| Aihe: Kitaristi alkoi opetella Pianoa | |
|---|
 hallu
14.03.2018 16:36:00 (muokattu 14.03.2018 16:36:33) | |
|
Tämä ei taida olla helppiketju eikä aloittelijoiden klubi, mutta kerronpa kuitenkin. Eli olen soittanut kitaraa iänkaiken ja päätin, että kokeilen onnistuisinko koskettimien kanssa tulemaan sinuiksi. Ostin siis käytettynä edullisen stagepianon ja aloin treenaamisen.
Olen jo pian viisikymppinen äijänpökäle joten en unelmoi konserttipianistin urasta enkä taitotasosta. Tavoitteeni on oppia soittamaan sillä kevyttä musiikkia (jazz, rock, blues, pop, etc.) edes auttavasti ja päämäärä on pystyä soittamaan bändin mukana joten uskon, että tässä on meikäläiselle haastetta kylliksi.
Valitsin työkaluksi stagepianon siksi, että sitä on kevyempi siirrellä himassa pöydältä toiselle ja huoneesta toiselle ja sen voi helposti ottaa mukaan treenikämpälle ja keikalle tai viedä vaikka mökille ja uskon sen laadullisesti riittävän tarpeisiini enemmän kuin hyvin. Niin ja tietenkin myös hinnan vuoksi eli vasarakoneisto maksaa ja painaa, mitkä pistivät minut tekemään tässä asiassa kompromissin. Arvoin jonkin verran pohtiessani, että josko ostaisi laadukkaan midiohjainkoskettimiston, mutta niissäkään ei vasaroita yleensä ole ja tämä kuitenkin tarjoaa myös sen midin eli tämän kanssa pitäisi voida ohjata myös vaikkapa läppäriltä mainstagea tms. jos haluaa, mutta tämä toimii myös ihan itsenäisenä soittimena.
Olen viikon intensiivisesti treenannut ja minulle on selvinnyt, että pianon soitto on hemmetin vaikeaa ja siis vaikeampaa kuin kuvittelin.. tai en kai minä sitä helpoksi kuvitellut, mutta nyt minulle on valjennut että munhan on opeteltava ihan kaikki jutut voidakseni soittaa tätä. Olen soitellut muita soittimia (kitaraa, bassoa, perkussioita, rumpuja..) joten ihan nollasta ei koordinaation kanssa tarvitse lähteä, mutta pianossa oikean ja vasemman käden koordinointi on ihan eri juttu kuin kitarassa. Pianon koskettimisto on onneksi todella elegantin tyylikäs järjestyksen kukkanen joten nuottien paikat on helpohkoa hahmottaa.
Olen tähän mennessä ymmärtänyt, että hakemalla sormituksen samaan tapaan kuin kitarassa eli peukalo määrittää aseman josta sitten käden alalle osuu noin oktaavin verran koskettimiä ja venyttmällä tarvittaessa toinen mokoma. Olen alkanut opetella semmoista systeemiä, että sormet asettuisivat tietyssä asemassa aina oletuksena kukin omalle koskettimelleen niin että ei tarvitsi aina katsoa mistä painaa vaan sormet olisivat vähän niinkuin automaattisesti tietyillä sävelillä. Olen kehitellyt itselleni helppoja harjoituksia joiden avulla opettelen käsien koordinaatiota ja samalla tietenkin hahmottelen miten soinnut löytyvät koskettimistolta.
Esimerkiksi luulin, että oikea käsi soittaa aina melodiaa ja vasen sointuja, mutta nehän voi soittaa myös molemmat soinnun eri osia ja saada soinnun tarvittaessa kuulostamaan isommalta. Ja että vasen käsi voi yhtä hyvin soittaa vaikka bassolinjaa ja oikea sointua tms. Tässä tuntuu aukeavan kokonaan uusi maailma hahmottaa musiikkia ja sitä mitä soittimella voi tehdä.
Se mikä tuntuu tällä hetkellä kaikkein vaikeimmalta, on ymmärtää miten pianolla käsitellään rytmiä? soittoergonomiaa olen opetellut katsomalla netistä ohjeita miten käsien tulisi koskettimille tulla (rannekulma etc.) sekä koskettimien etäisyys vartalosta etc. soitan seisten, koska soitan myös kitaraa seisten niin tuntuu luontevalta soittaa pianoakin seisten, mutta olisiko syytä opetella istumaan pianon ääreen kuten muutkin pianistit? niin ja tuossa pianossa ei tullut niitä pedaaleja mukaan, mutta siinä on pistokkeet mihin pedaalit kytketään, niin olisiko semmoisten ostaminen järkevää/tärkeää? onko pedaalit universaaleja, vai onko joka pianomerkillä omat pedaalinsa? tämä piano on Kurzweil SP4-7 ?
Tavoite olisi oppia soittamaan omaa musaa tällä pianolla ja jos oppisin tämän hyvin niin voisin käyttää tätä apuna sävellysharrastuksessani.
Elämä on reiässä rattoisaa...... | |
Oikein tervetullut avaus ja onneksi olkoon!
Kuulosti, että tossa on hyvää ideaa ja aikaa myötä hommasta tulee jotain.
Valitsin työkaluksi stagepianon siksi, että sitä on kevyempi siirrellä himassa pöydältä toiselle ja huoneesta toiselle ja sen voi helposti ottaa mukaan treenikämpälle ja keikalle tai viedä vaikka mökille ja uskon sen laadullisesti riittävän tarpeisiini enemmän kuin hyvin.
Se on hyvä treeniväline, jolla pääsee oikeasti treenaa myös hankalina kellonaikoina.
Olen viikon intensiivisesti treenannut ja minulle on selvinnyt, että pianon soitto on hemmetin vaikeaa ja siis vaikeampaa kuin kuvittelin.. tai en kai minä sitä helpoksi kuvitellut, mutta nyt minulle on valjennut että munhan on opeteltava ihan kaikki jutut voidakseni soittaa tätä.
Ainakin siitä saa äänen tulemaan aika helposti ja äänet on selkeässä järjestyksessä matalasta korkeampaa :D
Olen soitellut muita soittimia (kitaraa, bassoa, perkussioita, rumpuja..) joten ihan nollasta ei koordinaation kanssa tarvitse lähteä, mutta pianossa oikean ja vasemman käden koordinointi on ihan eri juttu kuin kitarassa.
