Rummut: rumpukamat ›

Tarkennettuna ongelmani koskee nimenomaan tuplaiskurollia, jota osaan päristellä pitkin settiä varsin rivakkaaseen tahtiin ja jopa lähes riittävällä volyymillä, mutta kun pitäisi ihan oikeasti biisiä soittaessa räväyttää hirmuinen rrrrrr-filli , niin kädet eivät tottelekaan juuri ollenkaan. Tiedän että harjoitelua, harjoittelua mutta pitäisikö koittaa "väkisin" soittaa huononkuuloisia rolleja biiseihin, ja olettaa että ne siitä paranevat, vai jatkaa ko. tekniikan itsenäistä harjoittelua? Muiden tekniikoiden kanssa (vuoroiskut, basari&kädet-yhdistelmät jne.) ei moista ongelmaa juurikaan ole.

Kai tulee lämmiteltyä ennen varsinaista soitantaa.

No toisinaan ,vaan eipä juuri tunnu olevan vaikutusta.

No toisinaan ,vaan eipä juuri tunnu olevan vaikutusta.
 
Mulla muuten tuntui ennen samalta. Siis ajattelin ettei lämmittelystä ole hyötyä kun soitto kulkee hyvin ilmankin. Mutta sitten kun tässä vastikään oli keikka ulkona (kymmenisen astetta lämmintä) ja oli vähän pakko lämmitellä huolella ennen soittoa ettei ihan jäässä olis, niin huomasinkin että soittotatsi ja rollien (sekä tupla että single) tasaisuus ja nopeus nousikin toiseen ellei kolmanteen potenssiin normaaliin suoritukseen verrattuna. Suosittelen muuten tuplaiskurollien vetämistä ilmaan. Saa takuulla veren kiertämään sormissa eikä tule ainakaan käytettyä pomppua :P

Täytyypä sitten koittaa tuota kunnon lämmittelyä. Joskus vaan kun ajattelin että lämmittelenpäs oikein kunnolla, niin innostuin päristelemään niin että kädet meni aivan tukkoon, eli kohtuus kaikessa.

Kyllähän vanha totuus lienee että se mikä menee treeneissä ei välttämättä kulje vielä pitkään aikaan keikalla=) Itsekkin sen oon monesti todennut ja joskus tulee soitettua liiankin varman päälle..
 
Kyllä välillä pitää aina koittaa livenä pienellä riskilläkin. Kunhan ei mee ylisoitoksi ja jos mokaa niin pitää pystyä palaamaan ettei mee aivan viduiksi. Tavan tallaajaan ei saa huomata mitään. Musapoliisit huomaa sellasetkin mokat mitä ei ite hokaa=)
 
Livenä on monta tekijää jotka vaikuttaa. Treeniksellä voit keskittyä helposti omaan soittoon, mutta kun yleisö tulee eteen ja on vaikka vähän kylmä tai väsy tai et vaikka kuule itseäs hyvin niin heti tuli vaikeusastetta=)
 
Treeniä vaan ja keikalla varmat pois niin hyvä tuli!

Minen ainakaan saa voluumia noihin press-roll tuplaiskuihin tomeissa. Ainoastaan virppaan soitanpi nuita. Single stroukkeja vaan nopeasti `tana.

Pitäs varmaan jotain paradiddlejä katella? Mulla jaloilla menee tuplaiskut miten päin vaan, mutta käsillä on just tuo tuplastrokerolli virppaan tai basistin päähän vähän hakusessa. Singlestrokeilla oon tähän asti pärjänny. :|
 
Soitonopettaja vaan sillon syksyllä veteli komeesti tuplaiskuilla ja käski harjottelemaan kovasti...

Mulla jaloilla menee tuplaiskut miten päin vaan,
 
Nyt on pakko ihan uteliaisuudesta kysyä että kuinka nopeasti nuo tuplaiskut sujuvat pedaaleilla? Tuntuu ainankin että kunnolla treenamaalla saisi ihan tolkuttomia lukemia.

