Kitarat: kitarakamat ›

Mietin kyllä muutamankin kerran, otanko koko Gibson aiheeseen mitään kantaa. Otetaan nyt, vaikka ihan turhaa se onkin.
 
En tiedä, mistä kaikesta asioista voi Gibsonin ahdinkoa syyttää. Koska näihin kyllä on vaikuttanut hyvinkin monet asiat. Gibson on voinut toki tehdä huonoja sijoituksia, mutta ei sekään varmasti pelkästään riitä taikka kerro koko totuutta. En usko myöskään ahneiden omistajien olevan pelkästään syynä.
Kitarateollisuus kun on ollut jo pitkään jonkinlaisessa muutoksessa. Kitaroissa ei enää käytetä samoja puita kuin joskus ennen ja tämäkin on ollut osaksi yksi tekijä joka on ainakin kaikista puritaaneimmille mahdollisille Gibson ostajille ollut syy olla hankkimatta kyseisen merkkistä uutta kitaraa. Gibson on käyttänyt Fenderiä(esim.) enemmän sellaisia puita, joita ei enää ole niin edullisesti saatavilla taikka niitä ei voi käyttää ollenkaan.
Gibsonhan yritti tehdä jo aikoja sitten LP kitarasta erilaisilla eksoottisille puilla kitaraa. Nämä Smartwood mallit eivät myyneet kovinkaan hyvin.
Uudet mallit ja innovaatiot ovat kaikki torpattu lähes aina. Jopa nyt hehkutettu 90-luvun Blueshawkit eivät olleet ilmestyessään mitään myyntivaltteja. Saivat kyllä alan lehdissä kehuja, mutta nämä ns. vintagemiehet eivät niistä(kään) pitäneet.
 
50-luvulla Flying V ja Explorer(esim.) olivat niin uusia ja erikoisia malleja, ettei ne myyneet. Nykyään nuo 50-luvun lankkusähkökitarat maksavat useita kymmeniä/satoja tuhansia ja jotain Flying V kitaraa ei saa välttämättä millään rahalla.
Samoilta vuosilta taikka vanhempia akustisia voi saa kymmeniä kertoja halvemmalla, vaikka ei niitäkään ole tehty paljoa. Ne puoliakustiset/akustiset saattoivat olla vielä kalliimpia kuin nuo silloiset lankkukitarat. Niillä ei vaan ole Claptonit jne. tyypit niinkään soittaneet. Tässä en nyt tarkoita sitten näitä kaikista arvokkaampia jazzkitaroita.
Eihän LP kitaraakaan ole tehty koko aikaa...Sekään kun ei myynyt tarpeeksi hyvin.
 
70-luvulla alettiin kokeilemaan mm. volutea ja erilaisia parannuksia kitaroiden rakenteellisiin ratkaisuihin. Mikkejäkin tuli uusia...
Nämä eivät nekään olleet kaikkien mieleen. Eivät ainakaan silloin.
80-luvulla valitettiin kun uudet Gibsonit ovat kuulemma huonoja, mutta niin ovat ne 70-luvunkin kitaratkin(?). Tässäkin kohtaa oli enemmän äänessä yleensä ne soittajat ja kaverit, jotka haikalivat niiden vanhojen ratkaisujen perään. Tyypit, jotka eivät olisi sitä uutta Gibsonia ostaneet muutenkaan.
80-luvulla Gibson kitaroita sai Kahlerin ja Floyd Rosen kammella(useita erilaisia malleja), mutta ei ne silloin kiiinnostaneet näitä yleensä raskaamman musiikin soittajia. Suurin osa sen tyylin soittajista suosi ihan muita merkkejä. Puritaanit eivät luonnollisesti pitäneet uusista Gibsoneista silloinkaan, mutta eivät myöskään niistä perinteisemmistä malleista. Nehän olivat kuitenkin uusia kitaroita ja luonnollisesti vanhoja esikuviaan "huonompia".
Tätä valitettiin 2000-luvulla kun ei Gibsonilta saa kuin CS kitaroina Floyd Rose kammelisiä LP kitaroita, esim.
90-luvulla ja varsinkin 2000-luvulla on Gibsoneiden mallien määrä kasvanut aivan älyttömästi. Siltikin se ei tuntunut riittävän. Speksit, värit jne. ovat aina vääriä...
 
