Koskettimet ›

Menin nyt tekemään sellaisen tempun, että ostin Amazonista pari opusta:
 
Alfred's Adult All-in-One Piano Course osat 1 ja 2. kun viime yönä tuli valvottua ja satuin löytämään 1. osasta pdf:n. See vaikutti sellaiselta, että sitä jaksaisi käydä läpi. Siinä näytti olevan kaikkea hyödyllisen näköistä nuottien välissä selostettuna, sellaista aikuismaista lähestymistä. Pdf:t olisivatkin oikeastaan ihan OK, tabletin saa hyvin nuottitelineeseen. Vähän on pientä tekstiä 10" tabletilla, mutta paperit eivät lentelisi pitkin pihoja.
 
Iiwana-80: Tuohon kysymykseen on vain yksi oikea vastaus: Michael Aaronin Pianokoulut https://fi.wikipedia.org/wiki/Michael_Aaronin_Pianokoulu
 
Olin kokonaan unohtanut nuo, pitääkin tosiaan hankkia nuokin ja muistelen nähneeni jonkin osan jossain ikivanhassa nuottilaatikossa varastossa.
 
Kirjat ovat Amazonissa aika halpoja, nuo postikuluineen noin 16€/kpl, joten eivät käy pahasti kukkarolle vaikka opukseen ei sitten olisikaan tyytyväinen.

musamies: Pianon soitto taas ihan toisenlainen harrastus - vähän kuin tutkimista.
 
Aivan, tuolla asenteella ei tule paineita.

WanhaWetäjä:Juu, varmasti näin MUTTA kun tässä ei ole tarkoitus tulla taitavaksi pianistiksi, vai ymmärränkö jotain väärin?
 
Vaikea sanoa, mutta itse ymmärsin Riston tämän
 
Oikeastaan kaipaan sellaista vanhanaikaista oppimista, että meen järjestyksessä sivu kerrallaan ja sitten joskus osaa jotakin - toivottavasti:-)
 
niin, että hän oli liikkeellä enemmän klasari- kuin bändi meiningillä. Saatoin ymmärtää väärin, mutta ei kai vahinko ole järin suuri?
 
Sen sijaan en ole ymmärtänyt, että tässä ketjussa olisi rajattu ns. vakavampi asiaan suhtautuminen fokuksen ulkopuolelle, vaikka kevyemmän puolen herrat ovatkin enemmän olleet äänessä. Nähdäkseni tässä on sen verran varttuneita henkilöitä kirjoittelemassa, että varmaankaan ei ole syytä sulkea kumpaakaan suuntautumista kategorisesti pois. Vai oletko eri mieltä?

WanhaWetäjä: .........
 
Juu, varmasti näin MUTTA kun tässä ei ole tarkoitus tulla taitavaksi pianistiksi, vai ymmärränkö jotain väärin?
 
....................
 
Tähän keskusteluun on liittynyt ilahduttavasti muitakin kaltaisiani, mutta omasta puolestani voin sanoa, että ihan oikein olet ymmärtänyt. Minä olen itse oppinut kitaristi enkä edes kitaristina ole mikään virtuoosi (minulla on ollut vuosien varrella suuremmoinen onni saada soittaa todella hyvien soittajien kanssa joten en elättele mitään pilvilinnoja omasta taituruudestani). Mutta toisaalta en ole myöskään kitaran soitossa pitänyt virtuositeettiä tavoiteltavana asiana ja mulla on vaan toisenlaiset tavoitteet ja lähestymistapa.
 
Minussa yhdistyy kolme puutetta, jotka tekevät minusta surkean keskustelijan. Olen mies, olen keski-ikäinen ja olen kitaristi joten aina välillä (luvattoman usein) minulla on vähän liian varmoja mielipiteitä ja saatan ärsyttää muita vaikuttamalla ylimieliseltä. Vakuutan että se ei kuitenkaan ole tavoitteeni ja pidän itsekin noita edellä mainittuja piirteitä vikoina ja tosi ärsyttävinä piirteinä :-).
 
Minulla on vähän vinksahtanut ja takaperoinen tapa lähestyä asioita, mutta en missään nimessä väheksy enkä paheksu virtuositeettia enkä klassista tapaa tehdä asioita. Musiikin opettamisen ja oppimisen perinteet on vuosisatojen kuluessa hioutuneet eikä edes minun ylimielisyydellä pysty ylenkatsomaan sellaista perinnettä.
 
