Klassinen ›

PVC: Veit sanat suustani. On selvää että taiteellinen kupla nimeltä W.A. Mozart oli pelkkä Leopoldin kunnian ja rahan himon ylläpitämiseksi pystytetty falski kulissi joka 2018 on vihdoin romahtamassa.
 
Sillä, että leopold on satunnaisesti joskus hieman korjaillut pikku mozartin käsialalla tehtyjä käsikirjoituksia kuten "ensimmäisessä" tunnetussa sinfoniassa tai mahdollisesti joissakin muissa varhaisissa teoksissa kuten F duuri Kyriessä erityisesti bassoa tai jopa lisännyt continuon osuuden pikku mozartin kantaattimuotoiseen c molli messuun waisenhausmesseen, ei ole mitään tekemistä mozartin neron luomisvoiman saati mozartin neron kypsimpien saavutusten kanssa joista juuri keskusteltiin.
 
Juuri tästä syystä arkkipiispa schrattenbachkin sulki kymmenen ikäisen nuoren mozartin nuottipaperin, sulkakynän ja oratoriotekstin kanssa viikoksi eristyksiin, mozartin säveltäessä passion kantateaan kv kolkytviisi a, koska epäili leopoldin tai jonkun muun tosiasiallisesti säveltäneen mozartin nimiin aiemmin merkityt teokset tehden eräänlaisen aitoustestin mozartille jota nykyään kutsuttaisiin kait vapaudenriistoksi.
 
Mozart uudisti teoksen seitsemäntoistaseiskyt luvulla säveltämällä loppuun uuden resitatiivin ja aarian.
 
Mozartin pianokonsertotkin kokivat renessanssin vasta siinä viiskytluvun vaihteessa, jolloin alettiin tuntea yleistä mielenkiintoa mozartin pianokonserttoja kohtaan ja tuntemattomaksi jääneitä konserttoja alettiin esittää ja levyttää vaikka jo aiemmin esmes yli seitsemänkymppisen saint saensin ja busoninkin esittämien konserttisarjojen myötä oli havaittavissa kiinnostusta mozartin pianokonserttojen uudelleenarviointia kohtaan.
 
Minulla ei ole karajanilta kuin stereolevyjä, mm. Mozartin ja ison been suurimmat sinfoniat. Rubinstein lienee levyttänyt c duurikonserton stereona kuten gilelskin etc
 
J s bachin skolastisen polyfonian kahleisiin vangittu falski ja museoitunut kontrapunktinen satsi oli pelkkä kupla jonka puhjettua bach joutui unohduksiin. Bachin falski kupla puhkesi jo kauan sitten.
 
Mozartin säveltäessä wienissä suurimpia mestariteoksiaan leopold ei ollut lähelläkään mozartia kun hän sävelsi eivätkä hänen kykynsä sitä paitsi olisi riittäneetkään parantelemaan mozartin neron leimauksesta syntyneitä partituureja vierailunkaan aikana saati säveltämään itse niitä mozartin käsialan ja nimen väärentämisestä puhumattakaan.
 
Leopold olisi tuskin myöskään ehtinyt säveltää salzburgissakaan mozartin nimiin pistettyjä teoksia oman työnsä ja sävellystehtäviensä ohella kun käsialakin on käsikirjoituksissa useimmiten mozartin oma signeerausta myöten.
 
Ja vartuttuaan mozartin teosten tunnistaminen mozartin omiksi teoksiksi tyylillisin perustein on jo varsin helppoa jos niitä vertaa leopoldin esiklassisiin sävellyksiin mm. tämän tyyliltään divertimentoa kepeytensä vuoksi muistuttavaan leikkikalusinfoniaan jota aiemmin pidettiin haydn sävellyksenä.
 
Ja lopultakin. Vain musiikilla on merkitystä riippumatta kuka sen on säveltänyt jos se on nerokasta ja siksi tunteisiin voimakkaasti vaikuttavaa.
 
Mozartin säveltäjän ja muusikon kykyjä olivat testanneet sitä paitsi jo bolognan filharmoninen seura pääsykokeellaan jossa mozartin oli sävellettävä valvottuna, kuten schrattenbachinkin luona eristyksissä, annetussa ajassa antifoninsa stile osservato jonka perusteella mozart hyväksyttiin filharmoniaan sen historian nuorimpana jäsenenä alle seuran alaikärajan, tai jo lontoossa aikansa oppinut kuuluisa luonnontutkija, epäilevä barrington joka suorittamiensa kokeiden jälkeen, joista pikku mozart selviytyi voittajana, teki haltioituneen selonteon royal societyyn.
 
Itävallan valtio ja salzburgin kaupunki mozart museoineen tienaavat luultavasti yhä miljoonia euroja vuodessa turisteilta vaikka sinä olisit ihmiskunnan ällistyttävimmästä nerosta mozartista mitä mieltä tahansa.
 
Lähimmäisen rakkautta julistavan ideologian kannattajat sen sijaan pommittavat syyriaa oppi isänsä veteen piirretyistä ja tapauskontona omaksutuista käskyistä huolimatta joka osoittaa niiden todellisen merkityksen, mikä nyt vain merkityksettömillä lapsen älykkyystasoa vastaavilla äänneyhdelmillä voi olla tarkoittamatta mitään mikä voisi olla totta.
 
( hihiihi) Eikö siinä ole mysteeriä kylliksi että soivana materiana ja sävelinä ilmenevä musiikki voi muuttua kuulijan tajunnassa yht äkkiä ihmeen kaupalla kuin taikaiskusta siksi puhtaan mielteen alueelle heijastuneeksi objektivoiduksi valon ja rakkauden tunteeksi (wagner) välittäen asosiaatioita joihinkin menneisiin koettuihin järkytyksiin ja joka ottaa kuulijan kokonaan valtoihinsa niin täydellisesti että koko maailma mielteenä katoaa ulkoisena havaintona hänen tajunnastaan ja hän menettää kokonaan oman minuutensa kun tiedoitsevasta subjektista tulee tiedoitsemisen puhdas subjekti älyn tunkiessa tahtomisen pois tajunnasta kokiessaan katharsiksen ylimaallisessa korkeimmanasteisessa psykofyysisessä tilassa jolle mikään koko maailmassa ei vedä vertoja. Se on mozart efekti. Korkein ja suurin. Jumalallisin.