Luultavasti kun Gibsonia jotenkin yrittää puolustella, niin tästäkin tulee vain kuraa niskaan. Vielä melkoisen varmasti sellaisilta kavereilta, joiden omasta kitarakokoelmasta löytyy soittimia...jotka ovat alkujaan jonkinlaisia kopioita juurikin Gibsonin joistakin malleista.
Jos sähkökitaroista ja kitaran soitosta on yleensä kiinnostunut, niin kyllä kyseinen merkki on niin selkeästi vaikuttanut kaikenlaiseen musiikin tekemiseen ettei sitä voi olla sivuuttamatta. Oikeastaan voisi sanoa, että jos jostain kitaralla tehdystä musiikista pitää, niin melkoisen todennäköisesti sieltä omista suokikkilevyistä löytyy useita Gibsonilla soitettua juttuja.
Se onko sillä kitaran merkillä sitten väliä on taas toinen asia.
 
Gibsonia on haukuttu todella paljon, koska niiden laatu on kuulemma huono. Huonoja ovat edullisimmat, myös keskihintaiset Gibsonit ja myöskin ne kalliimmat mallit. Näin on ainakin moni kertonut, koska yhdellä kaverilla tai hänen tutulla oli/on sellainen...
Ja on tietysti aivan selvä asia, että alkujaan noin 500 euroa maksava soitin ei varmasti ole kaikin osin samalla viivalla kuin useita kertoja kalliimpi soitin. Varmasti on myös hyviä ja huonoja soittimia ihan kaikissa G merkin hintaluokassa. Ei tämä asia ole pelkästään Gibsonin vika taikka ominaisuus. Ikävä kyllä, vaan kyllä sitä laadun vaihtelua on myös muillakin merkeillä ja myös niissä kalliimmissakin kitaroissa.
 
Jos nämä valittajat kävisivät jossain kivijalkakaupassa, niin saattaisivat huomata, että kaikista parhaiten myyvät edullisemmat kitarat.
Alle 1000 euron kitaroita myydään paljon enemmän kuin vaikka yli 3K soittimia. Näin se on ollut aina ja ihan kaikilla merkeillä mikäli ne vain monessa hintaluokassa soittimia valmistavat. Gibsonilta on saanut hyvin pitkään useita malleja alle tuon 1000 euron ja saa edelleenkin.
Ainakin kun täällä Jyväskylässä olen käynyt Musikantissa(aikaisemmin oli muitakin liikkeitä...), niin kyllä nuo Gibson kitarat ihan selkeästi myyvät ja niiden vaihtuvuus on hyvä.
Kun valitetaan näiden useiden tuhansien kitaroiden luokattoman huonosta laadusta ja niistä on omakohtaisia kokemuksiakin(kuulemma), niin kuka ostaa oikeasti arvokkaita soittimia kokeilematta?
Jos tilaa kokeilematta mahdollisesti kalliinkin soittimen, niin ei sen huonoudesta taikka itselle sopimattomuudesta kannata muita tai yritystä syyttää. Toki laadun pitäisi olla kalliimmissa kohdallaan, mutta jos ostaa kokeilematta-->On ihan ajan kysymys, milloin tulee huono taikka omaan käteen sopimaton kitara ja sillä merkillä ei ole mitään merkitystä. Jos ei tätä usko, niin kannattaa tilata soittimia jatkossakin ahkerasta kokeilematta.
Ei kai tässä tarvitse alkaa neuvomaan miten pitää soittimia ostaa, vaikka m.netissä joka toinen kysymys onkin LTD XXYY VS. Gibson Z.
 
Gibson on toki tehnyt huonoja ratkaisuja. Robottivirittimiä ovat monet haukkuneet, mutta kyllä niistä on myös jotkut tykänneetkin, taikka ne eivät ole haitanneet.
Gibson on julkaissut kyllä uusiakin malleja, mutta jostain syystä nekään eivät ole kelvanneet.
Thomannilta on nyt saatavilla esim Gibson N-225 mallia kovan laukun kanssa hintaan 798 euroa.
https://www.thomann.de/fi/gibson_n_225_ebony.htm
Tätä on nyt myös B-stockkina hieman edullisemmin ja tuolla 798 euron hinnalla on myös Natural ja Cherry väreillä. Voisi hyvin kuvitella, että tämä kitara on joskus tulevaisuudessa varmasti ainakin tuon rahan arvoinen, mitää se nyt maksaa. Ei se varmastikkaan nouse niihin hintoihin kuin legendaarisimmat 50/60-lukujen kitarat.
Halvin Thomann Gibson on SG Fusion jota saa 475 euroon. Edes Koreassa tehtyjä liimaliitoksella olevia kitaroita ei saa viidellä sadalla uutena.
https://www.thomann.de/fi/gibson_sg_fusion_os.htm
Gibsoneissa on kuitenkin ihan ok osastoa mikit, virityskoneistot, talla. Puukeskustelua en jaksa alkaa käymään...
 