Vaikka olen itseoppinut soittaja, niin en ole ihan kokonaan pihalla kaikesta teoriaan kalskahtavasta, vaan olen joutunut oppimaan yhtä ja toista ja nyttemmin olen opetellut ihan omasta halustanikin musiikin teoriaa. Uskon olevani jokseenkin perillä keskeisimmistä termeistä ja käsitteistä eikä nuottiviivastokaan ole minulle täysin vieras. Enkä pianon koskettimiltakaan katsele pelkkiä C:n paikkoja vaan nopeasti tajusin miltä koskettimelta lähtee mikäkin ääni. Toki pianon aloittaminen oli minulle efektinä kuin joku olisi sytyttänyt valot. Eli kaikki teoria jota olen kitaran kanssa työläästi tankannut ja pakottanut itseni oppimaan sai yhtä-äkkiä järjen ja elegantin järjestyksen pianon koskettimilla.
 
Omista tavoitteistani sen verran, että keskeisin ja tärkein tavoite on oppia soittamaan pianolla itse tekemääni musaa ja unelmoin myös että voisin käyttää pianoa musiikin tekemisen välineenä (siis oppisin kirjoittamaan biisejä pianon avulla). Toiseksi haluaisin osata soittaa pianoa riittävästi voidakseni soittaa sillä bändissä ja myös toivottavasti joskus keikoillakin voisi olla koskettimet mukana. Kolmanneksi toivon, että piano voisi toimia musiikin teorian oppimisen ja analyysin välineenä.
 
Minä en väheksy opettajan käyttämistä, mutta kun minä en osaa oppia silleen "järkevästi" niin suhtaudun vähän varovaisesti mahdollisuuksiini hyödyntää opettajaa. Kun minä nyt kummiskin olen kitaristi, mä suhtaudun oppimiseen aika suoraviivaisesti ja että "... no mä rupeen vaan soittamaan, eiköhän sen siinä matkalla sitten opi....". Minä en väheksy opettajaa, mutta minä vähän pelkään sitä ja siksi suhtaudun ajatukseen vähän varovaisesti. No sitten mulla on yksi vähän outo ajatus ja ohjenuora jota on vähän vaarallista tuoda julki, koska on suuri riski, että seuraava ymmärretään väärin joten pliis, kun vastalauseiden ryöppy tunkeutuu tajuntaanne, niin lukekaa uudelleen nuo edelliset kappaleet. Minä nimittäin uskon, että maailmassa kaikki kiinnostava on siellä missä maailma ei ole täydellinen, että tietyllä tavalla kauneus asuu virheissä, että jumala asuu siellä missä ihminen ei ole onnistunut täydellisesti. Niinpä myös musiikissa usein se kiinnostava on siellä missä joku ei ole tiennyt miten se kuuluisi tehdä :-). Ja nyt en siis todellakaan tarkoita, että kaikki aloittelijat ja taitamattomat soittajat olisivat niitä "suuria taiteilijoita". Tarkoitan sitä, että virtuositeetti tuo mukanaan maneerit ja biisin tekijänä pidän niitä pahimpina vihollisinani. Siksi soittamaan opettelussa myös muilla instrumenteilla pohdin kokoajan sitä, että miten pidän mieleni avoimena, vaikka opettelen niitä "oikeita" polkuja. Kun tuolla aikaisemmin totesin, että minusta on ihan yhtä tärkeää oppia soittamaan väärin kuin oikeinkin, tarkoitin oikeastaan juuri sitä, että minusta ei ole niin kiinnostavaa se miten John Lennon soitti Imaginen, mutta haluaisin tottavieköön ymmärtää tai saada edes aavistuksen siitä, miten hän sen keksi.
 
Totta kai yritän varsinkin näin alkeita opetellessani olla avoin ihan kaikelle ja otan kiitollisuudella vastaan neuvot ja keskustelun ja ihan kaiken.

