Yleistä keskustelua musiikista ›

Loistava coveri on myös Bruce Dickinsonin Sabbath Bloody Sabbath, löytyy muistaakseni Nativity In Black ykköseltä.
 
Tykkään bändistä, viis ekaa ja Heaven on kaikki aika tykkejä.

Kyllä minusta Sabbath on tehnyt klassikobiisejä Ozzyn ja Dion
jälkeenkin.
 
Born again: Trashed, Disturbing the priest. (Gillan laulaa
komeasti. Paremmin kuin Perfect strangers levyllä .)
 
Seventh star: In for the kill, Seventh star, Angry heart. Hughes vedossa.
 
Eternal idol: Nimikkobiisi ja Shining. Tosi kovia vetoja!
 
Headless cross: Nimikkobiisi ja When death calls. Nämä ainakin.
 
Tyr: Jerusalem, Valhalla, Anno Mundi
 
Jne...

Black Sabbath on minun perspektiivistäni aivan kiistatta yksi rockmusiikin historian merkittävimpiä yksittäisiä yhtyeitä. Kaikki se tylyys ja paholaismaisuus, joka jo ensilevyn alkutahdeista huokuu on sittemmin inspiroinut lukemattomia muita tähän päivään asti, enkä usko että olisi suurtakaan liioittelua sanoa, että Black Sabbath tällä tavoin käytännössä loi perustukset kaikelle sille, mistä nykyään puhutaan metallina.
 
Black Sabbathissa huimaa on myös yhtyeen imagon ja olemuksen kokonaisvaltaisuus: se, että Iommin sormet musertuivat ja pakottivat miehen virittämään kitarat alemmas (joka lisäsi riffien murskausvoimaa entisestään), Ozzyn "banshee"-kirkuminen, ensilevyn ilmestymispäivämäärä (perjantai 13. päivä), sen aloittava tritonusriffi (keskiajan kielletty diabolus in musica), Geezer Butlerin jonkinasteinen viehtymys okkultismiin ja ajoittain uskonnollissävyiset tekstit jne. Puhumattakaan myöhemmistä irtipurruista lepakon- ja kyyhkysenpäistä...
 
Mitä Sabbath-biisejä olette kuulleet muiden esittäminä?
 
Nativity in Black -kokoelmia on jonkin verran tullut kuunneltua, niistä mieleen on lähinnä jäänyt System of a Downin aivan fantastinen Snowblind-versio. Hienoimpia covereita koskaan.

(Gillan laulaa
komeasti. Paremmin kuin Perfect strangers levyllä .)
 
No jopas. Enpä ole tämmöiseen väitteeseen aikaisemmin törmännytkään. Ei siinä mitään, makunsa kullakin. Born again on joka tapauksessa mainettaan parempi levy, ainakaan siitä hevimmäksi on hyvin vaikea mennä. Ja onhan sillä levyllä luultavasti kaikkien aikojen rumimmat kannet.
 
Vaikka olenkin henkeen ja vereen Glenn Hughesin vastustaja, niin Seventh starilla miehen ääntely häiritsee hämmästyttävän vähän. Alunperinhän tuon levyn piti ilmestyä Iommin soolona, mutta levy-yhtiö vaati siihen sen Black Sabbathin nimen. Muistelen näin.

Mitä Sabbath-biisejä olette kuulleet muiden esittäminä?
 
Megadeth - Paranoid
Pojat tekivät tästä melkeen punkkia.

No jopas. Enpä ole tämmöiseen väitteeseen aikaisemmin törmännytkään. Ei siinä mitään, makunsa kullakin. Born again on joka tapauksessa mainettaan parempi levy, ainakaan siitä hevimmäksi on hyvin vaikea mennä. Ja onhan sillä levyllä luultavasti kaikkien aikojen rumimmat kannet.
 
Vaikka olenkin henkeen ja vereen Glenn Hughesin vastustaja, niin Seventh starilla miehen ääntely häiritsee hämmästyttävän vähän. Alunperinhän tuon levyn piti ilmestyä Iommin soolona, mutta levy-yhtiö vaati siihen sen Black Sabbathin nimen. Muistelen näin.
 
Kyllä Gillan minusta revittelee paremmin ylärekisterissä
, kuin koskaan enää Purplessa.
Oisko kalja maistunut liian paljon, kun ääni oli väsähtyneempi
Perfect strangers levyllä. Huippulevy silti.

Hämmentävää sinänsä Iommi itse ilmeisesti diggaa Born again -levystä.Mainitsi muistaakseni eräässä haastattelussa ,että levyllä palattiin alkuaikojen fiiliksiin.Nyt kun on kuunnellut tuota levyä jälkeenpäin niin onhan monessa biisissä aika selvä "jamittelun tuntu" esim.Disturbing the peace. Toisaalta materiaali tuntuu vähän hätäisesti kasatulta.

