Tietokoneet ja musiikkiohjelmat ›

Meneekö äänitykseni pilalle jos en osu -4 desibeliin äänitystä tehdessä? Kumpi onpi parempi, Kulta-Katriina vai Gevalia?
 
https://www.youtube.com/watch?v=G9szW-U78YI&feature=youtu.be

askomiko: Meneekö äänitykseni pilalle jos en osu -4 desibeliin äänitystä tehdessä? Kumpi onpi parempi, Kulta-Katriina vai Gevalia?
 
https://www.youtube.com/watch?v=G9szW-U78YI&feature=youtu.be
 
Voisitko hiukan valaista, mikä tämän demon punainen lanka oli? Mikä oli idea, mikä oli johtopäätös, jos oli joku johtopäätös, ja miten siihen johtopäätökseen päädyttiin?

askomiko: Ei kannata hipoa 0dbfs:ää kun alapuolellakin on tilaa, sekä miten kaukana se lattia tulee vastaan.
 
Tuollaisellako menetelmällä selvitit audio interfacesi häiriöetäisyyden, vai mitä tuossa nyt selvitettiin? Se lienee selvä, että nykyajan vehkeillä signaali-kohinasuhde saadaan paljon paremmaksi kuin vanhan ajan vehkeillä, ja sitä ilmeisesti tuossa oli jotenkin tarkoitus demota, mutta en vain hiffannut, mitä tuossa nyt oikein käytännössä tehtiin, josta pystyi päättelemään jotain? Että jos ohjelman sisällä ensin laskettiin raidan äänenvoimakkuutta ja sitten nostettiin sitä, kertoiko se nyt sitten jotain äänityslaitteiston signaali-kohinasuhteesta, vai mistä? Mikä olisi ollut vastaava temppu vanhan ajan miksaussysteemissä, jos sellaista vertailua haluttiin tehdä?
 
Ihan siis vilpittömästä tyhmyydestäni kyselen, kun yritän tässä oppia musiikin tekemistä ja softan ja raudan käyttöä musiikin tallentamisessa.

Ei tuossa siis mitään nerokasta tehty, kunhan pelleillään demomielessä kuin koulun fysiikantunnilla ikään. Raudan laatu ei tässä vaikuta kun pysyttiin kokonaan tietokoneen sisällä, siinä demotetaan vain 24-bittisen äänen toimintaa matemaattisella tasolla. Konseptin tasolla: 24 bittiä on aika hitokseen paljon. Tausta-ajatuksena on optimaalisen äänitystason pohdinta, mutta se on tulossa vasta myöhemmin: analogilaitteiden kanssa puljatessa -18dbfs on periaatteessa se mihin pitäisi tähdätä, tällöin analogipuolen laitteen pelaavat omalla optimialueellaan, kun systeemit on niin että analogin 0dbVU = -18dbfs digitaalipuolella. Digitaalisen maksimin hivottelu oli digitaalin alkuaikana se juttu, kun äänitettiin 16-bittisenä. Tämä toimintatapa on jäänyt edelleen "päälle", vaikka se on 24-bittisenä turhaa. Koneen sisällä ollaan vielä isommissa numeroissa, esimerkiksi tuo Reaper prosessoi asioita sisällään 32-bittisenä. Sen takia tuossa ensin hiljennettiin, sitten tallennettiin siitä uusi hyvin hiljainen 24-bittinen tiedosto, josta sitten kaivetaan vielä ääni esiin. Digitaalisen pohjakohinan löytämiseksi joutui siis kaivautumaan todella hiljaiseen ääneen asti.
 
Voisikin tehdä vastaavan C-kasetilla jotta ehkä pääsee paremmin kiinni siitä mikä on dynamiikka-alue. Monet nuoret äänittäjät ovat syntyneet sen jälkeen kun c-kasetti katosi kaupoista, ja mikään väline ei mielestäni opeta oikean äänitystason tärkeyttä ja dynamiikka-alueen konseptia paremmin kuin se.

askomiko: siinä demotetaan vain 24-bittisen äänen toimintaa matemaattisella tasolla. Konseptin tasolla: 24 bittiä on aika hitokseen paljon. Tausta-ajatuksena on optimaalisen äänitystason pohdinta...
 
