Kitarat: kitarakamat ›

Mitä tulee soittimen painoon ja valmistusmateriaaliin..
Eri puut "soivat" eri tavoin ja yleisesti kai nämä lepät ja saarnet on havaittu "hyväsointisiksi" ja samalla painaviksi. Toisaalta näistä ei tehdä juurikaan (?) akustisia soittimia, joiden rakentamisessa luulis kans haettavan hyväsointista puuta. On varmaan monia muitakin syitä materiaalin valintaan, kuten työstettävyys, ulkonäkö, saatavuus ja hinta. Jos on tarjolla kevyt vanerikitara, tai painavampi leppärunkoinen, niin luultavasti painavampi on parempi - ainakin useimpien mielikuvissa.
 
Itse en usko, että monikaan asia, mitä toiset pitävät tärkeänä, on edes selkeästi kuultavissa, vaan "kaikki hyvä tulee fiiliksestä". No jollekin se fiilis voi tulla siitä, että tietää soittimensa olevan painava. Mulle sen pitää olla "sopiva" silmään, korvaan ja käteen - silloin se jää soittoon, eikä seinälle.
 
Yllättävän moni kyselee myytävän soittimen painoa. En varmaksi tiedä, kartoitetaanko siinä edes painoa vai nimenomaan keveyttä. Moni tosiaan arvostaa sitä painoa, mutta päinvastaistakin olen usein nähnyt; "Tää on hyvä ku tää on niin kevyt, ei väsy selkä..".
 
Oliks tää myyntiklise-ketju? Joo, kyllä sitä niin moni kysyy, että täytyy yrittää muistaa aina punnita, jos jtn myy...

Kefiiri: Näinkin Beatles-kappaleissa tapahtuu. Mutta kun kuviota tulee, niin artikuloituuhan se mukavasti kun kielen atakki erottuu hyvin. Tosin miten mahtaa olla, millä bassolla esim. Sergeant Pepper -albumin soinniltaan(kin) nautittavan herkulliset bassokuviot on soitettu?
 
Enimmäkseen siellä soi Rickenbacker, sellain Motörhead-basso siis.
 
(Olenkohan nyt aiheenohituskaistalla?)
 
Kyllä, mutta tällä aiheella sopii ohittaa minkä tahansa muun aiheen.

jaripat: Mitä tulee soittimen painoon ja valmistusmateriaaliin..
Eri puut "soivat" eri tavoin ja yleisesti kai nämä lepät ja saarnet on havaittu "hyväsointisiksi" ja samalla painaviksi. Toisaalta näistä ei tehdä juurikaan (?) akustisia soittimia, joiden rakentamisessa luulis kans haettavan hyväsointista puuta. On varmaan monia muitakin syitä materiaalin valintaan, kuten työstettävyys, ulkonäkö, saatavuus ja hinta. Jos on tarjolla kevyt vanerikitara, tai painavampi leppärunkoinen, niin luultavasti painavampi on parempi - ainakin useimpien mielikuvissa.
 
Fenderillä ainakin siirtyminen saarnipuusta pääsääntöisesti leppään oli ihan puhtaan pragmaattinen teko. Fenderin juttu kuitenkin oli sarjatuotanto, ei niinkään ekslusiviteettiin perustuva klassinen soitinrakennustaito.
 
Oikean tyyppistä punaleppää kasvaa länsirannikolla San Diegosta Vancouveriin asti, eli käytännössä Fenderin takapihalla.

jaripat: Jos on tarjolla kevyt vanerikitara, tai painavampi leppärunkoinen, niin luultavasti painavampi on parempi - ainakin useimpien mielikuvissa.
 
Sehän nyt on käsittämätön klisee että vanerikitarat olisivat aina kevyitä! Näin tunnutaan ajattelevan, mutta esim. Epiphonella on halvemmassa hintaluokassa ollut sikapainavia vanerikitaroita. Soinnin puolesta vanerikitaroissakin on sekä aivan kuolleita että vallan hyvin soivia.
 
