Aihe: Bob Dylan täyttää 77 - Mitä ajatuksia hän herättää? | |
---|
|
"Ainoa asia mitä voin tehdä on olla oma itseni, kuka ikinä sitten olenkaan." - Bob Dylan Dylan on laulaja, lauluntekijä, runoilija, ainoa muusikko, joka on ikinä voittanut Nobelin kirjallisuuden palkinnon ja jopa näyttelijä. Onko siis ihme, että hän ei ole aivan varma kuka hän on? Dylan täyttää nyt pian 77 ja pitkän uransa aikana hän on julkaisut aika huikeat 38 studio albumia, 89 singleä ja 13 live albumia. Blowin' in the Wind, The Times They are a-Changin', Like a Rolling Stone, Hurricane, Knockin' on Heavens Door, Mr Tambourine Man.. Tunnettuja biisejä ainakin riittää, mutta mitä mieltä olet hänestä artistina? Mitä mieltä olet hänen lauluäänestä ja soittotaidosta? Entä hänen lyriikoista? Ansaitseeko hän teidän mielestä paikan suurten kirjoittajien joukosta ja onko hänen asemansa runollisena mestarina ansaittu? Jos olet Dylanin fani minkä takia? Onko sinulla häneltä lempibiisiä tai onko hän kenties sanojensa kautta auttanut teitä elämässänne? Varmaa on ainakin, että melkoisen värikkään elämän hän on elänyt. Rock n' Roll henki tuntuu virtaavan hänen suonissaan, niin kun punaiset verisolut meidän muiden valtimoissa. Yksi minun lempi kuulemista Bob Dylan tarinoista/myyteistä on, kun vuonna 2009 ennen esiintymistä New Yorkissa, Dylan päätti kävellä hieman suuren omenan katuja. Poliisit saivat kuuleman mukaan valituksia erikoisen/kodittoman näköisestä kaverista ja pysäyttivät Dylanin. (Tätä on vaikea uskoa, sillä New Yorkissa on ollut viimeiset 10 vuotta käytänössä enemmän kodittomia, kun taloissa asuvia) Joka tapauksessa Dylanilla ei ollut henkilötodistusta mukana ja poliisit ottivat hänet mukaan, sekä veivät rokkarin hänen hotellin luokse. Respan henkilökunta sai sitten selittää virkamiehille kenestä nyt oikein oli kyse. Toki vaikea uskoa, että Dylania ei tunnistettaisi tai, että New Yorkin poliiseilla olisi aikaa murhien ja raiskausten välissä puuttua muka kodittoman päiväkävelyyn, mutta tämä kiteyttää minusta kauniisti Dylania. Hän on sääntöjen rikkoja, oman tien kulkija, ja usein sotkuisemman näköinen, kun valtaosa maailman kodittomista. Entä miten te kuvailisitte Dylania? Onko tiettyä syytä miksi hän merkitsee sinulle joko paljon, tai vaihtoehtoisesti ei mitään? |
|
Timanttinen laulaja, palkittu lyyrikko, amerikkalaisen musiikkiperinteen tuntija ja jalostaja, tinkimätön bändin johtaja, hittibiisien tehtailija, sukupolven omatunto. Uranuurtaja, persoonallisuus. Bändissä tärkein tehtäväni on tukea laulajan tulkintaa ja sitä tekstiä mitä hän tulkitsee. |
Klezberg 16.04.2018 18:50:45 (muokattu 16.04.2018 20:47:24) | |
|
Olen lukenut tuon poliisijutun ihan kirjasta, mutta siinä se tapahtui jossain muualla, itärannikolla mutta etelämpänä. Tuntui siinä uskottavalta. Googlasin. Hiukan väärin muistin. Long Branch, New Jersey. Mutta siis vähän pienempi paikka, quiet seaside town? Näyttää rantalomapaikalta. Ja olihan tuo hieman etelään päin. Itse innostuin aika lailla Dylaniin parikymppisenä, sen verran että opiskelukaverit saattoi vähän jo tehdä pilkkaakin. Ajan myötä kiinnostus on vähän tasaantunut, parhaat jutut vuosien varrelta olen kyllä huomannut. Pari vuotta sitten päivitin tietonikin lukemalla pari uudempaa kirjaa, yhden elämäkerran ja toisen enemmän musiikista ja keikoista. Hyviä piisejä, hienoja tekstejä, omaperäisiä juttuja. Tulee soiteltua mitä milloinkin jotenkin sinne päin milloin milläkin soittimella. |
HaloOfFlies 16.04.2018 21:16:39 (muokattu 16.04.2018 22:01:05) | |
|
