Klassinen ›

PVC: nauhoituksen mukaan yudina soittaa a-mollisonaatin preston ajassa 2:26. kempff 3:19 Minulla on de larrochan versio levyllä se kestää 3:24.
 
Hitaat keskiosat muodostavat mozartin sonaattimuotoisissa soitinteoksissa kuitenkin usein niiden musiikillisen painopisteen ja emotionaalisen keskuksen.

megatherium: Hitaat keskiosat muodostavat mozartin sonaattimuotoisissa soitinteoksissa kuitenkin usein niiden musiikillisen painopisteen ja emotionaalisen keskuksen.
 
Niin mutta piina on nopeammin ohi kun kuuntelee vaan preston yudinan soittamana.

Giesekingin tulkinta a-mollisonaatista mietityttää. naxoksen sivuston mukaan "The criticism generally levelled at Giesekings Mozart is that it is too finely chiselled and precise, with the pianist treating the composer as a miniaturist; and it is true that Gieseking can make Mozarts works sound like one of his butterflies pinned to a board (a hobby he inherited from his father)"
 
siis giesekingin mozartia on väitetty liian hienosti muokatuksi ja pikkutarkaksi. lopullisen totuuden tiedän pian

PVC: Niin mutta piina on nopeammin ohi kun kuuntelee vaan preston yudinan soittamana.
 
Yleensä ripeätempoinen musiikki presto osissa ei välttämättä ehdikään vaikuttaa syvästi tunteisiin ja esmes mozartilla presto osat saattavat toisinaan olla vieläpä laadullisesti hitaita tai avausosia selkeästi heikompiakin kun mozart on ladannut niin paljon tunnetta kahteen ensimmäiseen osaan viimeisen muodostuessa kevyeksi ja vauhdikkaaksi usein hilpeäksi finaaliksi.
 
Poikkeuksiakin tosin on mm d molli konserton, A duuri konserton tai varsinkin c molli konserton finaalit jotka kohonnevat merkitykseltään hitaitakin osia mm romanssia painokkaammiksi kyseisissä teoksissa kun näiden arkkitehtoninen suunnittelu ei ole yhtä taidokasta. c molli konserton hienovarainen puupuhallinkudos lienee kuitenkin d molli konserton keskiosan romanssimuotoa persoonallisempi osa. Myös 14. Es duuri konserton kontrapunktinen finaali tai 17.pianokonserton finaali bourree tyyppisine teemoineen ovat vaikuttavia

megatherium: Yleensä ripeätempoinen musiikki presto osissa ei välttämättä ehdikään vaikuttaa syvästi tunteisiin ja esmes mozartilla presto osat saattavat toisinaan olla vieläpä laadullisesti hitaita tai avausosia selkeästi heikompiakin kun mozart on ladannut niin paljon tunnetta kahteen ensimmäiseen osaan viimeisen muodostuessa kevyeksi ja vauhdikkaaksi usein hilpeäksi finaaliksi.
 
Poikkeuksiakin tosin on mm d molli konserton tai varsinkin c molli konserton finaalit jotka kohonnevat merkitykseltään hitaitakin osia mm romanssia painokkaammiksi kyseisissä teoksissa kun näiden arkkitehtoninen suunnittelu ei ole yhtä taidokasta. c molli konserton hienovarainen puupuhallinkudos lienee kuitenkin d molli konserton keskiosan romanssimuotoa persoonallisempi osa.
 
joopajoo

PVC: joopajoo
 
sinullahan oli kiinnostava juttu. miksi poistit sen? Mietin juuri vastausta siihen.

megatherium: sinullahan oli kiinnostava juttu. miksi poistit sen? Mietin juuri vastausta siihen.
 
se taisi olla huono. ei nykyajan ihminen pysty muuhun kuin huonoon.

PVC: se taisi olla huono. ei nykyajan ihminen pysty muuhun kuin huonoon.
 
Ehkäpä yudinan tulkinta on subjektiivisuudessaan romantisoidumpi saksalaisten pianistien klassismissaan objektiivisempiin tulkintoihin verrattuna.
 
Linziläinen teki jälleen vaikutuksen ancertin tulkitsemana ja jupiterista etsin säväyttävää tavanomaisesta poikkeavaa ja erilaista tulkintaa ja toscasninin emotionaalisesti voimakasilmeinen esitys tarjosi sellaisen vaikkei klemperer, walter, jochum tai karajankaan olleet huonoja, päinvastoin.

megatherium: Ehkäpä yudinan tulkinta on subjektiivisuudessaan romantisoidumpi saksalaisten pianistien klassismissaan objektiivisempiin tulkintoihin verrattuna.
 
Linziläinen teki jälleen vaikutuksen ancertin tulkitsemana ja jupiterista etsin säväyttävää tavanomaisesta poikkeavaa ja erilaista tulkintaa ja toscasninin emotionaalisesti voimakasilmeinen esitys tarjosi sellaisen vaikkei klemperer, walter, jochum tai karajankaan olleet huonoja, päinvastoin.
 
Mitähän typeryyksiä poistamani viesti mahtoi sisältää. Siinä oli vissiin että giesekingin mozartia on väitetty liian hienosti muokatuksi ja pikkutarkaksi.
 
