Koskettimet ›

Timo JM:
Ihmettelen myös miten joillekin digipianojen valmistajille on vaikeaa tuottaa edes suht hyvää pianosoundia, kun ihan asiallisia, ja jopa loistavia, softapohjaisiakin pianoja on vaikka kuinka paljon. Ei luulisi olevan vaikeaa syöttää halvemmankin digipianon sisään kunnon samplet.
 
Esimerkiksi EZkeys on kiva työkalu erilaisten pianojen äänitykseen.
 
https://youtu.be/_kHLMYyIr-8
 
Aloittelin pelkän midikiipparin kanssa uusiin välineisiin tutustumisen ja selväksi tuli miten oleellinen on se ohjelma, josta ääni lähtee. Tietokone ei ollut ihan jytkyin mahdollinen ja oli latenssiongelmia, mutta tarpeeksi hyvin tuli selväksi softien osuus lopputulokseen.
 
Kun itse olen säädellyt omaa stagepianoani paremmin omaan käyttötarkoitukseen, se ollut mielenkiintoista, mutta hidasta. Eri tilanteissa saundeja käyttämällä tulee tehtyä korjauksia. En tiedä onko jossain vaiheessa kiippareiden valmistajille tullut kiire, että kaikki saundit eivät todellakaan ole vimoisen päälle ja ne on tyyliin jostain vanhasta vehkeestä otettuja.
 
Nordilla on järkevä meininki kun se vähitellen kokoaa nettisivuilleen ilmaista saundikirjastoa, jota käyttäjät voivat ladata laitteisiinsa omien tarpeidensa mukaan. Näin on tarpeeksi aikaa kehittää hyviä saundeja.
 
Tuollaiset softat olisi mielenkiintoisempia jos sen saisi suoraan ladata kiippariin ilman, että täytyy olla muita vehkeitä ja piuhoa. Ehkä jonkin aikaa mennään sillä, että modernit nykykeinoja hyödyntävät kiipparistit latailee jotain saundilähteitä esim. puhelimeen.

Tota noin, mikä tämän dikipianon erottaa muista kiippareista? noin niinkuin olen katsellut, että on olemassa semmoisia isoja "työasemiksi" kutsuttuja vehkeitä joissa on oikein tommonen tietokonenäyttö ja niillä voi kai tehä ihan kaikenlaista, mutta onko se tuo kosketintuntuma joka on kiippareissa tai sähköuruissa erilainen? meinaan, että olen huomannut kosketusherkkyyden (siis sen, että mitä kovempaa kosketinta lyö niin se vaikuttaa soundiin) seuraavan myös muihin kuin pianosoundeihin siis nuo urkusoundit ja muut toimii samalla logiikalla. Muistelisin vaan jotain vanhaa sähköurkua, että siinä ei sellaista ollut eli oli ihan sama millä voimalla kosketinta painoi niin soundi oli aina sama. Miten se menee nykyisin? onko kosketintuntuma ja kosketusvoiman tunnistus muille kiippareille riesa ja pianolle taas välttämtömyys? vai miksi eri kiippareita kutsutaan eri nimillä?

hallu: Tota noin, mikä tämän dikipianon erottaa muista kiippareista? noin niinkuin olen katsellut, että on olemassa semmoisia isoja "työasemiksi" kutsuttuja vehkeitä joissa on oikein tommonen tietokonenäyttö ja niillä voi kai tehä ihan kaikenlaista, mutta onko se tuo kosketintuntuma joka on kiippareissa tai sähköuruissa erilainen? meinaan, että olen huomannut kosketusherkkyyden (siis sen, että mitä kovempaa kosketinta lyö niin se vaikuttaa soundiin) seuraavan myös muihin kuin pianosoundeihin siis nuo urkusoundit ja muut toimii samalla logiikalla. Muistelisin vaan jotain vanhaa sähköurkua, että siinä ei sellaista ollut eli oli ihan sama millä voimalla kosketinta painoi niin soundi oli aina sama. Miten se menee nykyisin? onko kosketintuntuma ja kosketusvoiman tunnistus muille kiippareille riesa ja pianolle taas välttämtömyys? vai miksi eri kiippareita kutsutaan eri nimillä?
 