Dylanin keikka Kööpenhaminassa huhtikuussa 2007 oli ensimmäinen iso rock-konserttini ja kyllähän se teki ihan lähtemättömän vaikutuksen. 60-luvun Dylan on lähellä sydäntä, mutta kyllä niitä täsmäosumia löytyy ihan koko uran varrelta näihin päiviin saakka (no, ehkä nämä kolme viimeisintä cover-levyä eivät niin ole sytyttäneet...) Vaikea nimetä yhtä suosikkia herran tuotannosta, mutta Desolation Row on minulle niitä rakkaimpia Dylan-biisejä. Se myös tuli tuolla Kööpenhaminan keikalla ja olin ikionnellinen. Yksi lempitarinoistani Dylaniin liittyen oli se, kun hän oli ollut Suomeen tulossa ja lentokoneen sijaan olikin halunnut matkustaa laivalla. Manageri oli sopinut että Dylan viedään kiertoreittiä laivaan, mutta Dylan olikin vaatinut päästä tavallisten matkustajien sekaan. Hän oli halunnut tietää, miltä tuntuu olla tavallinen ihminen Silja Linen passijonossa. Out on the street for a living, picture's only begun. Got you under their thumb. |
|
No minä en paljoa Dylanista ymmärrä, mutta minulle hän merkitsee paljon sillä hän innoitti paria omaa idoliani, nimittäin Hendrixin jimiä ja Leskisen Juicea. Eli jos Dylania ei olisi olisi koko tuntemani maailma vallan toisenlainen. Vaikka en Dylania itse kuuntele, on hän vaikuttanut elämääni ...... ja hän on minulle tärkeä, vaikka en häntä ymmärrä. Elämä on reiässä rattoisaa...... |
|
Tylsää musaa, yliarvostettu artisti, parhaimmillaan muiden coveroimana. |
|
Hienoja biisejähän herran käsistä on lähtenyt - niin sävellysten kuin sanoitustenkin puolesta. Ja vaikutukset muiden tekemisiin näkyvät. Täytyy tunnustaa kuitenkin, että lauluäänensä ei kuulu oman suosikilistani kärkeen. |
|
On niinmbaljo hyviä biisejä ja hyviä covereita niistä. Once I had a pony, her name was Lucifer I had a pony, her name was Lucifer She broke her leg and she needed shooting I swear it hurt me more than it could ever have hurted her.. Ei hajuakaan mitä tuo tarkoittaa, mutta hieno biisi. Mutta eihän ne kaikki mitään helmiä ole. |
|
Kyllähän Dylan epäilemättä on kaikkien aikojen merkittävin yksittäinen pop-rock-osaston muusikko. Oma fanitus oli suurinta joskus parikymppisenä kun tuli kaikki mahdolliset levyt ja kirjat hommattua. Lainasin kirjastosta Blonde on Blonde -levyn ja se, miten siellä Shakespeare iski tyttöjä, ja sen jälkeen Highway 61:lla Ezra Pound ja T.S. Eliot taistelivat jne, teki saman tien suuren vaikutuksen kirjallisuudesta ja musiikista kiinnostuneeseen miehenalkuun. Se oli jollain tapaa samanaikaisesti kaunista ja älykästä, olematta kuitenkaan mitään AW Yrjänä -henkistä haudanvakavaa pönötystä vailla itseironian häivää. Sellaista oikeasti röyhkeää ja rock-henkistä taidelyriikkaa, jollaista olin tietämättäni koko ajan kaivannut. Nykyisin kyllä tulee kuunneltua lähinnä niitä oikeasti timanttisia juttuja siitä koko aika epätasaisesta tuotannosta. Ehkä sitä on tullut enemmän sellaiseen Leonard Cohen -henkiseen ikään eikä sellaiset Times They are a-changing -jutut oikein jaksa kiinnostaa enää. Edellä mainittujen lisäksi omiin top3 -levyihin pääsee Blood on the tracks. Uudemmista levyistä ainakin "Love and Theft" pyörii aika usein. |
PVC 28.06.2018 21:58:18 | |
|
"Mitä mieltä olet hänen lauluäänestä ja soittotaidosta? Entä hänen lyriikoista? " Lauluääni kamala. Soittotaito kaamea. Piru vieköön hänen huuliharppunsa. Kunpa voisin unohtaa levyn "Freewheelin' Bob Dylan". Ilmeisesti tyyppi ei lainkaan osaa soittaa kitaraa. Lyriikat kuitenkin yleensä erittäin hyviä En ole Zimmermannin fani koska en ole kirjallinen tyyppi |
|