Jäärä: Ehkä Leopoldilla olivat sormensa pelissä näissä nuorella iällä sävelletyissä kipaleissa?
 
Mozart loi varhaisteoksissaan hyvän pohjan myöhäiskauden apoteoosiin johtaneelle kehitykselle mutta ilman varhaistuotantoaan mozartin nerouden saavuttama täydellisyys myöhäiskauden teoksissaan olisi ollut perustetta vailla oleva paradoksi, ja vieläkin suurempi ihme kuin mitä se nyt on sillä neroksi ei tulla ilman kovaa työtä ja harjoitusta jolle mozartin varhaistuotanto tarjosi hyvän kasvualustan.
 
Ja lopulta vain mozartin mestariteoksilla on merkitystä jumaluuteen kurkottaville jonne ei vie kerrassaan mikään toinen tie.
 
Kuten yllä olevasta viestistä käy myös hyvin selväksi leopoldin näppisyys mozartin nuoruuden tekeleisiin rajoittui lähinnä vain satunnaisiin korjauksiin harvojen teosten kohdalla esmes bassossa.

megatherium: Ja lopulta vain mozartin mestariteoksilla on merkitystä jumaluuteen kurkottaville jonne ei vie kerrassaan mikään toinen tie.
 
Oo höpsimäti. Siteeraan nyt runoilija dylan thomasia: "Ihailen mozartin yksinkertaisuutta ja myöhemmän skrjabinin hämmentävää epäselvyyttä. Molemmilla oli suuri sanoma, mutta en tajua miksi mozartin viestiä pidetään skrjabinin viestiä parempana koska se on helppotajuisempi."
 
pvc:lle on enemmän mieleen skrjabinin hämmentävä epäselvyys tai bachin monimutkaisuus

PVC: Oo höpsimäti. Siteeraan nyt runoilija dylan thomasia: "Ihailen mozartin yksinkertaisuutta ja myöhemmän skrjabinin hämmentävää epäselvyyttä. Molemmilla oli suuri sanoma, mutta en tajua miksi mozartin viestiä pidetään skrjabinin viestiä parempana koska se on helppotajuisempi."
 
pvc:lle on enemmän mieleen skrjabinin hämmentävä epäselvyys tai bachin monimutkaisuus
 
Gould on sanonut jotakin sen suuntaista että todella kompleksista on musiikki jossa ei ole vain tiettyjä sääntöjä vaan myös tiedostamaton elementti joka ei ole täysin todistettavissa. taiteen kaikkein monimutkaismmissa saavutuksissa rationaalisen ratkaisun prosessi on tiiviisti yhdistetty vaistoprosessiin kuten suurimpien klassikoiden mozartin ja kumpp. musiikissa jossa tiedostamattomat motiivit kietoutuvat tietoiseen metodiikkaan omaten siten enemmän metafyysistä syvyyttä ja emotionaalista voimaa ja kosketuspintaa kuin epäselvempi skrjabin joka on postromantikkona ja ekspressionistina pinnallisempi ja emotionaalisesti köyhempi ja siten voit tajuta miksi mozart on parempi.
 
Mozart lienee suurimmissa mestariteoksissaan joihin suurten klaveerikonserttojen ja sinfonioiden hitaat ja toisinaan avaus osatkin kuuluvat ainoa säveltäjä jonka musiikkiin voimakkaasti samastuvalla tiedoitsevalla subjektilla ulkoinen havainto, maailma mielteenä, katoaa tajunnasta kokonaan minuuden ohella jolloin tiedoitsevasta tulee tiedoitsemisen puhdas subjekti ylittäen puhtaan mielteen alueelle heijastuneena objektivoituna sieluntilana täysin kaiken ulkoisena havaintona ilmenevän pelkkänä sävellystekniikkana tajuttavan keinotekoisen monipolvisen kontrapunktin jolta puuttuu sisäinen ja korkein metafyysinen merkitys joka jää olemaan mystisimpiin musiikillisiin kokemuksiin ala mozart jolla ei ole mitään tekemistä minkään ulkokohtaisen sävellystekniikan kanssa olkoot se kuinka kompleksista tahanda kun musiikki kuten jumalaisen mozartin on puhdasta intuitiota. henkeä haukkoen nautin lopulta huohottaen keuhkojen pakahtuessa mozartin dixit et magnificatista
 
bongasin tuubista 16 tahdin mittaiseksi katkelmaksi jääneen vajaan 20 v mozartin tyyliltään erikoisen buffo aarian bassolle un dente guasto kv 209a jonka nyt kuulin 1. Kertaa koska se ei sisältyne kokonaislevytykseenkään kuten esmes hieman aikaisemmin sävelletty tenoriaaria si mostra

megatherium: Gould on sanonut jotakin sen suuntaista että todella kompleksista on musiikki jossa ei ole vain tiettyjä sääntöjä vaan myös tiedostamaton elementti joka ei ole täysin todistettavissa. taiteen kaikkein monimutkaismmissa saavutuksissa rationaalisen ratkaisun prosessi on tiiviisti yhdistetty vaistoprosessiin kuten suurimpien klassikoiden mozartin ja kumpp. musiikissa jossa tiedostamattomat motiivit kietoutuvat tietoiseen metodiikkaan omaten siten enemmän metafyysistä syvyyttä ja emotionaalista voimaa ja kosketuspintaa kuin epäselvempi skrjabin joka on postromantikkona ja ekspressionistina pinnallisempi ja emotionaalisesti köyhempi ja siten voit tajuta miksi mozart on parempi.
 