Suurin bisnes tehdään juurikin näissä budjettiluokan soittimissa ja ostajat ovat olleet niihin varsin tyytyväisiä, koska ainakin siinä luokassa on kauppa käynyt.
Vai onko joku CS Fenderin omistaja suutunut Fender merkille kun Squierin edullisemmat kiinan kitarat eivät ole niin laadukkaita kuin se oma CS Fender?
Ei näin varmaan ole Gibsonikaan kohdalla, jos itsellä on ihan ok soitin. Olipa sitten kysymys halvoista taikka kalliimmista soittimista.
Toki sellaisiakin soittajia löytyy, joille se kitaran merkki & muiden ajattelu ja jonkinlaiseen talliin kuuluminen on itse kitaraa tärkeämpi asia.
 
Valittajia löytyy aina, mutta kyllä nuo budjettiluokan G kitarat ovat ihan kelpoja ja hyviä kitaroita. Hintaluokka jos on vielä jossain 1000 euron paikkeilla, niin sellaiseen voi vielä jotain mikkejä tms vaihdellakkin, mikäli haluaa.
Taas jotkut vaihtavat noihin kaikkiin todella kalliisiin CS kitaroihinsa mikit ja mahdollisesti muutakin rautaa, vaikka ne olisivat merkiltään mitä tahansa ja ne originaalit osat olisivat muutenkin ihan hyvät.
 
Joskus aikoinaan kokeilen yhdessä musaliikkeessä Gibsonin mustaa Explorer kitaraa, jossa oli Kaherin kampi. Siinä lavassa oli merkintä SEC ja kun kysyin myyjältä mitä se tarkoitti, niin se oli kakkoslaatuinen.
Pyörittelin ja tutkin kitaraa, mutta en huomannut siinä mitään erikoista. Siinä oli muistaakseni kuitenkin eben otelaudassa pienoinen värivirhe ja myös joku pieni laukkausvärivirhe. Nykyään on useassa kitarassa tuollaista todella raidallista eben puuta muutenkin, mutta tämä oli sellainen että mikäli sitä ei olisi tiennyt--->Niin siitä ei olisi kyllä älynnyt koko asiaa. Ei ainakaan ihan heti.
Soitin oli kuiten markoissa tuon takia useamman tonnin uutta edullisempi ja kaveri sen sitten ostikin. Joksinkin aikaa vaihdettiin myös kitaroita ja tämä oli minulla jonkun puolivuotta käytössä. En vain itse sitten niin tykännyt tuosta Explorer muodosta ja kitara päätyi takaisin kaverille.
Myöhemmin eräs kotimainen muusikko osti tuon soittimen pois samaiselta kaverilta ja laitatti siihen Bigsbyn Kahlerin tilalle sekä siirsi kaulamikin keskelle ja kaulaan kolmannen mikin. Se kitara oli kyseisellä soittajalla todella monella keikalla ja festareilla käytössä.
 
Kyllä noilla Gibsoneilla ja ihan budjettiluokan sellaisilla on ihan oikeasti useat muusikot ja harrastajat soittaneet. Eikä ne kaikki ole ollenkaan niin huonoja kuin täällä olevista jutuista voisi luulla.
Myöskin kun valitetaan G:n LP kitaroiden g-kielen vireenpitävyyttä, koska lapa on sellainen...Niin eikö silloin pitäisi olla vaikka Explorer tyylisessä lavassa vielä enemmän ongelmaa niin g, h kuin ohkaisen e-kielenkin kanssa. Kumma kun en ole tuollaiseen törmannyt ja siitä ei kukaan valita?
Yksi LP Gibson ja 2 kpl Flying V kitaroita on minulla ollut ja eipä niissä ollut mitään erikoisempia ongelmia. LP oli 80-luvun alusta ja toinen V samaisen vuosikymmenen lopusta. Uusin oli 2000-luvun alun Flying V ja ei sekään ollut laadullisesti huonompi. Tämän lisäksi olen kyllä kokeillut ja soitellut useilla erilaisilla Gibsoneilla ja hyvinkin monelta vuosikymmeneltä.