Riippuu mitä tavoittelee, mutta saattaa olla, että vasemman käden toimintaa joutuu tietoisemmin harjoittelee kun oikea saa treeniä helpommalla.
Olen tähän mennessä ymmärtänyt, että hakemalla sormituksen samaan tapaan kuin kitarassa eli peukalo määrittää aseman josta sitten käden alalle osuu noin oktaavin verran koskettimiä ja venyttmällä tarvittaessa toinen mokoma. Olen alkanut opetella semmoista systeemiä, että sormet asettuisivat tietyssä asemassa aina oletuksena kukin omalle koskettimelleen niin että ei tarvitsi aina katsoa mistä painaa vaan sormet olisivat vähän niinkuin automaattisesti tietyillä sävelillä. Olen kehitellyt itselleni helppoja harjoituksia joiden avulla opettelen käsien koordinaatiota ja samalla tietenkin hahmottelen miten soinnut löytyvät koskettimistolta.
En tiedä kannattaako sormituksia kauheesti stressata, sustainilla voi auttaa sointujen hajoittamisessa riittävän laajalle vaikka ei kädet yltäs.
Esimerkiksi luulin, että oikea käsi soittaa aina melodiaa ja vasen sointuja, mutta nehän voi soittaa myös molemmat soinnun eri osia ja saada soinnun tarvittaessa kuulostamaan isommalta. Ja että vasen käsi voi yhtä hyvin soittaa vaikka bassolinjaa ja oikea sointua tms. Tässä tuntuu aukeavan kokonaan uusi maailma hahmottaa musiikkia ja sitä mitä soittimella voi tehdä.
Matalalta jos on kovin lähellä olevia säveliä toisiinsa nähden soimassa, kuulostaa tukkoiselta, siksi sointuja kannattaa hajoittaa sopivasti, vaikka pelkkä bassoääni vasemmalla.
Oikea käsi on treenattavissa silleen, että se ottaa soinnut ja melodian jos ei muuten, niin vasemman käden kanssa.
Kannattaa katsoa tuubivideoita, mistä saa lisää ideoita.
Se mikä tuntuu tällä hetkellä kaikkein vaikeimmalta, on ymmärtää miten pianolla käsitellään rytmiä?
Minä ainaki rakentelen paljon erilaisia arpeggioita koska jostain syystä bändissä kitaristit niin mielellään ottaa vahvemmin rytmiä korostavat tehtävät.
niin ja tuossa pianossa ei tullut niitä pedaaleja mukaan, mutta siinä on pistokkeet mihin pedaalit kytketään, niin olisiko semmoisten ostaminen järkevää/tärkeää? onko pedaalit universaaleja, vai onko joka pianomerkillä omat pedaalinsa? tämä piano on Kurzweil SP4-7 ?
Kyl sustain pedaali on syytä olla. Veikkaisin aika monenlaisen käyvän, joskaan ne ei ole kalliita.
Ehkä sustainia käyttää vielä seistenkin. | |
musamies: Oikein tervetullut avaus ja onneksi olkoon!
Kuulosti, että tossa on hyvää ideaa ja aikaa myötä hommasta tulee jotain.
Se on hyvä treeniväline, jolla pääsee oikeasti treenaa myös hankalina kellonaikoina.
Ainakin siitä saa äänen tulemaan aika helposti ja äänet on selkeässä järjestyksessä matalasta korkeampaa :D
Juu ainakin helpommin kuin trumpetista, josta en meinannut saada aluksi pihaustakaan :-). No puhaltimet on yllättävän hankalia sen ansatsinsa kanssa enkä mä niitä varsinaisesti ole ikinä harjoitellut kunhan joskus kokeillut.... paitsi bluesharppua, sitä kerran innostuin treenailemaan se on tosi mielenkiintoinen soitin, mutta yllättävän hankala :-D .
Riippuu mitä tavoittelee, mutta saattaa olla, että vasemman käden toimintaa joutuu tietoisemmin harjoittelee kun oikea saa treeniä helpommalla.
Tässä olet aivan oikeassa ja olen vähän yllättynyt kuinka kömpelö vasen käsi mulla on kun kitarassa se on kuitenkin tottunut operoimaan otelaudalla. Toisaalta kitaransoitossa vasen käsi ei ole samalla tavalla dynaaminen toimija kuin oikeakäsi joka tuottaa niitä ääniä varsinaisesti ja vasemmalla vaan painetaan kieltä. Basson soitossa vasemmalla kädellä on aktiivisempi rooli koska se osallistuu äänen kontrollointiin demppamalla ja joissakin soittotyyleissä myös sytyttää osan äänistä.
En tiedä kannattaako sormituksia kauheesti stressata, sustainilla voi auttaa sointujen hajoittamisessa riittävän laajalle vaikka ei kädet yltäs.
No tämäkin on hyvä neuvo, nimittäin mulla ainakin aluksi on ollut vähän hankala pitäytyä tiukoissa sormituksissa ja ne tuppaa tekemään soiton vielä kaavamaisemmaksi mitä se muutenkin tämmöisellä aloittelijalla on. Jollain tapaa ainakin näin aluksi mun on pitänyt yrittää tunnistaa se asema mistä olen soittamassa hahmottaakseni mistäpäin löydän seuraavan äänen ja soinnun.
Matalalta jos on kovin lähellä olevia säveliä toisiinsa nähden soimassa, kuulostaa tukkoiselta, siksi sointuja kannattaa hajoittaa sopivasti, vaikka pelkkä bassoääni vasemmalla.
Oikea käsi on treenattavissa silleen, että se ottaa soinnut ja melodian jos ei muuten, niin vasemman käden kanssa.
Tämä on arvokas vinkki. Nimittäin olen ehtinyt näitä käsien roolituksia tässä pähkäilemään ja noissa ensimmäisissä kokeiluissa vasemmalla tulee luonnollisesti tapailtua bassolinjaa ja nyt ihan viimeisimmissä kokeiluissa ihan yksinkertaisia kaksiäänisiä harmonioita, mutta huomasin juurikin tuon mitä sanoit, että kovin matalilla taajuuksilla ei sointuja kannata soittaa. Sitä paitsi basso hoitaa bändisovituksissa ne alataajuudet joten pianon kanssa täytyy vaan koittaa mahduttautua kitaristin ja laulajan kanssa siihen keskitontille :-). Mulla kävi tuossa pojan joku likkakaveri kylässä joka on opetellut koukussa pianoa ja se nouvoi minulle, että käsiä ei kannata pitää liian kaukana toisistaan tai kai se tarkoitti että ei soittaisi liikaa koskettimiston ääripäissä.