Näyttäisi olevan niin, että käsite hakee vähän muotoon, mutta voisi olettaa, että ryhmään kuuluisi ensisijaisesti 88 koskettimisia flyygelin tai pianon kosketusta matkivia laitteita, jossa on panostettu pianolle tyypillisiin ääniin.
 
On kuitenkin vehkeitä, jotka ainakin jossain määrin soveltuu samaan asiaan vaikkei kaikki nämä ehdot täytykään.
 
En ole ihan varma siitä mikä on oikea nimitys jos on panostettu edellemainittuun kunnolla, mutta myös muuhun kuten Nord Stage 3 tai Roland RD 2000. Kawai MP11 on mielestäni selkeästi digipiano.
 
Ei ole riesa kosketinvoiman tunnistus muillekaan kiippareille. Kiippareiden nimet on jossain määrin ainakin kansan suussa sekavia. Urku alunperin on sellainen soitin, jossa on pillejä ja ääni soi niin pitkään kuin kosketinta painaa, pianossa taas on vasara, eikä ääni soi loputtomasti. Suuri osa kosketinsoittimista ei urkuja tai pianoja - onko ne sitten syntikoita, työasemia, kotikeyboardeja... ellei peräti hanureita!

hallu: Tota noin, mikä tämän dikipianon erottaa muista kiippareista?
 
Eiköhän noi koskettimistot jaeta pääasiassa kahteen ryhmää. Pianon tuntuinen ja synan tuntuinen. Noin niin kuin kansanomaisesti sanottuna. Ensimmäisissä on jotain painotusvirityksiä ja jälkimmäisissä jouset. On myös olemassa täysiverisiä syntetisaattoreita, joissa on pianomainen koskettimisto.

Timo JM: Eiköhän noi koskettimistot jaeta pääasiassa kahteen ryhmää. Pianon tuntuinen ja synan tuntuinen. Noin niin kuin kansanomaisesti sanottuna. Ensimmäisissä on jotain painotusvirityksiä ja jälkimmäisissä jouset. On myös olemassa täysiverisiä syntetisaattoreita, joissa on pianomainen koskettimisto.
 
Siinä tapauksessa tää mun stagepiano ei ole piano, koska tässä ei ole painotusmekanismeja vaan jouset.

hallu: Siinä tapauksessa tää mun stagepiano ei ole piano, koska tässä ei ole painotusmekanismeja vaan jouset.
 
Ainakin näyttää pianon koskettimistolta.
 
https://www.youtube.com/watch?v=ev25OPtHQUs
 
Syntetisaattorien koskettimisto on eri näköinen.

Ai jumankekka että tää on muuten makeinta mitä voi tehä housut jalassa.... ja oikeastaan ilman housujakin :-D . Mä olen tällä viikolla jauhanut tuntitolkulla joka päivä ja nyt on jo vierotusoireita, että pitäisi ottaa piano sänkyynkin mukaan kun ei yhtään kestäisi olla erossa :-D . Koko ajan käsien koordinaatio paranee ja nyt olen jo ihan ekaan omaa biisiin kokeillut sovittaa miten sen soittaisi pianolla ja olin aika tyytyväinen lopputulokseen joskin mun pitää vielä harjoitella, että saan sen molemmilla käsillä menemään koko biisin ajan. Mutta siis joka päivä tulee uusia oivalluksia, niinkuin esimerkiksi se että äänet kannattaa antaa soida pikkuisen toistensa päälle niin soitto on soljuvampaa ja että soittovoimalla voi säätää kompin ja melodian keskinäistä balanssia. Sitten se että rokkipianossa tai boogievookiessa voi soittaa vasemmalla kädellä bassolinjaa ja oikealla kädellä sointuja ja että taas muuten voi soittaa vasemmalla kädellä sointuja ja oikealla kädella leadilinjaa. Oikeastaan molemmilla käsillä voisi soittaa soinnun eri osia mutta en ole vielä niin pitkällä, että osaisin tehdä sen samanaikaisesti sujuvasti. Mutta semmoisen asian älysin kun sahasin arpeggioita vuoron peräänmolemmilla käsillä, että ei kannata kurottaa suotta koko koskettimistoa päästä päähän vaan soittaa sieltä mistä muutenkin sillä kädellä soittaisi.

Hyvin tuntuu etenevän! :D
 
hallu: Oikeastaan molemmilla käsillä voisi soittaa soinnun eri osia mutta en ole vielä niin pitkällä, että osaisin tehdä sen samanaikaisesti sujuvasti.
 