Iiwana-80: Vaikea sanoa, mutta itse ymmärsin Riston tämän
Juu, kukin tavallaan.
 
niin, että hän oli liikkeellä enemmän klasari- kuin bändi meiningillä. Saatoin ymmärtää väärin, mutta ei kai vahinko ole järin suuri?
Topicin aloittaja ja itse aihe on vähän eri kantilta, mulla on kokemusta niin klasari kuin kevyeltäkin puolelta(=poikakuoro, pianotunnit, kitaratunnit, teoriatunnit, pop/rock/proge/blues bandit, tanssimusa, akustinen duo, vapaa säestys etc) ja valitettavasti klasareista löytyy ne kaikkein korvattomimmat lappuheikit (mitenkään nuotinlukutaitoa/prima vistaa vähättelemättä) kun taas kevyt/rock/pop etc puoli on enempi korva/intuitio/improvisaatio-osaajien osastoa.
Paras combinaatio on tietty se että hallitsee nämä kaikki osa-aluuet, koulutuksen taso on tänä päivänä ja ollut sitä jo vuosia sitä luokkaa että nuoria, monitaitureita onneksi löytyy, itsekkin on saanut soittaa keikkoja moisten kanssa ja, se on ollut ihan hiton nastaa.
 
Sen sijaan en ole ymmärtänyt, että tässä ketjussa olisi rajattu ns. vakavampi asiaan suhtautuminen fokuksen ulkopuolelle, vaikka kevyemmän puolen herrat ovatkin enemmän olleet äänessä.
Vakavampi asia eli klasari? Hyvä niin, se maailma on kuitenkin niin eri kuin mitä topicin aloittaja on hakemassa. Onneksi tästä(kin) on itsellä aivan riittävästi kokemusta jotta voin olla sanojeni takana enkä vain mutuilla niitä näitä. Yksipuoliset, yksisilmäiset minkä vaan alueen ns "erikoismiehet" ovat näissä hommissa kauhistus sillä monipuolisuus on valttia tällä(kin) alalla.
 
Nähdäkseni tässä on sen verran varttuneita henkilöitä kirjoittelemassa, että varmaankaan ei ole syytä sulkea kumpaakaan suuntautumista kategorisesti pois. Vai oletko eri mieltä?
Jep, ikää on 60v, muutama tuhat keikkaa on tehty ja reilut 10 vuotta aikoinaan opiskeltukin musiikkia joten tottahan toki tajuan sen että kumpikin alue tukee toisiaan MUTTA se mitä esim Hallu todellisuudessa haluaa lienee jotain muuta kuin klassisen pianon opiskelua tai sitten minä olen tosiaankin ymmärtänyt asian ihan väärin.
 
Rrrrrrautalangasta vääntäen mun ajatus on tämä, siis Hallulle edelleen ; tarvitset jonkun joka ei tyrkytä omia juttujaan vaan menee sen mukaan mitä sinä haluat opiskella/oppia joten yksipuoliset klasaripuolen hemmot voit unohtaa. Tänä päivänä on varmasti kiipparisteja joilta taittuu molemmat alueet eli kevyt ja vakava puoli joten siitä kannattaa lähteä JOS haluaa alkaa ottamaan tunteja. Jos hyvä tsäkä käy niin voi löytyä jopa multiesa joka soittaa hyvin sekä kitaraa että kiippareita eli saat 2 kärpästä yhdellä iskulla ;-)
 
Halluhan sen ite päättää mihin suuntaan haluaa hommaa viedä, loppupeleissä, mun ajatukset ja ideat ovat vain heittoja ilmaan perustuen osin omiin kokemuksiin koska minä olen kitaristi joka on aikonaan alkanut opetella pianoa, 87 ostin ekat kiipparit ja aloin lähes pystymetsästä tekemään niillä myös keikkaa, pohjana alakouluiässä käydyt pianotunnit+tietty jo reilu kymmenen vuoden keikkailu basso/kitara/laulu osastoilla.

WanhaWetäjä:Topicin aloittaja ja itse aihe on vähän eri kantilta...
 
Kyllä, mutta minä vastasinkin Ristolle, jonka olisit ehkä huomannut, ellei sinulla olisi ollut niin kiire kommentoida.
 
Mutta, kuten sanoit, niin kukin tavallaan.

Iiwana-80: Vaikea sanoa, mutta itse ymmärsin Riston tämän
Sen sijaan en ole ymmärtänyt, että tässä ketjussa olisi rajattu ns. vakavampi asiaan suhtautuminen fokuksen ulkopuolelle, vaikka kevyemmän puolen herrat ovatkin enemmän olleet äänessä. Nähdäkseni tässä on sen verran varttuneita henkilöitä kirjoittelemassa, että varmaankaan ei ole syytä sulkea kumpaakaan suuntautumista kategorisesti pois. Vai oletko eri mieltä?
 