Mutta kenties on niin että mozart teki musiikkinsa liian hienosti muokatuksi ja pikkutarkaksi.
Siinä tapauksessa juuri gieseking soittaa niin kuin pitää. Siis hieman typerästi. Gieseking sai rubinsteinin raivariin tunnustaessaan olevansa innokas natsi. Lipatin a-mollisonaatin live tulkinta gaveau-pianolla on minusta kaikin puolin mainio. Samoin Yudinan hysteerinen live pläjäys. yudina kuulemma pukeutui aina samaan mustaan kaapuun, nukkui ammeessa ja lopulta ulosottomies vei pois hänen vuokratun pianonsa. jopa stalin jätti tuon raamattua tyrkyttävän naisen rauhaan. vai potkittiinko yudina ensin kortistoon. niin se taisi olla. Mm. richter tunnisti yudinan olevan fantastinen kyky. näköjään arvostusta tuli jälkikäteen länsimaissa ja yudina oli mukana philipsin great pianists of the 20th century kokoelmassa.
 
a-mollisonaatin arviossani kärjessä mukana ollut kempff osoittautui hiukan kankeaksi kun kuuntelin koko sonaatin. Ylipäätänsä pidän kyllä kempffin mietteliäästä tyylistä ja pehmeänkovasta saksalaisesta saundista. renard oli näköjään fantastinen kyky mutta aloitti viimeiseksi jääneen konserttinsa ennen kuin kuoli äkilliseen aivokalvontulehdukseen täsmälleen samalla bach/mozart ohjelmistolla kuin vuosia sairastanut lipatti viimeiseksi jääneen konserttinsa ja minusta lipatti on karvan verran edellä. Näköjään lipatin soittoa on äskettäin löytynyt 15 min lisää ja nyt pitäisi ostaa uusi 2cd en osta.
 
lipatti soitti tukholmassa ja helsingissä syksyllä 1943 mutta +- mahdollinen äänitys on kadonnut. elettiin 2. maailmansotaa
 
Taidan seuraavaksi arvostella jonkun toisen mozartin pianosonaatin jos löydän jonkin toisen josta tykkään edes hiukan.

PVC: Mitähän typeryyksiä poistamani viesti mahtoi sisältää. Siinä oli vissiin että giesekingin mozartia on väitetty liian hienosti muokatuksi ja pikkutarkaksi.
 
Mutta kenties on niin että mozart teki musiikkinsa liian hienosti muokatuksi ja pikkutarkaksi.
Siinä tapauksessa juuri gieseking soittaa niin kuin pitää. Siis hieman typerästi. Gieseking sai rubinsteinin raivariin tunnustaessaan olevansa innokas natsi. Lipatin a-mollisonaatin live tulkinta gaveau-pianolla on minusta kaikin puolin mainio. Samoin Yudinan hysteerinen live pläjäys. yudina kuulemma pukeutui aina samaan mustaan kaapuun, nukkui ammeessa ja lopulta ulosottomies vei pois hänen vuokratun pianonsa. jopa stalin jätti tuon raamattua tyrkyttävän naisen rauhaan. vai potkittiinko yudina ensin kortistoon. niin se taisi olla. Mm. richter tunnisti yudinan olevan fantastinen kyky. näköjään arvostusta tuli jälkikäteen länsimaissa ja yudina oli mukana philipsin great pianists of the 20th century kokoelmassa.
 
a-mollisonaatin arviossani kärjessä mukana ollut kempff osoittautui hiukan kankeaksi kun kuuntelin koko sonaatin. Ylipäätänsä pidän kyllä kempffin mietteliäästä tyylistä ja pehmeänkovasta saksalaisesta saundista. renard oli näköjään fantastinen kyky mutta aloitti viimeiseksi jääneen konserttinsa ennen kuin kuoli äkilliseen aivokalvontulehdukseen täsmälleen samalla bach/mozart ohjelmistolla kuin vuosia sairastanut lipatti viimeiseksi jääneen konserttinsa ja minusta lipatti on karvan verran edellä. Näköjään lipatin soittoa on äskettäin löytynyt 15 min lisää ja nyt pitäisi ostaa uusi 2cd en osta.
 
lipatti soitti tukholmassa ja helsingissä syksyllä 1943 mutta +- mahdollinen äänitys on kadonnut. elettiin 2. maailmansotaa
 
Taidan seuraavaksi arvostella jonkun toisen mozartin pianosonaatin jos löydän jonkin toisen josta tykkään edes hiukan.
 
Käsitin että myös c molli sonaatti on mieleesi. Lipatti on tehnyt myös mainion stereoäänityksen mozartin C duuri konsertosta jonka hän soitti myös karajaninkin johdolla monona. eikös gieseking kohdellut mozartia pianominiatyyrinä kuin keräilemiään hyönteisiä vailla suurisuuntaista arkkitehtonista muotoajattelua?
 
mainitsit saksalaisen insinööritaidon arkkivirheenä muussa yhteydessä a mollisonaattia koskien kun mielsit joidenkuiden virheratkaisut avausosassa ja tuumit toisaalta kuinka a mollisonaatti pitäisi soittaa jos giesekingin tulkinta ei ole laatuunkäypä.
 
Gould piti mozartin kuudesta ensimmäisestä säilyneestä pianosonaatista enemmän kuin myöhäisemmistä. lapsineron sonaatit viulusonaatteja lukuunottamatta kun ovat kadonneet
 
Mutta c molli sonaatti kuten sanottu on ainoa mozartin kypsä wieniläis pianosonaatti joka hyödyntää soittimen potentiaalista rekisteriä ja dynamiikkaa ja viittaa jo ison been c molli pianosonaatteihin kuten ns. pateettiseen sonaattiin musiikilliselta karakteriltaan ja sanastoltaan selvine vaikutteineen.