Peter Hayward selostaa aika hyvin kuinka vaikka uruilla saa soinnuista eri kuuloisia open harmony tekniikalla:
https://youtu.be/ltsLnAJ-b20
 
Soinnut voi hajoittaa eri tavoin, joskin ensin on opeteltava tarpeeksi minkälaisia ne on perusmuodossaan pohjasävel alimpana. Peter siirtää keskimmäisen sävelen alemmas videolla.
 
Jos jaksaa opetella nuoteista soittoa, niin niistä saa kanssa monenlaisia ideoita. Ei kannata olla huolissaan jos ei heti sujukaan. Voi yrittää vaikka niiden avulla tarkistaa minkälainen sointu käy jos on hankalan tuntuinen sointumerkintä.

hallu: Kyllä ja hyvin pitkälti tuntuukin, mutta tässä ei ole vasaramekanismia vaan onpi jousilla tuo koskettimen kuorma. ja kuulemmasen ansiosta laite on saatu tehtyä kevyeksi. Vasarakoneistoilla varustetut digipianot on kuulemma painavia. Mutta joo ymmärsin kyllä jo että ero ei ole ihan selvä eikä yksiselitteinen. Ilmeisesti niin, että laite joka on suunniteltu ajatellen pianistin tarpeita, on piano ja muut on muita. Tietty varmaan ne sähköuritkin siis vaikkapa Hammondit tms. on sellaisia, että niitäkin luulisi mallinnetun ja kaipa malleissa on myös sitä soittotuntumaa koitettu kopioida. Mutta joo eiköhän tää tästä avaudu kun jätän saivartenlun ja keskityn olennaiseen :-).
 
Karkeasti yleistäen 4 tavallisinta kiipparimallia esim keikka/studio käyttöön :
 
1. stagepiano = lähinnä pianosoundeihin tarkoitettu yleensä painotetulla eli pianomaisella kosketuksella varustettu 88 koskettimen soitin. https://www.youtube.com/watch?v=vZBe6BDB948
 
2. työasema = monipuolisempi soundeiltaan, toki parhaat käyvät vaikka stagepianosta ja ovat 88 koskettimisia painotettuja, tämä lienee 76 ja puolipainotetuilla https://www.youtube.com/watch?v=jbfDMXKef6U mutta tosiaan, taipuu todella moneen , omaa musaa tekevällä loisto peli.
 
3. arranger eli säestyskiippari = https://www.youtube.com/watch?v=b9qAo7LPooA eli noissa on valmiita komppeja/tyylejä, tehty jopa tiettyjen biisien mukaan ja omiakin voi tehdä kuin myös monet toistavat mp3 taustoja. Mutta..hyvät pianosoundit esim tuossakin on eli käy myös siihen osastoon, toki kosketus on stagepainoa kevyempi, joissain malleissa jopa liiankin lepsu ja oikeat pianistit eivät tykkää. Suomessa näitä käyttävät lähinnä OMB keikkoja tekevät, miksei myös 2. kiipparina stagepianon kanssa.
No joo, noissakin taitaa olla 88 malleja painotetuilla koskettimilla...
 
4. motherkeyboard eli midikiippari = voi olla mikä vaan edeltäjistä tai sitten ihan pelkkä midihärpäke, näillä soitellaan sitten erilaisia softasoittimia, näitä on yhen oktaavin rimpuloista 88 painotettuihin https://www.youtube.com/watch?v=svX … =PLkdG6WSNxz2XpUwN0saHprWnwrcrUWCMk tuossa erilaisia sähköpianoja...
 
tuossa sitten vähän muutakin https://www.youtube.com/watch?v=6SMP_WXyFhE tällästä jo lähes 10 vuotta sitten...tässä on Yamahan flyygeli jossa on myös midipuoli.
 
Synat (monofoniset) on sitten ihan oma maailmansa https://www.youtube.com/watch?v=1cew7dAbDh0
 
Alue on niin laaja että ei mitään rajaa...

Kiitos WanhalleWetäjälle hienoista linkeistä, erityisen paljon nautin taitvasita soittajista ja ihan erityisen erityisesti nautin siitä ensimmäisen linkin Automn Leaves tulkinnasta kun sitä on tullut itsekin kitaralla hierottua. Kiitoksia myös musamiehelle linkistä johon tulen taatusti vielä palaamaan.
 