Kannattaa katsoa tuubivideoita, mistä saa lisää ideoita.
No juu tätä olen harrastanut ja sehän tässä nykyajassa onkin ihanaa, että kaikkea tietoa ja inspistä on parin klikkauksen päässä koko ajan saatavilla :-)
Minä ainaki rakentelen paljon erilaisia arpeggioita koska jostain syystä bändissä kitaristit niin mielellään ottaa vahvemmin rytmiä korostavat tehtävät.
No joo kitaristina toki ymmärrän hyvin kitaran perkussiivisuutta ja sehän on monessa mielessä rytmisoitin, mikä saattaa omassa musa-ajattelussa painottua vähän liikaakin. Pianossa mä jotenkin mietin rytmiä Rocknrollin kautta siis kuuntelin lähinnä Little Richardin tai jonku Jerry Lee Levisin pianottelua ja niillähän on hyvin rytmipainotteinen tapa soittaa pianoa. Mutta nyt kun mainitsit niin toki tanssiorkesterissa on niin paljon rytmisoittimia (rummut, basso, kitara) että piano voi keskittyä huolehtimaan harmoniasta .... ja tietty melodiastakin. Tämän oivalluksen saattelemana innostuin kuuntelemaan Abbaa siinähän piano monesti tekee juuri kuvailemiasi arpeggioita. Innostuin vähän tapailemaankin joitakin yksinkertaisimpia Abban pianojuttuja. Samoin John Lennonin Imagine kappale on tarjonnut aloittelijalle sopivaa haastetta (ulkomuistista sitä lähinnä tapailin ja aloin kekesiä siihen vähän omaa sovitusta, pitäis varmaan kuunnella miten Lennon sen soittaa).
Kyl sustain pedaali on syytä olla. Veikkaisin aika monenlaisen käyvän, joskaan ne ei ole kalliita.
Ehkä sustainia käyttää vielä seistenkin.
Kiitos, nämä ovat arvokkaita neuvoja mulle :-). Mä selvittelen tuota pedaaliajutskaa myytäiskö vaikka musafasulla semmoisia. En tosiaan ollut ehtinyt sointuhajoituksia miettiä, mutta nyt kun asian mainitsit niin noinhan se tietenkin on. En itseasiassa ihan tiennyt mihin sitä sustainpedaalia käytetään, mutta tämä valaisi asiaa jo paljon.
Kiitos tuhannesti ystävällisyydestäsi :-D mua vähän jännitti avata suutani tästä aiheesta kun olen niin aloittelija koskettimien kanssa, mutta nämä postaukset auttoivat minua laittamaan ajatuksiani järjestykseen. Tämä alku on ollut niin intensiivistä ja nämä ihan ensimmäiset vaiheet ovat niin nopean oppimisen ja oivaltamisen aikoja, että menee ihan pää pyörälle :-D. Tiedän kokemuksesta että se tästä tasoittuu kyllä, mutta nautiskelen nyt tästä innosta kun jaksaa leikkiä tunteja päivässä tuon masiinan kanssa :-).
Elämä on reiässä rattoisaa...... | |
musamies:En tiedä kannattaako sormituksia kauheesti stressata, sustainilla voi auttaa sointujen hajoittamisessa riittävän laajalle vaikka ei kädet yltäs.
Aloittajan lähestymistapa pianon soittoon, tai tulokulma kuten nykyään niin hienosti sanotaan, on toinen joka ainakin itsellä on ja siksipä en neuvoja halua antaakaan, ne kun veisi varmaan aivan väärään suuntaan.
Sen verran pianon soitto taitaa kuitenkin olla tyylistä riippumatonta, että sormitukset on kyllä hyvä miettiä, merkata tavalla taikka toisella muistiin ja käyttää aina samassa yhteydessä niitä samoja sormituksia. Kun melodian tietyssä kohdassa on hyvin mietityt sormitukset ja ne sitten hallitsee, niin se vapauttaa ajattelemaan muuta, lukemaan nuotteja tai ainakin olemaan katsomatta koskettimia. Soittaminen on vapaampaa ja sujuvampaa, kun se tulee ikään kuin selkärangasta tai sormimuistista, mitä nimitystä sitten haluaakaan käyttää. Auttaa myös kappaleen ulkoaoppimisessa.
Jaa ja ehkä oli toinenkin universaali asia: Panosta nuottien sitomiseen, eli legatona soittamista. Se saa pianon laulamaan eikä ole niin töks töks kun jos sitä soittaa kuten vanhankansan pelimannit haitaria. Tästä syystä pedaalin hankkimista kannattaa kyllä vielä ehkä miettiä. Totta kai sellaisen voi hankkia, mutta ensimmäiset vuodet, tai ainakin kuukaudet, sitä kannattaa kyllä käyttää varsin harkiten.
Onnea seikkailuun uuden soittimen kanssa. Aivan kuten kitaraa myös pianoa voi soittaa monella tavalla ja sen monipuolinen haltuun otto on hyvin pitkä prosessi. Mutta mihis tässä valmiissa maailmassa on kiire. | |
Iiwana-80: Sen verran pianon soitto taitaa kuitenkin olla tyylistä riippumatonta, että sormitukset on kyllä hyvä miettiä, merkata tavalla taikka toisella muistiin ja käyttää aina samassa yhteydessä niitä samoja sormituksia. Kun melodian tietyssä kohdassa on hyvin mietityt sormitukset ja ne sitten hallitsee, niin se vapauttaa ajattelemaan muuta, lukemaan nuotteja tai ainakin olemaan katsomatta koskettimia. Soittaminen on vapaampaa ja sujuvampaa, kun se tulee ikään kuin selkärangasta tai sormimuistista, mitä nimitystä sitten haluaakaan käyttää. Auttaa myös kappaleen ulkoaoppimisessa.