 
Kontrapunktinen ajattelu ja soittotekninen vaativuus ovat ominaisia mozartin myöhäiselle D duuri sonaatille leipzigin muistojen ja bachin hengessä. aloittelijoille sävelletty ja Es duuri sinfonian kanssa teosluetteloon synkronisesti merkitty C duuri sonaatti yhdistää kokonaisen sukupolven väärinymmärtäneitä tulkitsijoita mutta puhkeaa nupusta kukkaan oikeissa käsissä. hitaassa osassa mozart lainaa hieman aiemmin säveltämämsä don ottavion lisäysaarian melodiaa.
 
Wienissä sävelletyn F duuri sonaatin avausallegro vaikuttaa improvisatoriselta mutta on äärimmäisen organisoitu ja sen hidas osa on eräs mozartin syvällisimmistä ja harmonisesti rohkeimmista.sonaatti täydennettiin kolmiosaiseen muotoon kustantajan toimesta lisäämällä F duuri rondo sen finaaliksi.

megatherium: Käsitin että myös c molli sonaatti on mieleesi. Lipatti on tehnyt myös mainion stereoäänityksen mozartin C duuri konsertosta jonka hän soitti myös karajaninkin johdolla monona. eikös gieseking kohdellut mozartia pianominiatyyrinä kuin keräilemiään hyönteisiä vailla suurisuuntaista arkkitehtonista muotoajattelua?
 
mainitsit saksalaisen insinööritaidon arkkivirheenä muussa yhteydessä a mollisonaattia koskien kun mielsit joidenkuiden virheratkaisut avausosassa ja tuumit toisaalta kuinka a mollisonaatti pitäisi soittaa jos giesekingin tulkinta ei ole laatuunkäypä.
 
Gould piti mozartin kuudesta ensimmäisestä säilyneestä pianosonaatista enemmän kuin myöhäisemmistä. lapsineron sonaatit viulusonaatteja lukuunottamatta kun ovat kadonneet
 
Mutta c molli sonaatti kuten sanottu on ainoa mozartin kypsä wieniläis pianosonaatti joka hyödyntää soittimen potentiaalista rekisteriä ja dynamiikkaa ja viittaa jo ison been c molli pianosonaatteihin kuten ns. pateettiseen sonaattiin musiikilliselta karakteriltaan ja sanastoltaan selvine vaikutteineen.

 
Kontrapunktinen ajattelu ja soittotekninen vaativuus ovat ominaisia mozartin myöhäiselle D duuri sonaatille leipzigin muistojen ja bachin hengessä. aloittelijoille sävelletty ja Es duuri sinfonian kanssa teosluetteloon synkronisesti merkitty C duuri sonaatti yhdistää kokonaisen sukupolven väärinymmärtäneitä tulkitsijoita mutta puhkeaa nupusta kukkaan oikeissa käsissä. hitaassa osassa mozart lainaa hieman aiemmin säveltämämsä don ottavion lisäysaarian melodiaa.
 
Wienissä sävelletyn F duuri sonaatin avausallegro vaikuttaa improvisatoriselta mutta on äärimmäisen organisoitu ja sen hidas osa on eräs mozartin syvällisimmistä ja harmonisesti rohkeimmista.sonaatti täydennettiin kolmiosaiseen muotoon kustantajan toimesta lisäämällä F duuri rondo sen finaaliksi.
 
kuuntelin 1981 melodijalle levytettyä vinyyli lp:tä jossa soittaa takakannen mukaan "neuvosto-virolainen" pianisti kalle randalu. siinä on c molli sonaatti ja F duuri sonaatti. hyvältä kuulostaa soitto. Mutta en innostu näistä sävellyksinä. Eipä maailma olisi paljon menettänyt jos näitä ei olisi olemassa.

PVC: kuuntelin 1981 melodijalle levytettyä vinyyli lp:tä jossa soittaa takakannen mukaan "neuvosto-virolainen" pianisti kalle randalu. siinä on c molli sonaatti ja F duuri sonaatti. hyvältä kuulostaa soitto. Mutta en innostu näistä sävellyksinä. Eipä maailma olisi paljon menettänyt jos näitä ei olisi olemassa.
 
c molli sonaatti ja f duuri sonaatin hidas osa heijastelevat syvimpiä tuntoja mitä pianosonaattikirjallisuudessa on koskaan nähty. vain iso bee ja schubert suurimmillaan ylsivät vastaaviin huimiin korkeuksiin mozartim tavoin mittaamattomassa emotionaalisessa syvyydessään mutta schuberthan ei fasinoi sinua säveltäjän merkittävästä sonaattituotannosta huolimatta joka käsittää valtavan kaaren wieniläisklassisesta sonaatista persoonaallisimpia näkyjä käsittäviin kypsönkauden muodoltaam laajentuneisiin ja mittasuihteiltaan laajamuotoisiin sonaattijärkäleisiin saakka lyyristen teosten vastapainona ja joissa romantiikan intohimoisen kiihkeät affektit ja tunteiden patoutuminen näkyy molli sävellajien suosimisena ja voimakkaana tunnelatauksena. schubertilla on ainakin kolme a molli sonaattia pianolle jotka ovat yhtä lukuunottamatts 4 osaisia muodoltaan sisältäen scherzon teosten tunkeutuessa romantiikan uudelle.maaperälle.
 
