Kitarat: kitarakamat ›

En muistanutkaan kuinka paljon kuoleentuneet kitaran kielet huonontaa soitettavuutta ja vaikuttaa soundiin. Kun on monta kitaraa niin on vaikea muistaa koska kuhunkin on kielet vaihtanut. Olin jotenkin jo tottunut Les Paulin soitettavuuteen kun se oli hiljaa huonontunut. No ei sillä, ei se mikään huono ollut mutta uudet kielet yllätti.
 
Kielinä mulla on kaikissa DR pure Blues ja Tässä oli kymppisetti. Kitarassa on Ruokankaan vaihtamat rosterinauhat ja sinänsä bendaaminen onnistui Ok mutta tarvittava voima oli selvästi kasvanut. Kiinnitin huomiota D kielen pieneen rispaantumiseen mutta silti soitin vielä pari päivää kunnes tuli sellainen kohta missä piti liuuttaa voimalla sormia kielillä ja pkele, D kieli kolmosnauhan kohdalta viisti katkenneella säikeellä syvän naarmun sormeen. Oikein pelästyin - onneks on niin parkkiintuneet sormen päät että ei mennyt nahan läpi vaikka ura tulikin. Rosterinauhat syö tehokkaasti kieliä.
 
Tänään vaihdoin kielet ja soitettavuus ja tuntuma parani 50%. Vahvistimen säädötkin meni uusiksi. Lisää bassoa ja säröä piti vähentää. Pitäisköhän alkaa pitää oikein kirjaa koska kieliä vaihtaa ja paljonko kullakin kepillä soittaa ?

Aika kauan on kielet olleet, jos punos alkaa kuoriutua.. =| Itse vaihdan muutaman kk välein vähintään.

No itse kirjoittelen ylös kun vaihdan kielet lähinnä siksi, että vaihdan niitä sen verran harvakseen, että pysyn edes summittaisesti kärryillä niiden kestoiästä. Kielen vaihdon tarpeen kyllä huomaa viimeistään siinä vaiheessa kun kieli ei enää mene/pysy itsensä kanssa vireessä ja se alkaa kuulua koko kitaran epävireisyytenä eri asemista soitettaessa. Tätä epävireisyyttä yleensä edeltää soundin tukkeutuminen. Itse en oikeastaan päästä kieliä ruostumaan kuten aloittaja, mutta toisaalta kielten ruostuminen riippuu monesta seikasta. Soittajan happamuus vaikuttaa siihen miten kielet ruostuu ja se että peseekö kädet ennen soittamista tai tapaako pyyhkiä kieliä soittojen välillä puhtaaksi (itse en sitä tee). Kimmo Araluoma otti esille myös semmoisen yksityiskohdan keikkamuusikon arjesta, että jos säilyttää kitarahihnaa samassa laukussa kitaran kanssa niin hiki joka hihnaan tarttuu syövyttää kieliä samassa laukussa olevasta kitarasta ja voi pilata kielet yllättävän nopeastikin.
 
Etsii itselleen sopivan kielimerkin ja kielivahvuuden ja hommaa niitä niin, että varastossa on aina muutama setti. Sitten kun huomaa, että kas onkohan nää kielet jo vähän vanhoja (niin silloin ne on aika vaihtaa). Jos alkaa kovasti nuukailemaan, että mä soitan vielä vähän näillä, niin menee helposti överiksi. No jokainen etsii oman totuutensa näissä kysymyksissä. Tiedän, että jotkut vaihtaa kielet joka viikko, mutta itse vaihdan ehkä kerran tai kaksi vuodessa. No silloin kun keikkailee tai on äänityshommia niin useammin.

Mulla oli nuo rispaantuneet DR nikkelikielet kiinni arviolta ehkä 2-3kk...soitin tuolla kitaralla arviolta 4-7 tuntia viikko. Mulla ei kädet hikoa eli kielet ei menneet tukkoon liasta - ongelmat tuli siitä että ne oli melko loppuun venyneet ja bondaus jäykistyi. Suurin ongelma että rosterinauhat alkoi syödä D kielen säikeitä poikki mitä en oikein huomannut ennenkin tuli tuo tuskainen tökkäys liuutuksessa. Nuo nikkelikielet on varmaan normaalia herkemmät. Rosterinauhaan ei tullut mitään jälkeä, se on huippukunnossa ja peilin kirkas. Soundi oli edelleen vahvistimen kautta OK mutta yläpäätä puuttui. Suurin ero oli soittamisen muodostuminen kömpelömmäksi ja elottomaksi. Pitäisi olla joku aikamittari kielille joka kertoisi tehollisesti soittoajan joka skittalle. Oikeasti homma kyllä menee varmaan siten että vähän tarkkailee tuota kielten yläpään helinää vähenemistä ja kielen muuttumista vähän elottomaksi.