Etukäteen ei ole syytä sulkea mitään suuntautumista pois!
 
Sellainen painopiste voi olla hyvä jos porukalla haluamme innostaa toisiamme opettelemaan jotain uutta, ollaan tarpeeksi käytännönläheisiä ja esimerkiksi Hallun tilanteessa tuetaan sen verta, että pääsee kokeilemaan keikalle miltä siellä meno vaikuttaa jos onkin kiipparien ääressä ja mitä seuraavalla kerralla voisi ottaa huomioon.
 
Omalla kohdallani vähän samantapainen projekti on kun yritän yhdistää pianon soittoa ja siihen päälle omaa laulua. On tavallaan ensin mokattava touhunsa, jotta voi kehittyä. Pystyn nykyisellään digistagepianolla soittamaan sellaisen määrän biisejä, että keikalle meno ei ole siitä kiinni, vaan haluaisin, että pystyn laulamaan myös joitain. Opeteltavaa on paljon vaikka siinä, miten muistan tarpeeksi sanoja ja kielimuuri kun vieraat kielet ei ole vahvuuksiani ja niillä on kuitenkin juuri niitä biisejä, mistä tykkää.
 
Vakavasta suhtautumisesta mieleen tulee jos on sovittu, että bileet on silloin ja silloin, sinne tarvii musiikkiohjelmaa, ei auta mitään jos jollain olisi kuin hirveän hyvät työkalut pakissa, mutta ei tuo niitä paikalle. Hienoja musiikkiesityksiä sitten tulee kuunneltua YLE:n Ykköseltä.
 
Vakavaa suhtautumista voi omalla kohdalla jarruttaa myös kun siltä saralta keikkapyynnöt on olemattomia. Olen mä silti välillä ujuttanut mukaan jotain suomiklassista, vaan kun keikat meinaa vähetä, mitä hienompaa settiä vetää. Olisko siinä joku kuin katve, että pitää olla sitten aivan saakelin hienoa jos sillä lähestymisellä haluaa eteenpäin.
 
Hallun tilanteessa, ei muuta kuin kiipparit mukaan tutun bändin treeneihin ja keikalle - ensimmäisten asioiden joukossa pitää harjoitella miten vaikka kiipparit selviää ehjänä keikasta ja miten ne saa tulee silleen stagelle ja yleisölle, että kuulee sopivasti, muttei korvat hajoo. Kehitellään pikkuhiljaa :D
 
Rrrrrrautalangasta vääntäen mun ajatus on tämä, siis Hallulle edelleen ; tarvitset jonkun joka ei tyrkytä omia juttujaan vaan menee sen mukaan mitä sinä haluat opiskella/oppia joten yksipuoliset klasaripuolen hemmot voit unohtaa. Tänä päivänä on varmasti kiipparisteja joilta taittuu molemmat alueet eli kevyt ja vakava puoli joten siitä kannattaa lähteä JOS haluaa alkaa ottamaan tunteja. Jos hyvä tsäkä käy niin voi löytyä jopa multiesa joka soittaa hyvin sekä kitaraa että kiippareita eli saat 2 kärpästä yhdellä iskulla ;-)
 
Jos tähtää livevetoon sellaisilla matalan kynnyksen keikoilla mitä luontevasti saa, niin stagelle aikaisessa vaiheessa, voi kehitellä sitten vaikka porukalla mitä tulisi huomioida, jotta siellä epätäydellisessä tilanteessa hommat pelittää.

musamies: Vakavaa suhtautumista voi omalla kohdalla jarruttaa myös kun siltä saralta keikkapyynnöt on olemattomia. Olen mä silti välillä ujuttanut mukaan jotain suomiklassista, vaan kun keikat meinaa vähetä, mitä hienompaa settiä vetää. Olisko siinä joku kuin katve, että pitää olla sitten aivan saakelin hienoa jos sillä lähestymisellä haluaa eteenpäin.
 
Varmasti on katve tai aika isokin juopa välissä.
 
Kun näitä juttuja tässäkin ketjussa lueskelee, niin aika vähän meillä sitten kuitenkin on kosketuspintaa, vaikka kaikkien edessä on sama koskettimisto. Itseä esimerkiksi ei enää vähempää voisi kiinnostaa bändikuviot tai keikkojen soittaminen, joita kylläkin on tullut aikaa myöden joltisesti tehtyäkin. Ikääkin on. Nykyään oma palo on vain siihen pianon soittamiseen ja nimenomaan nyt klasari painotteisesti.

