Kitarat: kitarakamat ›

Little Savage: Ensimmäiset lankkukitarat vielä 1914 keksimättä. Miten tuota luokittelua voi soveltaa sen jälkeen rakennettuihin kitaroihin ? Kaikissa sähkökitaroissa on jotain pleksillä peitettyjä "kammioita" potikoita varten.
 
Vuoden 1914 luokituksessa on vain luokka 3212.322 Kaulalaatikkoluutut, ja sen alla on banjo, kitara sekä viuluperhe. Tuon allehan voi hyvinkin rakentaa kitaralle oman tarkemman luokituksen, ja sitä juuri tässä hahmottelen.
 
Mutta voi olla niin, kuten eräs kommentoija totesi, että tämä ei ole oikea paikka tämän aiheen käsittelylle.

Kuten jo vuonna 2012 kirjoitin, ja jota nyt hieman hienosäädän syyllisten suojelemiseksi:
 
Terminologiaehdotuksissa on usein se vika, että niissä on yhdistetty sellaisia ominaisuuksia, jotka voivat liittyä erilaisiin soittimiin.

Itse miellän asian seuraavasti:

- koska kitaran arkaainen perusmuoto on akustinen kitara, määritelmä akustinen kitara ilman lisämääreitä viittaa tällaiseen perusakustiseen
- kitara voi olla tasakantinen (flattop) tai kaarevakantinen (archtop)
- se voi olla onttokoppainen (hollowbody), puoliakustinen (semi acoustic) tai lankku (solidbody)
- se voi olla kopaltaan ohut (thinline)
- jos kitara sattuu olemaan ontto tai puoliakustinen, siinä voi olla f-aukot tai tavallinen pyöreä kaikuaukko, joista voi joutua selvyyden vuoksi mainitsemaan. F-aukot toki liittyvät olennaisesti kaarevakantisiin instrumentteihin, joten niiden kyseessä ollessa en asiasta maitsisi
- kitara voi olla varustettu magneettisin mikrofonein, jolloin se on sähkökitara

(Nämä piezoviritykset akustisessa kitarassa tekevät kitarasta elektroakustisen, tai kyseessä on vain akustinen kitara, johon on laitettu mikki.

Näitä määreitä yhdistelemällä saadaan täsmällisesti ja vallitsevaa terminologiaa noudatteleva luokittelu jotakuinkin kaikkiin kitaratyyppeihin. Terminologia vastaaa myös englanninkielen vastaavaa terminologiaa.

Esimerkkejä:
- Gibson Les Paul on kaarevakantinen sähkökitara
- ES 335 on kaarevakantinen puoliakustinen sähkökitara
- ES 175 on onttokoppainen tasakantinen sähkökitara
- Gretsch 6128 on ohutkoppainen, tasakantinen, thinline-tyyppinen sähkökitara
- Gretsch 6120 on kaarevakantinen onttokoppainen sähkökitara
- Fender telecaster on (tasakantinen) sähkökitara
- Telecaster thinline on thinline-tyyppinen puoliakustinen tasakantinen sähkökitara
- Gibson L-5 on kaarevakantinen onttokoppainen kitara

Sitten tietysti vielä nasevampia erityisnimikkeitä, esimerkisi f-aukollista sähköistämätöntä kaarevakantista onttokoppaista kitaraa tavataan kutsua nasevasti orkesterikitaraksi.

WanhaWetäjä: Mitä moisella luokituksella ylipäätään tehdään kun kaikki tai ainakin suurin osa alan harrastajista/ammattilaisista tietävät mitä peruskitaramallit ovat ja mikä niiden rakenne on.
Eil iene suuri yllätys että topicin aloittaja on Opetustehtävissä musiikin tieto- ja teoria-aineiden, musiikkiteknologian sekä kitaran- ja bassonsoiton aloilla. Keikkailua satunnaisesti. Enemmän keikkaa, turhat pähkäilyt ja opetukset sinne siviiliammatin puolelle niin hyvä tulee.
 
