| Aihe: Elokuva, joka oli pettymys/huono | |
|---|
|
Täällä oli vanha ketju, missä kyseltiin huonointa elokuvaa, mutta koska niitä on monellakin nimetä yhtä enemmän ja nää on aina makuasioita.. niin ajattelin lähestyä asiaa tästä näkökulmasta, että onko elokuvia, joista on odottanut enemmän kuin mitä se on luvannut ainakin omissa mielikuvissa tai ennakkomainoksissa?
Pari jota tulee mieleen:
1. Lars von Trierin Melancholia (2011) ja täytyy sanoa, että olisi tuonkin ajan voinut tehdä jotain paljon mielekkäämpää. Valtakunta on vaikuttavimpia, parhaimpia ja omituisimpia sarjoja mitä on tehty ja von Trierin tuotanto kiinnostaa muuten. Siksi odotukset oli tosi korkealla muunkin tuotannon suhteen. Junnaavaa ja väsyttävää touhua, mielenkiinnottomia henkilöhahmoja ja odotti vaan että se maailmanloppu tulis äkkiä, niin pääsis tästäkin kidutuksesta. Kirsten Dunstkaan ei pelastanut.
2. John Cassavetesin Minnie and Moskowitz. (1971) Oli niin huono että pyrin äkkiä unohtamaan kun kiukutti niin hitosti. Tuntuu ettei leffassa ollut päätä eikä häntää ja joku koukku puuttuu. Sitä odotti että jotain tapahtuu, kun elokuvaa oli kehuttu hauskaksi, mutta en kyllä mitään hauskaa nähnyt missään. Onko joku katsonut ja näkeekö joku muu tässä jotain? Tulee vain Asterix mieleen miespääosasta ja Cassavetesin muija on saanut ansiottomasti naispääosan. Mietin, että pitääkö katsoa elokuva uudestaan, maku muuttuu joskus yllättävästikin.
3. Ettore Scolan Le Bal (1983)
Ajatus on ihan mielenkiintoinen, että historiaa käydään läpi tanssien, mutta alkoi vähän puuduttaa, kun mitään muuta ei tapahtunut tai ei saanut mitään ajateltavaa. Jäi jotenkin mieleen ranskalaisena pukukavalkadina. Muistaakseni elokuvassa ei ole reploja ollenkaan, vaan pelkkää musiikkia eri vuosikymmeniltä. Mieleenpainuva kohta oli oli natsiupseerihomon lemmekäs tanssi. Olisin toivonut tanssista ja musiikista enemmän, laajemman historiallisen käsittelyn, kun mitä se oli, kun keinot oli näin rajalliset. | |
Vuoden -97 kesä oli varhaisteinille pitkä ja piinallinen, sillä odotin Jurassic Parkin jatko-osaa. Luin koko kesän Michael Crichtonin Kadonnut maailma -tiiliskiveä, johon tiesin jatko-osan perustuvan. Serkku oli onnistunut tilaamaan keväällä Lost Worldin soundtrackin, jota kuuntelin aika paljon, vaikkakaan se ei säväyttänyt päätösbiisiä lukuunottamatta, joka oli siis Jurassic Parkin tunnari. Koitin silti istuttaa levyllä soineet sävelet kirjan tapahtumiin. Levyn keskiaukeamalla oli irti leikattavia pahvisia dinosauruksia, joista en oikein pitänyt.
Tuohon aikaan saattoi Jenkkilän ja Suomen ensi-illassa olla puolenkin vuoden viive, eikä The Lost World poikennut kauheasti siitä. Seura ehti kirjoittaa elokuvasta pienen arvion ennen ensi-iltaa otsikolla "Dinot synkistelevät", mikä oli hieman epäilyttävää, sillä elokuvan oli pakko olla kaikkien aikojen paras.
Kun syyskuun viidentenä astelin Nuijamieheen, olin yllättävän rauhallinen. Itse asiassa olin täysin varma, ettei elokuva pysty peittoamaan Jurassic Parkia, joka oli sentään muuttanut yhdeksänvuotiaan pojan elämän lopullisesti.
