Kitarat: kitarakamat ›

Soitinkäyttöön tehtyjen refleksikaappien viritys voi olla tehty tietylle taajuudelle. Nehän nyt ovat poikkeus umpi- ja takaa avoimien kaappien hälläväliä-ratkaisuista.

J.Nikkanen: Naurahdin. Että oikein mitattu ja suunniteltu kaupallinen kitarakaappi, joo-o. Ei ole kovin montaa näkynyt.
 
edit: ja ennenkuin joku pahoittaa mielensä niin tarkennettakoon että kyllähän moisia on, ihan kotimaisiakin mutta kovin ovat harvassa
 
Siis minä en pahoita mieltäni, en tiennyt (enkä isommin tiedä vieläkään) mistä siinä on kyse paitsi kaapin mitoista, mutta kuulin asiasta vasta hiljattain että näin toimien saadaan aikaiseksi varmasti hyvin soiva kaappi. Niinpä oletin, että tunnetut kiiteltyjä laatukaappeja valmistavat ilman muuta suunnittelvat kaappinsa juurikin tiettyä elementtiä varten. Ainakin Mesan kaapit ovat tunnettuja hyvistä soundeistaan ja ne myös ovat mitoitukseltaan vähän erilaisia ja samoin mulla on nyt yksi Zillan kaappi joka vaikuttaa selkeästi syvemmätlä kuin peruskitarakaapit (en tiedä onko se mitattu elementeilleen, mutta ainakin se soundaa hyvältä. No tiedän tai olen kuullut, että alkujaan Marshallin 4x12 kaapin mitat syntyivät sandardin vanerilevyn mitoista eli kaappi suunniteltiin tuotannollisin perustein tuottamaan mahdollisimman vähän hävikkiä. Mutta nykyisin monella valmistajalla näkee näitä "muotopuolia" kaappeja niin olen ajatellut, että kai niidenksin suunnittelun perustajan on jotakin käytetty, mutta voinhan mä erehtyä. Ehkä se mittaaminen on olennaisempaa bassokaapeille ja kitarakaapit ei ole silleen kriittisiä siitä alapään toistostaan, että mittailu olisi tarpeen. Tekee vaan reilun kokoisen boxin, että kartio mahtuu heilumaan myös pisimmällä liikeradallaan esteettä niin riittääpi alataajuuksia, mutta silloin varmaan alapää alkaa lepattaa avokaapin tapaan.

Mä en oikein tiedä, että mitä noista kaapeista sitten mitattaisiin ja laskettaisiin, jotta toisto olisi optimaalista. Pitäisi määritellä ensin se optimaalinen toisto asialle, joka on ainakin hifi-näkökulmasta täysin toinen ääripää. Sikäli lähtökohta pitäisi olla täysin erilainen ja kun liikutaan subjektiivisten asioiden parissa, niin on aika vaikea muodostaa mitään yleispätevää dogmia.
 
Soittokamoissa ratkaisee usein käytettävyys ja edullisuus suunnittelun lähtökohdat. Laitteiden täytyy olla pömpeleitä, joita voi pinota, kasata, sulloa, töniä ja heitellä keikkabussin perälle. Monen mielestä jo tossa kohtaa mennään aika pahasti metsään, jos aletaan miettiä jotain mahdollisimman hyvää äänentoistoa, hallittua suuntaavuutta tms. asetelmaa. Toinen tärkeä asia on perinteet. "Kaavoja rikkovat" uudet mullistuksetkin ovat pääpiirteittäin sitä samaa vanhaa, kun vähän edes ajattelee ilman kitaristin vaaleanpunaisia kamarunkkulaseja.

Bassokotelossa kotelon virityksellä onkin jo todellista merkitystä alataajuuksien ulottuvuuteen.

Ei taida kukaan järkevä valmistaja ainakaan bassorefleksiviritteisiä kitarakaappeja ihan summanmutikassa mitoittaa. Kaavat on olleet yleisessä tiedossa jo jostain 60-luvulta saakka. Samoin myös umpi- ja takaa avoimet kaapit pystyy mitoittamaan. Kitaralla tuo mitoitus ei ole ollut niin tärkeää kuin bassokaapissa , sillä suurimmat hyödyt tuo refleksiviritys tuo nimenomaan siellä alle 80 hertsillä. Ja E-vireellä kitara taitaa mennä alimmillaan 82 Hz paikkeille.

LaMotta: Bassokotelossa kotelon virityksellä onkin jo todellista merkitystä alataajuuksien ulottuvuuteen.
 
Tarkoitatko, että kitarakaapilla mitoituksella ei ole merkitystä? tai että merkitys on epätodellinen??

iec: Ei taida kukaan järkevä valmistaja ainakaan bassorefleksiviritteisiä kitarakaappeja ihan summanmutikassa mitoittaa. Kaavat on olleet yleisessä tiedossa jo jostain 60-luvulta saakka. Samoin myös umpi- ja takaa avoimet kaapit pystyy mitoittamaan. Kitaralla tuo mitoitus ei ole ollut niin tärkeää kuin bassokaapissa , sillä suurimmat hyödyt tuo refleksiviritys tuo nimenomaan siellä alle 80 hertsillä. Ja E-vireellä kitara taitaa mennä alimmillaan 82 Hz paikkeille.
 