Mozart lienee suurimmissa mestariteoksissaan joihin suurten klaveerikonserttojen ja sinfonioiden hitaat ja toisinaan avaus osatkin kuuluvat ainoa säveltäjä jonka musiikkiin voimakkaasti samastuvalla tiedoitsevalla subjektilla ulkoinen havainto, maailma mielteenä, katoaa tajunnasta kokonaan minuuden ohella jolloin tiedoitsevasta tulee tiedoitsemisen puhdas subjekti ylittäen puhtaan mielteen alueelle heijastuneena objektivoituna sieluntilana täysin kaiken ulkoisena havaintona ilmenevän pelkkänä sävellystekniikkana tajuttavan keinotekoisen monipolvisen kontrapunktin jolta puuttuu sisäinen ja korkein metafyysinen merkitys joka jää olemaan mystisimpiin musiikillisiin kokemuksiin ala mozart jolla ei ole mitään tekemistä minkään ulkokohtaisen sävellystekniikan kanssa olkoot se kuinka kompleksista tahanda kun musiikki kuten jumalaisen mozartin on puhdasta intuitiota. henkeä haukkoen nautin lopulta huohottaen keuhkojen pakahtuessa mozartin dixit et magnificatista
 
bongasin tuubista 16 tahdin mittaiseksi katkelmaksi jääneen vajaan 20 v mozartin tyyliltään erikoisen buffo aarian bassolle un dente guasto kv 209a jonka nyt kuulin 1. Kertaa koska se ei sisältyne kokonaislevytykseenkään kuten esmes hieman aikaisemmin sävelletty tenoriaaria si mostra
 
Oo höpsimäti. Skrjabin on erittäinkin emotioniaalisesti syväluotaavaa ja pakahduttavan mainiota artistista pläjäystä joka lienee mystisessä taiteellis-tieteellissessä yhteydessä yleiseen suhteellisuusteoriaan josta todisteena täsmälleen samassa 1. maailmansodan terapioivaa veretseisauttavaa vaikutusta paranormaalisti ennakoineessa aika-avaruuden viipaleessa toiminut einstein.
 
minulla on todistusaineistona pari sofronitskin levyä sekä ruth laredon tasokas skrjabin kokonaislevytys yllättäen baldwin-pianolla soitettuna.

PVC: Oo höpsimäti. Skrjabin on erittäinkin emotioniaalisesti syväluotaavaa ja pakahduttavan mainiota artistista pläjäystä joka lienee mystisessä taiteellis-tieteellissessä yhteydessä yleiseen suhteellisuusteoriaan josta todisteena täsmälleen samassa 1. maailmansodan terapioivaa veretseisauttavaa vaikutusta paranormaalisti ennakoineessa aika-avaruuden viipaleessa toiminut einstein.
 
minulla on todistusaineistona pari sofronitskin levyä sekä ruth laredon tasokas skrjabin kokonaislevytys yllättäen baldwin-pianolla soitettuna.
 
O höpsimäti, vain ei abnormi aivoinformaatio on ilmoitettavissa taideteoksin kun se on demonstratiivista, havainnollista, mutta musiikkiteosten kyseessä ollessa kysymyksessä on vain sävelten muodossa sanottava asia, jolle ulkomusiikilliset teoreettisen fysiikan käsitteet ja matemaattiset mallit ovat vieraita koska musiikki esittää välittömästi tahtoa huolimatta sen metafyysisestä yhteydestään fysikaaliseen perustaan musiikin ollessa keino saattaa aritmeettisia lukusuhteita ei käsitteen avulla käsitettäväksi vaan aivan välittömäksi ja synkroniseksi aistitiedoksi.
 

 
En ole koskaan todella nauttinut mainitun säveltäjän musiikista jota en itse asiassa ole juuri liiemmin kuunnellutkaan sen hämärän epäselvästä luonteesta johtuen kuusiäänisine synteettisine prometheussointuineen myöhäisteoksissa kuten sanokaamme vaikka deljuksen soinnutukseltaan voimakkaan kromaattisesta ja häilyvän impressionistisesta muotokielestä jonka representoima rakkauden atmosfääri sai sydämein syttymään ja laajenemaan fysiologiselta reaktioltaan hiessä kylpevässä hehkuvan poltteisessa auringon lämmön kaltaisessa paahteessa joka ei kuitenkaan saavuta mozartin suurimpien visioiden transsinkaltaisia traskendentaalisia psykofyysisiä tiloja mutta kiihdyin yöllä älyn mukaisin tahdon liikutuksen vastinein mozartin kahdennenkymmenentoisen sinfonian pakahduttavan maskuliinisesta voimasta ja rytmisestä draivista kuten kaksseiskassakin tai concertonea tai paradise konserttoa sen ranskalaisessa eleganssissa et charmissa tai mozartin ekan divertimenton posliinisormin vangituista unelmista.

joopajoo

PVC: joopajoo
 
Musiikki esittää välittömästi itse tahtoa huolimatta sen metafyysisestä yhteydestä fysikaaliseen perustaansa, musiikin ollessa keino saattaa rationaalisia ja irrationaalisia lukusuhteita ei aritmetiikan tavoin käsitteen avulla käsitettäväksi van aivan välittömäksi ja samanaikaiseksi aistitiedoksi. aistitieto jota aistit välittävät tulee meihin ulkoapäin joten sen täytyy jäädäkin ulkopuolelle vaikka onkin tajunnan sisäpuolella emmekä voi päästä olioiden sisimpään ennen kuin tiedoitsevasta tulee tiedoitsemisen puhdas subjekti musiikkiin valettujen objektivoitujen tahdonliikkeiden ja tunteiden siis musiikin sisimmän olemuksen projisioituessa puhtaan mielteen alueelle soivan ilmiön ja materian voimatta koskaan olla olioiden empiirinen sisällys.