Elokuva alkoi ihan paskasti. Jo pelkkä elokuvan titteli oli paska - likimain huomaamaton kirjoitus taivasta vasten alkukohtauksen taustalla. Kun elokuva eteni ensimmäisen tunnin, olin varma, ettei tästä mitään tule. Työntäisin kotona olevat dino-figuurit kiinalaisia täyteen ja räjäyttäisin hiekkapaikalla. Selvää oli, että sekava kirja, josta en ollut tajunnut kesällä sivuakaan, oli synnyttänyt sekavan elokuvan. Liikaa ihmisiä, liikaa täysin turhia dinosauruksia.
Sentään lopun rymistelyt San Diegossa sentään olivat jotain uutta, mutta T-Rexin riehuminen urbaanissa ympäristössä oli hirviöelokuvista jo liian tuttu, joskin näyttävästi toteutettu - Jurassic Parkissa vihjailtiin King Kongilla, mutta Kadonnut maailma otti asian kirjaimellisesti.
Kun Jurassic Parkin nähtyäni iskin kotona kasettimankan playta ja recia samanaikaisesti nauhoittaakseni tulevaan dinosauruselokuvaani helvetillisesti vinkuvaa tunnusmusiikkia nokkahuilulla, ja kyhäämään käsikirjoituksia, Kadonnut maailma sai kadota mielestä hyvinkin nopeasti. Toki dinosauruksia oli edelleen hauska piirrellä, mutta luokalla olevien tyttöjen kehittyvät tissit alkoivat kiehtoa enemmän. Enää en ajanut pimeässä syysillassa pyörälläni velociraptoreita tai t-rexejä pakoon, vaan kohti tissejä ja vittuja, jollaisia oli jo lupaavasti vilahdellut lehtiroskiksesta pultsarin alta kaivettujen Lollojen ja Erotiikamaailmojen sivuilla.
Olihan se pettymys, kun karvat kasvoi vasta ysillä.
I'm sorry to differ with you sir, but you are the caretaker. You've always been the caretaker. I should know sir - I've always been here. | |
Kaverin kanssa käytiin joskus vuonna 1 ja 2 katsomassa Indepence Day. Oltiin vissiin kasvettu aikuisiksi kun jee jee USA hoitaa hommat ja pelastaa maailman-ismi aiheutti aikamoisen hohhoijaa-efektin. Täydellisen paska elokuva oli se.
(Lausutaan elämään kyllästyneellä äänellä): "Jos ei kiinnosta niin ei tiällä mikkää pakko oo olla. Työ tiijättä missä on ovet." | |
Lautuma: Vuoden -97 kesä oli varhaisteinille pitkä ja piinallinen, sillä odotin Jurassic Parkin jatko-osaa.
Kun Jurassic Parkin nähtyäni iskin kotona kasettimankan playta ja recia samanaikaisesti nauhoittaakseni tulevaan dinosauruselokuvaani helvetillisesti vinkuvaa tunnusmusiikkia nokkahuilulla, ja kyhäämään käsikirjoituksia, Kadonnut maailma sai kadota mielestä hyvinkin nopeasti
Kiitti illan nauruista :-D Oli niin elävästi kerrottu. |  BMF
28.03.2018 00:48:53 | |
|
LiemiKuutio: Kiitti illan nauruista :-D Oli niin elävästi kerrottu.
Samma här.
Mitä itse aiheeseen, niin kyllähän tuo The Last Jedi -oli melkoinen pökäle, kun sitä on joulukuusta asti ollut aikaa analysoida ja ihmetellä ohjaajan näkemystä siitä miten lupaavan episode VII -jälkeen jatkettiin.
Ei toiminut oikein mikään kyseisessä rainassa, paitsi ehkä ihan näyttävän näköinen taistelukohtaus Reyn, Kylo Renin ja pahisvartijoiden välillä. Muut edellisessä osassa esitetyt hahmot vedettiinkin sitten enemmän tai vähemmän vessasta alas, eikä se casinon sivujuoni ainakaan asiaa auttanut.
Visuaalisesti oli toki ihan komea, mutta se kait noilla budjeteilla pitäisi olla ihan selvää pässinlihaa.