En muista kovin hyvin tuollaista vaihetta, jossa olisin varta vasten miettinyt sormituksia, ehkä se meni samalla kun opettelin sointuja jostain sellaisista pikkukuvista, johon piirretty koskettimet ja merkitty soinnut. Jos soittaa arpeggioita vaikka soinnuista, niin eikös siinä samalla tule sormitusharjoitusta.
Nykyäänkin harjoittelen pelaako mun sormet. Yksi harjoitus on juoksuttaa peräkkäisiä koskettimia ylös alas. Samaa kummallakin kädellä. Jostain syystä ei aina mene ihan hirveen hyvin juoksuttamalla jokaisen koskettimen.
Sustain pedaali on pianossa hyvinkin oleellinen, vähän kuin haitariinkaan ei puhalleta ilmaa tasaisesti kompressorilla, vaan sitä säädellään. En tiedä miksi jotkut aloittelijat tekee niin, että nehän polkaisee sustainin pysyvästi pohjaan ja rupeaa soittamaan. Se ei ole tarkoituksena, vaan sen avulla saa kuin yhden käden lisää, saa erilaisen äänen ja minkämoisen laajalle hajoitetun soinnun vaan.
Digistagepianojen sustain ominaisuudet on erilaisia. Musaliikkeessä testasin Roland RD 2000 ja siinä oli aika hyvin panostettu erilaisiin resonansseihin, joita sai V Piano saundeissa säädellä. Sustain ei välttämättä digimalleissakaan ole jatkossa ihan onneton, vaan sillä voi tehdä monenlaista kivaa. | |
musamies: En muista kovin hyvin tuollaista vaihetta, jossa olisin varta vasten miettinyt sormituksia, ehkä se meni samalla kun opettelin sointuja jostain sellaisista pikkukuvista, johon piirretty koskettimet ja merkitty soinnut. Jos soittaa arpeggioita vaikka soinnuista, niin eikös siinä samalla tule sormitusharjoitusta.
Ehkä sormitusasiakin sitten riippuu pitkälti tavoitteista. Esimerkiksi ainakin mulla klassisella puolella sormitukset on kyllä ihan olennaiset asiat mietittäväksi. Muistanpa lukeneeni jonkin akatemiatasoisen tutkimuksenkin erilaisista sormitustavoista. Esimerkiksi yksi järjestys voi tukea tulkintaa ja toinen kappaleen ulkoa oppimista. Ikävä kyllä en muista kirjan nimeä, mutta mustakirjastosta lainasin. Niin kun sanoin, niin minun lähestymistapa on mitä ilmeisimmin toinen kun aloittajan ja varmaan sitten ehkä myös vähän toinen kun sinun. Vapaa säestys ja bändisoitto on eri maailma kun pianoetydin soittaminen. Voihan se tietysti olla myös niin, että satun vain olemaan sen verran jääräpää, että joutuu panostamaan sellaiseen mikä taitavammalla kaverille menee luonnostaan.
Tuo sustainpedaali taitaa olla myös vähän tilannekohtainen asia, mutta aina pelkästään se ei riitä. Pitää voida säätää tarkemmin ja siihen tarvitaan sitä sitomista josta aikaisemmin puhuinkin. Aloittelija, jos ei ole ketään neuvomassa ja joskus siitäkin huolimatta, varmaan painaakin pedaalin pohjaan ja antaa soida koska se saa pianon laulamaan ja mikä parasta(!) se peittää virheet. | |
Iiwana-80: Ehkä sormitusasiakin sitten riippuu pitkälti tavoitteista. Esimerkiksi ainakin mulla klassisella puolella sormitukset on kyllä ihan olennaiset asiat mietittäväksi. Muistanpa lukeneeni jonkin akatemiatasoisen tutkimuksenkin erilaisista sormitustavoista.
Tämä on ymmärrettävää kun sieltä löytyy niin vaikeita biisejä, että asia voi tulla vastaan.
Meikäläinen hyödyntää klassista, voi uppoutua omassa rauhassa jänniin fiiliksiin vaikka kuuntelijan ominaisuudessa, mutta sieltä voi saada ideoita pianon mahdollisuuksista uudempiin musiikkityyleihin.
Hienoa kamaa tämä Suihkulähde, näyttäs olevan 1901 sävelletty - tuossahan lähestytään sävellysajankohda puolesta jazzin aikakautta:
https://youtu.be/UJK6yZJ8b5Y
Itsellä voi käytännön livetilanteessa olla haasteena, ettei juomat kaadu kiippareille, jos tähtää livevetoon, niin aikaisessa vaiheessa kannattaa lähteä testailee mitä siellä tarvii, esim. mikä monitorointi toimii kullakin.
Aloittelija, jos ei ole ketään neuvomassa ja joskus siitäkin huolimatta, varmaan painaakin pedaalin pohjaan ja antaa soida koska se saa pianon laulamaan ja mikä parasta(!) se peittää virheet.
Aloittelija melkein aina puurouttaa äänen tai soittaa hakkaavasti.
Piano on siitä kiva kun voi testailla monimutkaisiakin sointuja. Aika luovasti voi ääniä yhdistellä kun hajoittaa niitä tarpeeksi kauaksi toisistaan. Kun oppii joitain sointuja, voi siirrellä yksittäisiä ääniä eri paikkaan ja kuunnella mitä tapahtuu. Piano on siinä kitaraa parempi koska tätä voi tehdä monipuolisemmin. | |
musamies:Hienoa kamaa tämä Suihkulähde, näyttäs olevan 1901 sävelletty - tuossahan lähestytään sävellysajankohda puolesta jazzin aikakautta: https://youtu.be/UJK6yZJ8b5Y
Äkkiä vilkaisten Suihkulähde vaikutti tässä sormitusmielessä aika helpolta biisiltä. Kyllä siinä vaikeusastetta on ihan kiitettävästi, mutta ehkä ei sellaisia haasteita kun klassisella puolella tulee vastaan.
Otan myös esimerkin. Vanhoista oppimatskuista löytyy Händelin Sarabande, joka ei äkkiseltään vaikuta kovinkaan hankalalta, eikä olekaan kun sen ensimmäinen osa kun tulee vastaan jo kakkosvihossa. Kuitenkin jo siinä on tärkeää, että soittaa aina samalla sormituksella, muuten sekoaa.