Iiwana-80: Varmasti on katve tai aika isokin juopa välissä.
 
Kun näitä juttuja tässäkin ketjussa lueskelee, niin aika vähän meillä sitten kuitenkin on kosketuspintaa, vaikka kaikkien edessä on sama koskettimisto. Itseä esimerkiksi ei enää vähempää voisi kiinnostaa bändikuviot tai keikkojen soittaminen, joita kylläkin on tullut aikaa myöden joltisesti tehtyäkin. Ikääkin on. Nykyään oma palo on vain siihen pianon soittamiseen ja nimenomaan nyt klasari painotteisesti.
 
Ainakin ketjun alussa vaikutti, että teikäläisellä on myös hyvää ideaa harjoitteluun!
 
Keikalla tilanne voi olla vähän sama kuin professori olisi paljonkin perehtynyt johonkin asiaan, laatinut esitelmänsä tueksi viimoisen päälle PowerPoint diat... sitten esitelmää aloittaessa huomaisi, etteihän dataprojektori toimikaan ja pitää viedä homma läpi improvisoiden...
 
Viime kerralla bänditreeneissä itselle kävi olin vaihteeksi rakentanut vähän hienomman monitoroinnin itselle, bändiä varten pikku Genelecit stereona ja itseä varten vaimentavat kuulokkeet. Hölmö kömmähdys, eksi jatkojohto liian vähän ja sain monitorit juuri ja juuri asialliseen asentoon. Tämä mielestäni sitä käytännön puolta.
 
Eli teikäläisen lähestyminen asiaan on myös oikea, eri ihmisillä omat mielenkiintonsa kohteet aiheen suhteen.

Mulle ei sovi mikään ohjattu opetus. En ole koskaan ottanut kitaratuntejakaan, mutta olen silti kasvanut ihan kelpo soittajaksi.
 
YouTube on mainio, kun se tarjoaa ohjeet melkein mihin tahansa. Sellainen sopii mulle. En halua harjoitella mitään ulkopuolelta tarjottavaa oppimateriaalia. Haluan soittaa ainoastaan sitä mikä itseä kiinnostaa. Jos haluaisin oppia säestämään pianolla jonkun biisin, niin menen Tubeen ja katson miten se soitetaan. Sellainen oppiminen antaa mulle suurimman tyydytyksen.

Timo JM: Mä kuvasin laittamalla kännykän pianon reunalle.
 

 
Pedaalia peliin, niin alkaa soida paremmin. :-)
 
Mahdatkohan soittaa samanlaisella väärällä sormituksella kuin itsekin ensin. Olin katsonut sen YouTubesta. Sitten löysin toisen videon, jossa olikin loogisempi sormitus.
 
https://youtu.be/KN69peEd5RE
 
Tajusin, että Tuben videoihin ei ole luottamista. Siellä on monen tasoista neuvojaa.
 
Palaan tähän vielä uudelleen. Sain päivän äänittelyt ääniteltyä (meillä on bändin kanssa esituontantodemoilut menossa) ja kerkisin katsomaan tarkemmin tuon tutoriaalin ja joo..... olet aivan oikeassa, noinhan se kuuluu soittaa :-). Tuota videota katsellessa huomasin, että siinä säilytetään se rytmi (keinunta) kaikkien kolmen osan läpi kun taas itse hukkasin sen heti ensimmäisen osan jälkeen. Well... alankin seuraavaksi pakertaa oppiakseni tuon oikean tavan. Olen jo kaksi väärää tapaa opetellut niin ei tuo pitäisi ihan mahdoton olla :-D .
 
Mä olen alkanut opetella bluesia laittamalla taustanauhan pyörimään ja summassa ruvennut pimputtamaan siihen päälle mitä sattuu ja sitä kautta hiljalleen saamaan ajatuksia selkeämmiksi, mutta ehkä käännyn noiden tutoriaalivideoiden puoleen ja kartutan vähän likkivarastoa, että pääsen paremmin liikkeelle.

Timo JM: Mulle ei sovi mikään ohjattu opetus. En ole koskaan ottanut kitaratuntejakaan, mutta olen silti kasvanut ihan kelpo soittajaksi.
 