megatherium: Musiikki esittää välittömästi itse tahtoa huolimatta sen metafyysisestä yhteydestä fysikaaliseen perustaansa, musiikin ollessa keino saattaa rationaalisia ja irrationaalisia lukusuhteita ei aritmetiikan tavoin käsitteen avulla käsitettäväksi van aivan välittömäksi ja samanaikaiseksi aistitiedoksi. aistitieto jota aistit välittävät tulee meihin ulkoapäin joten sen täytyy jäädäkin ulkopuolelle vaikka onkin tajunnan sisäpuolella emmekä voi päästä olioiden sisimpään ennen kuin tiedoitsevasta tulee tiedoitsemisen puhdas subjekti musiikkiin valettujen objektivoitujen tahdonliikkeiden ja tunteiden siis musiikin sisimmän olemuksen projisioituessa puhtaan mielteen alueelle soivan ilmiön ja materian voimatta koskaan olla olioiden empiirinen sisällys.
 
Olisiko kuitenkin niin että mozart on maailmallista musiikkiviihdettä jonka yksinkertainen sanoma tekee siitä helppotajuisen ja sitä kautta luikertelee kuuntelijan suosioon ikään kuin käärme joka vietteli eevan syömään kiellettyä hetelmää vissiin granaattiomenaa ja eevan kautta aatamin lankeamaan hetelmän pauloihin vaikka olisi pitänyt vaan syödä mäkkärin hampurilaisia jos paratiisissa oli mäkkäri tms.
 
Hampurilaisissa ei ole ollenkaan hetelmää joten ei ole vaaraa että jos syö semmoisen niin syö kiellettyä hetelmää koska niissä ei ole sitä ollenkaan eikä mitään muutakaan hetelmää ainakaan jos ei laita ketsuppia
 
"elvira madiagan" konsertossa oli niin yksinkertainen typerä sanoma että se kelpasi johonkin epäilemättä kamalaan hollywood elokuvaan
 
Löysin kokoelmastani Jupiter sinfonian Colin Davisin johtamana. Aion kuunnella sen jospa sittenkin pidän siitä. onkohan jupiter sinfoniassa mozart parhaimmillaan
 
toisin kuin mozart skrjabin oli kiistatta mysteeri kuten oli myös allamainittu john bull jolla oli kuulemma hallussaan avaimet esoteerisen säveltämisen salattuihin mysteereihin. Levyä kyllä kuuntelee minulla on se levy. Onpi erittäin hyvin äänitetty tupla cd
 
https://www.youtube.com/playlist?list=PLB44957237FB977DF

PVC: Olisiko kuitenkin niin että mozart on maailmallista musiikkiviihdettä jonka yksinkertainen sanoma tekee siitä helppotajuisen ja sitä kautta luikertelee kuuntelijan suosioon ikään kuin käärme joka vietteli eevan syömään kiellettyä hetelmää vissiin granaattiomenaa ja eevan kautta aatamin lankeamaan hetelmän pauloihin vaikka olisi pitänyt vaan syödä mäkkärin hampurilaisia jos paratiisissa oli mäkkäri tms.
 
Hampurilaisissa ei ole ollenkaan hetelmää joten ei ole vaaraa että jos syö semmoisen niin syö kiellettyä hetelmää koska niissä ei ole sitä ollenkaan eikä mitään muutakaan hetelmää ainakaan jos ei laita ketsuppia tpi.
 
"elvira madiagan" konsertossa oli niin yksinkertainen typerä sanoma että se kelpasi johonkin epäilemättä kamalaan hollywood elokuvaan
 
Löysin kokoelmastani Jupiter sinfonian Colin Davisin johtamana. Aion kuunnella sen jospa sittenkin pidän siitä. onkohan jupiter sinfoniassa mozart parhaimmillaan jos ei, niin se on a-molli sonaatissa jonka soitti paitsi lipatti 1950 myös rosita renard 1949 molemmat jäivät joutsenlauluiksi. oletkohan kuullut renardin version ja onko se sinusta parempihuonompi kuin lipatin versio. renardin versio on tuubissa. molemmat aloittivat konserttinsa bachin 1. partitalla ja heti perään mozartin a-mollisonaatilla. kuuntelin vähän ja renard vaikuttaa mainiolta joskin loppuun hän ei valitse samoja värejä kuin lipatti
 

 

 
toisin kuin mozart skrjabin oli kiistatta mysteeri kuten oli myös allamainittu john bull jolla oli kuulemma hallussaan avaimet esoteerisen säveltämisen salattuihin mysteereihin. Levyä kyllä kuuntelee minulla on se levy. Onpi erittäin hyvin äänitetty tupla cd
 
https://www.youtube.com/playlist?list=PLB44957237FB977DF
 
Mozartin jumaluutta suurempaa mysteeriä ei olekaan paitsi ettei jupiter sinfonia ole andante osaa lukuunottamatta ehkä sittenkään aivan mozartin suurimpia objektivoidun rakkauden hengen ilmauksia apollonisessa riemussaankaan vaikkakin se on monessa suhteessa aikaansa edellä ja yhtenäisimpiä kiitos kontrapunktin triumfiksi kutsutun 5 äänisen fuugfinaalin fuugan ja sonaattimuodon sulautumassaan yleensä niin triviaalin ja kepeän päätösosan sijasta mozartilla esmes joutsenlauluksi kutsutussa es duuri sinfoniassa, tuo kohiseva piiritanssi, jota Berlioz ei pitänyt mozartin väärtinä vaikka kylläkin sonaattia vaikuttavampi mutta bach ja viihdemusiikki vasta maailmallista musiikkiviihdettä ovatkin joissa metafyysinen empiirinen sisällys on olematon ja oivallukset simppeleitä ja helposti tajuttavia vailla mozartin nerouden tuotteiden lähteen syvää kuohuntaa.
 