Mä olen ottanut tämänketjun vähän niinkö paikaksi julkaista omaa "matkakertomustani" pianismin ihmeelliseen maailmaan.... tai matkani ensimmäisiä askeleita. Ja vähän testailla ajatuksiani joten kiitos kun olette olleet niin lempeitä minua kohtaan.
 
Tuolla alkupuolella kun kyselin neuvoja (ja sain niitä myös), joku ehdotti että ottaisin pianotunteja, mikä on ilman muuta erinomainen ajatus. Olen sitä jäänyt miettimään. Nimenomaan miettinyt, mitä opettaja voisi minulle antaa tai edistää oppimistani. Olen toistaiseksi toiminut hyvin kitaristimaisesti eli en ole piitannut oikeasta enkä väärästä ja aina kun yritän soittaa jotakin niin haluan myös sovittaa sitä itselleni (taidoilleni) sopivaksi. Eli koko ajan toisaalla harjoittelen omilla kummallisilla konsteillani tekniikkaa saadakseni sormet tottelemaan ja toisaalla yritän keksiä, että miten voin saada biisit kuulostamaan mahdollisimman hyvältä omalla vajavaisella tekniikallani (ensin opettelen yhden tavan soittaa Imaginen ja sitten kun olen vähän oppinut koordinaatiota, keksin toisen tavan jne.). Se on varmasti pahimman sortin perse edellä puuhun kiipeämistä, mutta sillä tavalla olen aina toiminut ja toisaalta olen vähän kuin utelias hilleri uudessa ympäristössä tutkimassa nurkkia :-D .
 
Opettaja voisi ehkä alkuun katsoa, että oppisin järjellisen ergonomian (olen katsonut alkuun kyllä netistä ohjeita soittoasentoon sekä miten koskettimet ovat suhteessa vartalooni ja minkälaisessa kulmassa kyynärpäät pitäisi olla etc.). Opettaja voisi ehkä myös vähän toppuutella minua, että malttaisin ensin opetella kävelemään ennen kuin yritän lähteä juoksemaan :-D. Tämä on vähän mulla syntinä, että lähden helposti yrittämään itselleni liian vaativia juttuja. Opettaja voisi myös neuvoa järjellisiä treenejä motoriikan kehittämiseksi, vaikka periaatteessa lähestyn soittotekniikkaa musiikin ehdoilla eli haluan opetella tekniikkaa voidakseni soittaa musiikkia, mutta uskon että tekniikka kuten teoriakin asuu myös siellä musiikissa. Mutta koskapa joudun sovittamaan musaa taitoihini sopivaksi, niin puutteellinen tekniikkani selvästi rajoittaa minua. Tarvitsisin sellaisen opettajan, joka voisi ymmärtää tapani oppia ja osaisi tukea sitä ja ymmärtäisi ja hyväksyisi tavoitteeni soittamisen suhteen. Mietin, että mahtaako yksi opettaja riittää.... ei varmaan loppuiäksi. Mutta pitäisi varmaan alkaa etsiä mahdollisia opettajia ja alkaa käymään heidän kanssaan keskusteluja että oikean opettaja löytyisi.... mitenköhän se menee? niistä keskusteluista täytyy varmaan maksaa, ei kai opettajat ilmaiseksi ala mun kanssa juttelemaan? eli meneekö se niin, että varmaan keskustelua varten soittotunnin ja sitten tutustumme opettajan kanssa ja päätämme muutaman tunnin jälkeen jatkosta?
 
Mun pitää ehkä laatia jonkinlainen esittely itsestäni jonka voisin lähettää opettajalle, että hän voi päättää haluaako ollenkaan edes alkaa keskustella kanssani. Mun ongelma on nimittäin se, että olen itse oppinut soittaja enkä oikein osaa hyödyntää opetusta kun en ole ikinä opiskellut missään opistossa tai ottanut tunteja. Siis varsinaisesti tunteja, tietenkin kun tunnen paljon soittajia ja olen soittanut bändeissä pienestä pitäen, niin olen saanut paljon opetusta eri soittimille (lähinnä rummut, basso ja kitara) soittokavereiltani, mutta sitä kai ei lasketa kun ei se ole mitenkään systemaattista.
 