Lespaul66: En muistanutkaan kuinka paljon kuoleentuneet kitaran kielet huonontaa soitettavuutta ja vaikuttaa soundiin. Kun on monta kitaraa niin on vaikea muistaa koska kuhunkin on kielet vaihtanut. Olin jotenkin jo tottunut Les Paulin soitettavuuteen kun se oli hiljaa huonontunut. No ei sillä, ei se mikään huono ollut mutta uudet kielet yllätti.
 
Kielinä mulla on kaikissa DR pure Blues ja Tässä oli kymppisetti. Kitarassa on Ruokankaan vaihtamat rosterinauhat ja sinänsä bendaaminen onnistui Ok mutta tarvittava voima oli selvästi kasvanut. Kiinnitin huomiota D kielen pieneen rispaantumiseen mutta silti soitin vielä pari päivää kunnes tuli sellainen kohta missä piti liuuttaa voimalla sormia kielillä ja pkele, D kieli kolmosnauhan kohdalta viisti katkenneella säikeellä syvän naarmun sormeen. Oikein pelästyin - onneks on niin parkkiintuneet sormen päät että ei mennyt nahan läpi vaikka ura tulikin. Rosterinauhat syö tehokkaasti kieliä.
 
Tänään vaihdoin kielet ja soitettavuus ja tuntuma parani 50%. Vahvistimen säädötkin meni uusiksi. Lisää bassoa ja säröä piti vähentää. Pitäisköhän alkaa pitää oikein kirjaa koska kieliä vaihtaa ja paljonko kullakin kepillä soittaa ?
 
Vaihdoin äsken tekemiini palacastereihin uudet kielet. Aivan paska saundi. Riipivä, kirkas, tuntuu, että kohta paikat tippuu hampaista. Eddie Van Halen sanoo,, vanhat soi paremmin, Allekirjoitan tämän. En tajua, miksi jotkut vaihtaa kieliä , vaikka ne on ok. Punomattomat ei tee saundia. Täytyy olla aika paskakäsinen, joka TARVII uudet kielet parin kuukauden välein, vaikka soittas 24/7. En muista minä vuonna viimeksi sain kielen poikki. Mulla tässä menee muutama viikko, että tulee, se Minunsaundi. Vihaan uusia kieliä.

Pelimonni: Aivan paska saundi. Riipivä, kirkas, tuntuu, että kohta paikat tippuu hampaista. Eddie Van Halen sanoo,, vanhat soi paremmin, Allekirjoitan tämän. En tajua, miksi jotkut vaihtaa kieliä , vaikka ne on ok..
 
Sama, mutta just päinvastoin. Liian kirkkauden voi aina taltuttaa änenvärisäätimillä, mutta sitä tuoreutta ei sointiin enää saa takaisin kun se katoaa.

Pelimonni: Eddie Van Halen sanoo,, vanhat soi paremmin, Allekirjoitan tämän. En tajua, miksi jotkut vaihtaa kieliä , vaikka ne on ok. Punomattomat ei tee saundia. Täytyy olla aika paskakäsinen, joka TARVII uudet kielet parin kuukauden välein, vaikka soittas 24/7. En muista minä vuonna viimeksi sain kielen poikki. Mulla tässä menee muutama viikko, että tulee, se Minunsaundi. Vihaan uusia kieliä.
 
Eddiehän sanoo vaihtavansa aina vain katkenneen kielen, ei koko settiä. Hän väittää myös, ettei koskaan puhdista kieliä eikä kitaraa. Ihan turhaa hommaa kuulemma. Kannattaa uskoa Eddietä? No ainakin se on melko varmaa, että monet klassikkolevyt on äänitetty vanhoilla kielillä. Tuskin esim. '60-luvulla on alvariinsa vaihdeltu kieliä.

Pelimonni: Vaihdoin äsken tekemiini palacastereihin uudet kielet. Aivan paska saundi. Riipivä, kirkas, tuntuu, että kohta paikat tippuu hampaista.
 
Tai sitten sinun setissäsi on todellisuudessa tuollainen soundi. Minun mielestäni vanhojen punottujen kielen soundi on möhnää. Lisäksi ne soi vaimeammin.
 
Itse vaihdan punotut kielet pari kertaa ennen kuin uusin koko setin.

Välillä tulee soitettua vähemmän ja sormenpäät pehmenee, silloin kielten kuluneisuus on suoraan verrannollinen siihen kuinka nopeasti sormenpäät alkaa halkeilla. Aina tuntuma on suht uusilla kielillä mukavampi, ja oikein ikivanhoilla kielillä varustettua kitaraa ei ole kiva soittaa ollenkaan. Vireongelmat on toinen juttu, mikä saa vaihtamaan kielet. Vaihtoväli riippuu soittoajasta ja olosuhteista. Hikisissä olosuhteissa soittaessa olen vaihtanut jopa parin viikon välein. Yleensä vaihtoväli on enemmän soittoa saavissa kitaroissa ehkä 2-3 kk. Seinällä roikkuviinkin sentään aina noin kerran vuodessa vaihdan, koska siinä ajassa jo pelkkä pöly pilaa kielet. Sähköiseen soundiin kielten ikä ei hirvittävästi vaikuta, mutta soittofiilikseen paljonkin.