Sikäli kun sinua kontrapunktinen ajattelu kiehtoo kannattaisi tutustua mozartim d duuri sonaattiin johon mozart on saattanut saada vaikutteita myös bachilta vierailtuaan leipzigissa sonaatin suuremmassa yhtenäisyydessä kv 533 verrattuna. Es duuri pianokonserton finaalissa kuuluva aihe joutuu sonaatin finaalissa vakavan käsittelyn kohteeksi. minusta kv 497 finaalin akateemisempi kontrapunktinen satsi kehittelyjakson fugatossa jonka kulkua voimakkaat rytmikuviot katkovat raivoisalla elonvoimalla kertoo mozartin kasvaneesta kiinnostuksesta barokin polyfoniaan mikä ilmenee myös prahan sinfoniassa etc
 
Kun metafyysinen oleminen ei ole olemassaoloa ajassa ja paikassa niin syvyys ja korkeuskin ovat vain allegorioita prosessissa jossa ulkoinen havainto ja maailma katoaa mielteenä ja tahtona tajunnasta tiedoitsevan tullessa tiedoitsemisen puhtaaksi subjektiksi.
F duuri sonaatin allegro osa ei minunkaan mielestä ole mikään mestariteos ( vaikka saatan hyvin olla myös väärässä )mikä tuntuu sitä hämästyttävämmältä kun ajattelee että teos sijoittuu mozartin luomisvoimaisimpiin wienin vuosiin ja jopa sen hedelmällisimpiin hetkiin demonisen naissankarin ja g molli sinfonian välimaastoon joskin wieniläiset olivat saaneet jo kyllikseen mozartin suurista pianokonsertoista ja sonaatin jälkeen syntynyt kruunajaiskonsertto jolla hän yritti päästä takaisin wieniläisten suosioon jäi pöytälaatikkoon akatemiasarjan kuivuessa
kokoon tilaajien puutteessa

megatherium: Lipatti on tehnyt myös mainion stereoäänityksen mozartin C duuri konsertosta jonka hän soitti myös karajaninkin johdolla monona. eikös gieseking kohdellut mozartia pianominiatyyrinä kuin keräilemiään hyönteisiä vailla suurisuuntaista arkkitehtonista muotoajattelua?
 
oo höpsimäti
 
"schubertilla on ainakin kolme a molli sonaattia pianolle" gouldin mukaan schubert ei osannut säveltää pianolle
 
en yhtään tykkää mozartin d-duuri sonaatista. se on niin tylsä että sitä voisi käyttää kidutus tarkoituksessa tyyliin: "jos ette tunnusta syyllistyneenne maanpetokseen ja vehkeilyyn Suurta Johtajaa vastaan, soitamme mozartin d-duuri sonaatin yhä uudestaan". Teoria: mozartilla oli tossa vaiheessa jo alzheimerin tauti. sehän voi iskeä jo kolmekymppiseen. gouldin mukaan mozart eli liian vanhaksi ja vanhan traaginen kohtalo on alzheimer. "Traaginen" lienee muuten kaikkein naurettavin sana mitä on olemassa.
 
lipatti kuoli 1950 joten stereoäänitystä C duuri konsertosta ei ole tai jos on se on tehty äskettäin jollain tollasella "I converted the mono recording to stereo via the SHEPPi stereo tool" tempulla
jota on käytetty tossa pläjäyksessä jota kyllä kuuntelee äänenlaatu on mainio ja esitys suorastaan räjähtävä mikä sopii levytysvuoden maailmanpoliittisiin tapahtumiin. Tässä on todellinen gieseking ja puikkoa heiluttaa itse furtwängler.
 
Eikö vaan tämä olekin parempi kuin yksikään mozartin pianokonsertto? myös lipatti levytti tietysti tämän, tosin karajanin kanssa
 
Schumann - Piano Concerto in A minor - Gieseking, Furtwängler, BPO (1942)
 
https://www.youtube.com/watch?v=LRwO3-fW7Rc
 
Tietenkään schumann ei osannut säveltää kovin hyvin mutta onhan toi suht koht hyvä vääntö haudassa huilaavan bachin ja renessanssi säveltäjien puutteessa.
 
"Walter Gieseking (1895-1956) was one of the most gifted and unusual pianists of his time (or any time, for that matter). He was playing the piano at 4, made his debut a few years later and, at 15, played a six-concert series of the complete Beethoven sonatas. Blessed with absolute pitch, natural skills at the keyboard and one of the most frightening sight-reading gifts of the century (shaming even Horowitz, Richter or Saint-Saens), he was recognized early on as a remarkable musician. He studied under Karl Leimer, who passed on his visualization technique to Gieseking. This technique, which involved memorization by reading the score and imagining the physical aspects of playing before actually executing the music at the piano, helped Gieseking (who already had perhaps the most formidable memory in 20th century pianism) to practice relatively little. Gieseking was a supreme colorist, whose unparalleled pedal technique was ideally suited to Debussy and Ravel, the composers with whom he is most often associated. He was also, until the advent of Artur Schnabel, widely acknowledged as the finest Mozart pianist of the era. Gieseking's final years were clouded by his pandering to the Nazis, and his wife was killed in a bus accident (in which he was also grievously injured) shortly before his death in London. Whenever Gieseking is mentioned, you always hear that he lost his magic after the war, and this is, unfortunately, true. While his playing retained its finish and technical mastery, the incandescence and sparkle that was Gieseking at his finest were gone forever, and he seemed to be merely going through the pianistic motions."