Se on tämmönen https://www.youtube.com/watch?v=Lyth759m4Dw
Kappaleen seuraavassa osassa, joka ei kylläkään ole enää kakkostasoa, mennään sitten jo pykälää vaativampaan suuntaa. Tällaisia kappaleita ei oikein voi soittaa lonkalta, tänään yhdellä sormituksella ja huomenna toisella.
Kakkos-osa on tällainen https://youtu.be/Lyth759m4Dw?t=96
Niin, kun oli puhetta siitä pedaalista, niin esimerkiksi tätä kappaletta ei oikein voi soittaa pedaalilla. Jos ei pysty sitomaan nuotteja ja jättämään pitkiä nuotteja soimaan sormella ja yrittää pärjätä vain pedaalilla, niin puuroksi menee.
Mutta juu. Alustuksesta jäi sellainen vaikutelma, että maali ei ehkä olisikaan tämän tyylinen soitto, vaan enemmän bändipuolen puuha ja ehkä vapaa säestys. Niissä en osaa neuvoa. |  WanhaWetäjä
15.03.2018 14:12:16 (muokattu 15.03.2018 14:15:17) | |
|
hallu: Tämä ei taida olla helppiketju eikä aloittelijoiden klubi, mutta kerronpa kuitenkin. Eli olen soittanut kitaraa iänkaiken ja päätin, että kokeilen onnistuisinko koskettimien kanssa tulemaan sinuiksi. Ostin siis käytettynä edullisen stagepianon ja aloin treenaamisen.
Nuotinlukutaito?
Olen jo pian viisikymppinen äijänpökäle joten en unelmoi konserttipianistin urasta enkä taitotasosta. Tavoitteeni on oppia soittamaan sillä kevyttä musiikkia (jazz, rock, blues, pop, etc.) edes auttavasti ja päämäärä on pystyä soittamaan bändin mukana joten uskon, että tässä on meikäläiselle haastetta kylliksi.
Suosittelen että menet tunneille MUUSIKOLLE joka on tehnyt keikkaa ko alueilla ja hallitsee mm vapaan säestyksen ja ns "songwriter" tyylisen pianismin, "umpi"klasariopet voit unohtaa tässä kohtaa. Jazzin voit siirtää myöhempiin vuosiin sillä vuosista tässä puhutaan kun lähdetään nollasta ellet sitten ole superlahjakkuus.
Valitsin työkaluksi stagepianon siksi, että sitä on kevyempi siirrellä himassa pöydältä toiselle ja huoneesta toiselle ja sen voi helposti ottaa mukaan treenikämpälle ja keikalle tai viedä vaikka mökille ja uskon sen laadullisesti riittävän tarpeisiini enemmän kuin hyvin. Niin ja tietenkin myös hinnan vuoksi eli vasarakoneisto maksaa ja painaa, mitkä pistivät minut tekemään tässä asiassa kompromissin. Arvoin jonkin verran pohtiessani, että josko ostaisi laadukkaan midiohjainkoskettimiston, mutta niissäkään ei vasaroita yleensä ole ja tämä kuitenkin tarjoaa myös sen midin eli tämän kanssa pitäisi voida ohjata myös vaikkapa läppäriltä mainstagea tms. jos haluaa, mutta tämä toimii myös ihan itsenäisenä soittimena.
Juu, tämä osasto on juurikin noin ja toimii.
Olen viikon intensiivisesti treenannut ja minulle on selvinnyt, että pianon soitto on hemmetin vaikeaa ja siis vaikeampaa kuin kuvittelin.. tai en kai minä sitä helpoksi kuvitellut, mutta nyt minulle on valjennut että munhan on opeteltava ihan kaikki jutut voidakseni soittaa tätä.
Suosittelen soittotunteja, homma voi muuten olla aivan liian haastavaa.
Olen soitellut muita soittimia (kitaraa, bassoa, perkussioita, rumpuja..) joten ihan nollasta ei koordinaation kanssa tarvitse lähteä, mutta pianossa oikean ja vasemman käden koordinointi on ihan eri juttu kuin kitarassa. Pianon koskettimisto on onneksi todella elegantin tyylikäs järjestyksen kukkanen joten nuottien paikat on helpohkoa hahmottaa.
Sepä se, otelaudan hallitseminen ja kaikkien äänien löytäminen on vaikeampaa ja mm sormituksia on moneen lähtöön ja samat jutut voi soittaa monesta eri kohtaa otelautaa, pianossahan kirjoitettu melodia voidaan soittaa vaan siitä yhdestä ja samasta asemasta, toki eri oktaaveissa.
Olen tähän mennessä ymmärtänyt, että hakemalla sormituksen samaan tapaan kuin kitarassa eli peukalo määrittää aseman josta sitten käden alalle osuu noin oktaavin verran koskettimiä ja venyttmällä tarvittaessa toinen mokoma. Olen alkanut opetella semmoista systeemiä, että sormet asettuisivat tietyssä asemassa aina oletuksena kukin omalle koskettimelleen niin että ei tarvitsi aina katsoa mistä painaa vaan sormet olisivat vähän niinkuin automaattisesti tietyillä sävelillä. Olen kehitellyt itselleni helppoja harjoituksia joiden avulla opettelen käsien koordinaatiota ja samalla tietenkin hahmottelen miten soinnut löytyvät koskettimistolta.
Edelleen...tunneille meno on paras vaihtoehto sen sijaan että yrität itse pähkäillä asioita ja opettelet juttuja väärin tai liian vaikean kautta.
Esimerkiksi luulin, että oikea käsi soittaa aina melodiaa ja vasen sointuja, mutta nehän voi soittaa myös molemmat soinnun eri osia ja saada soinnun tarvittaessa kuulostamaan isommalta. Ja että vasen käsi voi yhtä hyvin soittaa vaikka bassolinjaa ja oikea sointua tms. Tässä tuntuu aukeavan kokonaan uusi maailma hahmottaa musiikkia ja sitä mitä soittimella voi tehdä.
Vanhan kertausta mutta tarvitset henkilökohtaista ohjausta jotta ymmärtäisit mitä kaikkea vastaan tulee.