No aika moni noita Änäkäisen kaappeja tuntuu arvostavan joten kai se jotain tekee oikein, mutta se taika ei ehkä sitten ole kuitenkaan kaapin virittäminen. Ehkä ne on muuten vaan hyviä kaappeja.

iec: Ei taida kukaan järkevä valmistaja ainakaan bassorefleksiviritteisiä kitarakaappeja ihan summanmutikassa mitoittaa. Kaavat on olleet yleisessä tiedossa jo jostain 60-luvulta saakka. Samoin myös umpi- ja takaa avoimet kaapit pystyy mitoittamaan. Kitaralla tuo mitoitus ei ole ollut niin tärkeää kuin bassokaapissa , sillä suurimmat hyödyt tuo refleksiviritys tuo nimenomaan siellä alle 80 hertsillä. Ja E-vireellä kitara taitaa mennä alimmillaan 82 Hz paikkeille.
 
Silti kaikenmoisia kaappeja ja käyttäjiä löytyy pilvin pimein. Osa viskoo koteloon X elementin Y ja se saundaa parhaalta ikinä vaikka kombinaatio olisikin teoria- ja mittauspohjalta aivan älytön.
 
Kaappien tekemisessä ja testaamisessa kuitenkin se tärkein juttu on se soittaja ja soittajan korvat ja kitarakaapeissa homma menee vielä astetta vaikeammaksi kuin bassopuolella. Tuo alkuperäinen aihe, eli elementtien yhdistäminen on kitarapuolella vallan yleistä enkä missään nimessä tuomitse sitä. Jos se saundaa hyvältä, se toimii. Kaappi samoilla elementeillä on mun mielestä helpommin hallittavissa ja EQutettavissa kuin kahdella eri elementeillä varustettu, mutta siinä tuo hienous juuri onkin. Kaksi erilaista elementtiä tuottaa saundin jota ei EQuttamalla edes saa.
 
Refleksikaappi ei automaattisesti tarkoita sitä että aletaan möyrimään jossain matalilla, alle 80 Hz taajuuksilla. On siinä jonkin verran pelivaraa ja elementeistä riippuen voidaan jotain taajuutta korostaa melkoisestikkin, se on sitten taas kuulijasta kiinni onko saundi parasta ikinä vai sysipaska.
 
Mutta siis kaappitestit ovat ihan mukava harrastus jos on tilat ja aikaa käytössä. 4x12" tai 2x12" umpikaapista puolet elementeistä pois pelistä ja vahvistin kiinni ja rok rok! Jättää pois käytöstä olevat elementit paikoilleen passiivisäteilijöiksi tai korvaa ne vanerilevyillä, taas saundi muuttuu. 2x12" kaappi vaakatasossa ja käännetäänkin pystyyn, taas se saundi muuttuu siihen tärkeimpään kohtaan, soittajan korvaan. Mikitettynä eroa ei luonnollisestikkaan kuule mutta kaappi hommissa ehdottomasti saundi edellä, ja se saundi on kuitenkin tärkein jonka soittaja kuulee. Juutubet ja nettifaktat voi siinä kohtaa unohtaa ja luottaa omiin korviinsa, mitä enemmän testaa ja vääntää, sitä enemmän siinä korvat kehittyy tai sitten mennään saundin kanssa vielä enemmän metsään mutta mitä väliä?
 
Änäkäinenkin mainittu täällä, loistavaa! Iso peukku Änäkäisen meiningeille. Siinä on valmistaja joka suunnittelee, testaa ja tekee. Ei se silti automaattisesti tarkoita että hänen kaappinsa sopivat joka hommaan joka jampalle mutta hienoa meininkiä hänellä kyllä.
 
Blaa blaa, mutta siis tiivistettynä. Jos se saundaa hyvältä, se on hyvä. Teorialla ja rakenteella voi siinä kohtaa pyyhkiä persettä.

Joo... kitarahommissa se kaikkein hifein elikkäs tasapainoisin soundi ei välttämättä ole kaikkien mielestä paras, mutta jonkun mielestä voi ollakin. Hienoahan se on että on vaihtoehtoja.

Muutaman päivän testailun jälkeen olen G12M & G12H -kombinaatioon erittäin tyytyväinen. Niiden välillä kuulee eron sekä soundissa että volumessa, mutta ero on aika pieni. H:sta saa M:n sekaan selkeyttä ja rapsakkaa yläpäätä. G12H paljon paremmin yhteen greenbackin kanssa kuin V30, IMO. Uskokaa tai älkää, näiden kanssa mun Katana-nuppi kuulostaa aikalailla Matchless:lta, jos niin haluan :)