PVC: oo höpsimäti
 
"schubertilla on ainakin kolme a molli sonaattia pianolle" gouldin mukaan schubert ei osannut säveltää pianolle
 
en yhtään tykkää mozartin d-duuri sonaatista. se on niin tylsä että sitä voisi käyttää kidutus tarkoituksessa tyyliin: "jos ette tunnusta syyllistyneenne maanpetokseen ja vehkeilyyn Suurta Johtajaa vastaan, soitamme mozartin d-duuri sonaatin yhä uudestaan". Teoria: mozartilla oli tossa vaiheessa jo alzheimerin tauti. sehän voi iskeä jo kolmekymppiseen. gouldin mukaan mozart eli liian vanhaksi ja vanhan traaginen kohtalo on alzheimer. "Traaginen" lienee muuten kaikkein naurettavin sana mitä on olemassa.
 
lipatti kuoli 1950 joten stereoäänitystä C duuri konsertosta ei ole tai jos on se on tehty äskettäin jollain tollasella "I converted the mono recording to stereo via the SHEPPi stereo tool" tempulla
jota on käytetty tossa pläjäyksessä jota kyllä kuuntelee äänenlaatu on mainio ja esitys suorastaan räjähtävä mikä sopii levytysvuoden maailmanpoliittisiin tapahtumiin. Tässä on todellinen gieseking ja puikkoa heiluttaa itse furtwängler.
 
Eikö vaan tämä olekin parempi kuin yksikään mozartin pianokonsertto? myös lipatti levytti tietysti tämän, tosin karajanin kanssa
 
Schumann - Piano Concerto in A minor - Gieseking, Furtwängler, BPO (1942)
 
https://www.youtube.com/watch?v=LRwO3-fW7Rc
 
Tietenkään schumann ei osannut säveltää kovin hyvin mutta onhan toi suht koht hyvä vääntö haudassa huilaavan bachin ja renessanssi säveltäjien puutteessa.
 
"Walter Gieseking (1895-1956) was one of the most gifted and unusual pianists of his time (or any time, for that matter). He was playing the piano at 4, made his debut a few years later and, at 15, played a six-concert series of the complete Beethoven sonatas. Blessed with absolute pitch, natural skills at the keyboard and one of the most frightening sight-reading gifts of the century (shaming even Horowitz, Richter or Saint-Saens), he was recognized early on as a remarkable musician. He studied under Karl Leimer, who passed on his visualization technique to Gieseking. This technique, which involved memorization by reading the score and imagining the physical aspects of playing before actually executing the music at the piano, helped Gieseking (who already had perhaps the most formidable memory in 20th century pianism) to practice relatively little. Gieseking was a supreme colorist, whose unparalleled pedal technique was ideally suited to Debussy and Ravel, the composers with whom he is most often associated. He was also, until the advent of Artur Schnabel, widely acknowledged as the finest Mozart pianist of the era. Gieseking's final years were clouded by his pandering to the Nazis, and his wife was killed in a bus accident (in which he was also grievously injured) shortly before his death in London. Whenever Gieseking is mentioned, you always hear that he lost his magic after the war, and this is, unfortunately, true. While his playing retained its finish and technical mastery, the incandescence and sparkle that was Gieseking at his finest were gone forever, and he seemed to be merely going through the pianistic motions."
 
o höpsimäti
jos joku säveltäjä kykenee kilpailemaan pianokonserton alalla mozartin kanssa on se iso bee lähinnä 4. ja 5. pianokonsertollaan. schumannilta puuttuu ajatuksen syvyyttä mutta on parhaimmillaan pienmuodoissa. sinfoniset etydit on ehkä hänen merkittävin pianoteoksensa josta minäkin pidän vaikka pianokonserttokin lienee hänen täysipainoisin ja tasapainoisin , onnistunein orkesteriteoksensa.
 
Ehkä 1789 redoutensalin tanssiaisiin tuotettujen hurmaavien tanssien ohessa sävellytty on jossain määrin merkittävämpi sonaatti B duurissa. schumannin ominta alaahan pianosonaatti ei juuri tainnut ollakaan.mozartille ei tiettävästi ollut eikä nykypäivän koululääketiedekään ole diagnosoinut alzheimerin tautia. d duuri sonaatti on sävelletty preussilaiselle prinsessalle.
 
Schumann sai vaikutteita niin bachilta kuin isolta beeltäkin sinfonioihinsa.mutta hänen akilleen kantapäänä oli amatöörimäinen orkestrointitaito sillä hänen sinfoniansa oli sävelletty pianoa ajatellen.
 
kuuntele schubertin c molli sonaatti jos tärppäisi. Varhaisempi A duuri sonaatti on rakastettavimpia ja sukua forellikvintetom auvoiselle.maailmalle. Fis molli, f molli, D 845, 2 a molli sonaattia ja mm suuri B duuri sonaatti myös visionäärisiä. kontrapunktista taitoa löytyy mm grand duon finaalista tai f molli fantasian päättävästä fuugasta. on aivan eri asia kirjoitttiko schubert hyvin soivaa pianotekstiä.mutta kuitenkin hän loi vaikuttavan persoonallisia efektejä sonaateissaan.
 
musiikinhistoriassa ei ole teosta joka yltäisi mozartin pianokonserttojen ainutkertaisen korkealle laatutasolle eikä gouldkaan pitänyt schumannista. schubert on alkuperäisempi säveltäjä jota schumannkin ihaili.
 
liedin mestarin on osattava säveltää pianollekin mutta hyvä esimerkki syklisestä virtuoosisesta bravuuriteoksesta jota gould ehkä schubertilta kaipasi on kuuluisa wanderer fantasia. Gould ilmeisesti kuitenkin tarkoitti schubertin pianomusiikkia kritisoidessaan ettei hänen tapansa ajatella sonaatteja säveltäessään ollut erityisen pianistinen vaan pikemminkin orkestraalinen moment musicaux, impromptuja ym lukuunottamatta esmes hienoja pianotansseja. Arpeggione sonaatti on schubertin rakastettavimpia a mollissa

megatherium: o höpsimäti
jos joku säveltäjä kykenee kilpailemaan pianokonserton alalla mozartin kanssa on se iso bee lähinnä 4. ja 5. pianokonsertollaan. schumannilta puuttuu ajatuksen syvyyttä mutta on parhaimmillaan pienmuodoissa. sinfoniset etydit on ehkä hänen merkittävin pianoteoksensa josta minäkin pidän vaikka pianokonserttokin lienee hänen täysipainoisin ja tasapainoisin , onnistunein orkesteriteoksensa.
 