Soittimen paino on minullekin tärkeä... valitsen aina kevyemmän, jos mahdollista.

Kefiiri: Joo sillä oli jotenkin modattu Riku, lyhensikö se sitä yläsarvea vai miten... varmaan juuri Pepperin aikoihin ollut käytössä. Viulubassomaisen napakan soinnin sai Paul siitäkin!
 
Sitä ei ole modattu muuten kuin maalauksen osalta: http://www.thecanteen.com/mccartney6.html

Totta, modaukset tehtiin myöhemmin:
 
"His Rick bass pretty much stayed the same until he started to work on the "Red Rose Speedway" album. One, but clearly visible, change was that Paul had the horns on his bass shaved down somewhere between 1970 and the release of the RRS album. "

jaripat: Mitä tulee soittimen painoon ja valmistusmateriaaliin..
Eri puut "soivat" eri tavoin ja yleisesti kai nämä lepät ja saarnet on havaittu "hyväsointisiksi" ja samalla painaviksi. Toisaalta näistä ei tehdä juurikaan (?) akustisia soittimia, joiden rakentamisessa luulis kans haettavan hyväsointista puuta. On varmaan monia muitakin syitä materiaalin valintaan, kuten työstettävyys, ulkonäkö, saatavuus ja hinta. Jos on tarjolla kevyt vanerikitara, tai painavampi leppärunkoinen, niin luultavasti painavampi on parempi - ainakin useimpien mielikuvissa.
 
Itse en usko, että monikaan asia, mitä toiset pitävät tärkeänä, on edes selkeästi kuultavissa, vaan "kaikki hyvä tulee fiiliksestä". No jollekin se fiilis voi tulla siitä, että tietää soittimensa olevan painava. Mulle sen pitää olla "sopiva" silmään, korvaan ja käteen - silloin se jää soittoon, eikä seinälle.
 
Yllättävän moni kyselee myytävän soittimen painoa. En varmaksi tiedä, kartoitetaanko siinä edes painoa vai nimenomaan keveyttä. Moni tosiaan arvostaa sitä painoa, mutta päinvastaistakin olen usein nähnyt; "Tää on hyvä ku tää on niin kevyt, ei väsy selkä..".
 
Oliks tää myyntiklise-ketju? Joo, kyllä sitä niin moni kysyy, että täytyy yrittää muistaa aina punnita, jos jtn myy...
 
Itseltänikin on kyselty kitaroiden painoa, paitis akustisissa siitä seikasta ei olla kiinnostuneita (olisikohan niin, että "painavakaan" akustinen ei ole kuitenkaan häiritsevän painava eli kysymys niissä ei ole kiinnostava). Ergonomian ymmärrän hyvin ja joillakin ihmisillä voi olla esimerkiksi "vammoja" jotka pakottavat etsimään keveitä soittimia tms. että voivat yleensäkään soittaa. Kyllähän kitarn ergonomia muutenkin ihmisiä kiinnostaa ja monet pitävät tärkeänä esimerkiksi kaulaprofiilia tai kitaran muita mittoja. Tein elämäni kaupat ostaessani tuon puoliakustisen kitaran, jonka myyjälle se oli selkeästi liian iso. Hän oli säilyttänyt sitä pitkään ja yrittänyt ottaa monesti käyttöön, mutta kun sillä soittaminen vain tekee kipeää, niin mitä järkeä. Niinpä hän myi sen minulle.
 
Itselleni kitaran koko ja paino tai kaulaprofiili on yhdentekeviä kysymyksiä ja minulla meni jonkin aikaa ymmärtää mistä se johtuu. Se johtuu siitä, että olen iso ja voimakasrakenteinen ja pitkäsorminen ukonketale, niin pystyn helposti sopeutumaan eri soittimiin. Minulle kitaran fyysiset ominaisuudet ovat ulkonäköön rinnastettavia mieltymyskysymyksiä jotka voin helposti muuttaa vain päättämällä tykätä jostakin muusta. Tämä seikka on tehnyt sen etten ole aikaisemmin ymmärtänyt miksi jotkut ihmiset tekevät ergonomiasta niin isoa numeroa, mutta olen oppinut olemaan vähän nöyrempi niiden kysymysten edessä ja ymmärtänyt, että joillekin se on ihan aikuisten oikeasti tärkeä asia, vaikka se itselleni ei olekaan.
 