Mun tähän astinen harjoittelu on ollut sitä, että mitä tiedän muiden soitinten kautta musiikista ja musiikin teoriasta, niin siirrän sitä vain pianolle. Jossain kohtaa tulee varmasti kuitenkin se tilanne, että tarvitsen apua päästäkseni eteenpäin ja siksi ajatus opettajasta on alkanut kummitella mielessäni. Mä vaan epäilen että jos päätyisin oppilaaksi jollekin klasarivirtuoosille, jonka mielestä on vain kaksi tapaa keittää kahvia, niin joutuisin konfliktiin alta aikayksikön. :-). Siksi ajattelin, että olisi varmaan hyvä vähän lähteä ensin tutustumaan opettajiin. He ovat varmasti taitavampia pedagogisesti kuin luulen ja koska hekin ovet muusikkoja, niin he ovat väkisinkin joviaalia ja mukavaa porukkaa. Mun pitää vaan pystyä ylittämään omat kynnykseni.

hallu: Tarvitsisin sellaisen opettajan, joka voisi ymmärtää tapani oppia ja osaisi tukea sitä ja ymmärtäisi ja hyväksyisi tavoitteeni soittamisen suhteen. Mietin, että mahtaako yksi opettaja riittää.... ei varmaan loppuiäksi. Mutta pitäisi varmaan alkaa etsiä mahdollisia opettajia ja alkaa käymään heidän kanssaan keskusteluja että oikean opettaja löytyisi.... mitenköhän se menee? niistä keskusteluista täytyy varmaan maksaa, ei kai opettajat ilmaiseksi ala mun kanssa juttelemaan? eli meneekö se niin, että varmaan keskustelua varten soittotunnin ja sitten tutustumme opettajan kanssa ja päätämme muutaman tunnin jälkeen jatkosta?
 
Itseä kiinnostaisi sellainen pystyttäisiinkö netin läpi palstan käyttäjien voimalla luoda kuin aikuisten kaljamahojen pianokoulu - yksilöllinen rento vaihtoehto, jossa käytettäisiin apuna vaikka Tuubia, eli jos kehdattaisiin laittaa myös vähän noloja videoita - vaikka yhdessä joku harjoitus, voisi hommasta tulla kuin pianokoulu?
 
Ideaan kuuluisi, että kaikki olisi samaan aikaan sekä opetettavia, että opettajia. Pianokoulun tavoitteena olisi, että osallistujat pystyy jatkossa tekemään pianonsa kanssa jotain pientä esiintymistä esim. bändin mukana ja kunnioitetaan yksilöllisyyttä.
 
Toimitaankohan näin jo jossain kun pyörää ei kannata kuitenkaan keksiä uudestaan? Kiinnostaa myös siltä kannalta, että itsellekin uudet ideat on tervetulleita.

musamies: Itseä kiinnostaisi sellainen pystyttäisiinkö netin läpi palstan käyttäjien voimalla luoda kuin aikuisten kaljamahojen pianokoulu - yksilöllinen rento vaihtoehto, jossa käytettäisiin apuna vaikka Tuubia, eli jos kehdattaisiin laittaa myös vähän noloja videoita - vaikka yhdessä joku harjoitus, voisi hommasta tulla kuin pianokoulu?
 
Ideaan kuuluisi, että kaikki olisi samaan aikaan sekä opetettavia, että opettajia. Pianokoulun tavoitteena olisi, että osallistujat pystyy jatkossa tekemään pianonsa kanssa jotain pientä esiintymistä esim. bändin mukana ja kunnioitetaan yksilöllisyyttä.
 
Toimitaankohan näin jo jossain kun pyörää ei kannata kuitenkaan keksiä uudestaan? Kiinnostaa myös siltä kannalta, että itsellekin uudet ideat on tervetulleita.
 
Tuo ajatus on erinomainen ja johan tässäkin ketjussa nähtiin yksi video ja ehkä itsekin laitan jotain kunhan rohkaistun. Ehkäpä juurikin yhteisön voima oppimisprosessissa on se juttu enkä ainakaan itse tiedä että moista olisi missään toteutettu, vaikka juutuubi onkin väärällään jos jonkinlaista opetusvideota (joita en ole vieläkään käynyt katsomassa kmmemmin). Mun tarttee perustaa tuubiin tili ja opetella käyttämään tota videokameraa, että saisin jotain laitettua esille. Alan tutkia asiaa omalta kohtaltani.