Ehkä 1789 redoutensalin tanssiaisiin tuotettujen hurmaavien tanssien ohessa sävellytty on jossain määrin merkittävämpi sonaatti B duurissa. schumannin ominta alaahan pianosonaatti ei juuri tainnut ollakaan.mozartille ei tiettävästi ollut eikä nykypäivän koululääketiedekään ole diagnosoinut alzheimerin tautia. d duuri sonaatti on sävelletty preussilaiselle prinsessalle.
 
Schumann sai vaikutteita niin bachilta kuin isolta beeltäkin sinfonioihinsa.mutta hänen akilleen kantapäänä oli amatöörimäinen orkestrointitaito sillä hänen sinfoniansa oli sävelletty pianoa ajatellen.
 
kuuntele schubertin c molli sonaatti jos tärppäisi. Varhaisempi A duuri sonaatti on rakastettavimpia ja sukua forellikvintetom auvoiselle.maailmalle. Fis molli, f molli, D 845, 2 a molli sonaattia ja mm suuri B duuri sonaatti myös visionäärisiä. kontrapunktista taitoa löytyy mm grand duon finaalista tai f molli fantasian päättävästä fuugasta. on aivan eri asia kirjoitttiko schubert hyvin soivaa pianotekstiä.mutta kuitenkin hän loi vaikuttavan persoonallisia efektejä sonaateissaan.
 
musiikinhistoriassa ei ole teosta joka yltäisi mozartin pianokonserttojen ainutkertaisen korkealle laatutasolle eikä gouldkaan pitänyt schumannista. schubert on alkuperäisempi säveltäjä jota schumannkin ihaili.
 
liedin mestarin on osattava säveltää pianollekin mutta hyvä esimerkki syklisestä virtuoosisesta bravuuriteoksesta jota gould ehkä schubertilta kaipasi on kuuluisa wanderer fantasia. Gould ilmeisesti kuitenkin tarkoitti schubertin pianomusiikkia kritisoidessaan ettei hänen tapansa ajatella sonaatteja säveltäessään ollut erityisen pianistinen vaan pikemminkin orkestraalinen moment musicaux, impromptuja ym lukuunottamatta esmes hienoja pianotansseja. Arpeggione sonaatti on schubertin rakastettavimpia a mollissa
 
Ei se oo ollenkaan niin. Toisin kuin väität mozart, schubert ja scumann joutavat vilttiketjuun. Musiikillisen historian absoluuttiselle tunkiolle. Häpeänurkkaan. Hyi hyi. Mozart vaan yritti mielistellä rahvasta kunnes joutui halpis lautapalttooseen. Mutta schumannin typerä hiukan kömpelö idioottimainen pianokonsertto oli kuitenkin jonkinlainen urhea joskin täysin toivoton yritys johonkin kiinnostavaan suuntaan.
 
Sinne hautaanhan tässä kaikki joudutaan joka sekunti. Ja madoille koittaa kevät
 
Tossa on taas mozartin toheloinnin vastapainoksi lipatti & Concertgebouw Orchestra Amsterdam-Eduard van Beinum: conductor-1947.
 
https://www.youtube.com/watch?v=Xby0P4YVYaQ

PVC: Ei se oo ollenkaan niin. Toisin kuin väität mozart, schubert ja scumann joutavat vilttiketjuun. Musiikillisen historian absoluuttiselle tunkiolle. Häpeänurkkaan. Hyi hyi. Mozart vaan yritti mielistellä rahvasta kunnes joutui halpis lautapalttooseen. Mutta schumannin typerä hiukan kömpelö idioottimainen pianokonsertto oli kuitenkin jonkinlainen urhea joskin täysin toivoton yritys johonkin kiinnostavaan suuntaan.
 
Sinne hautaanhan tässä kaikki joudutaan joka sekunti. Ja madoille koittaa kevät
 
Tossa on taas mozartin toheloinnin vastapainoksi lipatti & Concertgebouw Orchestra Amsterdam-Eduard van Beinum: conductor-1947.
 
https://www.youtube.com/watch?v=Xby0P4YVYaQ
 
Itse olen saanut suurimmat emotionaaliset kokemukset mozartista, beethovenista ja schubertista kera katharsiksen. Suuret wieniläisklassikot ovat todella alkuvoimaisia neroja. mozartin musiikki on vankan saksalaisen koulutuksen ansiosta hyvin organisoitua arkkitehtonisine hienouksineen johon ei tohelointi kuulu. Schumannin pianokonsertto lienee ensimmäinen suuri ja merkittävä romantiikan ajan pianokonsertto. Musiikinhistoria tuntee paljon heikompiakin säveltäjiä jotka eivät kykene luomaan uutta vaan ainoastaan jäljittelemään esikuviaan.
 