YouTube on mainio, kun se tarjoaa ohjeet melkein mihin tahansa. Sellainen sopii mulle. En halua harjoitella mitään ulkopuolelta tarjottavaa oppimateriaalia. Haluan soittaa ainoastaan sitä mikä itseä kiinnostaa. Jos haluaisin oppia säestämään pianolla jonkun biisin, niin menen Tubeen ja katson miten se soitetaan. Sellainen oppiminen antaa mulle suurimman tyydytyksen.
 
Tuossa on sekin, että sen tekniikan ja teorian oppii siinä samalla musiikkia soittaessa. Tai no teorian tietenkin vain niinkö sillä musiikin omalla kielellä, itse olen kyllä alkanut vähän pänttäämään nuotteja ja teorian kirjallistakin asua, mutta ominpäin olen itsekin edennyt.
 
Tosin saatan kääntyä opettajankin puoleen vielä kunhan keksin miten löydän sopivan ja tietenkin se on kaksipuolinen kauppa eli mun pitää olla sille opettajalle sopiva myös että se suostuu mua opettamaan.
 
Minua pelottaa tuntien ottaminen osittain siksi, että penskana kun otin muutaman kitaratunnin niin se meni aivan puihin ja vasta vuosia myöhemmin aloin tajuta mitä se opettaja ajoi takaa. En ole koskaan menestynyt koulussakaan enkä ole koskaan osannut oppia sillä tavalla kun muut on käskeneet, vaan olen aina joutunut kääntämään sen opetuksen omaan oppimiseeni sopivaan muotoon (omalle kielelleni) ja se oli tosi työlästä enkä minä siellä sitten pärjännytkään. Olen myöhemmin oppinut, että kun olen kamalan utelias ihminen kuitenkin, niin voin ihan omin päin tutustua maailmaan ja oppia uutta ilman että tarvii stressata kun en vaan päästä ketään sotkemaan sitä hommaa :-D .
 
Toisaalta ajattelen että kehittyminen vaatii aina epämukavuusalueelle menemistä ja pianotuntien ottaminen voisi itselleni olla juuri sellainen epämukavuusalue ja kynnys jonka ylittämällä voisin ottaa jonkin henkilökohtaisen kehitysaskeleen.

Timo JM: Mulle ei sovi mikään ohjattu opetus. En ole koskaan ottanut kitaratuntejakaan, mutta olen silti kasvanut ihan kelpo soittajaksi.
 
YouTube on mainio, kun se tarjoaa ohjeet melkein mihin tahansa. Sellainen sopii mulle. En halua harjoitella mitään ulkopuolelta tarjottavaa oppimateriaalia. Haluan soittaa ainoastaan sitä mikä itseä kiinnostaa. Jos haluaisin oppia säestämään pianolla jonkun biisin, niin menen Tubeen ja katson miten se soitetaan. Sellainen oppiminen antaa mulle suurimman tyydytyksen.
 
Itse tuumaan tuosta, että oppimisen kannalta on parempi seurata tietävien juttuja, sitten varsinaisten soitteluiden kanssa soittelee mitä haluttaa. Itse soittelin klasari kitaraa innoissani monta vuotta ennen kuin menin tunneille ja opistoon ja tosi vaikeitakin biisejä. Monta juttua oli kehittynyt väärin ja olisin välttynyt niiden korjaamiselta, jos olisi saanut oikeata tietoa heti aluksi, lisäksi ne myös varmasti hidastivat oppista viimekädessä. Kaikkea kun ei voi päätellä itse alussa ellei ole jokin ylinero. En tiedä päteekö myös pianon soittoon, mutta nyt aion seurata tarkkaavaisesti opetusta.

risto: Itse tuumaan tuosta, että oppimisen kannalta on parempi seurata tietävien juttuja, sitten varsinaisten soitteluiden kanssa soittelee mitä haluttaa. Itse soittelin klasari kitaraa innoissani monta vuotta ennen kuin menin tunneille ja opistoon ja tosi vaikeitakin biisejä. Monta juttua oli kehittynyt väärin ja olisin välttynyt niiden korjaamiselta, jos olisi saanut oikeata tietoa heti aluksi, lisäksi ne myös varmasti hidastivat oppista viimekädessä. Kaikkea kun ei voi päätellä itse alussa ellei ole jokin ylinero. En tiedä päteekö myös pianon soittoon, mutta nyt aion seurata tarkkaavaisesti opetusta.
 
