Kitarat: kitarakamat ›

käyt ostamassa ibanezin rg-sarjan kitaran nii on hymy pyllyssä sen jälkee. ne on nii kovia kitaroita...

käyt ostamassa ibanezin rg-sarjan kitaran nii on hymy pyllyssä sen jälkee. ne on nii kovia kitaroita...
 
Tähän yhdyn minäkin. RG-sarja on varsin laadukas. Paremmilla mikeillä meikäläisenkin RG570(vm '02) olisi jo ihan pro-tason peli.

Vanhat RG:t on vallan mainoita pelejä. Niitä pyörii siinä 350-500 euroon, ja niissä on laadukas floikka ja usein vaihdettu tallamikki. Hintalaatusuhde kohdallaan.

Vanhat RG:t on vallan mainoita pelejä. Niitä pyörii siinä 350-500 euroon, ja niissä on laadukas floikka ja usein vaihdettu tallamikki. Hintalaatusuhde kohdallaan.
 
Itsellä tuo wanhempi RG570, ja etumikki vaihdettu SD:n '59:n. Takamikkinä V2 täyttää tonttinsa ihan mainiosti. Eikä siinä etumikissäkään(V1) mitään vikaa varsinaisesti ollut, tulipahan vaihdettua ihan eri saundiseen.
 
Floikan olen lukinnut paikoilleen(ei pysyväratkaisuna), sille kun ei käyttöä ole. Ja myyntiäkin harkitsen, mättöheviä/floikkatiluja ei tule soiteltua ollenkaan. Mutta täytyy hetki vielä harkita mitä sille tekee.

Jos ei floikka hirvitä ja tykkää ohuesta kaulasta, niin RG on aika varma vaihtoehto. Osaltaan tämä viesti on mainos myynnissä olevasta. Hinnasta voi keskustella. Mutta ei tuo nyt mikään jumalallinen keppi kuitenkaan ole. Mikit vähän tuhnue, mutta kelpaavat minun käyttööni. Hammastikkukaula vaan ei oikein sovi käteen. Kitara on laadukas kaikinpuolin ja jos soittotuntuma miellyttää, niin suosittelen.

Mikä on floikka :*) ?

Mikä on floikka :*) ?
 
Floyd Rose-tyyppinen talla. Kelluu kielten ja jousien varassa. Pystyy kammen avulla nostamaan tai laskemaan säveltä. Tuo Ibanezin Edge pitää vireensä ainakin minulla todella hyvin, mutta säätö vie jonkin verran aikaa. Ei se nyt mahdotonta ole, mutta enemmän ottaa kuitenkin kuin kiinteätallaisessa.
 
Mutta jos joku kitara tuntuu hyvältä, niin ei kannata tallaa katsoa, jos muu ei häiritse. Tietenkin joissain tapauksissa jotkut on pois suljettuja väistämättä. Ja ei sen säädättäminenkään nyt hirveän hintaista ole. Esim. jos vaihdat kielet kerran kahdessa-kolmessa kuukaudessa, niin se maksaa yleensä alta 30 kerta.

Floyd Rose-tyyppinen talla.
 
Lisätään senverran että kerran se täytyy säädättää(yleensä hankittaessa) sille kielipaksuudelle mitä käytät. Ja uudelleen jos vaihdat paksumpiin tai ohuempiin kieliin, koska jousien jännitys ja kielten vastaveto täytyy olla sama.
 
Mutta kyllä sen itsekin tekee, aikaa siinä vain menee- varsinkin ensimmäisellä kerralla. Kielet vaihdetaan niin että vaihdetaan yksi kieli kerrallaan. Eli kaikkia ei oteta samaan aikaan pois, tai sitten työnnetään sopivankokoinen kiila (sytkäri tms.)tallan taakse. Tarvittaessa jousia sitten löysätään tai kiristetään niin että talla asettuu suoraan.
 
Ei mitenkään erityisen monimutkaista, itse sähläsin tuon urakan ensimmäistä kertaa joskus 14- vuotiaana.

Ei mitenkään erityisen monimutkaista, itse sähläsin tuon urakan ensimmäistä kertaa joskus 14- vuotiaana.
 