Kiitos kommenteistasi.
 
Kitaran luokittelu ei tosiaan ole ehkä välttämätöntä keikkailevan muusikon elämässä. Siispä ei huolta eikä stressiä sen suhteen. Voit rauhassa pitää omat käsityksesi. Se on ihan ok homma.
 
"..turhat pähkäilyt ja opetukset sinne siviiliammatin puolelle..."
Tarkoitatko, että muusikoiden.net -keskustelupalstalla ei saisi keskustella musiikin teoriaan, soitintutkimukseen, kitaran luokitusjärjestelmiin, yms. liittyvistä aiheista?
 
"..ei ole yllätys, että topicin aloittaja on ..."
Argumenttisi henkilöäni kohtaan muistuttaa muotoa "argumentum ad hominum", joka siis keskittyy puheenvuoron esittäneeseen henkilöön eikä hänen esittämiinsä ajatuksiin. Tämä on yksi klassisista argumentaatiovirheistä.
 
Sen pontimena on yleensä pyrkimys kohteen mitätöintiin ja vähättelyyn, ja saada sitä kautta asian esittänyt henkilö ja esitetty asia huonoon valoon. Perussyy voi olla vaikkapa huono itsetunto tai muut huonot kokemukset. Argumentin esittäjällä voi olla vaikkapa huonoja kokemuksia opiskelemisesta?
 
Olen itsekin monesti syyllistynyt ajatuksen, ja käytännönkin tasolla, tällaiseen argumentointiin. Mutta siitä voi oppia pois.
 
Henkilöä koskeva arvostelu ei yleensä kuulu keskusteluun, jossa pyritään keskustelemaan ideoista ja asioista. Tällaisessa on syytä olla nollatoleranssi, mikäli on tarkoitus pitää keskustelupalsta asiallisena. Ylläpito...?
 
Jos tästä kommentistani nyt vihastut, ja alat möyhätä, ymmärrän sinua. Se ei kuitenkaan ole ok homma eikä todellakaan nosta sinun arvostustasi. Päinvastoin, silloin tuot esiin itsestäni jotain muuta kuin kunnioitettavia puolia. Tässä on sinulle tilaisuus säliyttää kasvosi arvokkaasti myöntämällä, että henkilööni kohdistuva arvostelu ei ollut asiallista.

toni.honkala: Jos meillä jokaisella on omat sanat, käsitteet ja luokitukset, emme pysty keskustelemaan järkevästi keskenämme, koska emme ymmärrä, mitä toiset tarkoittavat. Jos kaikki käsitteemme ovat omanlaisiamme emme pystyisi mitenkään edes selittämään millään muillakaan termeillä kenellekään mitään.
 
Monipolvinen keskustelu on tietenkin sinällään rikastuttavaa ja luo elämäämme merkityksellisyyttä. Mutta on järkevää huolehtia myös yhteisestä käsitemaailmasta.
 
Tätä mä just tarkoitin kun aiemmin aloin inisemään. Hyvin muotoiltu.

Teknologian kehitys muuttaa myös käsitystä kitaroista. Kuten tuossa aiemmin todettiin, aikanaan puoliakustiset kitarat soivat konserteissa myös akustisesti, sähköisen vahvistuksen lisäksi. Kun mikrofoni- ja vahvistintekniikka kehittyivät, sähkökitaroiden mikrofoni määritti kitaran sointia moninkertaisesti enemmän kuin rakenteesta johtuva sointi. Kaikkein mahtavimminkaan akustisesti soiva kitara ei enää kuulunut konserteissa kuin vahvistimen kautta. Siinä vaiheessa sähkökitaran ja akustisen kitaran ero oli niin suuri, että ei voida puhua edes samasta soittimesta.
 
