Kitarat: kitarakamat ›

LaXu: Osaisiko kukaan suositella BKP Juggernautille korvaajaa? Mikki on muuten hyvä, mutta sen keskialue on niin ärjy, ettei oikein sovi hyvin muihin kuin hevisoundeihin ja keskialuetta leikkaamalla taas kärsii kaulamikkinä oleva BKP Mule. Muuta valitettavaa mulla ei tuosta ole, eli tallamikiksi tarvisin 8-kielisen tasapainoisemmalla soundilla olevan mikin.
 
Onko Aftermath jo kokeiltu? Mun mielestä ehkä paras mikki ainakin 7-kieliselle.

Oletteko muuten huomanneet, että Bare Knuckle Pickups on julkistanut "halppis"linjasto Boot Campin:
https://www.bareknucklepickups.co.uk/boot-camp
 
Kolme uutta eri mikkiä (Old Guard, True Grit, Brute Force) kaikille mikkityypeille (strat, tele, P90, humbucker). Näissä on kai se että uhraamalla kustomoitavuuden Tim on saanut puskettua hintaa alas ja kauppojenkin on helpompi ostaa mikkejä hyllyyn kun speksien tietää olevan aina samat. Toivottavasti laatu pysyy kalliimpien BKP-mikkien tasalla.
 
Nyt alkaa olla tuommoinen budjetti- BKP:kin jo hinnankin puolesta varteenotettava kilpailija Seymour Duncanille ja DiMarziolle. Satanen per humpparimikki liikkuu jo samoissa vesissä niiden kanssa. Kieltämättä Old Guard humpparisetti vähän houkuttelee...

Shredator: Onko Aftermath jo kokeiltu? Mun mielestä ehkä paras mikki ainakin 7-kieliselle.
 
Ainoat BKP:t jotka mulla on ollut on noi tällä hetkellä kitarasta löytyvät. Mulesta olen tykännyt kaulamikkinä.

LaXu: Ainoat BKP:t jotka mulla on ollut on noi tällä hetkellä kitarasta löytyvät. Mulesta olen tykännyt kaulamikkinä.
 
Oliks se sun mikki siis kasikieliseen?

antikristus: Oliks se sun mikki siis kasikieliseen?
 
Joo, kasikielinenhän se.

Moro BKP-väki,
 
Mulla on seuraavanlainen yhdistelmä:
 
Kitarana toimii orkkisosilla vuoden 2005 Gibson Les Paul Studio. Kitara on hyvä ja mielestäni tuohon aikaan Gibsonin työnjälki oli ainakin joiltakin osin parempaa kuin nykyään (Olen soittanut muutamaa aika kehnoakin LP studiota). Erityisen tyytyväinen olen kitaran kaulaprofiiliin ja soittotatsi sopii itselle kuin nakutettu.
 
Vahvistimena toimii H&K puretone ja mökä ajetaan Marshallin perus 2x12 kaapin (sisällä Celestion g12t75-elementit) läpi. Rokkisäröt otan Carl Martinin tuoreemmasta plexitone-purkista (se kullanvärinen kolmeknoppinen versio) ja bluesimmat joko plexitonesta
kitaran volapotikkaa hilaamalla alaspäin tai suoraan nupin päätesärönä.
 
Haluaisin kuitenkin saada hieman sirittävää yläpäätä vähemmäksi soundista. On totta, että plexitone on hieman treblekäs pedaali ja Les Paulillakin pedaalin tone saa olla näillä kamoilla aikalailla klo yhdeksässä, mutta särönä olen siihen mieltynyt kovasti. Lisäksi Gibsonin alkuperäinen mikkiyhdistelmä 490/498 on liian kuuma ja plexitonesta saan ihan riittävästi (ellen liikaakin) säröä omaan käyttööni.
 
Olenkin näiltä osin miettinyt vaihdattaa LP studioon jotkin Vintage-henkisemmät mikit ja olen katsellut The Muleja ja Stormy Mondayta. Toimivatko kummatkin sekä kaulassa, että tallassa ja onko jompi kumpi yhdistelmä varteenotettava vaihtoehto, jos haluaisin miedompitehoiset ja yläpäältään kesymmät mikit Les Pauliini? Kaulamikin osalta ei myöskään haittaisi, jos alapää olisi hiukka erottelevampi.
 