Minulta on monesti kysytty myytävän kitaran painoa, mutta olen ajatellut että siihen vaikuttaa sekin onko joku kitara sellaisessa maineessa, että se on "painava". Esimerkiksi LesPaulit on monesti painavina pidettyjä (vaikka ei ne minusta mitään painavia ole) tai yleensäkin -80 luvun alkupuolen kitarat on yleensä painavia. Sitten on baja telekasterit joissa kuulemma painot tosipaljon heittelee (itselläni oli 3,2 kg painava baja, mutta olen kuullut että niitä on myös lähemmäs nelikiloisia). Ymmärrän että noiden kitaroiden painoja kysellään.

hallu:
Minulta on monesti kysytty myytävän kitaran painoa, mutta olen ajatellut että siihen vaikuttaa sekin onko joku kitara sellaisessa maineessa, että se on "painava". Esimerkiksi
 
Ostaessani ESP:n Lespaa tai siis niiden sen osaston mallia, todellakin kysyin painoa. Olin myynyt pois isäni tekemän vähän yli viisikiloisen Lespan vain ja ainoastaan painon takia. Minulla ei ole sen kummempia vaivoja, ja elopainoakin on melkein sata kiloa. En vain huvikseni viitsi seisoskella tuntitolkulla ylimääräinen paino olkapäilläni, kun saman saundin saa pienemmälläkin painolla.

Haeroe: Ostaessani ESP:n Lespaa tai siis niiden sen osaston mallia, todellakin kysyin painoa. Olin myynyt pois isäni tekemän vähän yli viisikiloisen Lespan vain ja ainoastaan painon takia. Minulla ei ole sen kummempia vaivoja, ja elopainoakin on melkein sata kiloa. En vain huvikseni viitsi seisoskella tuntitolkulla ylimääräinen paino olkapäilläni, kun saman saundin saa pienemmälläkin painolla.
 
Tottakai ymmärrän, minä koitin edellisessä viestissä vain selittää miksi itse suhtaudun siihen vähän yliolkaisesti, mutta jos se jollekin on tärkeää, niin siinä on perustetta kylliksi ei kenekään tarvitse selitellä jos tykkää kevyistä soittimista. Semminkin kun niitä on tarjolla yllinkyllin. Yleensä kitaran koostakin voi päätellä sen painoa. Esimerkiksi monet "Superstratot" ovat pienempiä kuin vaikkapa Fenderin alkuperäinen strato ja sehän meinaa myös, että ne ovat kevyempiä. Niin ja tietenkin eri puulajit ovat eripainoisia ja nykyisin on myös kevennytporattuja ja koverrettuja kitaroita. Taitaa Gibsoniltakin löytyä sekä isältä kevyemmäksi koverrettuja, mutta myös ihan vaan ohuemmaksi höylättyjä lankkuja jotka ovat ilman muuta kevyempiä esim. vaikkapa Melodymaker on aika ohkasella alnkulla ja on meinaan kevyt.... ja hyvät soundithan niissä on ihan tunnetusti.

Kefiiri: Sehän nyt on käsittämätön klisee että vanerikitarat olisivat aina kevyitä! Näin tunnutaan ajattelevan, mutta esim. Epiphonella on halvemmassa hintaluokassa ollut sikapainavia vanerikitaroita. Soinnin puolesta vanerikitaroissakin on sekä aivan kuolleita että vallan hyvin soivia.
 
Sama kitarakaapeissa: monet vanerikaapit on törkeän painavia - paljon kevyempääkin materiaalia löytyy.
 
Soittimen paino on minullekin tärkeä... valitsen aina kevyemmän, jos mahdollista.
 
Samoin mulle, ja itse asiassa varsinkin symbaaleissa kevyet tuntuvat hyvin usein olevan parempia: dynaamisempia ja herkempiä soinniltaan. Pätee siis metallisiin soittimiin yhtä lailla.