Nyt on pakko ihan uteliaisuudesta kysyä että kuinka nopeasti nuo tuplaiskut sujuvat pedaaleilla? Tuntuu ainankin että kunnolla treenamaalla saisi ihan tolkuttomia lukemia.
 
On kyllä vaikea sanoa, kun ei oikein pysty mittaamaankaan.. En osaa kaikkia hienoja metronomimittauskikkoja. :)
 
Tuplaiskujen nopeus riippuu hyvin pitkälle pedaalin säädöstä. Tällä hetkellä mulla on molemmat pedaalit suht löysällä, ei niin kireällä kuin usein pidän. Eikä kuitenkaan niin löysällä kuin ehkä pitäisin jos yhdellä pedaalilla soittaisin. Varmaankin menee nopeampaa mitä löysemmällä pedaalit on. Ei silti kannata jousta pedaalista kokonaan poistaa. :)
 
Ja tuo lämmittelyjuttu on ainakin jalkojen kohdalla enemmän kuin totta. Yleensä treeneissäkin lähtee parhaimmat tuplaiskut vasta treenien loppupuolella...

Ja tuo lämmittelyjuttu on ainakin jalkojen kohdalla enemmän kuin totta. Yleensä treeneissäkin lähtee parhaimmat tuplaiskut vasta treenien loppupuolella...
 
Juu, toisinaan kun kuuden km:n lenkin jälkeen menee basareita polkemaan niin saa kyllä omiin taitoihin nähden poljettua todella hyvin, eli jalkoihin lämmittely vaikuttaa minullakin. Kädet eivät kyllä mainittavasti -jos ollenkaan- nopeudu/parannu lämmetessään. Ehkäpä olen jo valmiiksi niin äärimmäisen nopea...
Niin ja soitatko tuplaiskut heel-up ála Virgil Donati, vaiko kenties kantapää-tekniikalla?

Niin ja soitatko tuplaiskut heel-up ála Virgil Donati, vaiko kenties kantapää-tekniikalla?
 
No heel-up tekniikalla yleensä. Tällä hetkellä menee niin, että nostan päkiääkin välillä sen verran, että tulee pientä ilmaa siihen pedaalin ja jalan väliin. Olen havainnut, että kireämmällä pedaalilla tuplaiskut (ja Walk This Way -kompin basari :) menevät jopa helpommin kantapää maassa.

Rentous on ehdottoman tärkeää! Kun välillä keikalla/treeneissä tuntuu kun mikään ei tuli ihan helpolla ulos (helppous on ainakin se mihin minä pyrin) niin syitä on usein monta.

Keikalla on usein sellanen meno ja usein pieni hyvän laatuinen jännityskin päällä, että kaikki ei vaan suostu oikeen toimimaan... sillon pitää vaan yrittää rentoutua.
 
Myös hapenotto on tärkee! Moni ei huomaa keskittyessään, että hapenottu on epätasaista... tämän itse huomasin kun kuuntelin erästä kitaristia kun tämä nauhoitti luurit päässä ja keskittyi samalla ankarasti. Pitkään hengittämättä... ja aina kun lickki tai fraasi oli ohi niin nopea hapen veto ja sitten taas uutta juttua kehiin. On ihan selvää, että ei tälläisellä hengitys tyylillä kaikki lihakset voi toimia täydellä teholla. Eikä pää!!
 
Lämmittelyä ei kannatta laiminlyödä! Itselle tulee helposti kaikken näköisiä ongelmia käteen jos rupee kylmilteen täysiä vääntämään.
 
Kun soittaa bändin kanssa on volume taso ihan eri luokkaa kun yksin soittaessa... tällöin tulee usein yritettyä soittaa samat jutut extra lujaa, että kuulisi omat jutut. Tämä pätee varsinkin silloin kun soittaa tulpat päässä. Tuplia on ainakin omasta mielestäni vaikeampaa soittaa todella kovaa kuin todella hiljaa... siksi käytänkin single nopeisiin ja lujiin setin ympäri pyörähdyksiin.
 
Toivottavasti oli jotain apua.