mutta schubert on säveltäjänä niin paljon schumanninkin yläpuolella alkupereräisyytensä ja innovatiivisuutensa vuoksi saksalaisen taidelaulun luojana ja romanttisen sinfonian ja soitinmusiikin airueena wagneriin saakka tähyävänä tämän musiikkidraamaa jo ennakoivana oopperasäveltäjänä mm lazaruksessa ja fierrabrasissa jonka ensembleihin sisältyy myös polyfoninen mestarityö.
 
on jopa arveltu että.schubertin ns. ossian balladit olisivat toimineet alkusysäyksenä wagnerin musiikkidraamalle harmonisessa rohkeudessaan ja esmes kreivin resitatiivi oopp der graf von gleichen enteilee wagnerin orkesteripolyfoniaa. schubertin kohoaminen kypsään mestaruuteen käy zauberharfen, lazaruksen, As duuri messun, keskeneräisen, alfonson ja estrellan, suurten liedien die schöne mullerin, suurten pianosonaattien, verschworenen, fierrabrasin ja rosamunden ynnä myöhäiskvartettojen kautta 9 sinfoniaan ja winterreiseen sekä vihdoin lausunnalisdraamallisiin liedeihin doppelgänger. die stadt viittaa jo impressionismiin. Es duuri messun agnus dei on henkeäsalpaavan vaikuttava kuten jousikvinteton adagiokin.
 
schubertin soittimellinen fantasia on pikemminkin sukua mozartille. keskeneräisessä.sinfoniassaan schubert seuraa beethovenia huimiin korkeuksiin ja palaa takaisin mukanaan teos joka pienimpiäkin yksityiskohtia ajatellen voisi kuulua vain hänelle. musiikkia näytelmään rosamunde on schubertin rakastetuimpia orkesteriteoksia.
 
mozart mielisteli ylhäisöaatelia ja suurporvareita tieteen ja taiteen merkkihenkilöiden lisäksi noudattaen taiteellista omatuntoa vain silloin kun hänen älynsä seurasi omia päämääriään ilman tarkoituksia vaikka zauberflöte esikaupunkilaisyleisöön upposikin kreivien lisäksi. Lavasteet ja musiikki sieviä. loput uskomatonta farssia kirjoitti kreivi zinzendorf päiväkirjaansa.
 
Tosin hildesheimerin mukaan wienin musiikkielämän makua säädelleen melko sivistyneen kansankerroksen kohdalla ei voi olla puhettakaan sivistyksestä halutessaan joka päivä jotakin uutta.

megatherium: Itse olen saanut suurimmat emotionaaliset kokemukset mozartista, beethovenista ja schubertista kera katharsiksen. Suuret wieniläisklassikot ovat todella alkuvoimaisia neroja. mozartin musiikki on vankan saksalaisen koulutuksen ansiosta hyvin organisoitua arkkitehtonisine hienouksineen johon ei tohelointi kuulu. Schumannin pianokonsertto lienee ensimmäinen suuri ja merkittävä romantiikan ajan pianokonsertto. Musiikinhistoria tuntee paljon heikompiakin säveltäjiä jotka eivät kykene luomaan uutta vaan ainoastaan jäljittelemään esikuviaan.
 
mutta schubert on säveltäjänä niin paljon schumanninkin yläpuolella alkupereräisyytensä ja innovatiivisuutensa vuoksi saksalaisen taidelaulun luojana ja romanttisen sinfonian ja soitinmusiikin airueena wagneriin saakka tähyävänä tämän musiikkidraamaa jo ennakoivana oopperasäveltäjänä mm lazaruksessa ja fierrabrasissa jonka ensembleihin sisältyy myös polyfoninen mestarityö.
 
on jopa arveltu että.schubertin ns. ossian balladit olisivat toimineet alkusysäyksenä wagnerin musiikkidraamalle harmonisessa rohkeudessaan ja esmes kreivin resitatiivi oopp der graf von gleichen enteilee wagnerin orkesteripolyfoniaa. schubertin kohoaminen kypsään mestaruuteen käy zauberharfen, lazaruksen, As duuri messun, keskeneräisen, alfonson ja estrellan, suurten liedien die schöne mullerin, suurten pianosonaattien, verschworenen, fierrabrasin ja rosamunden ynnä myöhäiskvartettojen kautta 9 sinfoniaan ja winterreiseen sekä vihdoin lausunnalisdraamallisiin liedeihin doppelgänger. die stadt viittaa jo impressionismiin. Es duuri messun agnus dei on henkeäsalpaavan vaikuttava kuten jousikvinteton adagiokin.
 
schubertin soittimellinen fantasia on pikemminkin sukua mozartille. keskeneräisessä.sinfoniassaan schubert seuraa beethovenia huimiin korkeuksiin ja palaa takaisin mukanaan teos joka pienimpiäkin yksityiskohtia ajatellen voisi kuulua vain hänelle. musiikkia näytelmään rosamunde on schubertin rakastetuimpia orkesteriteoksia.
 
mozart mielisteli ylhäisöaatelia ja suurporvareita tieteen ja taiteen merkkihenkilöiden lisäksi noudattaen taiteellista omatuntoa vain silloin kun hänen älynsä seurasi omia päämääriään ilman tarkoituksia vaikka zauberflöte esikaupunkilaisyleisöön upposikin kreivien lisäksi. Lavasteet ja musiikki sieviä. loput uskomatonta farssia kirjoitti kreivi zinzendorf päiväkirjaansa.
 