Kun on olohuone soittaja, monta kitaraa, aika kortilla, sekaisin laskuissa, sekä pakkomielle uusiin kieliin, niin kieliä tulee vaihdeltua vaikka soittotunteja ois alla vaan pari tuntia.
 
Vammaista.
oispa normaali.

Jaa-a tais olla kuusi vuotta sitten kun vaihdoin kielet viimeks tuohon yhteen... hyvältä kuulostaa.

Vaan mitäpä teette niillä pois vaihdetuilla kielillä? Itse käytän niitä paksumpia mm. viemäreiden auki rassaamiseen. Pyörän jarruvaijeriksi sopii tietyin varauksin myös.

Eikö legendan mukaan EVH:llä menny täysin kuppi nurin kun ennen keikkaa huomaa että teknikko on perkele männy ja vaihtanu uudet kielet kepukkaan.
 
Eikaisiinä, vaihtaa kielet kun huomaa että tatsi, sustain ja kirkkaus on tiessään. Kuitenkin uusille kielille kunnon sisäänajo ennen studiokoppiin astumista.

KaRa: Jaa-a tais olla kuusi vuotta sitten kun vaihdoin kielet viimeks tuohon yhteen... hyvältä kuulostaa.
 
Joo ihan varmasti kuulostaa. Toivottavasti oli tosi kallis kitara.

Jos Eddie ei sen pahemmin välitä biisin temposta tai sävellajistakaan, niin miksi se kieliäkään vaihtelis.

Kun on melko monta kitaraa joilla ihan oikeasti soittaakin melko usein ei paljonkaan kiinnosta vaihdella niihin kieliä ihan vain huvikseen jonkin huolto-ohjelman mukaan. Ehkä osittain siksi että olen myöskin sitä mieltä että tuoreet, juuri paketista otetut kielet niiden merkistä ja mallista riippumatta kuulostavat aina hirvittävän kirkkailta ja metallisilta. Metallisilta väärällä tavalla jopa hevin soittoa ajatellen.
 
Jos ja kun sattuu olemaan laiska floikkakitaroiden soittaja, niin melko usein jättää katkenneen kielen vaihdon kokonaan väliin: Jos on ollut kaukaa viisas ja läheltä tyhmä on jättänyt "riittävästi" kieltä kelalle eli monta kierrosta virittimen ympärille. Silloin riittää kun avaa lukkosatulan ja kiertää viritintä. Näin saa tarpeeksi pituutta kieleen ja sen pään taas lukkopalan leukoihin.
 
Se soundi? Ei varmaankaan paras mahdollinen, mutta kiiressä laiskurin korviin välttävää parempi.

discominister: Joo ihan varmasti kuulostaa. Toivottavasti oli tosi kallis kitara.
 
Kuulostaa kyllä. Soittaminen on se juttu, ei niinkään onko kuinka vanhat kielet. Soittajasta kiinni kuinka hyvältä saa minkäkin kuulostamaan.
Muusikkous käsite välillä aika kaukana, kun juttuja lueskelee... vaikka tämä onkin kamat -palsta.
En edes halua vaihtaa tuohon kieliä... se tuttu statsi häviää. Uudet kielet on kirjaimellisesti vain uuden karheita... Mut eihän kitarankielikauppa käy ellei niitä myydä hyväuskosille paremman soundin toivossa... ja uskossa :)
Toki jos tarkoitus on pitää soitinta näyttelyesineenä ja uudenveroisena, niin sitten. "Uudenveroinen" vain ei ole omiaan kun puhutaan työkalusta ja itselleni noiden on tarkoitus olla täydellisiä työkaluja, jotka mukautuu itselleni ja elää ajan saatossa. Soittimen pitää saada antaa elää, että niiden ominainen luonto puskee esiin. Puhumattakaan siitä että soittajan ja soittimen välinen suhde säilyy.
 
PS. Oli kitara kallis tai ei niin se on sivuseikka.

En minäkään heti jaksa vaihtaa kieliä kun sointi huononee, samalta se kuulijoille päin kuulostaa, mutta jos olisin porho jolla on kitarateknikko valmiudessa 24/7, niin soittelisin pelkästään tuoreilla kielillä. Ei sointi edes ole uusissa kielissä tärkein juttu, vaan se tuntuman rapsakkuus mikä uusissa kielissä on. Vähän kuin spagetti al dente vs. ylikypsä löllö.

Sopivasti ikääntyneet kitaran kielet ovat erittäin miellyttävät, mutta rajansa siinäkin. En keikoille menisi liian vanhojen kielten kanssa pelailemaan.