Beat your dick like it owes you money. |  pehko
28.03.2018 07:07:24 (muokattu 28.03.2018 07:07:45) | |
|
Matrix.
Kauhea mehutus. Ite en aikoinaan sitä päässy leffaan kattomaan. Sit kun meni se about vuosi eteenpäin ja joku kiikutti sen vhässän himaan niin sormet syyhyten tungin kasetin nauhuriin.
Oli kyllä ihan vitun kova pettymys. Paska mikä paska.
"Sometimes he throws in a bunch of fretless songs and I say "I don't have any fretless bass" and he say's "Go fuck yourself" - Chi Cheng RIP | |
Sain toissa vuonna katsottua Kummisetä -trilogian kokonaisuudessaan ekan kerran. Ykkönen ja kakkonen elokuvakerronaltaan ja näyttelijöineen loistavia. Eritoten kakkonen on mulle noista se hivelevämpi. Sitten pääsin kolmannen osan kimppuun. Tykkään lukea elokuvista erilaisia keskusteluja esim. redditistä ja sen mukaan oli odotettavissa huomattava tason lasku. Toki olin nähnyt elokuvan lopun rappukohtauksen aikaisemminkin, jossa näyttelijöistä Pacino vie suorituksellaan huomion.
Noh, elokuva oli todellakin heikko kahteen aikaisempaan verrattuna. Corleonen kylmäverisyys oli kadonnut jonnekin. Vaikutti persoona muutenkin olevan ihan eri hahmo kuin ennen. Oma lukunsa on ohjaajan tytär Coppolan suoritus läpi elokuvan. Sitten Duvallin hahmon Tom Hagenin puuttuminen harmitti. Elokuvan juonenkäänteetkin vaikutti jotenkin teennäisiltä Corleonen koittaessa lämmittää vanhaa suhdetta tai uudelleensyntymisineen. Äh ja plööh...
Niin vielä siitä rappukohtauksesta. Youtubessa on osuva kommentti muiden suorituksista:
00:45 When the girl you were having a relationship with just for fun dies, but then you want to show that you are sad to not offend her Dad who is kinda your boss.....
https://www.youtube.com/watch?v=QyaDlIirJnw
Koska sormeni ovat lyhyet, olen keksinyt omia twistejä omalle motoriikalleni. - mace2691 | |
pehko: Matrix.
Kauhea mehutus. Ite en aikoinaan sitä päässy leffaan kattomaan. Sit kun meni se about vuosi eteenpäin ja joku kiikutti sen vhässän himaan niin sormet syyhyten tungin kasetin nauhuriin.
Oli kyllä ihan vitun kova pettymys. Paska mikä paska.
Allekirjoitan tämän, mutta vasta trilogian seuraavista osista. Aikanaan Matrix piirsi hetkellisesti silloisen varhaisteini-minäni mieleen epäuskottavan, mutta kuitenkin jollain tavalla "jospa sittenkin" -tasoisen vision siitä, miten asiat voisivat olla ja muistan pitäneeni elokuvasta valtavasti. Jatko-osat vesittivät tämän illuusion totaalisesti, enkä kyllä muista niistä yhtään mitään.
"'I've got, as they say, a well-developed talent for observation when it's already too late and some unpleasantness has happened" |  Prophet
28.03.2018 13:07:14 (muokattu 28.03.2018 13:07:27) | |
|
Makkarakalakeittoa sano tympee-Huttunen. Leo Lastumäen läsnäolo elokuvassa ei aina takaa laatua. | |
Prophet: Makkarakalakeittoa sano tympee-Huttunen. Leo Lastumäen läsnäolo elokuvassa ei aina takaa laatua.
Siis tämähän on kaikkien aikojen paras elokuva. Elokuva, jonka "Making of" -rainan haluaisin nähdä palavemmin kuin esikoiseni syntymän.
Valitettavasti semmoista filmiä ei taida olla olemassa. Tympeetä, sano.
"Rumpali taasen näyttää Irwiniltä - mutta raittiilta sellaiselta. Ei hyvin mene. " -J | |
Funkånaut: Siis tämähän on kaikkien aikojen paras elokuva. Elokuva, jonka "Making of" -rainan haluaisin nähdä palavemmin kuin esikoiseni syntymän.