Viime vuosina puolestaan äänen digitaalinen prosessointi on johtanut siihen, että signaalin alkulähteellä ei ole enää välttämättä edes merkitystä. Teknisesti alkeellinen magneettinen mikrofoni voidaan asentaa akustiseen kitaraan, ja sointi voidaan jälkikäsitellä hyvinkin luonnolliseksi. Tällöin instrumentin rooli jälleen kerran voidaan määritellä uudelleen.

GiovanniDiRondo: Teknologian kehitys muuttaa myös käsitystä kitaroista. Kuten tuossa aiemmin todettiin, aikanaan puoliakustiset kitarat soivat konserteissa myös akustisesti, sähköisen vahvistuksen lisäksi. Kun mikrofoni- ja vahvistintekniikka kehittyivät, sähkökitaroiden mikrofoni määritti kitaran sointia moninkertaisesti enemmän kuin rakenteesta johtuva sointi. Kaikkein mahtavimminkaan akustisesti soiva kitara ei enää kuulunut konserteissa kuin vahvistimen kautta. Siinä vaiheessa sähkökitaran ja akustisen kitaran ero oli niin suuri, että ei voida puhua edes samasta soittimesta.
 
Viime vuosina puolestaan äänen digitaalinen prosessointi on johtanut siihen, että signaalin alkulähteellä ei ole enää välttämättä edes merkitystä. Teknisesti alkeellinen magneettinen mikrofoni voidaan asentaa akustiseen kitaraan, ja sointi voidaan jälkikäsitellä hyvinkin luonnolliseksi. Tällöin instrumentin rooli jälleen kerran voidaan määritellä uudelleen.
 
Mihin vihuela kuuluu? Pyöreä (maljamaisiin) vai tasapohjaisiin? Entä ovationit?
 
E: ei erityisesti linkattuun kirjoittajaan kodistuva kysymys.

Aloittaja käyttää eräässä kohdin ilmaisua "akustinen ääni". Onko muunlaisia ääniä olemassa? Ymmärrän tokl että sillä tarkoitetaan soittimen vahvistamatonta ääntä, mutta onko ilmaisu epämääräinen?
 
Edit: ehkä pohdintani on turhaa saivartelua. Onhan esim. äänilevyilläkin tavallaan ääntä, vaikka sen kuulemiseksi pitää levyn sisältämä informaatio "dekoodata" akustiseksi ääneksi.

GiovanniDiRondo: Teknologian kehitys muuttaa myös käsitystä kitaroista. ... instrumentin rooli jälleen kerran voidaan määritellä uudelleen.
 
Tämä on mainionkuuloista ja tärkeää pohdintaa.
 
Kitaroiden luokittelemisen kannalta sillä voisi olla merkittävä sija, mikäli joksikin luokitteluperusteeksi valittaisiin vaikkapa soittimen käyttöyhteys, toiminnallisuus tai äänenvoimakkuus soittotilanteissa.
 
Hornbostel-Sachsin luokittelu perustuu pääpainotukselltaan soittimen fysikaaliseen rakenteeseen, ja siihen tämän ketjun alussa ehdottamani luokituskin perustuu.
 
Mutta kenties luokittelu kannattaisi järjestää jollain toisella perusteella? Riippuu myös, millaiseen käyttöön luokittelu halutaan tehdä. Jos sitä tehdään esim. kitaristien keikkakäyttöön, niin silloinhan juuri tuo käyttöyhteys, toiminnallisuus, äänenvoimakkuus soittotilanteissa on tärkeä luokittelun periaate.
 
Kyllähän näitä luokitteluja tässä meidän arkielämässämme voi tehdä monenlaisia ja moneen käyttöön. Voi tehdä sellaisen, mikä tuntuu sopivalta ja hyvältä itselle.

Kefiiri: Aloittaja käyttää eräässä kohdin ilmaisua "akustinen ääni". Onko muunlaisia ääniä olemassa?
 
Tämä on hieno ja tärkeä kysymys! Siihen on haasteellista vastata. Mutta ehkä voi ajatella, että äänen käsitteen määrittely riippuu näkökulmasta?
 
