mitä tolla on soittopelinä oikeasti hintaa. Muut onkin sitten aina mahdollista laittaa pihvilihaksi.

Oman profiilin kuvissa pyörivä reversed firebird tuskin koskaan tulee kiertoon lähtemään. Toistaiseksi ollut bändin jokaisella keikalla läsnä ja kerännyt sellaisen määrän kolhuja, että tuskin tuosta edes kannattaisi luopua. ..uusi kaula saattaa ehkä joskus tulla siihen väsättyä, koska bodykin on omia tekosia :)

Jonkin verran noita keihäitä on vahingossa kertynyt, mutta kaksi taitaa olla varmoja ikupelejä. Toinen on '74 Les Paul Custom, mikä on vallan täydellinen hard rock lespa. Ja toinen on vahingossa onnistunut oma tekele. Paksulla loimuvaahterakannella ja pähkinäpuubodylla varustettu vaahterakaulainen La Cabronita-mukaelma humpparitele. Vaikka yksi määrätty soundi oli tuossa tavoitteena (Mikä onnistuikin), on siitä on tullut yleis go to-kitara. Soveltuu mihin vaan ja on kiva soittaa. Joskus käy tsägä rakennellessa.

antikristus: Jackson Sl2-H josta on profiilissa kuva. Oon yhen tommosen joskus myyny, kadutti, nyt ostin ton yksilön joka on yhtä hyvä mut hienompi :D
 
Jaskat onkin pitopelejä ;) Itsellä 2 RR5:ta ja yksi viime vuoden RR24 Pro. Tuo 24 oli niin kova peli, että tuo toinen RR5 on myynnissä ja tarkoituksena ostaa samanlainen uusi RR24. Vaikka tuo RR5 kova peli onkin en vain saa perustelua itselleni minkä takia tarvitisin neljännen jaskan :)

78' Ibanez Iceman. Harvinainen ja harvinaisen hyvä kitara.

Ärsyttää, kun otsikossa on "mistä", vaikka pitäisi olla "josta".

Jucciz: Ärsyttää, kun otsikossa on "mistä", vaikka pitäisi olla "josta".
 
Pienellä saat päiväsi pilalle ;)
Monta luuttua on käsien kautta kulkenut ja muutamia suunnitellut ottaa mukaan viimeiselle reissulle krematorioon. Niin ne vaan ovat kaikki löytäneet uuden treenikämpän ...

Tuli mieleen, että eikös nämä pitopelit ole aina niitä joissa markkinahinta ei vastaa tunnearvoa. Melkeinpä niin väittäisin ja omalla kohdallani olen miettinyt, että tunteet ja tunnearvo muuttuu ja kitara joka ei tänään ole myynniss, voi olla myynnissä huomenna ja jos ei mene niin poljetaan hintaa perkele :-D

Jucciz: Ärsyttää, kun otsikossa on "mistä", vaikka pitäisi olla "josta".
 
Lähde Jucciz kiertelemään kouluja ja pitämään äidinkielen valistustuokioita. Aloita vaikkapa yläkoulun puolelta (nykyään vältetään ala-aste- ja yläaste -termien käyttöä.)
:D :D :D
 
Hyvä se on, että joku kantaa huolta kielen nykytasosta. Mullakin ottaa joskus pattiin tietynlainen kielen käyttö täällä. Lähinnä se liittyy siihen, jos joku ei käytä pisteitä ja pilkkuja, tai sitten vain käytetään "onx, tijätsä, totanoi, venteri, rato, kipsoni" -tyylisiä ilmaisuja.
 
Sitten itse asiaan: En usko että minulta löytyy sellaista kitaraa, josta en voisi luopua jossain vaiheessa. Ajatukset ja mielihalut muuttuvat kitarakamppeiden suhteen aina ajoittain. PRS Santana III on nyt ollut mulla jo pari vuotta ja siinä tuntuu olevan kaikki asiat aika hyvin kohdallaan mulle, joten se voisi olla tällä hetkellä paras kandidaatti "pitopeliksi". Aika näyttää lähteekö sekin joskus kiertoon. Näillä näkymin en usko, että luovun tuosta ihan helposti, mutta mahdotonta se ei ole.

Yamaha Pacifica 821 Dx. Ollut minulla kohta 18 vuotta ja vasta viime aikoina olen tajunnut miten hyvä ja monipuolinen kitara tämä oikeasti on.

Jonkun aiemman omistajan "kevennysporaama" RG-550.
 
https://i.imgur.com/5DFH2nC.jpg
 
Ei sillä ettenkö voisi sopivalla hinnalla myydä, mutta kukaan tuskin on sellaista valmis maksamaan. Eräskin tämän foorumin käyttäjä kehoitti heittämään roskiin. :)
 
Eikä se muutenkaan mikään mint ole: https://i.imgur.com/0iyGTFH.jpg

hallu: Tuli mieleen, että eikös nämä pitopelit ole aina niitä joissa markkinahinta ei vastaa tunnearvoa.
 
Ei välttämättä aina. Joku vaan saattaa tykätä tunteella just sellaisesta kitarasta jonka markkinahintakin on kohdallaan. Mikä lie sitten kenelläkin tunteeseen on vaikuttanut.
 
On myös kitaroita jotka soitoltaan ja soundiltaan ovat pitopelin arvoisia vaikka markkina-arvoa ei niin olisikaan. Noi "tunneasiat" on mielestäni sellaisia ulkomusiikillisia juttuja, enkä itse osaa sellaista hahmottaa. Soittopelejähän nämä kuitenkin lopulta ovat ja hyvään kannattaa pyrkiä.

Guild T-100D vuodelta -66. Siinä on jotain sen lisäksi, että on soittimena hyvä.

Fender Stratocaster American Standard -84. On ollut mulla pitkään, ei uudesta mutta pitkään. Peruskeppi, iätön ja ajaton