Se mikä tuntuu tällä hetkellä kaikkein vaikeimmalta, on ymmärtää miten pianolla käsitellään rytmiä? soittoergonomiaa olen opetellut katsomalla netistä ohjeita miten käsien tulisi koskettimille tulla (rannekulma etc.) sekä koskettimien etäisyys vartalosta etc. soitan seisten, koska soitan myös kitaraa seisten niin tuntuu luontevalta soittaa pianoakin seisten, mutta olisiko syytä opetella istumaan pianon ääreen kuten muutkin pianistit? niin ja tuossa pianossa ei tullut niitä pedaaleja mukaan, mutta siinä on pistokkeet mihin pedaalit kytketään, niin olisiko semmoisten ostaminen järkevää/tärkeää? onko pedaalit universaaleja, vai onko joka pianomerkillä omat pedaalinsa? tämä piano on Kurzweil SP4-7 ?
Kuten yllä...komppaaminen/säestämien pianolla on jo niin eri maailma kuin vaikkapa kitaralla että sen oppiminen vaati todellakin opastamista. Sustainpedaalin tarvitset jossain kohtaa kyllä, ovat useimmiten standardeja.
Tavoite olisi oppia soittamaan omaa musaa tällä pianolla ja jos oppisin tämän hyvin niin voisin käyttää tätä apuna sävellysharrastuksessani.
Säästät aikaa ja tulet kehittymään nopeammin kun saat asianmukaista ohjausta (ainakin alkumetreille) ns kädestä pitäen. Tämä yli 40 vuotta keikkailleen kitaristi/basistin tontilta katsottuna joka soittaa myös kiippareita ja omia biisejäkin on tullut tehtyä.
Ollaan hiljaa saadaan kalaa...ei sovi mulle eli perseitä ei nuolla! | |
Iiwana-80: Otan myös esimerkin. Vanhoista oppimatskuista löytyy Händelin Sarabande, joka ei äkkiseltään vaikuta kovinkaan hankalalta, eikä olekaan kun sen ensimmäinen osa kun tulee vastaan jo kakkosvihossa. Kuitenkin jo siinä on tärkeää, että soittaa aina samalla sormituksella, muuten sekoaa.
Muistan, että tuota tuli joskus tapailtua enkä tiennyt edes sen nimeä. Mulla tulis tosta mieleen, että se olis kiva tuoda nykyaikaan urkuproge versiona! | |
musamies: Muistan, että tuota tuli joskus tapailtua enkä tiennyt edes sen nimeä. Mulla tulis tosta mieleen, että se olis kiva tuoda nykyaikaan urkuproge versiona!
Jee. Laita sitten jonnekin tuubiin kuultavaksi. Olisi ihan mielenkiintoinen. |  pappasfin
15.03.2018 20:04:31 (muokattu 15.03.2018 20:05:23) | |
|
Kivaa luettavaa. Itselläni on tuo kitara pää-vehjes soittimena ja tuo vieressä oleva kosketinsoitin työasema Korg Pa4X on haastava laite, jota pitäisi oppia soittamaan mutta olen tuohon kyllä aivan liian laiska ;D
Kivaa lukea tätä ketjua.
Hallu voi tulla testaamaan tuon mun Pa4Xin :D
PappaSFin | hallu
15.03.2018 23:01:23 (muokattu 15.03.2018 23:01:44) | |
|
Saipa vaatimaton aloitukseni ilahduttavan paljon huomiota :-) ja todella rakentavia ja minulle kovin arvokkaita kommentteja kiitoksia kaikille.
Iiwana-80 : Mä en oikein klaaraa nuotteja ja olen kitaran kanssa tottunut soittamaan korvakuulolta ja lähestyn musiikkia hyvin "vaiston" varaisesti ja ajattelen, että jos se kuulostaa oikealta, niin se on oikein. Niinpä en ollut tullut edes ajatelleeksi mahdollisuutta, että soittaisin pianoa nuoteista. Mutta nyt kun asian mainitsit, niin tuli mieleeni että saatat olla oikeassa ja toisaalta löisin kaksi kärpästä yhdellä iskulla kun opettelisin nuotit tässä samalla kun opettelen pianoa (toki pikkuisen nuottien alkeita osaan ja ymmärrän miten nuotit toimivat, mutta olen todella valovuoden päästä mistään solfaamisesta tai primavistasta tms.).
Minulla ei ole tavoitteena hankkia itselleni konserttipianistin pätevyyttä enkä muutenkaan ole muusikkona niitä maailman kunnianhimoisimpia, vaan ajattelen että kaikki soittotaito on suhteessa siihen esitettävään musiikkiin ja se riittää minulle. Minun tavoitteeni on oppia puhumaan "pianoa", että ymmärrän ja hallitsen sitä instrumenttia riittävästi kyetäkseni ilmaisemaan itseäni sen avulla. Mutta silti uskon, että olet varmaan oikeassa että homma kannattaa ottaa alusta saakka ajatuksen kanssa eikä kannata hankkia itselleen ongelmia väärän tekniikan kanssa.
WanhaWetäjä : Olen tosiaan itsekin ehtinyt jo pohtia pianotuntien ottamista ja se varmasti auttaisi muutaman alun karikon ohi ilma, että tarvitsee potkia varpaitaan ihan jokaiseen kiveen. Pohdiskelin sellaistakin mahdollisuutta, että jos ostaisin opiskelulisenssin vaikka Rockwayn pianokurssille. Toisaalta rockway varmasti opettaa alkeet ihan sujuvasti, mutta oikea läsnä oleva yksilöllinen opettaja voisi karsia "virheet" joihin eittämättä ja väistämättä tulen syyllistymään. Toisaalta mailmassa kaikki mielenkiintoinen asuu "virheissä". Sokea kanakin löytää joskus jyvän, mutta kana joka pysyy tiukasti merkatulla polulla ei löydä koskaan mitään. Toisaalta "polulta" poikkeajalle on eduksi jos hänellä on kyky löytää takaisin polulle :-). Näitäpä täällä pohdin, mutta olet epäilemättä oikeassa, että tuntien otto olisi minulle enemmän kuin perusteltua.
Pappasfin: kiitoksia ikuisesta optimistisyydestäsi ja avokätisestä tarjouksestasi :-) siihen saatan hyvinkin tarttua kunhan kelit lämpenee. Vielä pianoasikin enemmän minua kiinnostaisi tavata sinut. Aistin sinussa hengenheimolaisuutta :-).
Elämä on reiässä rattoisaa...... |  musamies
15.03.2018 23:27:46 (muokattu 15.03.2018 23:33:05) | |
|
WanhaWetäjä: Nuotinlukutaito?