Esim. akustikko todennäköisesti määrittelee äänen, ainakin ammatillisissa yhteyksissään, fysiikan pohjalta värähtelyenergiaksi erilaisissa väliaineissa silloin, kun tämä värähtely tapahtuu audiokaistalla (audiokaistaksi kai kutsutaan ihmisen kuuloaluetta: n. 20 - 20 000 Hz).
 
Ihmisen anatomian ja fysiologian kannalta taas ääni voisi näyttäytyä kuuloelimiston (korvan rakenteet ja simpukka) sekä hermoston muodostamana signaalivirtana, joka vasta tajunnassa saa äänen merkityksen.
 
(Korvaahan muuten voi ajatella akustisena sähkökemiallisena vahvistimena ja muuntimena:
1) fysikaalinen akustinen signaali (ääni) muuttuu tärykalvolle saavuttuaan ja kuuloluille siirryttyeään
2) mekaaniseksi energiaksi jatkaen simpukkaan, jossa se muuntuu
3) nesteessä liikkuvaksi energiaksi, ja tämä nesteen paineenvaihtelu muuntuu
4) sähkökemiallisiksi hermoimpulsseiksi, jotka jatkavat matka aivojen rakenteisiin
5) ja sitten lopulta tajunnallinen ihminen kokee ääneksi kuvaamansa ilmiön)
 
Joku kulttuurintutkija, vaikkapa musiikkiantropologi, puolestaan voisi määritellä, että "ääni" on ääntä silloin, kun ihminen antaa sille merkityksen omassa tajunnassaan. Esim. taustakohinaa, jota erilaisissa ympäristöissä "kuulemme", emme kovinkaan usein edes huomaa, ennenkuin kiinnitämme siihen erityisesti huomiota. Tällaisia alati läsnäolevia "arjen äänimaisemia" voi kuitenkin ajatella ääninä akustikon sekä anatomian ja fysiologian näkökulmasta. Kuitenkin vasta tietoinen huomiomme tekee niistä ääniä meille.
 
Tuollaista nyt hätäisesti yritin raapustaa. On varmasti olemassa paljon parempia, hienompia ja asiantuntevampia selostuksia äänistä. Ehkä se on kuitenkin jonkun toisen keskusteluketjun paikka?

varakeef: Esimerkkejä:
- Gibson Les Paul on kaarevakantinen sähkökitara
- ES 335 on kaarevakantinen puoliakustinen sähkökitara
- ES 175 on onttokoppainen tasakantinen sähkökitara
- Gretsch 6128 on ohutkoppainen, tasakantinen, thinline-tyyppinen sähkökitara
- Gretsch 6120 on kaarevakantinen onttokoppainen sähkökitara
- Fender telecaster on (tasakantinen) sähkökitara
- Telecaster thinline on thinline-tyyppinen puoliakustinen tasakantinen sähkökitara
- Gibson L-5 on kaarevakantinen onttokoppainen kitara

Sitten tietysti vielä erityisnimikkeitä, esimerkisi f-aukollista sähköistämätöntä kaarevakantista onttokoppaista kitaraa tavataan kutsua nasevasti orkesterikitaraksi.
 
Tämä on hyvä, pidin onnistuneista esimerkeistä, vaikkakin luokittelu jäi selvästi vajaaksi, koska:
 
Bassot, nauhalliset ja nauhattomat:
 
- kontrat
- lankkukontrat
 
- Takamine B10 (uiskentelee kovasti sellomaisena instrumenttina jossain näiden kahden ryhmän välissä)
 
- sähköbassot (lankut, myös kevennetyt mallit "chambered", joskus harhaanjohtavalla nimellä "bass guitar", mieluummin vaikka "electric bass")
- puoliakustiset (nämä lienevät thinlineja?)
- akustiset bassot (ABG = acoustic bass guitar, "kitarabassot"?)
 