Olet varmasti oikeassa ja varsinkin klassisessa ei varmaan ole mitään vaihtoehtoja, vaan tunneille on mentävä. Popularistinen musiikki antaa kuitenkin soittajalle enemmän vapauksia lähestymistavan suhteen ja se on muutenkin simppelimpää eli "metsään# meneminen ei haittaa, se on vain kiinnostavaa :-). Itse en edes haaveilisi oppivani klassista kitaralla tai pianolla edes opetuksen kanssa saatika omin nokkineni.

hallu: Olet varmasti oikeassa ja varsinkin klassisessa ei varmaan ole mitään vaihtoehtoja, vaan tunneille on mentävä. Popularistinen musiikki antaa kuitenkin soittajalle enemmän vapauksia lähestymistavan suhteen ja se on muutenkin simppelimpää eli "metsään# meneminen ei haittaa, se on vain kiinnostavaa :-). Itse en edes haaveilisi oppivani klassista kitaralla tai pianolla edes opetuksen kanssa saatika omin nokkineni.
 
Joo kyllä sitä oppii tietysti itsekseenkin. Sitten myöhemmin olen opetellut maniskaa ja banjoa, haitaria ym. itsekseni. Noihin kielisoittimiin pätee osittain kitaransoiton prinsiipit, joten en sitten hakeutunut opettajan oppiin, mutta esim. banjoa opetellessa klasarin näppäily vaikeutti vastaanottaa jopa perusoppia sormipickeistä ja kalvosta tukemisesta ym. Samoin maniskassa vire on kvinteissä ja siinä kitaran soitto harasi myös vastaan, mutta klasariajan virheistä oppineena yritin välttää (puu)pään enempää seinään lyömistä.
 
PS. Oonkin ollut vuosia poissa muusikoiden.netistä, joten laitoinkin tonne mun tietoihin yhden OT biisin kotiäänitteen kielisoitinrimputteluistani. Maniska, banjo ja kitara soitettu itse, basso tein midillä.

risto: PS. Oonkin ollut vuosia poissa muusikoiden.netistä, joten laitoinkin tonne mun tietoihin yhden OT biisin kotiäänitteen kielisoitinrimputteluistani. Maniska, banjo ja kitara soitettu itse, basso tein midillä.
 
Tsekkasin tuon ja oli kyllä aika hilpeän oloista meininkiä, loisi hyvää tunnelmaa jossain kapakassakin!
 
Erilaiset musiikkityylit on vähän kuin värejä, tuo olisi maanläheistä ehkä punamultaa, voi vähän tervan tuoksuakin olla mukana...

risto: Itse tuumaan tuosta, että oppimisen kannalta on parempi seurata tietävien juttuja, sitten varsinaisten soitteluiden kanssa soittelee mitä haluttaa. Itse soittelin klasari kitaraa innoissani monta vuotta ennen kuin menin tunneille ja opistoon ja tosi vaikeitakin biisejä. Monta juttua oli kehittynyt väärin ja olisin välttynyt niiden korjaamiselta, jos olisi saanut oikeata tietoa heti aluksi, lisäksi ne myös varmasti hidastivat oppista viimekädessä. Kaikkea kun ei voi päätellä itse alussa ellei ole jokin ylinero. En tiedä päteekö myös pianon soittoon, mutta nyt aion seurata tarkkaavaisesti opetusta.
 
Mulla ei olekkaan oppimistavoitteita. Mulle on tärkeää, että nautin siitä mitä teen. Siksi kiipeän mielummin vaikka takapuoli edellä puuhun. Kannatan kyllä opiskelua ja tuntien ottamista. Tiedän hyvin kuinka hyödyllistä se on. Se ei vaan ole mun juttu. Mulle olis piinaa, että joutuisin treenaamaan jotain mikä ei kiinnosta.

musamies: Tsekkasin tuon ja oli kyllä aika hilpeän oloista meininkiä, loisi hyvää tunnelmaa jossain kapakassakin!
 
Erilaiset musiikkityylit on vähän kuin värejä, tuo olisi maanläheistä ehkä punamultaa, voi vähän tervan tuoksuakin olla mukana...
 
Hehe, joo, se on tosi virkeä old time biisi. Noita on kiva soitellakin.

Timo JM: Mulla ei olekkaan oppimistavoitteita. Mulle on tärkeää, että nautin siitä mitä teen. ....
 
Niin tietysti joo, mutta voihan opettelemisestakin nauttia, saa nautintoa siitä että joku juttu rupeaa menemään esim. Pakko-opettelu on tietysti tervan juontia.