Kiitokset Timo JM:le inspiraatiosta :-). Päätin nyt uskaltautua laittamaan oman harjoitelmani esille. Tuossa aika hyvin kuulee missä menen tällä hetkellä pianon kanssa eli jäykkää ja kulmikasta ja jännittynyttä kun tapailen vasta molempien käsien koordinaatiota ja tuo biisikin on vähän niinkö miten sen nyt ottaa :-). Ei ehkä ihan niinkuin mestari sen tarkoitti, mutta jotenkin niinkuin mä sen nyt korvakuulolta ajattelisin voivan mennä.
 
https://maihinnousu.net/s/28233

hallu: Mun tarttee perustaa tuubiin tili ja opetella käyttämään tota videokameraa, että saisin jotain laitettua esille.
 
Mä kuvasin laittamalla kännykän pianon reunalle.
 
Tuossa aika hyvin kuulee missä menen tällä hetkellä pianon kanssa eli jäykkää ja kulmikasta ja jännittynyttä kun tapailen vasta molempien käsien koordinaatiota ja tuo biisikin on vähän niinkö miten sen nyt ottaa :-)
 
Pedaalia peliin, niin alkaa soida paremmin. :-)
 
Mahdatkohan soittaa samanlaisella väärällä sormituksella kuin itsekin ensin. Olin katsonut sen YouTubesta. Sitten löysin toisen videon, jossa olikin loogisempi sormitus.
 
https://youtu.be/KN69peEd5RE
 
Tajusin, että Tuben videoihin ei ole luottamista. Siellä on monen tasoista neuvojaa.

Hianoa, että joku aloitti ketjun jonkalaista itse meinasin aloittaa.
 
Ostin pari vuotta sitten kokopitkän kiipparin Thomannilta tarkoituksena oppia soittamaa pianoa vielä vanhalla iällä, mutta muutto maalle ja muut asiat ovat venyttäneet aloittamista. Kokemusta on taustalla kielisoittimista ja vähän haitaristakin.
 
Mulla ongelma on sopivan oppimateriaalin löytäminen ja siihen kyselisin suosituksia. Oikeastaan kaipaan sellaista vanhanaikaista oppimista, että meen järjestyksessä sivu kerrallaan ja sitten joskus osaa jotakin - toivottavasti:-) Sain systeriltä vanhan Den komplette pianisten ruotsin kielisen opuksen 1-5, josta vasta 1. osan lopussa olen. Olen myös tutkaillut youtube piano-opetuksia, mutta niiden plärääminen teki vain levottamaksi. Tekisi mieli ostaa jokin suosittu modernnpii opus, vaikka englannin kielinen Amazonista tms. Osaatteko antaa suosituksia sellaisista, joita aikunen jaksaisi käydä läpi? Tänks!

risto:Mulla ongelma on sopivan oppimateriaalin löytäminen ja siihen kyselisin suosituksia. Oikeastaan kaipaan sellaista vanhanaikaista oppimista, että meen järjestyksessä sivu kerrallaan ja sitten joskus osaa jotakin - toivottavasti:-)
 
Hengenheimolainen!
 
Tuohon kysymykseen on vain yksi oikea vastaus: Michael Aaronin Pianokoulut https://fi.wikipedia.org/wiki/Michael_Aaronin_Pianokoulu
 
Siitä kun alusta lähtee niin vuosien päästä viimeisen kirjan läpikäytyään voi sanoa olevansa melko oppinut pianisti. Tulee tutuksi niin nuottien luku kun prima vistakin.
 
Tämä on sitten vanha ja nykyään hyljeksitty metodi. Nyt vannotaan vapaiden säestysten ja muiden modernien kotkotusten perään. En tiedä tuleeko sillä sitten taitavampia vai monikäyttöisempiä pianisteja, mutta Aaronin metodeilla pianon soittoa on opetettu sata vuotta ja aika taitavia pianisteja historiastakin löytyy.
 
