Media ja viihde ›

Viiden tai kuuden vanhana Tappajahai oli kovin leffa ikinä. Paljon kovempi kuin mummolassa katsotut Tao Taot ja Fragglit, joissa ei sinänsä ollut mitään vikaa - ne eivät vaan olleet Tappajahai.
 
Elämässäni on ollut eri ikävuosina kolme käänteentekevää elokuvaa. Ensimmäinen oli Tappajahai, joka iskosti ikuisen alitajuisen uimapelon. Yhdeksänvuotiaana iski Jurassic Park niin kovaa, ettei kukaan kestänyt sitä dinosauruskohkaamista. Elokuvan aikana kuullut matalat bassotaajuudet kuulostivat elokuvateatterin kaiuttimista niin uhkaavilta, että olin varma brachiosaurusten ottaneen vallan ja tömistelevän jossain kinon kulmilla syömässä lehmuksia. Ajatus oli hölmö, mutta niin olin minäkin.
 
Kolmas ja viimeisin räjähdys oli yksitoistavuotiaana vahingossa nähty Kellopeliappelsiini. Elokuvan maailma oli täysin vieras, vaikka kaikki Bondit oli katsottu kahteen kertaan, joskaan mikään niistä ei onnistunut vangitsemaan kuten Alexin häiritsevä katse, joka pelotti enemmän kuin isojen poikien uhmakas "Anna vitonen tai Jani nussii persettä"-uhkailu.
 
Ensimmäinen Tappajahai on likimain täydellinen elokuva. Siinä on yksi suurista elokuvasävelmistä, yksi klassisimmista pahiksista ja kolme sympaattista saalistajaa tahi saalistettavaa. Kun olin nähnyt elokuvan, olin varma että minusta tulisi elokuvaohjaaja tai tehostemies. Juoksutin äitiä kaupoissa etsimässä lisää Tappajahaita, ja lopulta Citymarketista löysimme koko sarjan. Huomasin, että kasettien selkämykset muodostivat hienon vettä halkovan selkäevän, joten kaikki oli saatava. Sain vain kakkosen sillä reissulla. Bussissa tuijotin kansikuvaa, joka oli piirretty ja aika ruma. Hai oli sininen ja näytti enemmän majakalta kuin tappajahailta.
 
Neljän ensimmäisen katselukerran jäljiltä olo oli vähän outo. Aivan kuin olisi ollut koulusta poissa poskiontelotulehduksen takia odottamassa kotona, että jotain tapahtuisi. Mitään ei tapahtunut. Edes kuolettavan tylsä Koulu-tv ei tarjonnut tarttuvaa Kotitallilla-animaation tunnaria kummempaa. Huomenta Suomi! oli mennyt menojaan ja Heikki vittuillut taas jollekin helvetin viralliselle kuusaalaiselle rivipoliitikolle pilkkopimeän meren viimassa, eikä verkoista noussut kuin yksi rukkasen kokoinen lapamaton kalvama lahna.
 
Joku mato Tappajahai kakkosen monsteriinkin oli iskenyt, jolla oli ensinnäkin liian pienet silmät sekä oudonmuotoinen selkäevä. Toiseksi se paloi rumasti elokuvan parhaassa kohtauksessa, jossa hai nappasi ensin vesihiihtäjäbikinikön, minkä jälkeen suksia vetänyt farkkunainen sytytti itsensä palamaan bensiinillä. Hai sai liekkiä, mikä latisti elokuvan loppupuolta huomattavasti. Äänetkin olivat jotenkin oudot ja kaikuivat "kasarimaisesti" aina kun joku elokuvassa kolahti. Elokuva ei kolahtanut, vaan oli sekava teinituokio, jossa yritettiin kerätä sympatiapisteitä kakaroiden kuolemilla. Ei toiminut. Jännin kohtaus oli aivan elokuvan ensi minuuteilla, jolloin Brody ajaa autollaan ja lintu kävelee flegmaattisesti auton edestä pois. Plussaa myös loppupuolella "mummo morjestaa"-kohdalle, jossa Brody ajelee HT-veneellään teinejä etsien ja yksi etualalla oleva kiviröykkiö näyttää aivan morjenstavalta mummolta.
 
Kun olin kinunnut Tappajahai kolmosta riittävästi, osti äiti elokuvan eräänä kuulaana syyspäivänä. Tällä kertaa kansikuva lupasi piirretyn sinisen paskahain sijaan 22-metristä petoa. "Vitun iso", keuhkosin Jekelle puhelimessa, mutta ei Jeke tullut katsomaan. Syyttäkööt itseään, tämä on varmasti hyvä elokuva, mietin ja painoin playta.
 