Mikitys voi olla magneettimikeillä, optisilla järjestelmillä (Lightwave), heksafonisella (MIDI, myös split-fret), muilla antureilla (pietsot)... Minusta mikitys ei bassoissa määrää tyyppiä, koska lankuissa on pietsoja ja kontrissa magneettimikkejä ja kaikkea siltä väliltä. Sitä vasten ajatellen muoto ja ehkä kokokin voisi olla jakava tekijä.
 
Kielimäärät ovat levinneet jo käsiin, kontria on helposti kolmesta kuuteen kieleen, sähkiksiä yhdestä ainakin kahdeksaantoista kieleen asti.
 
Miten muuten määritellään kaksikaulainen soitin, jossa on kitaran ja basson kaulat, entä nämä Stick-tyyppiset taputeltavat, toni H = kala? (Joo joo, oli ihan pakko...)

toni.honkala: 3) nesteessä liikkuvaksi energiaksi, ja tämä nesteen paineenvaihtelu muuntuu
 
Siis nesteessä liikkuva paineaalto muuntuu...
 
Minusta asiaa voi helposti yksinkertaistaa siten, että ääni tuotetaan instrumentilla tai instrumentin ja vahvistimen (juu, jossa on etupää ja pääte ja kaiutin ja kotelo) kokonaisuudella ilmaääneksi. Pysytään nyt vaan maan pinnalla eikä sukelleta elektroniikkaan tai haihduta avaruuteen.

Gary Enfield: Mihin vihuela kuuluu? Pyöreä (maljamaisiin) vai tasapohjaisiin? Entä ovationit?
 
Nämä ovat mielenkiintoisia kysymyksiä. Mitä itse ajattelet?
 
Tarkoitatko muuten kysyä, että mihin ne voisi sijoittaa tuossa Hornbostel-Sachs -luokituksessa? Ehkä ne voisi sijoittaa luokkaan 321.321 Maljakaululuutut, johon näyttää kuuluvan mm. balalaikka.
 
Joku soitinluokituksiin enemmän perehtynyt henkilö osaisi tod.näk. antaa osuvamman vastauksen ja selityksen.

ituvirtanen: Siis nesteessä liikkuva paineaalto muuntuu...
 
Niin, onhan tuo multa vähän epämääräisesti ilmaistu. Mutta enpä olekaan ihmisen anatomian enkä fysiologian asiantuntija.
 
Käsittääkseni kuitenkin jollain tarkastelutasolla voidaan sanoa, että "nesteessä liikkuva paineaalto muuntuu". Nimittäin se välikorvan luissa mekaanisena liike-energiana ilmenevä "äänisignaali" ilmeisestikin siirtyy simpukan kyljessä olevan niin sanotun ovaalin ikkunan kautta simpukassa olevaan nesteeseen (en nyt muista kumpaan, kun siä on sitä kai kahta eri lajia?) saaden aikaan nesteessä paineenvaihtelua.
 
Tuo paineenvaihtelu, nesteen liike, puolestaan aiheuttaa simpukassa olevaan kalvoon (joko basilaari tai tektoraali, en muista kumpi) liikkeen, ja tämä kalvon liike ärsyttää kuulohermosoluja, karvasoluja. Niiden ärsytys saa aikaan hermoimpulssin, joka etenee aivojen rakenteisiin.
 
Jotenkin näin olen antanut itseni ymmärtää. Ehkä joku oikea alan asiantuntija pyörittelisi päätään, ja korjaisi kuvaustani. Mutta ehkä se kuitenkin nyt riittää, että jotakuinkin tuohon tapaan se ihmisen kuuloaistimus fysikaalisesti ajatellen väli- ja sisäkorvan rakenteissa syntyisi. Tiedä sitten...
 
Minusta asiaa voi helposti yksinkertaistaa siten, että ääni tuotetaan instrumentilla tai instrumentin ja vahvistimen...
 
Tuohan onkin mainio ja selkeä kuvaus.
 