Ps. Aaronista ei kai tule enää uusintapainoksia kuin vain 1 ja 2 kirjoihin, mutta kun nekin nyt ensi kahlaa hyvin läpi, niin pääsee alkuun. Kolmosen löysin vielä pari vuotta sitten jostain syrjäkylä myymälästä, mutta nelosen osalta jouduin turvautumaan antikvariaattiin. Löytyyhän ne tietysti myös kirjastoista ja kun eivät ole ihan tuhottoman paksuja, niin skannaamalla ja tulostamalla varmaan pärjää kyllä.
 
Ps2. Pitkä ja vuosien urakka sinullakin edessä, mutta mihinkäs tässä valmiissa maailmassa kiire olisi.

Timo JM: Mä kuvasin laittamalla kännykän pianon reunalle.
 

 
Pedaalia peliin, niin alkaa soida paremmin. :-)
 
Mahdatkohan soittaa samanlaisella väärällä sormituksella kuin itsekin ensin. Olin katsonut sen YouTubesta. Sitten löysin toisen videon, jossa olikin loogisempi sormitus.
 
https://youtu.be/KN69peEd5RE
 
Tajusin, että Tuben videoihin ei ole luottamista. Siellä on monen tasoista neuvojaa.
 
No en todellakaan soittanut noin. Mitä sormituksiin tulee niin niitä kylläkin olen joutunut pähkäilemään ja keksimään miten käsiä voi liikuttaa oikealle ja vasemmalle ilman, että "maalaa itseään nurkkaan" :-). Mä en ole vielä noihin opetusvideoihin enempää perehtynyt, kun niissä yleensä näytetään miten asiat tehdään "oikein". Mä yleensä itse keksin muutaman tavan tehdä asiat väärin ja vasta lopuksi katson miten se olisi pitänyt tehdä :-D. Sillä tavalla saa maksimaalisen hyödyn yhdestä biisistä kun opettelee soittamaan sen monella tapaa väärin ja sitten vielä lopuksi niinkuin se kuuluu soittaa. Jätän sen oikein soittamisen viimeiseksi juurikin sen vuoksi, että kun opettelee sen miten se kuuluu mennä, niin sitten ei enää motivoidu opettelemaan väärin soittoa. Se on vähän niinkuin pimeässä hapuilua ja sitten lopuksi joku sytyttää valot ja voi lopuksi huvittuneena katsoa kuinka kummallista reittiä tuli kuljettua kun ei nähnyt :-D .
 
Mutta kiitos tuosta videosta, mun täytyy varmaan seuraavaksi alkaa tankata tuota oikeaa tapaa.

Iiwana-80:
Tämä on sitten vanha ja nykyään hyljeksitty metodi. Nyt vannotaan vapaiden säestysten ja muiden modernien kotkotusten perään.
Eivät ole kotkotuksia vaan esim vapaa säestys on erittätin tärkeä alue jos ja kun puhutaan pop/rock/jazz yms kevyestä musasta, tunnetustihan kitaristin saa hiljaiseksi kun sille laittaa nuotit eteen eli bandukuvioissa pelataan usein sointulapuilla ja rakennekartoilla. Olen ymmärtänyt että tässä topicissa on kyse nimenomaan siitä että opittaisiin käyttämään pianoa mm omien biisien parissa, Aaronit ovat sinänsä ok, itekkin niitä aikoinaan kahlattu läpi.
 
En tiedä tuleeko sillä sitten taitavampia vai monikäyttöisempiä pianisteja, mutta Aaronin metodeilla pianon soittoa on opetettu sata vuotta ja aika taitavia pianisteja historiastakin löytyy.
Juu, varmasti näin MUTTA kun tässä ei ole tarkoitus tulla taitavaksi pianistiksi, vai ymmärränkö jotain väärin?
 
Ps. Aaronista ei kai tule enää uusintapainoksia kuin vain 1 ja 2 kirjoihin, mutta kun nekin nyt ensi kahlaa hyvin läpi, niin pääsee alkuun. Kolmosen löysin vielä pari vuotta sitten jostain syrjäkylä myymälästä, mutta nelosen osalta jouduin turvautumaan antikvariaattiin. Löytyyhän ne tietysti myös kirjastoista ja kun eivät ole ihan tuhottoman paksuja, niin skannaamalla ja tulostamalla varmaan pärjää kyllä.
Lapsille tarkoitetut opukset (ainakin I ja II) eivät ehkä ole kaikkein inspiroivimpia opuksia MUTTA jos haluaa opetella nuotit ja perusasteikot niin ok, selkeitä opuksia siihen MUTTA esim sointumaailmaa noista ei opi koska sitä ei klasaripuolella opeteta.
 