Gillan itse sanoi muistaakseni jotain sellaista, että "kun näin levyn kannen niin oksensin. Kun kuulin levyn oksensin uudestaan." Muuten kaikille taisi kyllä jäädä ihan hyvät fiiliksen Gillanin Sabbath-pestistä, näin olen ymmärtänyt. Noihin aikoihin äijä oli kai aika deekiksellä ja Blackmore laittoi hänet johonkin hoitolaan kuivumaan (?) ja siksi hänen äänensä onkin paremmassa kunnossa Perfect Strangersilla kuin Born againilla. Siis minun mielestäni.
 
Korjailkaa jos muistan väärin, dementia painaa.
 
EDIT: Muuten noista Sabbathin myöhemmistä ajoista voisin sanoa, että Born againin jälkeen bändissä ei enää ole ollut sitä merkillistä viehätystä, joka siinä Ozzyn ja vielä Dion ja Gillaninkin aikaan oli. Tony Martinin myötä bändi muuttui vain yhdeksi tavalliseksi hevibändiksi, joka teki sinänsä ihan kelpo levyjä, mutta ilman sitä fiilistä jota bändissä parhaimmillaan oli. Edes Dion uudelleenpaluun aikaan tehty Dehumanizer ei nouse Dion ensimmäisen pestin aikaisten levyjen tasolle, vaan on liian raskas, liian metallinen.
 
Sabbath oli hyvä bändi, mutta sen ja varsinkin Ozzyn ylenmääräinen hehkuttaminen on vähän pöljää.

Hämmentävää sinänsä Iommi itse ilmeisesti diggaa Born again -levystä ... Toisaalta materiaali tuntuu vähän hätäisesti kasatulta.
 
Eikä ihme, että median vääräleuat antoivat bändille nimen Deep Sabbath. Vaikka hetkensä silläkin levyllä on.
 
Sabbath-covereista mielestäni paras on Rondellus-yhtyeen levy "Sabbatum", jossa useita yhtyeen klassikoita (ja vähemmän klassikoita) on sovitettu uudelleen keskiaikaisille soittimille. Sanat taas on käännetty latinaksi. Tunnelma on mielettömän upea - katsastakaa www.sabbatum.com ja kuunnelkaa samplet. Omat suosikkini levyltä ovat "Architectus Urbis Caelestis" (Spiral Arcitect) ja "Oculi Filioli" (Junior's Eyes).
 
Amber Asylumin versio Sabbathin nimikkobiisistä on taas aivan käsittämättömän pelottava versio. Eteerinen naislaulu, sello, viulu ja rummut sopivan utuisilla soundeilla. Mahtava veto.

----
 
Noista lauseista -varsinkin ensimmäisestä- voidaan kyllä olla toistakin mieltä, mutta minä en jaksa enää kommentoida, koska tästä on niin monta kertaa jauhettu. Viimeksi taisin asiasta vääntää kättä metalliosion ketjussa "Hevin historia", mutta se on tainnut kadota sinne bittiavaruuteen jo...
 
Sanotaan nyt kuitenkin nimet Yardbirds, Cream ja Jeff Beck Group muistin virkistämiseksi.
 
EDIT: Hyvä kirjoitus silti, hienoa että hevirokistakin kirjoitetaan järkevästi.
 
Kiitos. Lähinnä tarkoitin tuolla, kun sanoin että Zeppelin ja Purple loivat hard rockin sitä, että ne loivat sen siitä pohjasta minkä Cream, Yardbirds, Hendrix ja muut olivat kehittäneet.

Mikäs on ensimmäinen hevibiisi? Foxy Lady? Mun mielestä sen biisin kitarasoundissa on jo sellaista munaa että sitä voi melkeinpä pitää hevinä (Disraeli Gears ilmestyi puoli vuotta myöhemmin eikä siinä ole niin paskasta ja vihlovaa kitarasoundia kuin tuossa). Samoin kappaleen rytmi ja soinnut erottavat sen selvästi blues-rockista, vaikka siinä onkin koukkuna tuollainen bluesille ominainen kohta, jossa bändi laulajaa lukuunottamatta hiljenee.
 
