jazzmies: ... ja Peer Gunt paini psykoboogiellaan ihan eri sarjassa. Se oli virtuoottista, hauskaa ja pisti yleisön liikkumaan. Backsliders oli aika kulttuurinen ilmentymä loppupelissä, missä musiikin reunaehdot asetti osittain alakulttuuri itse. Näin ollen musiikki oli vain osa koko jujua, kun taas Guntin tapauksessa asiasta oli riisuttu kaikki asiaan kuulumaton pois. Totta, eikä ainakaan Hirsmalla ollut asiasta mitään harhaluuloja. Hänhän totesi jossain haastattelussa, että Backslidersia ja Gunttia ei kannata edes vertailla koska jälkimmäinen on ihan omaa luokkaansa. Lisäsi vielä, että "sitä paitsi ne julleja." (?) Bändiin ekan levyn jälkeen liittyneellä Olli Hildenillä oli orggisjäseniä enemmän soittaja/muusikkotaustaa. Levysoitin on laite, jolla toistetaan 33, 45 tai 78 kierrosta minuutissa pyöriviä äänilevyjä. |
Hurriganes-ketjun kautta tuli etsittyä kuunteluun tuo Flashbacksliders ja tuli mietittyä onkohan noiden vanhojen levyjen oikeuksissa jotain solmussa kun kuunneltavana oli No Pain, No Gain ja National Nightmare mutta ei niitä kahta ensimmäistä. Tuo jälkimmäinen on wikin mukaan Nobody Rides For Free-levyn UK-versio joten sikäli tietysti korjaa asian. Hyllyssä oleva Full Speed 1985-1994 -kokoelma on toisaalta hyvin kattavan oloinen, pitänee seuraavaksi katsoa kuinka paljon siinä on matskua, cd on muistaakseni ahdettu melko täyteen. |
No samoilla treeniksillä Lepakossa tuli Slaikkareitten kanssa aikoinaan pyörittyä. Ei Markosta valittamista, ei edes loppuvaiheessa. Eli jäbähän toimi meidän muiden musojen kanssa kuten pitääkin, samat ilot ja väännöt. Traagista kyllä sitten, mitä noiden baikkerijuttujen kanssa sittemmin tapahtui... mutta oma valinta jäbälle. Niin makaa kuten petaa. |