Haeroe: Ostaessani ESP:n Lespaa tai siis niiden sen osaston mallia, todellakin kysyin painoa. Olin myynyt pois isäni tekemän vähän yli viisikiloisen Lespan vain ja ainoastaan painon takia. Minulla ei ole sen kummempia vaivoja, ja elopainoakin on melkein sata kiloa. En vain huvikseni viitsi seisoskella tuntitolkulla ylimääräinen paino olkapäilläni, kun saman saundin saa pienemmälläkin painolla.
 
Luultavasti paljon paremmankin soundin.
 
Mulla oli taannoin vuoden '89 Gibson Les Paul Custom. Hyvä kitara, mutta 4,9 kilon paino sai lopultakin myymään sen pois. Uskomatonta, miten paljon puissa voikaan olla eroja: tuo oli kumminkin vielä kevennysporattu. Vastaavasti vuoden '96 Les Paul R9 -kitarani on 3,78 kiloa ja sitä EI ole porattu. Yli 1,1 kilon painoero on häkellyttävä - varsinkin kun huomioidaan se, että kyseessä on kumminkin täysin samankokoinen ja -muotoinen soitin ja se, että noista painavampaa sentään oli kevennetty.

hallu: Esimerkiksi monet "Superstratot" ovat pienempiä kuin vaikkapa Fenderin alkuperäinen strato ja sehän meinaa myös, että ne ovat kevyempiä. Niin ja tietenkin eri puulajit ovat eripainoisia ja nykyisin on myös kevennytporattuja ja koverrettuja kitaroita.
 
Monet superstratot ovat lehmusta, mutta sitäkin on kymmeniä lajeja kuten on leppääkin. Mahonkiakin on useita lajeja. Kaikki puulajit eivät varmaanaan käy hyvin soitinpuuksi ja jotkut paremmin, toiset huonommin.
 
Ehkä "ärsyttävä" klisee on väite, että lehmus on huono soitinpuu. Ei ole.

2randpo:..............
 
Ehkä "ärsyttävä" klisee on väite, että lehmus on huono soitinpuu. Ei ole.
 
Minä en ole edes moiseen väittämään edes törmännyt, mutta olen kyllä kanssasi samaa mieltä että mokoma väite olisi ärsyttävä sekä valheellinen. Käsittääkseni japanialaiset kitarat tehdään monesti lehmuksesta ja ainakin itse arvosta kyseisen maan kitarateollisuuden varsin korkealle (paikoitellen jopa USA:laistakin korkeammalle).

Jucciz: Luultavasti paljon paremmankin soundin.
 
Mulla oli taannoin vuoden '89 Gibson Les Paul Custom. Hyvä kitara, mutta 4,9 kilon paino sai lopultakin myymään sen pois. Uskomatonta, miten paljon puissa voikaan olla eroja: tuo oli kumminkin vielä kevennysporattu. Vastaavasti vuoden '96 Les Paul R9 -kitarani on 3,78 kiloa ja sitä EI ole porattu. Yli 1,1 kilon painoero on häkellyttävä - varsinkin kun huomioidaan se, että kyseessä on kumminkin täysin samankokoinen ja -muotoinen soitin ja se, että noista painavampaa sentään oli kevennetty.
 