On näinkin, että joillekin tämä taito kehittyy hitaasti. Itseltä rupeaa vanhimmat Toivelaulukirjat ja Fake Bookit hajoamaan kun alunperin huono nuotinlukija ei ole antanut periksi ja säännöllisellä asian kanssa tekekemisissä ololla paranee.
Nuorella kaverilla ihan kiva kapakkatyyli:
https://youtu.be/kvo1VgTpbYU
Minulla ei ole tavoitteena hankkia itselleni konserttipianistin pätevyyttä enkä muutenkaan ole muusikkona niitä maailman kunnianhimoisimpia, vaan ajattelen että kaikki soittotaito on suhteessa siihen esitettävään musiikkiin ja se riittää minulle. Minun tavoitteeni on oppia puhumaan "pianoa", että ymmärrän ja hallitsen sitä instrumenttia riittävästi kyetäkseni ilmaisemaan itseäni sen avulla. Mutta silti uskon, että olet varmaan oikeassa että homma kannattaa ottaa alusta saakka ajatuksen kanssa eikä kannata hankkia itselleen ongelmia väärän tekniikan kanssa.
Teikäkäisellä hyvä asenne - itse ajattelen, että pianon soitto on hyvä harrastus ja sopii tavallisille kaljamahoillekin. Treenaamalla voi mennä stagellekin ja pianon opettelu voi mahdollistaa myös muita kosketinsoittimia kuten ylempänä mainittiin tollanen. Mikäs sen hauskempi kun mennä mökille kaljat ja kosketinsoitin mukana, pikkuinen äänentoisto ja mikki, voi kokeilla ihan omia juttuja. | |
hallu: Saipa vaatimaton aloitukseni ilahduttavan paljon huomiota :-) ja todella rakentavia ja minulle kovin arvokkaita kommentteja kiitoksia kaikille.
Nuottien lukemisen osaaminen on vähän kiistanalainen asia. Tai ainakin siitä syntyy aina pitkä ja melko tavalla hyödytön keskustelu. Riippuu suuntauksesta. Vapaa säestys korvakuulolta ja tavallinen bändisoitto onnistuu varmasti hyvällä korvalla ihan riittävän hyvin ilman nuotteja. Nuottien paikka on sitten taas ehkä enemmän siellä vakavammalla puolella. Tietysti usein pitää osata nuotteja edes sen verran, että pystyy lukemaan edes kirjallisia esimerkkejä vaikkapa juuri vapaaseen säestykseen. Muistelisin, että esimerkiksi tässä opuksessa esimerkit olisi nuotteina http://www.suomalainen.com/webapp/w … provisointi-%28cd%29-p9790550013209 Voin muistaa väärin, kun aikaa on kulunut ja monia opuksia on tullut selailtua.
Yhtä kaikki, nuotteja ei opi vahingossa tai ainakaan itse en ole oppinut. Työtä ja tuskaa se on vaatinut, mutta minulle niiden osaaminen on ainoa tie eteenpäin.
Kollega otti vapaan säestyksen tunteja joltain Rockwayssakin opettavalta kosketinsoittajalta ja oli kyllä hyvin tyytyväinen. En tiedä tarkemmin kuka oli opettaja tai muutenkaan sitä kuviota. Mutta kuten Wanhawetäjä sanoikin, niin jos menet oppiin, niin katso että opettaja on tavoitteittesi kanssa sinut. Ei kannata mennä klasariopettajalle jos tarkoitus on vetää bändissä kiipparilla mattoa taustalle eikä välttämättä toisinkaan päin. Ero näiden asioiden välillä voi olla vähän sama kun kitarassa klassinen soittotyyli kontra kevyt bändisoitto. Bändisoittoon keskittyvä hyväkin opettaja ei välttämättä ymmärrä klassisen opetuksen päälle mitään. Sama pätee varmasti päinvastoin. Tämä tietysti sillä varauksella, että varmasti löytyy universaaleja opettajia, jolla on molemmat suunnat hallussa ja pystyvät opettamaankin niitä. Et kuitenkaan välttämättä voi tietää sitä etukäteen ja aikaa ja vaivaa tuhraantuu turhaan. | |
Iiwana-80: Nuottien lukemisen osaaminen on vähän kiistanalainen asia. Tai ainakin siitä syntyy aina pitkä ja melko tavalla hyödytön keskustelu. Riippuu suuntauksesta. Vapaa säestys korvakuulolta ja tavallinen bändisoitto onnistuu varmasti hyvällä korvalla ihan riittävän hyvin ilman nuotteja.
Mielestäni jonkinlaiset nuotit kannattaa sellaisiin biiseihin pitää, johonka ne tuo jotain oleellista. Siinä oppii niitä samalla.
Yhtä kaikki, nuotteja ei opi vahingossa tai ainakaan itse en ole oppinut. Työtä ja tuskaa se on vaatinut, mutta minulle niiden osaaminen on ainoa tie eteenpäin.
Ainakin omalla kohtaa tie on tässä asiassa ollut niin vaivalloinen, että jotkin vähän paremmat keinot voi olla hyödyllisiä. Ehkä itselle uutta on ollut, että Tuubista tulee näkyviin joskus myös nuotteja ja voi kokeilla jotain aikaisempaa haastavampia nuotinnettuja biisejä.
Siitäkin voi olla apua jos soittaa tietokoneelle midiä ja näkee oman soiton nuotteina. Tuota konstia en olekaan vielä ottanut käyttöön.
En käsittele mielessäni rytmiä kovin usein laskemalla, vaan jotenkin joustavasti vähän klassisen musiikin tai taidemusiikin tapaan. Pystyn rakentamaan helposti rytmin sisään muita rytmejä, ei kauheasti haittaa vaikka säestettävää vetäisi muussa rytmissä kuin nuoteissa. | |
Iiwana-80: ..............eikä ole niin töks töks kun jos sitä soittaa kuten vanhankansan pelimannit haitaria. .....................
Neuvosi ovat minulle kultaakin kalliimpia joten kiitoksia niistä. Tähän on vaan pakko todeta, että en ole koskaan nähnyt kenenkään puhuvan noin epäkunnioittavaan sävyyn vanhan kansan pelimanneista :-( .