En usko että olet koskaan päässyt mozartissa pintaa syvemmälle niin voitokkaan tonaalisia kuin hänen teoksensa ovatkin sävellajivakaumukseltaan. elvira madigan konserton aariamainen taivaallisen kaunis hidas osa triolien päättymättömässä pulssissa joka jää pianon valtaosaltaan sointutaustaa vailla olevan pianon yksäänisen melodian peittoon on henkeäsalpaava sielunrippi, mozartin soitinnustaidon suuria saavutuksia ja todistus jumalasta, häntä itseään.

Mozart saa äärettömyyden koskettamaan sydäntä avartaen ja laajentaen sitä kuin tahtoisi riistää sielun pois valon ja rakkauden hengen ottaessa sydämen kokonaan valtoinsa jäämättä ulkokuoreen. mozart on tosiasiassa ehkä kaikkein vaikeatajuisinta musiikkia (ja haastavaa soitettavaa tulkitsijoilleen teknisestä helppoudestaan huolimatta ehkä pianokonserttojen soolo osuuksien musertavia teknisiä haasteita lukuunottamatta) johon verrattuna komplisoitu konstruktiivinen nykymusiikkikin on lastenleikkiä koska mozartin mlttaamaton emotionaalinen syvyys tekee sen reseption haastavaksi emotionaaliselta sisällöltään tyhjempään modernismiin verrattuna vaikka esmes vielä postserialistimen karakteritekninen usko meriläinenkin on säveltänyt kiehtovaa musikkia mutta auringon paahtavan sädekehän läpi vain harva pääsee,ikaros ei koskaan.
 
sellaista on mozart joka saa soivan ilmiön muuntumaan kuulijan tajunnassa auringon kaltaiseksi hehkuksi joka saa valtimot jyskyttämään kiivaasti transsissa jos kuulijalla on riittävästi mielle ja reseptiokykyä ja hän on lievästi surullinen ja virittäynyt oikeaan tunnelmaan ja koska äly pääsee helpommin pakenemaan tahtoa epäsuotuisissa persoonallisissa olosuhteissa tai tunkemaan sen ulos tajunnasta jolloin vasta ideoiden käsittämisen edellytykset paranevat enemmän kuin tyytyväisellä ihmisellä. olin tosin vain parikymppinen ja koulussa hyvin pärjäävä vaik uusiin kavereihin tutustuminen vähensikin maanista opiskeluintoa kun kaverista oli pulaa sillä ihmisiä me vain olemme ja tarvitsemme toistemme tukea

 
minulla on tuo a molli sonaatti eschenbachin ja uschidan soittamina älppärillä. c molli sonaatti saattaa olla sitäkin merkittävämpi.
mozart oli sonaatin syntyaikaan vielä nuori vasta 22 vuotias kehitysvaiheessa oleva uusia sielullisia alueita valloittava säveltäjä lahjojensa luonnollisena laajennuksena ilman pariisissa tapahtunutta läheisen menettämisen tuskaakin.
 
oikeastaan vasta 23 vuotiaan mozartin konsertoiva sinfonia tai vesperae solennes de confessore merkitsevät jo melkoista täyttymystä jälkimmäisen laudate dominum osan ollessa malliesimerkki hillitystä hurmaamisesta apoteoosimaisista wieninkin vuosista puhumattakaan suurine pianokonserttoineen, kamarimusiikkiteoksine oopperoine ja sinfonioine. mozartin nerous loisti häikäisevimmillään 29 - 31 v ikäisenä vaikka tuo apoteoosimainen sinfoninen triptyykki vasta sen jälkeen valmistuikin

No niin, kuten pelkäsin, jupiter sinfonia on minusta kelvoton. Sen sijaan a-mollisonaatti ei ole hassumpi. Kerään tähän taatusti subjektiivisia ja amatöörimäisiä kokemuksiani sen päättävästä prestosta eri pianistien käsissä,
 
- Lipatti, Besancon live. Nopea, kaunis versio. Draamaa
- Lipatti studio. Hieno mutta studiota olisi pitänyt pehmustaa
- Barenboim live. Menettelee. Hän tekee pieniä ratkaisuja joista en oikein pidä
- Sokolov studio. Mahtava pianisti mutta liian kulmikas versio. Ehkei mozart sovi hänelle?
- Eschenbach. Upea saundi, varma tekniikka, kaunis, liian rauhallinen, vailla draamaa.
- Uchida. Kovatasoinen nopea versio, kolkko saundi, ihan ok, mutta en innostu
- maria joao pires. Nopea, sujuva, tekninen, hieman hätäinen, ei loppuun saakka mietitty.
- andras schiff. Kaunis, hyvä maku, miellyttävä, tyylikäs, mutta vailla draamaa ja piinaa.
- friedrich gulda. Taitava, hyvä, ruudikas versio, ehkei kovin kaunis, yllätyksetön
- dezsö ranki. ok, hyvin samanlainen kuin lipatti (matkittu?), hienostunut, väritön saundi
- perahia. varma, hyvällä maulla soitettu versio, mutta tylsä
- arrau. ei ei. tekninen mutta aivan liian robottimainen, ikään kuin piano soittaisi pianoa
- helene grimaud. Kelvoton, umpitylsä, tasapaksu, kaamea
- artur schnabel. Hyvää, tyylikästä mutta vanha äänitys ja kolkko saundi
- maria yudina live 1951. Super nopea mutta toimii, nerokas, yllättävä, ainutlaatuinen
- kempff. samettinen 1962 kempff-saundi, rytmikäs, etenee vakaasti, syvällinen, hidas
- Cziffra. Sujuva, tylsä
- Gilels live 1971. varma, hyvällä maulla soitettu versio, mutta tylsä
- lili kraus 1956. hyvä äänitys, osaa soittaa, kulmikkaita ratkaisuja, ei kovin kiinnostava
- ingrid haebler. pikkusievä tyyli, monotoninen rytmi, ei kiinnosta
- de larrocha. yhtä hidas kuin kempff muttei niin syvällinen, ei kovin kiinnostava
- gieseking. hyvin kaunista, virtuoosi jonka sormissa ainutlaatuinen gieseking-soundi
- richter live 1956, melko ruma ja tylsä versio, ei kiinnosta
- richter live n. 1985 rauhallinen, varma, tylsä, ei kiinnosta
- ginzburg. rauhallinen, kaunis kosketus sormissa, mutta ei kovin kiinnostava
- marcelle meyer. hyvin tyylikäs, kaunis versio, ei kovin dramaattinen, äänitys melko huono
- nadia reisenberg. Hyvä 1947 live versio mutta tässä on kiinnostavampia edellä
- lazare levy. Suht koht hyvä, varma, en innostu, vanha äänitys
- rosita renard, 1949 live. Loistavaa, ihanaa, melkein kuin naispuolinen lipatti soittaisi
 
