Kitarat: kitarakamat ›

Olen tätä kysymystä pohtinut ennenkin ja on tälläkin palstalla käyty varmaan lukuisia keskusteluja. Tällä kertaa sain kuitenkin kimmokkeen, kun ostin digipianon ja poikani totesi "nyt sait isä uuden soittimen kokoelmiisi..". KOKOELMIINI perkele, mää soitan näilllä kaikilla, ei nää ole mitään keräilyesineitä.. vai onko!?
 
Mulla on jonkinlaiset rajat soittovehkeiden määrälle jotka ylittäessäni minulla on taipumus ahdistua. Mulla on myös ajatus, että kaikki kitarani on vähän erilaisia siis tarjoaa jotain omanlaistaan eikä minulla ole lainkaan kahta ihan samanlaista kitaraa (kerran erehdyin ostamaan toisen straton ja se oli kyllä ahdistavaa. Lähes välittömästi päätin kumpi niistä on parempi ja sen jälkeen yritin keksiä selityksiä miksi mulla edes pitää se toinen olla).
 
Soittokamojen myyminen on mulle tosi vaikeaa ja sepä on huono yhdistelmä sille, että tykkäisin ostella kaikkia kivoja tavaroita :-). Periaate mulla on, että yksi kitara riittäisi. Mulla on kuitenkin vielä kolme sähkökitaraa ja niiden lisäksi yksi basso ja akustinen. Minulla ei ole mitään soittoteknisiä tai musagenrelähtöisiä perusteita sille, miksi yksi skitta ei riittäisi. Käytän kaikissa kitaroissa samaa virettä eli standardia E:tä ja suunnilleen samanlaisia kieliä. Soundillisesti kitarat eroavat toisistaan Straton heleä yksikelaisten soundi ja sitten kaksi humppari kitaraa jotka ovat keskenään vähän erilaisia, mutta olen ajatellut että tarvitsee kahta, että on keikoille varakitara. Mutta kummankin humpparikitaran mikit saa puolitettua joten stratokaan ei olisi ihan välttämätön.
 
Mutta perus idea on, että yhdellä pärjäisi ihan hyvin. Sama juttu vahvistimissa, mutta niitäkin mulla on kolme. Kahta käytän ja yksi on varalla.. :-). Yhdellä pärjäisi.
 
Mun ongelma on siinä, että tykkään kummiskin hankkia kitarakamoja, mutta niitä on vähän hankala hävittää. Olen jo aikapäiviä sitten tehnyt sen liikkeen, että en osta enää mitään halpaa tai edes edullista, koska mahdollisuus ostaa on minulle niin rajallinen luonnonvara, niin pitää yrittää sitten maksimoida laatua ja niihin vähiin kamppeisiin satsata tunnetta niin paljon kuin kykenee. Mulla alkaa vaan olemaan näköpiirissä se hetki etten voi enää vaihtaa mitään kun laatua ei vaan voi parantaa määräänsä enempää.