Ps2. Pitkä ja vuosien urakka sinullakin edessä, mutta mihinkäs tässä valmiissa maailmassa kiire olisi.
Juu, sen takia kannattasi ehdottomasti ottaa pianotunteja tai tehä ainakin alustava suunnitelma sellasen opettajan johdolla jolla on kokemusta kevyestä musasta livemuusikkona ja joka hallitsee sointumaailmat ja vapaat säestykset, ohessa sitten myös vaikka se Aaronin I tms perusjuttujen opetteluun.
 
Mä olen (lähes) itseoppinut n. 40:n keikkavuoden, omien biisien, erilaisten bandien ja kuvioitten kautta, toki lapsuudessa ja nuoruudessa on opittu perusteet juurikin Aaaroneista ja vastaavista+ teini-ikäisestä parikymppiseen Konsassa klassista kitaraa ja teorioita melko pitkällekkin.
Ei tullut taitavaa klasarikitaristia saati pianistia mutta hyvä ja monipuolinen tanssimuusikko, kitaristi, basisti ja muutama vuosi kiippareitakin väännetty. Aaroneista ei ole ollut apua kun on mennyt tuurauskeikalle ja eteen lyödään ruutupaperille tehty sointulappu ilman tahtiviivoja, sen sijaan vapaa säestys ja hyvät korvat ovat auttaneet monen monta kertaa.
 
Mitä tulee tuohon Hallun Imagineen, harmoniamaailma on hyvin hallussa, se kuinka pielessä sormitukset ovat on paha sanoa kuulokuvasta. Tuosta on hyvä jatkaa MUTTA ehdottomasti asiantuntijan opastuksella että pääsee alun karikoista etiäppäin eikä opettele asioita turhan vaikean kautta tai jopa väärin.

WanhaWetäjä: Eivät ole kotkotuksia vaan esim vapaa säestys on erittätin tärkeä alue jos ja kun puhutaan pop/rock/jazz yms kevyestä musasta, tunnetustihan kitaristin saa hiljaiseksi kun sille laittaa nuotit eteen eli bandukuvioissa pelataan usein sointulapuilla ja rakennekartoilla. Olen ymmärtänyt että tässä topicissa on kyse nimenomaan siitä että opittaisiin käyttämään pianoa mm omien biisien parissa, Aaronit ovat sinänsä ok, itekkin niitä aikoinaan kahlattu läpi.
 
Vanhan klassisen koulukunnan tapa nostaa aloittamisen kynnyksen liian ylös. Jos on jo kitaran kanssa päässyt liikenteeseen, niin siinä on hyvä ponnahduslauta lähteä laajentamaan pianoon.

 
Juu, varmasti näin MUTTA kun tässä ei ole tarkoitus tulla taitavaksi pianistiksi, vai ymmärränkö jotain väärin?
 
Koskettimien soittaminen on ollut harrastuksena mm. siksi koska lapsena urheilu oli enempi cooleille ja meneville tyypeille ja jossain jalkapallossa ei paljon koskaan edes saanut palloa. Urheilu oli jotenkin kilpailullinen harrastus.
 
Pianon soitto taas ihan toisenlainen harrastus - vähän kuin tutkimista.
 
Uusia kotona tehtyjä soittoharjoituksia omalla kohdalla on kun jonkun vuoden ollut stagepiano, niin sen saa viritettyä helposti valikosta, että voi soittaa jonkun äänitteen kanssa. Youtubesta saa nopeasti kaivettua monipuoliset biisit ja voi soitella niiden kanssa. Yksi harjoitustapa on, että välillä ei ole mukana mitään nuotteja eikä sointuja, eikä välitä onko hyvän kuuloista vai ei. Treenaa vaan mukana, niin sekin tuo näkökulmaa. Tämä ehkä jos perusasiat oppineille enemmän. Pääsee kokeilemaa myös minkälaisella pianosaundilla lähtis soittaa jazzia, discoa tai jotain vaikka Merikantoa. Pystyy hakee vähän etukäteen minkälaisia presettejä omaan soittopeliin on syytä tallentaa jos menee bänditreeneihin tai keikalle.