Kärkitilan jakavat lipatti, yudina, kempff, gieseking ja renard. Sitten tulee gulda. nämä ovat muutenkin suosikkipianistejani. Kaikki nuo ovat parempia kuin eschenbachin ja uschidan versiot.
 
Lipatti live
https://www.youtube.com/watch?v=_2UvDOGo3qI
 
Yudina
https://www.youtube.com/watch?v=916jH0-JPBE
 
Kempff
https://www.youtube.com/watch?v=kaosu1JANug
 
Gieseking
https://www.youtube.com/watch?v=aVypMD0Txs4
 
Renard
https://www.youtube.com/watch?v=Htg5LZUUSFY
 
megatherim tykkää varmaan kempffin ja guldan versioista koska ne ovat stereo

PVC: No niin, kuten pelkäsin, jupiter sinfonia on minusta kelvoton. Sen sijaan a-mollisonaatti ei ole hassumpi. Kerään tähän taatusti subjektiivisia kokemuksiani sen päättävästä prestosta eri pianistien käsissä,
 
- Lipatti, Besancon live. Edelleen ykkönen. Nopein presto tähän asti, kaunista. Draamaa
- Lipatti studio. Jaettu ykkönen. Upeita värejä. Studiota olisi pitänyt hiukan pehmustaa
- Barenboim live. Menettelee. Hän tekee ratkaisuja jotka eivät ole niin hyviä kuin lipatin.
- Sokolov studio. Mahtava pianisti mutta liian kulmikas versio. Ehkei mozart sovi hänelle?
-
 
Kai maasalon mukaan jupiter merkitee lajissaan säveltäjänsä suurinta saavutusta ja isoa beetä edeltävän ajan synteesiä. jos edeltäväa sinfonia on sisällöltään syvempi on jupiterissa sellaista ajatusten ja ilmaisun rikkautta, niin suurenmoisesti kaartuvia linjoja ja sellainen hengen ja muodon harmonia että tällaista vain harvoin esiintyy minkään taiteenlajin alalla. itse kuumennuin mozartin es duuri puhallinserenadia kuunnellessa polte rinnassa silmät umpeen painettuina suu irvistyksessä kun en ollut valmis syväluotaavaankaan kuunteluun kuulokkeilla
kyllä jupiter bachin voittaa.
 
Sinähän olet oikein urakoinut. Enpä olisi uskonut. Guldan ja kempffin tulkinnat saattanevat miellyttää stereofonisuutensa vuoksi. Bohmilla on paras jupiter

PVC: No niin, kuten pelkäsin, jupiter sinfonia on minusta kelvoton. Sen sijaan a-mollisonaatti ei ole hassumpi. Kerään tähän taatusti subjektiivisia ja amatöörimäisiä kokemuksiani sen päättävästä prestosta eri pianistien käsissä,
 
- Lipatti, Besancon live. Nopea, kaunis versio. Draamaa
- Lipatti studio. Hieno mutta studiota olisi pitänyt pehmustaa
- Barenboim live. Menettelee. Hän tekee pieniä ratkaisuja joista en oikein pidä
- Sokolov studio. Mahtava pianisti mutta liian kulmikas versio. Ehkei mozart sovi hänelle?
- Eschenbach. Upea saundi, varma tekniikka, kaunis, liian rauhallinen, vailla draamaa.
- Uchida. Kovatasoinen nopea versio, kolkko saundi, ihan ok, mutta en innostu
- maria joao pires. Nopea, sujuva, tekninen, hieman hätäinen, ei loppuun saakka mietitty.
- andras schiff. Kaunis, hyvä maku, miellyttävä, tyylikäs, mutta vailla draamaa ja piinaa.
- friedrich gulda. Taitava, hyvä, ruudikas versio, ehkei kovin kaunis, yllätyksetön
- dezsö ranki. ok, hyvin samanlainen kuin lipatti (matkittu?), hienostunut, väritön saundi
- perahia. varma, hyvällä maulla soitettu versio, mutta tylsä
- arrau. ei ei. tekninen mutta aivan liian robottimainen, ikään kuin piano soittaisi pianoa
- helene grimaud. Kelvoton, umpitylsä, tasapaksu, kaamea
- artur schnabel. Hyvää, tyylikästä mutta vanha äänitys ja kolkko saundi
- maria yudina live 1951. Super nopea mutta toimii, nerokas, yllättävä, ainutlaatuinen
- kempff. samettinen 1962 kempff-saundi, rytmikäs, etenee vakaasti, syvällinen, hidas
- Cziffra. Sujuva, tylsä
- Gilels live 1971. varma, hyvällä maulla soitettu versio, mutta tylsä
- lili kraus 1956. hyvä äänitys, osaa soittaa, kulmikkaita ratkaisuja, ei kovin kiinnostava
- ingrid haebler. pikkusievä tyyli, monotoninen rytmi, ei kiinnosta
- de larrocha. yhtä hidas kuin kempff muttei niin syvällinen, ei kovin kiinnostava
- gieseking. hyvin kaunista, virtuoosi jonka sormissa ainutlaatuinen gieseking-soundi
- richter live 1956, melko ruma ja tylsä versio, ei kiinnosta
- richter live n. 1985 rauhallinen, varma, tylsä, ei kiinnosta
- ginzburg. rauhallinen, kaunis kosketus sormissa, mutta ei kovin kiinnostava
- marcelle meyer. hyvin tyylikäs, kaunis versio, ei kovin dramaattinen, äänitys melko huono
- nadia reisenberg. Hyvä 1947 live versio mutta tässä on kiinnostavampia edellä
- lazare levy. Suht koht hyvä, varma, en innostu, vanha äänitys
- rosita renard, 1949 live. Loistavaa, ihanaa, melkein kuin naispuolinen lipatti soittaisi
 