Samaa mieltä, että 1,1kg ero on kyllä melkoinen ja itse huomasin kun soitin rinnakkain, että 300g painoaeroakin jo selvästi huomasi (tosin hihnatappien paikat ja balanssi vaikutti myös), mutta kevyempi lähti tällä kertaa torille. Mutta aikanaan suorastaan häkellyin kun olin jo viisitoista vuotta soittanut 4,5 kg:n painoisella saarnistratolla, niin silloisessa pressamusassa kokeilin hyllystä jotain kolme ja puolikiloista (oliskohan ollut joku leppästrato) stratoa, niin meinasin kerrassaan paiskata sen kattoon :-D. Siinä mulla kyllä tuli ihan aidosti semmoinen fiilis, että se kevyt oli rimpula eikä juuri lelua kummempi, mutta olen myöhemmin ymmärtänyt että ne kevyetkin on ihan hyviä. Varsinkin kun mulla oli pitkään 3,3kg painoinen bajatelecasteri joka mielestäni oli vähintäänkin AVRI:n veroinen soitin (paitsi että kokeilemani AVRI oli paljon painavampi (hinta ja laatu tässä tapauksessa painoi selvästi enemmän)). Mutta tykkäsin siitä ja kun soittelin sillä kummiskin muutaman vuoden niin totuin kyllä siihen keveyteen eikä se sitten enää miltään rimpulalta tuntunut. Samoin kun mulla oli Carvinin superstrato, niin sekin on sangen kevyt, mutta ehdottomasti yksi parhaita sähkiksiä mitä ikinä olen soittanut. Tällä hetkellä mulla on Ibanez AR300 joka painaa sen neljä ja puoli kiloa eli on painava (mutta nää on kyllä uutenakin painavia), mutta silti sekin on yksi parhaista sähkiksistä mitä olen ikinä soittanut.
 
Nämä havainnot ovat ainakin itseni pakottaneet huomaamaan ja hyväksymään, että paino ei kerro soittimen laadusta yhtään mitään. Paitsi että hyvät kitarat ovat usein aika painavia (ja se ei tarkoita että ne olisivat hyviä siksi, että ovat painavia... luultavasti se on sattumaa ja ehkä liittyy toisinaan rakenteisiin kuten fyysinen koko etc.).
 
Mitä tulee kitarakaapin materiaaliin, niin kokopuu on usein vaneria keveämpää, mutta käsittääkseni myös vanerin paksuus vaikuttaa sekä se että onko havuvaneria vai koivuvaneria. No en ole ihan varma, mutta materiaalin ominaisuudet vaikuttaa kaapin rakenteeseen eli kaapin suunnittelija joutuu miettimään tukirimoituksen sun muut yksityiskohdat sen mukaan, että kaapista tulee kuitenkin riittävän tukeva käytettäville äänenpaineille. Änäkäinen kertoili näistä asioista niin ymmärsin että kaappi on ihan helvetin paljon muutakin kuin vain pelkkä puulaatikko.... tai ehkä avoin kaappi voi olla yksinkertaisempi eikä tarvii olla niin tarkkaan funtsittu kun sisällä liikkuva ilma ei rasita sitä laatikkoa.
 
PS: ai niin ja paukuttelin sulle muutaman plussan, sulla on hyviä ja omakohtaisiin kokemuksiin perustuvia kirjoituksia. i Like it :-)

hallu: PS: ai niin ja paukuttelin sulle muutaman plussan, sulla on hyviä ja omakohtaisiin kokemuksiin perustuvia kirjoituksia. i Like it :-)
 
Tattista. Ja niin, mieluummin kirjoitan kokemusten kuin arvailun pohjalta. ;)

Jucciz: Luultavasti paljon paremmankin soundin.
 
Mulla oli taannoin vuoden '89 Gibson Les Paul Custom. Hyvä kitara, mutta 4,9 kilon paino sai lopultakin myymään sen pois. Uskomatonta, miten paljon puissa voikaan olla eroja: tuo oli kumminkin vielä kevennysporattu. Vastaavasti vuoden '96 Les Paul R9 -kitarani on 3,78 kiloa ja sitä EI ole porattu. Yli 1,1 kilon painoero on häkellyttävä - varsinkin kun huomioidaan se, että kyseessä on kumminkin täysin samankokoinen ja -muotoinen soitin ja se, että noista painavampaa sentään oli kevennetty.
 
Just tein lankkulattiaa ja oli uskomatonta miten suuria painoeroja oli yhtä isoilla paloilla. Väitän, että paino saattoi olla kaksinkertainen.

2randpo:
Ehkä "ärsyttävä" klisee on väite, että lehmus on huono soitinpuu. Ei ole.
 