Tosin hildesheimerin mukaan wienin musiikkielämän makua säädelleen melko sivistyneen kansankerroksen kohdalla ei voi olla puhettakaan sivistyksestä halutessaan joka päivä jotakin uutta.
 
mozartin c-duuri no. 25 pianokonsertto soi. en tykkää yhtään ja argerich soittaa mielestäni tämän aivan liian värikkäästi. Miksi soittaa tällä tavalla? Värejä pitää olla tässä tapauksessa vähän jotta kuuntelijan mielikuvitukselle jää tilaa.
 
kuuntelin myös vanhan lp:n jossa swing-jazzin laulaja alice babs laulaa bachia ja mozartia. siinä on exsultate jubilate jossa kyllä on musiikillista viehättävyyttä. 17-vuotiaan mozartin parhaita pläjäyksiä jonka tasoa hän ei vissiin toiste saavuttanut? myös babsin ääni on neitimäisen raikas. tosin levytekstissä myönnetään että hän on ainakin suuriin bachin tulkitsijoihin verrattuna jonkinlainen amatööri. oikein hän kyllä laulaa nuotit. jos mozartia kuuntelen niin mieluiten tätä.

PVC: mozartin c-duuri no. 25 pianokonsertto soi. en tykkää yhtään ja argerich soittaa mielestäni tämän aivan liian värikkäästi. Miksi soittaa tällä tavalla? Värejä pitää olla tässä tapauksessa vähän jotta kuuntelijan mielikuvitukselle jää tilaa.
 
kuuntelin myös vanhan lp:n jossa swing-jazzin laulaja alice babs laulaa bachia ja mozartia. siinä on exsultate jubilate jossa kyllä on musiikillista viehättävyyttä. 17-vuotiaan mozartin parhaita pläjäyksiä jonka tasoa hän ei vissiin toiste saavuttanut? myös babsin ääni on neitimäisen raikas. tosin levytekstissä myönnetään että hän on ainakin suuriin bachin tulkitsijoihin verrattuna jonkinlainen amatööri. oikein hän kyllä laulaa nuotit. jos mozartia kuuntelen niin mieluiten tätä.
 
Täytyypä joskus tutustua. kerran aiemmin sympatiasi olivat juuri tämän konserton puolella serkinin tulkitsemana?. vain avausosaa voitaneen kutsua arkkitehtoniseksi triumfiksi. Muut osat ovat hieman heikompia ja kiireessä sävellettyjä.
 
Avausosassa on sivu?teema joka selvästi enteilee jo papagenon musiikillista karakteria ja avausosan ja finaalin juoksutuksilla joita myös beethoven siteerasi c duuri konsertossaan on motiivisia yhtymäkohtia viulusonaattiin f duuri ja ehkä joihinkin mozartin aiempiin pianokonsefttoihinkin. hidas osa saattaa yllättäen olla se syvällisin osa maagisesti moduloivine kehittelyineen keskijaksossa
 
eräässä kohdassa hitaassa osassa mozart on jättänyt piano osuuden nuotintamatta ja antanut solistille vapauden täyttää äärisävelien välinen tyhjiö mielensä mukaan parissa tahdissa ja gavottimainen teema on heilko sitaatti idomeneon balettimusiikin eräästä numerosta konserton rondoteemassa.

PVC: gould sanoi arvostavansa serkiniä pianistina erittäin paljon. Serkinin käsissä tämä tosiaan kuulosti paremmalta. Argerichin 1978 konserttitulkinta on 3cd:n "live from the concertgebouw" boksilla. Siinä on myös beethovenin 1. konsertto sekä mm. bachin, prokofievin ja ravelin sooloteoksia. levytekstissä väitetään että tämä on mozartin parhaita pianokonserttoja ja että argerichin vertaansa vailla oleva kameleonttimainen tulkinta saa kuulijan ikään kuin kuulemaan tämän konserton ensimmäistä kertaa. Höpsis!
 
jos gould olisi levyttänyt tämän 25. konserton hän olisi epäilemättä soittanut sen kaameasti ja sitä kautta olisi paljastunut konserton huonous ja ylipäätänsä elämän inhottavuus
 
Ehkä adventin ajan akatemiaa varten sävelletty konsertto majesteettisuudestaan ja suurisuuntaisesta sinfonisesta muotoajattelustaan huolimatta ei ole teemoiltaan kaikkein alkuperäisimpiä ajatellen finaalin gavottimaista teemaa joka on muistuma idomeneo oopperan balettimusiikin eräästä myöhemmästä tanssinumerosta alkuperäisessä orkestraatiossaan lumoavampana eikä siksi konsertto ole kokonaisuutena
Mozartin yhtenäisimpiä.
 
Gould ei ehkä konserttoja levyttäessään voisi ottaa sellaisia vapauksia esmes tempon suhteen tai dynaamistem merkintöjen minimoimiseksi kuin sonaatteja soittaessaan ollessaan riippuvainen maestron tahdin lyönnistä, insatsista Ja tempon valinnoista sekä tulkinnasta ylimalkaan joita solistinkin on noudatettava.
 
Monien ensiosaan sisältyvien aiheiden joukossa joihin kuuluu myös galantimpi aihe ja runollinen helmi, on musiilkilliselta karakteriltaan papagenon kellopeli aariaa enteilevä teema mutta on tätä merkittävämpi. C duuri kvintetolla on mozartim kamarimusiikkituotannossa vastaava asema kuten prahalaisella sinfoniatuotannossa. c duuri pianotrio on lajityyppinsä merkittävin mozartin teos joka sijoittuu ajallisesti mainittuum periodiin.
 
Musiikkia kuunnellessa tahdonliikutusta itseään ei saakaan kiihdyttää vaan sitä mikä on älyn mukaista siis ainoastaan sen vastineita tahdon tyydytyksen ja tuskan kuvana.