Classic rock, bluesrokki ja proge on genret. Heviä en ainakaan mitään Iron Maidenia rankempaa soita.

Icy-Sun: Moro BKP-väki,
 

 
Olenkin näiltä osin miettinyt vaihdattaa LP studioon jotkin Vintage-henkisemmät mikit ja olen katsellut The Muleja ja Stormy Mondayta. .
 
Stormy Monday on kirkkaampi mikki kuin Mule. Itsellä on Mule:t Les Paulissa ja toimii todella hyvin. SG:ssä oli samat mikit kuin sinulla nyt ja siihenkin laitoin Mulen tallaan ja kaulaan humbucker kokoisen P90 Mississippi Queen:in. Todella hyvä ja monipuolinen yhdistelmä sekin.

Icy-Sun: Moro BKP-väki,
 
Mulla on seuraavanlainen yhdistelmä:
 
Kitarana toimii orkkisosilla vuoden 2005 Gibson Les Paul Studio. Kitara on hyvä ja mielestäni tuohon aikaan Gibsonin työnjälki oli ainakin joiltakin osin parempaa kuin nykyään (Olen soittanut muutamaa aika kehnoakin LP studiota). Erityisen tyytyväinen olen kitaran kaulaprofiiliin ja soittotatsi sopii itselle kuin nakutettu.
 
Vahvistimena toimii H&K puretone ja mökä ajetaan Marshallin perus 2x12 kaapin (sisällä Celestion g12t75-elementit) läpi. Rokkisäröt otan Carl Martinin tuoreemmasta plexitone-purkista (se kullanvärinen kolmeknoppinen versio) ja bluesimmat joko plexitonesta
kitaran volapotikkaa hilaamalla alaspäin tai suoraan nupin päätesärönä.
 
Haluaisin kuitenkin saada hieman sirittävää yläpäätä vähemmäksi soundista. On totta, että plexitone on hieman treblekäs pedaali ja Les Paulillakin pedaalin tone saa olla näillä kamoilla aikalailla klo yhdeksässä, mutta särönä olen siihen mieltynyt kovasti. Lisäksi Gibsonin alkuperäinen mikkiyhdistelmä 490/498 on liian kuuma ja plexitonesta saan ihan riittävästi (ellen liikaakin) säröä omaan käyttööni.
 
Olenkin näiltä osin miettinyt vaihdattaa LP studioon jotkin Vintage-henkisemmät mikit ja olen katsellut The Muleja ja Stormy Mondayta. Toimivatko kummatkin sekä kaulassa, että tallassa ja onko jompi kumpi yhdistelmä varteenotettava vaihtoehto, jos haluaisin miedompitehoiset ja yläpäältään kesymmät mikit Les Pauliini? Kaulamikin osalta ei myöskään haittaisi, jos alapää olisi hiukka erottelevampi.
 
Classic rock, bluesrokki ja proge on genret. Heviä en ainakaan mitään Iron Maidenia rankempaa soita.
 
Mulla on Lessu Stankussa Mulet ja sopii oikein hyvin toiveisiisi. Toisessa skitassa on VH II-setti, joka on vähän treblekkäämpi mutta output suunnilleen samaa luokkaa. Kummatkin taipuu ihan bluesin rämpytyksestä kunnon tukkaheviin asti viimeistään boosterin avulla. Stormy Mondaytä en ole kokeillut, mutta omaan korvaan mun Mule on kaulassa omaan makuun vähän liian tummasoundinen.
 
Itse suosittelen kokeilemaan, saahan ne myytyä nopeasti täällä pois jos ei tykkää ;)

Hyviä kokemuksia lessussa myöskin mule + P90 mississippi queen yhdistelmästä.
 
Vaihteluksi tuli vaihdettua hetki sitten mississippi suhrin thornbuckeriin, joten jos jollain tarvetta niin joutaa Mississippi queen tarvitsijalle, vielä vaan saanut torille laitettua..

winstoni: Stormy Mondaytä en ole kokeillut, mutta omaan korvaan mun Mule on kaulassa omaan makuun vähän liian tummasoundinen.
 