Eräs ärsyttävä klisee on että puilla olisi mainittavaa merkitystä SÄHKÖkitaran soundiin.
Soittajan tatsi/tyylitaju > plektra > kielet > kitara > piuha > läjä eturauhasia > vahvistin > mikitys PA:an = se kitaran soundi minkä se topi kuulee sieltä parketin puolelta, täh? Kuka kuulijoista pystyy sanomaan mistä puusta kitara on tehty ja onko sillä väliä? Soundi on joko hyvä tai huono, sekin riippuu täysin kuuljasta ja usein myös puukorvasta äänimiehestä. Puukorva ei tarkoita tässä(kään) tapauksessa sitä että ko korvan omistaja pystyy elävässä elämässä erottamaan kuulokuvan perusteella mistä puusta kitara on tehty.
 
No joo, sanomattakin lienee selvä että kun ollaan keikalla hirveässä lavametakassa ja balanssitajuttomien kitarasankarien putkivahvistimet huutavat kilpaa kaiken päälle niin ei äänimies voi kuin nostaa kädet pystyyn.
Tässä kohtaa ei ole todellakaan vtunkaan verran merkitystä onko kitara mistä puusta vai kuusta, onko se ohut vai paksu, kevyt vai painava, no ontto kiertää helpoimmin.
 
Lievää karrikointia mutta noin se vaan joskus menee.

WanhaWetäjä: Eräs ärsyttävä klisee on että puilla olisi mainittavaa merkitystä SÄHKÖkitaran soundiin.
Soittajan tatsi/tyylitaju > plektra > kielet > kitara > piuha > läjä eturauhasia > vahvistin > mikitys PA:an = se kitaran soundi minkä se topi kuulee sieltä parketin puolelta, täh? Kuka kuulijoista pystyy sanomaan mistä puusta kitara on tehty ja onko sillä väliä? Soundi on joko hyvä tai huono, sekin riippuu täysin kuuljasta ja usein myös puukorvasta äänimiehestä. Puukorva ei tarkoita tässä(kään) tapauksessa sitä että ko korvan omistaja pystyy elävässä elämässä erottamaan kuulokuvan perusteella mistä puusta kitara on tehty.
 
No joo, sanomattakin lienee selvä että kun ollaan keikalla hirveässä lavametakassa ja balanssitajuttomien kitarasankarien putkivahvistimet huutavat kilpaa kaiken päälle niin ei äänimies voi kuin nostaa kädet pystyyn.
Tässä kohtaa ei ole todellakaan vtunkaan verran merkitystä onko kitara mistä puusta vai kuusta, onko se ohut vai paksu, kevyt vai painava, no ontto kiertää helpoimmin.
 
Lievää karrikointia mutta noin se vaan joskus menee.
 
Niinpä. Jotkut kultakorvat tosin väittävät, että lehmusbody-straton soundi ei ole samalla/oikealla tavalla kirkas kuin vastaavan leppäbodyisen soundi. Mutta tosiaan, jossain stagekontekstissa varsinkaan mahdollisella akustisen tai sähköisenkään soundin erolla ei ole mainittujen muuttujien takia mitään merkitystä.

2randpo: Niinpä. Jotkut kultakorvat tosin väittävät, että lehmusbody-straton soundi ei ole samalla/oikealla tavalla kirkas kuin vastaavan leppäbodyisen soundi. Mutta tosiaan, jossain stagekontekstissa varsinkaan mahdollisella akustisen tai sähköisenkään soundin erolla ei ole mainittujen muuttujien takia mitään merkitystä.
 
Soundierot ehkä saadaan esiin äänilabra olosuhteissa ja parhailla mittareilla.
Se on sama kuin autolehtien rengastesteissä. Eroa renkaiden ominaisuuksiin saadaan vain joissakin ääritilanteessa.
Tilanteessa jossa normikuljettajan taidot ovat jo loppuneet eikä hän osaa tehdä siinä vaiheessa enää mitään.
Silloin on sama lukeeko renkaan kyljessä Michelin Pilot Sport 4 S vai Rotalla F105 almost round.