Valitettavasti semmoista filmiä ei taida olla olemassa. Tympeetä, sano.
Olen samaa mieltä. David Lynch-tyylin elokuva, mutta jossa on jotain järkeä.
Topiciin liittyen melkein kaikki David Lynchin leffat sitten 90-luvun. | |
Odotukset eivät olleet kauhean korkealla lähtökohtaisestikaan, mutta silti joskus televisiosta nähty Day After Tomorrow oli varmaan paskin elokuvakokemus ikinä. Jaksoin katsoa elokuvaa vajaat pari tuntia, kunnes sen paskuus kävi niin ylitsepääsemättömäksi, että oli pakko jättää kesken. Vaikka elokuva olikin ihan sysihuono, ei se siltikään onnistunut olemaan edes tahattomasti hauska. En muista että koskaan olisi ärsyttänyt niin paljoa elokuvan katselemiseen käytetty aika kuin tuolloin.
kalan haju on merkittävä. paskaho weusu käryää - haitaripartio | |
Tympee Huttunen: Olen samaa mieltä. David Lynch-tyylin elokuva, mutta jossa on jotain järkeä.
Hyvä vertaus, sillä Lynchin lisäksi myös Kaarlo Kortelainen pitää isoista rinnoista.
https://youtu.be/N9bpumBaHgY?t=2928
Mutta pettymys saatika huono ei tämä elokuva ole. Sen sijaan se on hyvinkin tarkka kuvaus kuudenkymmenen ikävuoden hujakoilla olevasta miehestä, joka on ymmärtänyt elämänsä käyvän jo ehtoopuolta. Silti mielessä pyörivät nuoret naiset, jotka esittäytyvät kuvajaisina Huttusen mielikuvituksessa, kangastuksina horisontissa. Elämänsä Huttunen on täyttänyt niin makkarakalakeitolla kuin filosofisilla monologeilla, jotka käsittelevät elämää aurinkoisina päivinä.
Lisäksi elokuva on tarkka ajankuvaus keskeltä kuuminta nousukautta. Huttunen eukkoineen elelee maalla viisveisaten juppikulttuurista ja loputtomista illanistujaisista jossain Lauttasaaren ökyasunnolla. Välillä sentään käydään kylillä syömässä, jolloin tilataan pyttipannua ja nähdään äärimmäisen tarkkaa näyttelijäntyössä kohdassa "rikkinäinen puhelin":
https://youtu.be/N9bpumBaHgY?t=1012
Paras suomalainen elokuva. EI HUONO EIKÄ PETTYMYS. Tympeetä.
I'm sorry to differ with you sir, but you are the caretaker. You've always been the caretaker. I should know sir - I've always been here. | |
Lautuma: Hyvä vertaus, sillä Lynchin lisäksi myös Kaarlo Kortelainen pitää isoista rinnoista.
https://youtu.be/N9bpumBaHgY?t=2928
Mutta pettymys saatika huono ei tämä elokuva ole. Sen sijaan se on hyvinkin tarkka kuvaus kuudenkymmenen ikävuoden hujakoilla olevasta miehestä, joka on ymmärtänyt elämänsä käyvän jo ehtoopuolta. Silti mielessä pyörivät nuoret naiset, jotka esittäytyvät kuvajaisina Huttusen mielikuvituksessa, kangastuksina horisontissa. Elämänsä Huttunen on täyttänyt niin makkarakalakeitolla kuin filosofisilla monologeilla, jotka käsittelevät elämää aurinkoisina päivinä.
Lisäksi elokuva on tarkka ajankuvaus keskeltä kuuminta nousukautta. Huttunen eukkoineen elelee maalla viisveisaten juppikulttuurista ja loputtomista illanistujaisista jossain Lauttasaaren ökyasunnolla. Välillä sentään käydään kylillä syömässä, jolloin tilataan pyttipannua ja nähdään äärimmäisen tarkkaa näyttelijäntyössä kohdassa "rikkinäinen puhelin":
https://youtu.be/N9bpumBaHgY?t=1012
Paras suomalainen elokuva. EI HUONO EIKÄ PETTYMYS. Tympeetä.