Okei, nyt vähän ehkä tajuan, joskin sitä matemaattista tasoa jäin vähän kaipaamaan vanhana ikiteekkarina, en oikein päässyt matematiikkaan kiinni tuossa.
 
Mutta jos taustalla siis oli optimaalisen äänitystason pohdinta ja signaali-kohinasuhde/dynamiikka-alue äänittämisessä, eikö silloin kokeiluissa pitäisi nimenomaan säätää äänitystasoa? Jos äänitetään niin alhaisella äänitystasolla, että signaali katoaa kohinaan, sieltä sitä haluttua signaalia tuskin jälkikäteen Reaperilla noin enää esiin nostetaan. Eli testattiinko tuossa nyt kuitenkaan oikeasti lainkaan äänitystason vaikutusta, vai jotain ihan muuta?
 
Sinänsä tuo riittävän headroomin jättämättömyys on varmaan yleisimpiä virheitä äänittämisessä? Jostain historian haminoista on periytynyt oppi, että mahdollisimman lähelle maksimitasoa pitää pyrkiä, vaikka nykyiset vehkeet tekevät hyvää jälkeä reilulla turvamarginaalillakin? Onpa tuohon tullut itsekin sorruttua. Mutta ihan niin kohinattomia vehkeitä en ole uskoakseni vielä käsiini saanut, että äänitystason voisi lähes mykistää, ja sen jälkeen nostaa sen mieleiselleen tasolle.

Juu ei, sisäänmenon ketjussa täytyy olla tolkkua entiseen malliin, koska analogilaitteessa pohjakohina on ihan eri kymmenluvuilla. Turvassa ollaan vasta sitten kun on päästy matemaatiikkapuolelle turvalliseen virtuaalimaailmaan, eli siellä homma ei enää huonone.
 
Esimerkissä ei siis testata alkuperäisen äänitystason vaikutusta, vaan esitellään äänen säilyvyyttä kun ollaan digitaalimaailman sisällä.

Hmm, jos oikein mittaushammasta kolottaa, insinöörihenkisimmille kokeilijoille on tuossa äänenpätkä, joka alkaa -150db:stä ja kasvaa siitä tasaisesti. Sen voit äänittää äänikorttisi linjalähdöstä linjasisäänmenoon, ja normalisoida tästä syntyneen äänityksen. Ajan perusteella tiedetään missä mennään, katso kellosta missä kohdassa alkoi ääntä kuulua kohinan seasta. Näin saat jokseenkin selville pohjatason johon kalustosi kykenee. :)
 
https://www.dropbox.com/s/f8ez8cmyvp8fdi5/-150-80.wav?dl=0

askomiko: Digitaalisen maksimin hivottelu oli digitaalin alkuaikana se juttu, kun äänitettiin 16-bittisenä. Tämä toimintatapa on jäänyt edelleen "päälle", vaikka se on 24-bittisenä turhaa.
 
Voisikin tehdä vastaavan C-kasetilla jotta ehkä pääsee paremmin kiinni siitä mikä on dynamiikka-alue. Monet nuoret äänittäjät ovat syntyneet sen jälkeen kun c-kasetti katosi kaupoista, ja mikään väline ei mielestäni opeta oikean äänitystason tärkeyttä ja dynamiikka-alueen konseptia paremmin kuin se.
 
Heh, itse aloitin teininä kasarin puolivälissä c-kaseteilla, ja voi veljet sitä säätämisen
paatosta! 16-bittiset digiäänitykset oli kunnia-asia saada vedettyä nollaan, noh menihän ne joskus punaselle...usein selvittiin säikähdyksellä, koska adateissa oli vielä pelivaraa siellä punasellakin:)
Nyttemmin löytyy tasot huomattavasti rennommin, kuin itsestään, mitenkään nollaa tavoittelematta. Ja siltikin se tuntuu sieltä usein löytyvän jossain vaiheessa, vaikka olis varoja jättänyt! Vissiin vanhan kenttä-äänittäjän vikkelät sormet tekee omiaan kysymättä lupaa.