Eihän se vaikeaa ole kun sen osaa, mutta eka kerta on aikamoista sähläystä. Kaksi kertaa olen floikkakitaraa säätänyt. Eka kerta oli häsläystä, mutta toka kerta suju jo hyvin.

Noniin, olen katellut ja kokeillut erilaisia hevikeppejä, ja olen päätynyt ESP:n KH-202:sen. Tämä keppi on kuitenkin hiukan budjettini ylärajaa korkeammalla, joten mainostan nyt:
 
Jos Sinulla on myynnissä käytetty KH-202, ota yhteyttä minuun meilaamalla(, pikaviestinä,) tai puhelimitse (040-5088176)
Kyllä, sama ilmoitus löytyy Torilta.

Esp:ltä ei hyviä kitaroita saa 500 eurolla, mutta
joku jacksoni tai käytetty Ibanez RG, niin alkaa
hevi sujua.
Jacksoneissa vaan huono puoli tuo kaulaliitos.
se on samanlainen kuin fendereissa, eli semmonen möhkäle, jonka kanssa on hankala soittaa korkealta.

KH-202 on kyllä hyvä kitara, mutta 505 euroon saisit M-200FM:n. Tässä kohtaa peliin astuvat mieltymykset. Jos KH:n lehmuksen soundi, leveä ja hieman ohuempi pulttikaula sopii sinulle, niin se. Itse päätyisin kuitenkin M:n, koska siinä on hieman kapeampi ja paksumpi kaula, kaula läpi rungon, hieman erilaiaset puut ja vaahterakansi.

Esp:ltä ei hyviä kitaroita saa 500 eurolla, mutta
joku jacksoni tai käytetty Ibanez RG, niin alkaa
hevi sujua.
 
Nämä on taas näitä helvetin typeriä kommentteja joille ei ole mitään todellista pohjaa olemassakaan, voi nyt vittu.

Esp:ltä ei hyviä kitaroita saa 500 eurolla
 
Tämä on ihan totta. ESP:n halvin sähkökitara Musamaailmassa on tämä: http://www.musamaailma.fi/bandikamat/tuotteet/155/160/rsrl.phtml
 
LTD ei ole ESP.

Tämä on ihan totta. ESP:n halvin sähkökitara Musamaailmassa on tämä: http://www.musamaailma.fi/bandikamat/tuotteet/155/160/rsrl.phtml
 
LTD ei ole ESP.
 
Aih joo, pääsi unohtumaan että se on ESP LTD

Entä mitä mieltä olet noista halvemmista malleista EC-sarjassa, esim. EC-50 ?
 
Ite oon just tuota EC-50:stä kokeillut hetken aikaa myös, ihan ok vehje hintaansa nähden. Mutta jos rahaa on, niin ei kannata ruveta säästämään ja ostamaan kitaraa, jonka vähän ajan kuluttua haluaa sitten vaihtaa parempaan. Itsellä kävi juuri näin, kun ostin Jacsonin hevisuunnikkaan n.500 eurolla. Nyt kitara roikkuu seinällä eikä siihen juuri tule koskettua. Tuntuu vaan niin lelulta. Rahat pistin Espiin eikä ole kaduttanut yhtään. Mutta palatakseni kysymykseen, niin eiköhän vaikkapa tuolla EC-50:llä hetken soittele, mutta parempaa alkaa varmasti haluamaan aika pian...

Ibat on hyvii myös jacksonit..... Halppiksissa yleensä kellu-tallat o paskoi joten ehkä ilman sellasta!! Epiphone tekee loistavat kopio LP:t!!! :)

Ostakaa hevihemmot minulta Carvin. Lähtee järkihintaan, neck-thru, Kahler ja kaunis väritys :)

Eilen testailin Jacksoneita ja alkujärkytys oli suuri...se kaulaliitos oli karmee, jos vertaa LTD:n tai RG:n liitokseen. Mitä järkee sellasessa laatikkoliitoksessa oikein on. Onko DXMG:ssä sellanen kans? Ainakin DK2:ssa ja JS-20:ssä oli.
 
LTD:ssäkin on samanlainen laatikko, mutta kulmasta on hiukan sahattu viistoon, mikä luo ihan erilaisen tuntuman.