Se aiempi pohdintani äänen käsitteestä koski kysymystä äänestä yleensä, ei esimerkiksi pelkästään kitaran tuottamasta äänestä.

ituvirtanen
 
varakeef: Esimerkkejä:
- Gibson Les Paul on kaarevakantinen sähkökitara
- ES 335 on kaarevakantinen puoliakustinen sähkökitara
- ES 175 on onttokoppainen tasakantinen sähkökitara
- Gretsch 6128 on ohutkoppainen, tasakantinen, thinline-tyyppinen sähkökitara
- Gretsch 6120 on kaarevakantinen onttokoppainen sähkökitara
- Fender telecaster on (tasakantinen) sähkökitara
- Telecaster thinline on thinline-tyyppinen puoliakustinen tasakantinen sähkökitara
- Gibson L-5 on kaarevakantinen onttokoppainen kitara
 
Sitten tietysti vielä erityisnimikkeitä, esimerkisi f-aukollista sähköistämätöntä kaarevakantista onttokoppaista kitaraa tavataan kutsua nasevasti orkesterikitaraksi.
 

Selkeä luettelo, jossa on hyviä esimerkkejä. Sen avulla pärjää varmastikin hyvin arkielässä.
 
Systemaattisen luokittelun kannalta näen siinä ainakin kaksi ongelmaa.
 
1. ongelma
On mahdollista tulkita siinä olevan kaksi pääkategoriaa:
-sähkökitara
-kitara (L-5)
 
Haasteen tässä muodostaa se, että jos ajatellaan sähkökitaran ja kitaran (L-5) molempien kuuluvan pääkategoriaan kitara, niin sitten meillä olisi pääkategoria kitara ja alakategoria kitara, mikä ei ole kovin käytännöllistä.
 
Siis näin:
Kitara
-kitara (L-5)
-sähkökitara
 
Kuitenkin kaiketi me kaikki ollaan yleisesti sitä mieltä, että pääkategoria tulisi olla kitara, ja kaikki muut määritteet määrittelisivät sen alakategorioita?
 
2. ongelma
Jos taas kategoria kitara (L-5) määritellään termillä kaarevakantinen onttokoppainen kitara, niin ongelmana on se, että myös sähkökitara-kategoriasta löytyy parista kohtaa määritelmä onttokoppainen, nimittäin onttokoppainen tasakantinen sähkökitara ja kaarevakantinen onttokoppainen sähkökitara.
 
Mitkä tällaisessa jaottelussa olisivat pääasialliset kategorioita määrittävät määritteet: sähkö, onttokoppaisuus, kaarevakantisuus, tasakantisuus, puoliakustisuus, ?
 
Koetan nyt järjestää kategoriat rakenteen mukaan, koska rakenne näyttäisi olevan tuossa luettelossa kitaroita määrittävä tekijä. Kokeilen järjestää esimerkit tässä järjestyksessä:
-sähkö (kitara ja sähkökitara)
-kantisuus (kaareva tai tasa)
-koppaisuus (ontto, puoliakustinen, ohutkoppainen tai tasakantinen)
-thinline
 
Kitara
-kaarevakantinen onttokoppainen kitara (L-5)
-kaarevakantinen onttokoppainen sähkökitara (Gretch 6120)
-kaarevakantinen puoliakustinen sähkökitara (ES 335)
-kaarevakantinen sähkökitara (Les Paul)
-tasakantinen onttokopainen sähkökitara (ES 175)
-tasakantinen puoliakustinen thinline sähkökitara (Telecaster thinline)
-tasakantinen ohutkoppainen thinline sähkökitara (Gretch 6128)
-tasakantinen sähkökitara (Telecaster)
 
Esimerkit voi tietenkin järjestää monella tapaa eikä liene mitään oikeaa tai väärää tapaa; vain erilaisia tapoja.
 
ituvirtainen: ... luokittelu jäi selvästi vajaaksi, koska: Bassot, nauhalliset ja nauhattomat. (...) Miten muuten määritellään kaksikaulainen soitin, jossa on kitaran ja basson kaulat, entä nämä Stick-tyyppiset taputeltavat
 