Onko mule kaulassa gibsonin 490:stä kirkkaampi vai tummempi? Ajattelin kokeilla laittaa mulet sekä tallaan, että kaulaan, mutta tallamikki saisi sirittää vähempi ja toisaalta kaulamikki olla erottelevampi. Gibsonin 490 ja 498:han ei ihan oikeasti ole mitään kummoisia mikkejä ainakaan Gibsonin omasta mallistosta, joten parannusta varmasti tulisi. En ymmärrä ylikuumia mikkejä muutenkaan ns. normaaleissa kitaroissa. Hevikepit erikseen. Vai olisiko minulle parempi yhdistelmä mule tallaan ja stormy monday kaulaan, jos SM on kerta kirkkaampi?
 
Ihan turha minusta alkaa edes Seymour Duncaneita, Dimarzioita ym. edes miettimään tämän hintaluokan soittimissa, jos satasen lisäinvestoinnilla saa käsityötä liukuhihnan sijaan.

Icy-Sun: Onko mule kaulassa gibsonin 490:stä kirkkaampi vai tummempi?
 
En osaa kyllä enää verrata. Muistan vain, että olin aivan monttu auki kun kokeilin himassa Muleja ensimmäisen kerran - kaikki parani; soundi, erottelevuus, rouheus, murina, jopa kaikki pedaalit ja vahvari. Lisäksi Mulet puhdistuivat volaa laskemalla huomattavasti paremmin kuin Gibsonin omat mikit.
 
Suurin yksittäinen soudinkohennus mitä olen koskaan tehnyt eikä ole kyllä kaduttanut tippaakaan :)

Icy-Sun:
Ihan turha minusta alkaa edes Seymour Duncaneita, Dimarzioita ym. edes miettimään tämän hintaluokan soittimissa, jos satasen lisäinvestoinnilla saa käsityötä liukuhihnan sijaan.
 
Onko joku syy, miksi käsityömikki olisi automaattisesti parempi kuin liukuhihnamikki, varsinkaan kun noita BKP:täkään ei ihan käsipelillä tehdä? Itse heitin omasta Les Paul Standardista BKP Riff Raffin ja Sheptone Tribute PAFin pois ja tilalle Duncanin Slash setti, koska korva sanoi niin. Omissa custom soittimissanikin on järjestään Seymour Duncania just saundin takia... Eli kannattaa luottaa korviin, eikä valmistusmenetelmään tai logoon :-)

TTV: Onko joku syy, miksi käsityömikki olisi automaattisesti parempi kuin liukuhihnamikki, varsinkaan kun noita BKP:täkään ei ihan käsipelillä tehdä? Itse heitin omasta Les Paul Standardista BKP Riff Raffin ja Sheptone Tribute PAFin pois ja tilalle Duncanin Slash setti, koska korva sanoi niin. Omissa custom soittimissanikin on järjestään Seymour Duncania just saundin takia... Eli kannattaa luottaa korviin, eikä valmistusmenetelmään tai logoon :-)
 
On... Mojo. ;)

Icy-Sun: Ihan turha minusta alkaa edes Seymour Duncaneita, Dimarzioita ym. edes miettimään tämän hintaluokan soittimissa, jos satasen lisäinvestoinnilla saa käsityötä liukuhihnan sijaan.
 
Ei nyt näinkään. Duncanit on oikeasti hyviä mikkejä. Samoin esim. DiMarzion Twang Kimg on parasta, mitä olen telen kaulassa kuullut.
 
Meinaan vaan, että kyse on siitä, että löytää sen itselle mieluisan ja se ei välttämättä ole aina automaattisesti putiikimpi ja kalliimpi. Ei sillä, etteikö BKP:t olisi huikeita mikkejä, mutta ei kannata väheksyä halvempia.

TTV: Onko joku syy, miksi käsityömikki olisi automaattisesti parempi kuin liukuhihnamikki, varsinkaan kun noita BKP:täkään ei ihan käsipelillä tehdä?
 
Kyllä ne aika lailla käsityönä tehdään. BKB julkaisi sen edullisemman sarjan, missä valmistusta on automatisoitu, mutta nuo perinteiset BKP:t tehdään näin:
 
https://www.bareknucklepickups.co.uk/how-we-make-them

Laulava Kylätohtori: Ei nyt näinkään. Duncanit on oikeasti hyviä mikkejä. Samoin esim. DiMarzion Twang Kimg on parasta, mitä olen telen kaulassa kuullut.
 