Se mitä mainitset legatona soittamisesta, niin tietämättä mitä se sana tarkkaanottaen tarkoittaa, olen kyllä alusta saakka päätynyt juuri samaan huomioon, että kun antaa äänten soida enemmän tai vähemmän toistensa päälle, tulee lopputuloksesta lualavamman ja sujuvamman kuuloista.
Olen niin valtavan innostunut tästä uudesta instrumentista ja tuntuu, että joka päivä tulee uusia oivalluksia ja nyt kun olen vielä tässä alussa nopean oppimisen vaiheessa, niin oma edistyminen tuntuu niin hyvältä kun pienellä harjoittelulla näyttää saavan aikaan niin paljon (tiedän toki tämän olevan pitkälti harhaa, mutta nautin siitä silti).
Olen aluksi noudattanut pianon kanssa samaa metodia kuin kitaran ja bassonkin ja muidenkin soittimien kanssa eli olen alkanut harjoittelemaan suoraan biisejä soittamaan ja kun pääsen siitä vähän jyvälle pyrin antamaan musiikin viedä eli kun kappaleen rakenteen tajuaa, niin sitä alkaa ikäänkuin itse säveltää ja sovittaa uudelleen ja leikkimään harmonia- ja melodiavariaatioilla. Samalla pianon koskettimiston anatomia tulee tutuksi ja kun varovaisesti ottaa molempia käsiä mukaan niin myös koordinaatio kohenee pikkuhiljaa. Olen päätellyt, että jos saan mielessäni soivat kappaleet kuulostamaan musiikilta ja siltä miltä ne mielessäni kuuluu kuulostaa, niin väistämättä silloin opin myös soittamaan.
olen pohtinut myös pianotuntien ottamista tai Rockwayn pianokurssia ja olen joitakin alkeisvideotutoreita katsellutkin, että olen saanut vähän käsitystä oikeasta soittoergonomiasta etc.
Elämä on reiässä rattoisaa...... | |
En tiedä paljonko tuossa oli henk. koht. kannanottoa ns. pelimannityyliseen haitarin soittoon. Kuunteleehan sitä satunnaisesti ja sitä musiikkia usein pitää juuri soittaa lyhyinä stakkattoina. Se ei poista sitä, että haitariakin voi kyllä soittaa laulavasti.
Musamiehelle, niin arpeggiot sormiharjoituksina on varmasti ihan jees. Sitten löytyy myös klassikko treenejä, vaikkapa Hanon https://www.hanon-online.com/all-piano-exercises/ taikka ehkä vieläkin klassikompi Dohnayi http://imslp.org/wiki/Essential_Fin … ercises_(Dohn%C3%A1nyi%2C_Ern%C5%91) Ittellä on molemmat painettuna kirjana, jotenkin kätevämpää. Näitä jos jaksaa tehdä, niin ei siitä varmaankaan suurta haittaa ole.
Tietysti nämä on ihan puhtaita sormitreenejä, kun arpeggioita voi sitten käyttää suoraan soittamisessakin ja tulee samalla hahmotettua soinnut. Jälkimmäinen ei nuoteista etydejä kilkuttelevalle ole välttämättä niin olennainen tieto ja varmaan siksi itse omissa hommissa kallistun enemmän näiden puhtaasti treenimielessä tehtäviin harjoituksiin. Aika vähän niille kyllä nykyään jää aikaa, kun soitettava musiikki alkaa olla vähän vaativaa. | |
Iiwana-80: En tiedä paljonko tuossa oli henk. koht. kannanottoa ns. pelimannityyliseen haitarin soittoon. Kuunteleehan sitä satunnaisesti ja sitä musiikkia usein pitää juuri soittaa lyhyinä stakkattoina. Se ei poista sitä, että haitariakin voi kyllä soittaa laulavasti.
Mä luulen kuulleeni ennen ehkä sellaista haitarin soittoa, jota en kauhean hyvin ymmärrä. Toisaalta itse olen saanut ehkä vähän perusteettomiakin kehuja pianohaitarista bändissä soittaessani pelkästään diskanttipuolta ja muulla kuin pelimannityylillä.
Tietysti nämä on ihan puhtaita sormitreenejä, kun arpeggioita voi sitten käyttää suoraan soittamisessakin ja tulee samalla hahmotettua soinnut.
Omat arpeggiot on päässä jotenkin niin hyvin, että sormet tottelee kunnolla.
Jälkimmäinen ei nuoteista etydejä kilkuttelevalle ole välttämättä niin olennainen tieto ja varmaan siksi itse omissa hommissa kallistun enemmän näiden puhtaasti treenimielessä tehtäviin harjoituksiin. Aika vähän niille kyllä nykyään jää aikaa, kun soitettava musiikki alkaa olla vähän vaativaa.
Se Sarabande on hyvä harjoitus minkä linkkasit. Hyvä siinä mielessä, että mukaan saa klassisempaakin näkökulmaa. Voi harjoitella myös vaikka pelkällä vasemmalla tai oikealla kädellä jos molemmat on liian hankalat yhtäaikaa. Siinä on aika hyvää ideaa myös miten bassoa voi liikuttaa sointujen päällä. | |
musamies:Se Sarabande on hyvä harjoitus minkä linkkasit. Hyvä siinä mielessä, että mukaan saa klassisempaakin näkökulmaa. Voi harjoitella myös vaikka pelkällä vasemmalla tai oikealla kädellä jos molemmat on liian hankalat yhtäaikaa. Siinä on aika hyvää ideaa myös miten bassoa voi liikuttaa sointujen päällä.
Kyllähän näillä händeleillä oli teoriapuoli hallussa ja taito pistää nuotit ojennukseen.
Kun puhuin siitä töks töks soitosta, niin mielessä oli jotain tällaista https://www.youtube.com/watch?v=mVmwLPSDl0E En tiedä kuinka tuotakin sitten pitäisi soittaa niin, että se miellyttäisi omaa korvaa. Ehkä se on vain sitten sen tyylinen musiikki, mikä ei oikein nappaa. Mutta kyllähän haitari voi ihan hienostikin soida. Esimerkiksi Bach lähteen ihan hemmetin tyylikkäästi https://www.youtube.com/watch?v=eDFFUIGoBUc kun vain haluaa. Onhan soittopelikin tietysti ihan toinen kun jokatorpan kurttu. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