Hyvä kysymys. Hornbostel-Sachsia seuraten, ja jos basso ajatellaan kitaraluokkaan kuuluvaksi (kontrabassohan viuluperheen osana kuuluu Hornbostel-Sachsilla samaan 321.322 Laatikkokaulaluutut -luokkaan kuin kitara), voisi ajatella, että se kuuluisi kitarakategoriaan. Hornbostel-Sachs ei ota huomioon kaulojen eikä kielien määrää, vaan oleellista on soittimen rakenne: kaula, kaikukoppa ja sen muoto (laatikko tai malja) kaulan kiinnittyminen kaikukoppaan, kielien kiinnittyminen, talla, kne. Myös stick kuuluisi rakenteensa puolesta samaan kategoriaan.
 
Mutta ehkä kannattaa toki pohtia olisiko tällainen luokittelu järkevää ja johdonmukaista vai kannattaisi esimerkiksi sähköisyys ja monikaulaisuus ottaa jotenkin huomioon?
 
ituvirtanen: toni H = kala? (Joo joo, oli ihan pakko...)
-Hehhee...

Miten moninaiset kielten lukumäärät ja balalaikka tässä katsannossa?
E. Balalaikka olikin näköjään mainittu kordofoneissa joten olen näköjään sisäistänyt luokittelun. Hyvä minä!
 
E. Pitäisi jaksaa lukea -> Thomannin katalogi luokittelee kielten lukumäärän mukaan ja sitä listausta lukee päivittäin aika moni muusikko.

Kohua herättäneen L-5 osalta täsmentäisin, että se oli alunperin mikittämätön ja myöhemmin se sähköistettiin. Se voi siis kuulua jompaan kumpaan pääryhmään, akustisiin tai sähkökitaroihin. Siksi kirjoitin kitara.
 
Tietenkin tyypittelyä voi jatkaa pidemmällekin. Niin akustisten kuin sähkökitaroiden alle voidaan laittaa niin bassoja, baritoneja kuin 12-kielisiäkin. Puoliakustisten kaarevakantisten sähkökitaroiden alle menee siis Gretschin keskipalkillinen White Falconista johdettu 12-kielinen sähköbasso.
 
Ja kontrabasso on siis bassoviulu, eli ei kuulu aiheeseen lainkaan. Sen funktio rockabillybändissä on toki jokseenkin sama kuin sähköbassolla, mutta nyt kaiketi ruodimme rakennetta emmekä käyttötarkoitusta. (Hoitihan kontrabasso Elviksrn triossa myös rumpalin tontin, mutta ei soitinta silti lyömäsoittimena pidetä.)

varakeef: Ja kontrabasso on siis bassoviulu, eli ei kuulu aiheeseen lainkaan.
 
Kontrabasso kuuluu edelleen gambaperheeseen, ei vinkuviuluihin!

Pakko myöntää, että itse pärjään vallan mainiosti vaikken osaakaan luokitella kitaroita kuten aikaisemmissa viesteissä on esitetty. Ihan vähän tulee tunne, että tässä käsitellään ongelmaa, joka ei oikeassa elävässä elämässä ole ongelma laisinkaan.

toni.honkala: Nämä ovat mielenkiintoisia kysymyksiä. Mitä itse ajattelet?
 
Tarkoitatko muuten kysyä, että mihin ne voisi sijoittaa tuossa Hornbostel-Sachs -luokituksessa? Ehkä ne voisi sijoittaa luokkaan 321.321 Maljakaululuutut, johon näyttää kuuluvan mm. balalaikka.
 
Joku soitinluokituksiin enemmän perehtynyt henkilö osaisi tod.näk. antaa osuvamman vastauksen ja selityksen.
 
Lähinnä sitä, että H-S -luokitus näyttää historiattomalta. Se kertoo soittimen rakenteesta, mutta historia häviää, se jää yksittäisten soitinten tasolle.