Meinaan vaan, että kyse on siitä, että löytää sen itselle mieluisan ja se ei välttämättä ole aina automaattisesti putiikimpi ja kalliimpi. Ei sillä, etteikö BKP:t olisi huikeita mikkejä, mutta ei kannata väheksyä halvempia.
 
Joo, jonkun verran mikkejä kierrättäneenä myös mun mielestä Duncanilta löytyy muutamia aivan loistavia mikkejä. Samoin DiMarziolta tuo Twang King ja esim. Arena. Myös sellaisilla pikkufirmoilla kuin Fender ja Gibson on todella hyviä mikkejä. Mutta tässä mennään niin pitkälti makuasioiden maailmassa, että mihinkään vääntämiseen en lähe :D

TTV: Onko joku syy, miksi käsityömikki olisi automaattisesti parempi kuin liukuhihnamikki, varsinkaan kun noita BKP:täkään ei ihan käsipelillä tehdä?
 
Ei ole. :) Siis minullahan on vain hyviä kokemuksia Dimarziosta ja Duncanista (Tokain kitaroita olen omistanut ja niissä em. valmistajien mikkejä käyttänyt), mutta ajatus nyt oli lähinä, että kun on pistänyt kitaroihin ja vahvaimiin aikanaan kunnolla pätäkkää, niin satanen sinne tänne mikeissä ei ole iso satsaus, joten sillä ajattelin suoraan BKP:tä okeilla. Sen verran kuitenkin liukuhihnamikkejä haluan kritisoida, että ainakin Gibsonin nämä 490,498 ja 500 eivät ainakaan minusta ole millään muotoa hyviä, enkä oikein ymmärrä miksi osa soittajista vaihdattaa sellaiset esim. Tokaihin tai Epiphoneensa, kun Duncanilta ja Dimarziolta löytyisi samassa hintaluokassa parempiakin mikkejä.

Icy-Sun: ........... Sen verran kuitenkin liukuhihnamikkejä haluan kritisoida, että ainakin Gibsonin nämä 490,498 ja 500 eivät ainakaan minusta ole millään muotoa hyviä, enkä oikein ymmärrä miksi osa soittajista vaihdattaa sellaiset esim. Tokaihin tai Epiphoneensa, kun Duncanilta ja Dimarziolta löytyisi samassa hintaluokassa parempiakin mikkejä.
 
Tuo johtuu ainoastaan siitä, että kuvittelet mikin olevan jollain tapaa määrämitallinen tai absoluuttinen kitarasta soittajasta riippumaton toimija jonka laatu on yksiselitteinen. Miten esimerkiksi määrität sen, miten yksi mikki on huono ja toinen hyvä? mikä ominaisuus mikrofonissa sen tekee? monipuolisuus? rakenteen lujuus ja tasalaatuisuus? jokin soundillinen ominaisuus? (mikä soundillinen ominaisuus on sellainen joka on yksiselitteinen kaikille pätevä?).
 
Minä olen kanssasi samaa mieltä, että kallis on keskimäärin parempi kuin halpa, mutta muusikoiden netissä on erittäin vaikea heittää omaa uskomustaan yleispätevänä väittämänä ilman että joku alkaa inttämään vastaan :-).
 
Mitä tulee mikrofoneihin, niin itse jouduin huomaamaan, että mikin hyvyys ei riipu edes pelkästään kitarasta ja soittajasta, vaan myös mikin säädöistä ja vahvistimesta. Se mikki mikä yhdella vahvistimella tuntui ihan taivaallisen hyvältä oli toisen vahvistimen kanssa melkein (mutta ei vaivan) katastrofi.

hallu:Minä olen kanssasi samaa mieltä, että kallis on keskimäärin parempi kuin halpa, mutta muusikoiden netissä on erittäin vaikea heittää omaa uskomustaan yleispätevänä väittämänä ilman että joku alkaa inttämään vastaan :-). .
 
Näinhän se on. Ei ollut tosiaan tarkoitus antaa tällaista kuvaa. Muotoilin ehkä asiani vähän huonosti. :) Onhan tuosta Gibsonin LP studiostakin kitarana aika monta erilaista mielipidettä. Toisen mielestä kannattaa ostaa mieluummin japsi-Tokai, mutta mulle sattui sopimaan LP studio paremmin käteen.