Kärkitilan jakavat lipatti, yudina, kempff, gieseking ja renard. Sitten tulee gulda. nämä ovat muutenkin suosikkipianistejani. Kaikki nuo ovat parempia kuin eschenbachin ja uschidan versiot.
 
Lipatti live
https://www.youtube.com/watch?v=_2UvDOGo3qI
 
Yudina
https://www.youtube.com/watch?v=916jH0-JPBE
 
Kempff
https://www.youtube.com/watch?v=kaosu1JANug
 
Gieseking
https://www.youtube.com/watch?v=aVypMD0Txs4
 
Renard
https://www.youtube.com/watch?v=Htg5LZUUSFY
 
megatherim tykkää varmaan kempffin ja guldan versioista koska ne ovat stereo
 
kyllä tykkään. annan sinulle neuvon. ryhdy musiikkikriitikoksi. Täytyy kehua että olet tehnyt aivan valtavan ja ällistyttävän urakan. Minustakin kolme jupiteria aiempaa sinfoniaa ovat merkittävämpiä.
 
täytyy tutustua a molli sonaatin tulkintoihin. syy kirjoitusvirheisiin ja hitaaseen kirjoitusnopeuteen uuden älyluurin liian herkät hipaisunäppäimet
 
Aah haltioiduin jupiterin dionyysisen hurmion kieltä puhuvasta apoteoosimaisesta valon ja rakkauden atmosfääristä pienellä kännykkäkuuntelullakin.paratiisi on mozartissa.
 
Gilels florencen tulkinta c molli sonaatista on henkeäsalpaava vahvassa draaman tajussaan. clifford curzoninkin esitys on hyvin erilainen pidättyvän aristokraattisessa ilmeessään. guldan
hyperjoutuisa tulkinta laukkaa kuin viimeistä päivää.

mozartin teosluetteloonsa merkitsemän c molli sonaatin uloimpien ääriosien dramaattiset lausekkeet ja lyhyet lyyriset fraasit, finaalin malttamattomat keskeytykset erotettuna adagion seesteisestä virrasta jättivät unohtumattoman jäljen vahvoine vaikutteineen ison been pianosonaattituotantoon a molli sonaattiakin parempana esimerkkinä kypsästä wienläisklassismista perustuessaan mahdollisesti joihinkin mozartin varhaisempiin ehkä jo pariisissa syntyneisiin luonnoksiin jotka mozart on täydentänyt vasta myöhemmin wienissä keskellä pianokonserttojensa runsasta vuota juuri ennen metsästyskvartettoa ainoana mozartin pianosonaattina joka täysin hyödyntää soittimen koko rekisteriä ja dynaamista asteikkoa muistuttaen karakteriltaan hieman myöhemmin sävellettyä tai improvisaation pohjalta syntynyttä c molli fantasiaa jota en pidä yhtä kiehtovana kuin d molli fantasian diffuuseja struktuureja jollaisia päivät pitkät improvisoidessaan mozart muuttui absoluuttiseksi mozartiksi autuaassa itseunhossa kylpiessään saattaen vain sellaisina hetkinä nauttia toden teolla neroudestaan kuten hildesheimer kirjassaan olettaa.
 
Sen sijaan väitteet siitä että sonaatti olisi todiste mozartin luvattomista intohimoista mozartin asunnon omistajan tyttäreen lienevät puhdasta fiktiota eräässä toisessa mozart biografiassa joka tulvii muutenkin paljon asiavirheitä jotka tosin ottaa mieluusti kaupan päällisenä nautittavista lukuhetkistä.
 
Kaikkein tuhdimmassa mozart lukupaketissa joka suomennettu on lienee romantisoidusta yleisilmeestään huolimatta asiasisällöltään jopa virheettömämpi sentimentaalisesta ja mozartin jumalallista alkuperää korostavasta luonteesta huolimatta.

megatherium: kyllä tykkään. annan sinulle neuvon. ryhdy musiikkikriitikoksi. Täytyy kehua että olet tehnyt aivan valtavan ja ällistyttävän urakan
 
Oo höpsimäti.

PVC: Oo höpsimäti.
 