Jos voisin antaa useamman plussan kuin yhden, niin antaisin. +++
"Rumpali taasen näyttää Irwiniltä - mutta raittiilta sellaiselta. Ei hyvin mene. " -J |  kaukopoika
28.03.2018 20:33:59 (muokattu 28.03.2018 20:34:24) | |
|
Minulle lähtökohtaisesti kaikki elokuvat, joiden ohjelmatiedoissa mainitaan sana komedia. |  Eos
28.03.2018 20:45:02 (muokattu 28.03.2018 20:48:12) | |
|
Lautuma: Kun Jurassic Parkin nähtyäni iskin kotona kasettimankan playta ja recia samanaikaisesti nauhoittaakseni tulevaan dinosauruselokuvaani helvetillisesti vinkuvaa tunnusmusiikkia nokkahuilulla, ja kyhäämään käsikirjoituksia, Kadonnut maailma sai kadota mielestä hyvinkin nopeasti. Toki dinosauruksia oli edelleen hauska piirrellä, mutta luokalla olevien tyttöjen kehittyvät tissit alkoivat kiehtoa enemmän. Enää en ajanut pimeässä syysillassa pyörälläni velociraptoreita tai t-rexejä pakoon, vaan kohti tissejä ja vittuja, jollaisia oli jo lupaavasti vilahdellut lehtiroskiksesta pultsarin alta kaivettujen Lollojen ja Erotiikamaailmojen sivuilla.
Olihan se pettymys, kun karvat kasvoi vasta ysillä.
Tässä on sitä jotain, eräänlainen kasvutarina Stand by me -tyyliin. Kerrassaan hieno kertomus, joskin aihe on aika masentava.
Annihilation jätti aika kylmät tunteet, koska Garlandin ohjausdebyytti ja lähes kaikki hänen kirjoittamansa filmit on pyörineet ruudulla useastikkin.
kaukopoika: Minulle lähtökohtaisesti kaikki elokuvat, joiden ohjelmatiedoissa mainitaan sana komedia.
Tämä on kyllä totta, leijonan osa kantaa sen ensimmäiset kolme varttia, jonka jälkeen lähinnä tympäisee. Sama kauhuelokuvien kohdalla. | |
Mulle taas avaruudessa tapahtuvat jännärit olisivat se paras genre kaikista, mutta jostain syystä 90% kompastuu viimeisellä kolmanneksella. Joku Sunshine esimerkiksi, äärimmäisen kiehtova leffa muuttuu lopussa ihan perseilyksi.
Levynkannet, logot, keikkajulisteet, nettisivut yms. http://www.petrilampela.com | |
Taru sormusten herrasta -elokuvat. Olin varmaan jo liian vanha ja kyyninen ensimmäisen elokuvan aikaan, mutta silti kaipasin ehkä ironisesti "arkisempaa" otetta kuin fantasiatyyliä. Mutta lähdeteoskin on sitä, joten en tiedä mitä oikein ajattelin. Toinen ongelma tietysti on myös se, että pitkät teokset yritettiin ahtaa kolmeen melko lyhyeen elokuvaan, joten etenemistahti on toimintaelokuvan tasoa. Jos kiirettä ei olisi ollut niin Tom Bombadil olisi voitu ottaa mukaan lyhyempänä episodina Johnny Deppin roolittamana. | |
bedlam: Mulle taas avaruudessa tapahtuvat jännärit olisivat se paras genre kaikista, mutta jostain syystä 90% kompastuu viimeisellä kolmanneksella. Joku Sunshine esimerkiksi, äärimmäisen kiehtova leffa muuttuu lopussa ihan perseilyksi.
Mä oon jaksanu kattoo Sunshinen loppuun asti ehkä kaks kertaa, varmasti 6-7 kertaa silti katsonut sen 2/3 :) Todella hieno elokuva muuten, mutta se loppuosa vesittää paljon.
"Chillaa, senkin läskisami." -M4ss3 m/ | |
Joo, LOTR oli pettymys. Hobitti sitten taas oli järkyttävää paskaa, mutta ei sikäli pettymys että vähän jo arvasi, mitä on tulossa. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