Ensimmäinen hevibiisi? Siihen on varmasti montakin vaihtoehtoa. Purple Hazesta löytyy noita raskaita elementtejä, Sunshine Of Your Love vois olla ihan hyvä ehdokas, samaten kun Yardbirdsin Shapes Of Things. Vaikee mennä sanomaan mikä se ensimmäinen oli.

piti pistää +
hieno kirjotus

Gillan itse sanoi muistaakseni jotain sellaista, että "kun näin levyn kannen niin oksensin. Kun kuulin levyn oksensin uudestaan." Muuten kaikille taisi kyllä jäädä ihan hyvät fiiliksen Gillanin Sabbath-pestistä, näin olen ymmärtänyt. Noihin aikoihin äijä oli kai aika deekiksellä ja Blackmore laittoi hänet johonkin hoitolaan kuivumaan (?) ja siksi hänen äänensä onkin paremmassa kunnossa Perfect Strangersilla kuin Born againilla. Siis minun mielestäni.
 
Silläkin uhalla ,että toinen dementikko muistelee..:-)
 
Niin joo tuo oksennus-kommentti pitää minustakin paikkansa.Itse musiikin kohdalla kyse oli muistaakseni levyn soundeista ja miksauksesta.Purplen kasauduttua (?) uudelleen Blackmore pisti sekä Gillanin että Lordin (ilmeisesti jalkapallopainotteiselle :-)) laihdutuskuurille.Kommentti oli muistaakseni: "et voi mennä lavalle elefantin näköisenä jollet ole Mountainin Leslie West" No nämä on sitä toisen käden tietoa..
 
EDIT: Muuten noista Sabbathin myöhemmistä ajoista voisin sanoa, että Born againin jälkeen bändissä ei enää ole ollut sitä merkillistä viehätystä, joka siinä Ozzyn ja vielä Dion ja Gillaninkin aikaan oli. Tony Martinin myötä bändi muuttui vain yhdeksi tavalliseksi hevibändiksi, joka teki sinänsä ihan kelpo levyjä, mutta ilman sitä fiilistä jota bändissä parhaimmillaan oli. Edes Dion uudelleenpaluun aikaan tehty Dehumanizer ei nouse Dion ensimmäisen pestin aikaisten levyjen tasolle, vaan on liian raskas, liian metallinen.
 
Olen samaa mieltä. Muutamilla levyillä Iommin riffikynä on loistavassakin terässä ,mutta jokin uupuu.Ja Dehumanizerista jotenkin kuultaa läpi yritys olla "tosi raskas" mikä saa sen kuulostamaan hieman väkinäiseltä.
 
Mutta nämähän ovat niitä makuasioita.

Purplen kasauduttua (?) uudelleen Blackmore pisti sekä Gillanin että Lordin (ilmeisesti jalkapallopainotteiselle :-)) laihdutuskuurille.
 
Näin se varmaan oli. Se "laitos" oli mahdollisesti joku terveyskylpylä tai vastaava, jos nyt oli mikään.
 
Kyllähän se oli äärimmäisen mielenkiintoista aikaa se Purplen uudelleenkokoontuminen. Mahdoton jännitys oli päällä, että tuleeko levystä nyt Rainbowta vai mitä siitä tulee. Onneksi tuli ihan Deep Purplea.

Näin se varmaan oli. Se "laitos" oli mahdollisesti joku terveyskylpylä tai vastaava, jos nyt oli mikään.
 
Kyllähän se oli äärimmäisen mielenkiintoista aikaa se Purplen uudelleenkokoontuminen. Mahdoton jännitys oli päällä, että tuleeko levystä nyt Rainbowta vai mitä siitä tulee. Onneksi tuli ihan Deep Purplea.
 
En tiedä olenko ainoa ,mutta minusta Perfect Strangers kuuluu Purplen tuotannon parhaimmistoon.Kerrassaan hyviä biisejä.
 
Mitä Sabbathiin tulee niin Born againin jälkeisestä materiaalista Eternal Idol on jotenkin miellyttänyt paljonkin vaikka sinänsä on aikakauttansa vasten nähtynä "tyypillistä" heviä.

En tiedä olenko ainoa ,mutta minusta Perfect Strangers kuuluu Purplen tuotannon parhaimmistoon.Kerrassaan hyviä biisejä.
 
Juu et varmasti ole, klassikkotasoa on se. Taisin joskus aikanaan tehdä tuonne rokkipalstalle lyhyen arvion Purplen reunionin jälkeisistä levyistä ja kehuin sen siellä. Muistaakseni...
 
Mitä Sabbathiin tulee niin Born againin jälkeisestä materiaalista Eternal Idol on jotenkin miellyttänyt paljonkin vaikka sinänsä on aikakauttansa vasten nähtynä "tyypillistä" heviä.
 
Näyttää tuo minunkin levyhyllyssäni olevan, mutta jotenkin muistelen sen olleen todellakin liian tyypillinen aikakautensa tuote siinä missä muutkin Tony Martinin aikaiset levyt. Pitänee kuunnella jahka iskee hevivaihde päälle seuraavan kerran.

kovin sabbath coveri on panteran planet caravan...

eikös eka tullut ihan hyvin v. 69!!!!