Sitten kun käsität mozartin jupiter sinfoniassaan ja muissa kelvottomaksi kutsumissasi mozartin teoksissa kuten pianokonsertoissaan luomat valtavat efektit ja toteuttamansa ideat joilla ei ole mitään tekemistä akateemisen kontrapunktisen satsin kanssa ja opettelet vähän musiikin teoriaa ja historiaa sekä muoto oppia sinusta voisi hyvin kriitikko tullakin. kunhan olet höpsimättä.

megatherium: Sitten kun käsität mozartin jupiter sinfoniassaan ja muissa kelvottomaksi kutsumissasi mozartin teoksissa kuten pianokonsertoissaan luomat valtavat efektit ja toteuttamansa ideat joilla ei ole mitään tekemistä akateemisen kontrapunktisen satsin kanssa ja opettelet vähän musiikin teoriaa ja historiaa sekä muoto oppia sinusta voisi hyvin kriitikko tullakin. kunhan olet höpsimättä.
 
onkohan mitään niin turhaa ammattia kuin musiikkikriitikko? enkä tehnyt mitään urotyötä vaan heräsin hiukan aikaisin ja tuhlasin muutaman tunnin elämästäni a-mollisonaatin prestojen parissa. enkä tietenkään löytänyt sitä lopullista totuutta vaan ainoastaan tutkin oman musiikkimakuni pohjatonta huonoutta.
 
vissiin haskil ei koskaan levyttänyt a-mollisonaattia vaikka haskilia pidettiin hyvänä mozart pianistina? Ainakaan se ei kuulu 17 CD:n clara haskil edition boksiin. minulla on vaan tuo 10 cd:n clara haskil portrait halpis boksi.
 
Siihen kuuluu c-duuri sonaatti sekä pianokonsertot 13, 19 ja 20
 
Tossa on se konsertto 20. Hienoa soittoa
 
https://www.youtube.com/watch?v=2ps-Dd3h3qg
 
FROM WIKIPEDIA: An esteemed friend of Haskil, Charlie Chaplin, described her talent by saying "In my lifetime I have met three geniuses; Professor Einstein, Winston Churchill, and Clara Haskil. I am not a trained musician but I can only say that her touch was exquisite, her expression wonderful, and her technique extraordinary." (Swiss Radio interview, 19 April 1961.) In a 2013 interview, Pope Francis mentioned Haskil as one of his favorite musicians, especially when performing Mozart.
 
mutta kun kuuntelee haskilin bach soittoa tossa niin tajuaa oitis bachin paremmuuden.
fantastinen esitys
 
https://www.youtube.com/watch?v=qNx-jc6B8mo
 
TOISAALTA minullahan on tuo mainio casadesus boksi jossa ranskis veteraani soittaa pianokonsertot 21-24 ja 26-27 sekä 15 ja 17. gouldin käsitys taisi olla että casadesus on viimeisin sana mozartissa vai miten se oli. casadesuksen erinomaisesti äänitetty boksi on stereo
 
casadesuksen kylmä lähestymistapa sammuttaa sen mikä mozartissa on huonoa.
 
kyllä casadesus on paras.

PVC: onkohan mitään niin turhaa ammattia kuin musiikkikriitikko? enkä tehnyt mitään urotyötä vaan heräsin hiukan aikaisin ja tuhlasin muutaman tunnin elämästäni a-mollisonaatin prestojen parissa. enkä tietenkään löytänyt sitä lopullista totuutta vaan ainoastaan tutkin oman musiikkimakuni pohjatonta huonoutta.
 
vissiin haskil ei koskaan levyttänyt a-mollisonaattia vaikka haskilia pidettiin hyvänä mozart pianistina? Ainakaan se ei kuulu 17 CD:n clara haskil edition boksiin. minulla on vaan tuo 10 cd:n clara haskil portrait halpis boksi.
 
Siihen kuuluu c-duuri sonaatti sekä pianokonsertot 13, 19 ja 20
 
Tossa on se konsertto 20. Hienoa soittoa
 
https://www.youtube.com/watch?v=2ps-Dd3h3qg
 
FROM WIKIPEDIA: An esteemed friend of Haskil, Charlie Chaplin, described her talent by saying "In my lifetime I have met three geniuses; Professor Einstein, Winston Churchill, and Clara Haskil. I am not a trained musician but I can only say that her touch was exquisite, her expression wonderful, and her technique extraordinary." (Swiss Radio interview, 19 April 1961.) In a 2013 interview, Pope Francis mentioned Haskil as one of his favorite musicians, especially when performing Mozart.
 
mutta kun kuuntelee haskilin bach soittoa tossa niin tajuaa oitis bachin paremmuuden.
fantastinen esitys
 
https://www.youtube.com/watch?v=qNx-jc6B8mo
 
Tämä luuri ei soita tuota d molli konserttoa jostain syystä. kyllähän mozarr on pianoteknisesti bachia taitavampi, kehittyneempi ja edistyksellisempi säveltäjä pianon sointia ajatellen idiomaattisemmalla tuotannollaan joka rohkeimmillaan viittaa schubertiin ja chopininkin salonkimaisuuteen saakka harmonisesti rohkealla a molli rondolla tai isoon beehen c molli sonaatillaan kun bachin klaveerituotanto lienee sävelletty vain cembaloa ajatellen.

megatherium: Tämä luuri ei soita tuota d molli konserttoa jostain syystä. kyllähän mozarr on pianoteknisesti bachia taitavampi, kehittyneempi ja edistyksellisempi säveltäjä pianon sointia ajatellen idiomaattisemmalla tuotannollaan joka rohkeimmillaan viittaa schubertiin ja chopininkin salonkimaisuuteen saakka harmonisesti rohkealla a molli rondolla tai isoon beehen c molli sonaatillaan kun bachin klaveerituotanto lienee sävelletty vain cembaloa ajatellen.
 
Tietenkään se ei soita sitä. kaiken maailman äly luurit kannataa tuhota. Ne ovat pirun keksintöjä. Sen takia luurisi ei soita haskilin d molli konsettoa. Piru ei suostu! Minulla on hyvin vanha näppäin luuri jossa prepaid liittymä. Numeron tietää pari ihmistä eivätkä he koskaan soita siihen joten oma mielenrauha säilyy. Itse en soita koskaan kenellekään joten en ole häirikkö. Puhelinlaskuni ovat +- nolla.