JEESUS PERKELE, miten paska joku voi olla. Delfiinejä! Ruma pikku hai! Outoja lähikuvia milloin mistäkin trikkikuvasta ja savimöykyltä näyttävä hai, joka liikkui enemmän robottimaisesti kuin joululahjaksi saamani kävelevä kullanvärinen robotti, jonka suusta tuli palaneenkäryä kun johonkin pääkopan reikään kaatoi moottoriöljyä. Kohtaus, jossa hai painelee lasin läpi sai miltei itseni yrittämään samaa kolmannesta kerroksesta. Elokuvan ainoa hyvä kohtaus oli se, jossa sukeltaja kuoli, jolloin tämän kollega tajusi menettäneensä työkaverin ja itki jossain viemärissä, että olisi pitänyt vetää sokasta.
 
Jonkun olisi pitänyt vetää sokasta kuvauspaikalla ja räjäyttää koko häväistys Sea Worldia myöten. Katsoin elokuvan silti ainakin viiteen kertaan, mutta tällä kertaa miettien mikä meni pieleen, ja että itse en tekisi näitä virheitä Tappajahauki-elokuvassani, jonka haukea varten oli haettu jo helvetillinen läjä metalliromua läheisen peltipajan roskalavalta. Äiti diggaili suuresti veitsenteräviä rautaosia pihalla. En ymmärtänyt Tappajahai kolmosen kökköyden liittyvän 80-luvun vaillinaiseen 3D-tekniikkaan, joka auttamatta latistui Saloran 22-tuumaisessa kuvaputkitöllössä, saati että hai olisi näyttänyt 22-metriseltä.
 
Palasin tämänkin elokuvapettymyksen jälkeen ensimmäiseen Tappajahaihin, jossa Brody neuvoi Quintia hankkimaan isomman veneen ja Quint sylki verta kannellaan, koska oli särkenyt radion ja muutenkin ihan vitun tyhmä ukko, mutta siisti tavallaan. Itse asiassa Huomenta Suomen Heikki oli vähän kuin Quint: kova merenkävijä, saalistaja ja aina hieman krapulaisen oloinen, mutta tarvittaessa hainhampaan terävyydellä pureutuva vittuilija.
 
Jäljellä oli enää Tappajahain kosto, eli "nelonen". Citymarketin kassa katsoi säälien kun äiti laittoi kasettikotelon liukuhihnalle. En ymmärtänyt miksi, koska kansi lupaili homman olevan tällä kertaa henkilökohtaista. Jee, henkilökohtaista! Äiti, mitä tarkoittaa "henkilökohtaista"? Elokuva alkoi aika verevästi, kun hämärissä olosuhteissa kuoli nuori poika ei-luonnollisista syistä. Äiti? Onko kuoleminen hain hyökkäykseen luonnollinen syy?
 
Tappajahain kosto on outo etappi elokuvakokemuksissani. Se alkoi hyvin, mutta sitten löi tyhjää. Lopulta havahduin siihen kun hai hyppi vedestä ja karjui. Kohta kierrätettiinkin kuvamateriaalia ensimmäisen Tappajahain lopusta, jolloin ympyrä sulkeutui. Sitä ennen se oli surkeutunut minuutti minuutilta aina kakkosen alusta nelosen loppuhetkille. En katsonut elokuvaa uudesti, vaan se sai koristaa peränpitäjänä kirjahyllyssä näkyvää hain selkäevää.
 
Ei lapsena tajua, kuinka näin voi käydä, että elokuva elokuvalta kaikki menee enemmän ja enemmän päin vittua. Miksei Hooper tullut takaisin? Miksi Brody hävisi kuvioista - kuollut oli kait, mutta ei kerrottu kai tarkemmin -, mutta Ellen jäi huokailemaan meressä uivaa jo kolmesti räjäytettyä ja kerran poltettuakin haita, joka jahtasi tätä. Hoitoon se nainen olisi pitänyt saada eikä roudata johonkin Bahamalle lentelemään paikallisen gigolon kanssa. Jännä muuten, että Caine jäi parhaiten mieleen koko elokuvasta, vaikka taisi olla mukana aika vastahakoisesti.
 
Ennen tuntui, että jatko-osat menevät aina alamäkeen mutavyöryn mukana. Onneksi nykyään älytään, että ihmiset käyvät katsomassa jatkiksia, että niistä kannattaa tehdä hyviä. Kai silloin vielä 80- ja 90-luvuilla oikeudet myytiin milloin millekin pikkustudiolle, joka paskansi veriripulia alkuperäisen päälle ja teki kainalopieruja siinä kohtaa, kun olisi pitänyt olla elokuvan jännä.