Sanoittajana - ja säveltäjänä - Bob Dylan on ilmiömäinen, siitä tuskin tarvitsee lähteä julistamaan sen enempää, ukon saavutukset ja arvostus puhuvat puolestaan. Sen sijaan lauluääni ja -taito on yksi asia mistä usein väitellään, joten haluaisin jakaa siitä näkökulmani Bob Dylanin lauluääni on täydellinen - Bob Dylanin kappaleisiin. Aina välillä kuulee ihmisiä jotka sanovat kuinka Bob Dylan -coverit ovat alkuperäisiä parempia, usein nimenomaan cover-artistin "paremman" lauluäänen takia, mutta tässä kritiikissä missataan aina yksi asia, nimittäin Dylanin biisinkirjoituksen ja laulamisen linkittyminen yhteen. Bob Dylan kirjoitti omat kappaleensa kaksoismerkityksineen ja muine syvällisyyksineen juuri omalle laulutyylilleen: laulutyylille, joka samaan aikaan kertoo kuuntelijalle yhtä ja nauraa tämän sinisilmäisyydelle, kun kuuntelija ei tajua, mistä kappaleessa tai yksittäisellä rivillä lauletaan. Myös hänen lauluäänensä kyky tuoda tunteet esiin puhtaina ja raakoina, kuten viha ja kieroutunut kostonhimo kappaleessa Masters Of War - "I hope that you die / And your death will come soon", ilo ja onnellisuus kappaleessa I Want You, kärsimys kappaleessa Idiot Wind - "You hurt the ones that I love best, and covered up the truth with lies / One day you'll be in the grave, flies buzzing around your eyes" ja "You never know the hurt I suffered, nor the pain that I rise above / And I don't know the same about you, your holiness of your kind of love" - tässä kappaleessa kertoja antaa anteeksi syytöksien kohteelle ja ottaa osan synneistä omille harteilleen viimeisessä kertosäkeessä: "We're idiots, babe, it's a wonder we can even feed ourselves". Näissä ja kaikissa muissa Bob Dylanin kappaleissa Dylanin lauluääni on olennainen osa kappaleiden taikaa, mitä en ole kuullut yhdenkään muun artistin pystyvän kopioimaan. Ainoana poikkeuksena mainittakoon Jimi Hendrix ja All Along The Watchtower, mutta Hendrixin coverissa pääosassa on uskomaton kitarataituruus, ei sanoitukset, toisin kuin Dylanin alkuperäisessä versiossa. Bob Dylan on tarinankertojien mestari, mutta ei pelkästään kirjoittajana, vaan myös varsinaisena tarinankertojana - ja tästähän folk-perinteessä ympäri maailmaa on kyse. NEVER put EMGs on a Les Paul. |
|
Oskarileikos: Näissä ja kaikissa muissa Bob Dylanin kappaleissa Dylanin lauluääni on olennainen osa kappaleiden taikaa, mitä en ole kuullut yhdenkään muun artistin pystyvän kopioimaan. Samaa mieltä. Jotakin oleellista niistä katoaa muiden laulamina. Ja tosiaan Hendrixin All along the watchtower on sitten ihan oma erityistapauksensa. Tulee soiteltua mitä milloinkin jotenkin sinne päin milloin milläkin soittimella. |
|
Oivaltavia sanoituksia ja massakulttuurista poikkeavaa tulkintaa. Sinä päivänä kun paska on kallista, köyhät syntyy ilman ahterii. - Niko Ahvonen |
|
Ei ole antanut KENENKÄÄN vaikutta omiin asioihinsa. ROHKEA , HEITTÄYTYJÄ; tekee kaiken miten itse haluaa ja vaisto ohjaa. Soittotaito ei ole kummoinen mutta se ei ole rock maailmassa se tärkein asia. sanoitukset ihan eri korkeuksissa kuin kellään muulla. Mielestäni maailman paras sanoittaja. hiljaisuus on näkymätöntä liimaa |
rheinone 21.09.2018 18:41:22 (muokattu 21.09.2018 18:43:15) | |
|
Rage Against The Machinen versio Maggie's Farmista muuten on ihan helvetin kova. Sinä päivänä kun paska on kallista, köyhät syntyy ilman ahterii. - Niko Ahvonen |
|
rheinone: Rage Against The Machinen versio Maggie's Farmista muuten on ihan helvetin kova. Kuulostaa tosi huonolta idealta... vetääkö ne sen "rokimmin"? En ole musiikin asiantuntija. |
|
Kefiiri: Kuulostaa tosi huonolta idealta... vetääkö ne sen "rokimmin"? Eiku ne vetää sen luokkatietoisemmin. Kuuntele. Sinä päivänä kun paska on kallista, köyhät syntyy ilman ahterii. - Niko Ahvonen |
|
Olikin aika pätevä. En ole musiikin asiantuntija. |
|
Nukkavieru muutaman leirinuotiohitin takana. |
|
Avenerin remix kappaleesta Masters of War of perhanan kova: https://www.youtube.com/watch?v=KGFagK-LuQo Yleensä vanhojen kappaleiden remix-lämmittelyt ei uppoa, mutta tämä on tehny hyvällä maulla. Ilmeisesti uudessa Predator-leffassa mukana. |
« edellinen sivu | seuraava sivu » | |
---|