Rock, pop, alternative ›

Tällä levyllä kuuluu Rush vaikutteet, verenpuna biisi varsinkin. Halmkrona taisi olla isokin fani.. Ja yrjänän bassosoundit ja kuviot.. instant Geddy Lee :D

Mukavan raikkaat ja uudenlaiset konesoundit tällä levyllä. Yrjänän bassottelu kuuluu myös hienosti pitkin levyä, erilaisia koukkuja ja tilutuksia.
 
Paratiisin Eevan kertosäkeistö tuo vahvasti mieleen Neljä Ruusua -yhtyeen, niin soundit, sanoitukset ja laulumelodia ovat ihan täyttä Ilkka Alankoa. Mutta muuten hyvä biisi.
 
Vaikea sanoa kuinka kestävä tämä levy on, ainakin mielenkiintoinen näin alustavasti. Sanoitukset vaihtelevat kryptisistä hyvinkin iskelmällisiin "tanssi minun tyttöni, tanssi luojan olkapäillä" -tyyppisiin radiohittilyriikoihin.
 
Aika näyttää, jaksaako tätä levyä montaa kertaa kahlata läpi ja jääkö se mille sijalle yhtyeen uralla.

8 kappaleen ja 45 minuutin mitassa levy jättää ehkä hieman nälkäiseksi. Kun kuulin koneista/syntikoista, jotenkin jäin toivomaan vielä isompaa hyppyä sinne syvään päähän (Antroposentrifugi, Baikonur, Kreetan härkä?). Jos nyt joku menee heittämällä klassikkosarjaan, niin avausraita Elementa, jossa taas enkelit ja paholaiset hyppivät silmille. Levyn konsepti ja tekstimaailma tuntuu tällä kertaa olevan taas varsin kiinnostava kokonaisuus, eikä vain kokoelma erilaisia irtobiisejä.
 
Verenpunan syntikkaujellukset jäivät häiritsemään, kun kuulostivat niin tutuilta. Tai sitten vain kuvittelen. Kaikki tukahdutettu raivo purkautuu vasta Alkemistin viimeisillä sekunneilla. Vaadin jatko-osaa.
 
Kuuntelemisiin.

Toinen kierros menossa. En osaa sanoa vielä muuta kuin sen, että oli tämä jo ensikuulemalta ihan helvetisti mielenkiintoisempaa kuin mikään levy Talvikuninkaan jälkeen.

Ai että. Kiitoksia kovasti, pitkästä aikaa.

carnation: 8 kappaleen ja 45 minuutin mitassa levy jättää ehkä hieman nälkäiseksi.
 
Juuri sopiva mitta levylle.

StJerky: Juuri sopiva mitta levylle.
 
Tätä olin juuri tulossa sanomaan. Trendinä on mättää sitä tavaraa levylle, vaikka mitään asiaa ei olisi.
 
Kuuntelin albumin kertaalleen läpi samalla kun järjestelin asuntoa ja lapoin boksereita pesukoneeseen. Syventymätön ensikuuntelu jätti vaikutelman, että tämä pyyhkii mennen tullen reikää niin Seitsentahokkaalla kuin Mesmeriallakin. Luultavasti Iätilläkin, mutta se levy on ajan myötä yllätyksekseni muodostunut CMX-kaanonini jatkeeksi ja elämäni soundtrackiksi. Innostuneimmat mielenliikkeet aiheuttivat Elementa ja Alkemisti, kun taas Verenpuna jätti keskinkertaisuuden ja tyhjäkäynnin tunnun. Odottelen jo innolla seuraavaa, keskittyneempää kuuntelukierrosta. Tällaista tuntemusta ei Mesmeria saanut aikaan.

Tämähän on hyvä. Pitkästä aikaa levy, joka ei tunnu väliteokselta vaan joltain ihan merkittävältä. Noin neljällä kuuntelulla (joista kolme meni itäsuomalaisen rautatiesillan pohjarakenteita suunnitellessa) menee sinne Auran, Dinon ja Talvikuninkaan joukkoon.

Oho, joko tämä ilmestyi.
Mukava yllätys sinäänsä, että pääsin duunista kotiin 23 aikaan ja nyt olutta nauttiessani laitoin soimaan. Mikäs tämän parempaa, musiikkirintamalla.

Konx om paxin "kaikki hyvin, lapset..." -kohta lähettää kylmiä väreitä. Hieno levy.
 
Edit.
Ja Verenpuna käy moikkaamassa Talvikuningasta!

Ensimmäiset biisit Kusimyrskyn jälkeen joita jaksaa taas kuunnella.
Tahokkaan ja Mesmerian hakkaa mennen tullen. En sano, että parempi kuin Iäti, mutta ainakin yhtä hyvä.

Gleb91: Kun kerran sanoit että ehkä pärjää iätille, laitan sittenkin alkuteoksen kuunteluun, mutta olen melko varma että tässä on kyse suuresta arviointikyvyn puutteesta. Iätillä on kaikki muut mainioita paitsi biisit 2 ja 3. Siis todella hyviä.
 
Tarkoitin lähinnä sitä, että monen harrastuneemman ja perehtyneemmän musiikinkuuntelijan mielestä tämä on varmasti "absoluuttisesti" parempaa kuin parjattu Iäti, mutta Iäti on minulle tunnetasolla muodostunut sikäli tärkeäksi, etten voi tätä levyä siihen objektiivisesti verrata. Ovathan nämä kuitenkin tyylillisesti sen verran erilaiset, ettei suora vertailu edes ole kovin mielekästä.
 
Zed: ...kun taas Verenpuna jätti keskinkertaisuuden ja tyhjäkäynnin tunnun.
 
Paskapuhetta, ihan mukavaa rushailua varsinkin säkeessä. Tällä hetkellä Sulaneet muovisotilaat on se vähiten kommunikoiva raita.
 
En olisi uskonut että tällä bändillä on minulle vielä jotakin sanottavaa, mutta kyllä sillä näköjään oli.

Tämähän on, jumalauta, erittäin hyvä levy. Parempaan analyysiin en tässä krapulassa kykene, eikä se todennäköisesti ketään kiinnostaisikaan.
 
Mutta mitä ihmettä täällä nyt oikein tapahtuu, kun nuoruusajan kovimmat bändit (kuten CMX ja Metallica) julkaisevat pitkästä aikaa hyvää musiikkia. Kohta varmaan YUP tekee paluun ja täräyttää jonkun Homo Sapiens -tasoisen levyn pöytään.

tommijk: Tällä levyllä kuuluu Rush vaikutteet, verenpuna biisi varsinkin. Halmkrona taisi olla isokin fani.. Ja yrjänän bassosoundit ja kuviot.. instant Geddy Lee :D
 
Nimenomaan. Hemispheres Rushilta paistaa läpi. Ei se huono juttu ole.:)

Lopullinen mielipiteeni ja virallinen totuus alkaa muodostua. Sen mukaan tämä on aivan saatanan hyvä levy. Bändi on onnistunut uusiutumisessaan, Mesmerialla esimerkiksi se synaosasto oli lähinnä jotain todella päälleliimatun kuuloisia arpeggiatoreita. Tällä levyllä on nähty huomattavasti enemmän vaivaa tuotannon osalta.
 
Jos soundipuolella onkin uusiuduttu niin itse biisimateriaalin osalta asia tuntuu olevan pikemminkin päinvastoin, kyllähän tämä nimittäin haisee aivan selvästi Auringolle ja Auralle. Mikä ei toki ole lainkaan huono asia, koska juuri siitä syystä tämä menee niiden (ja Aionin) kanssa aika selkeästi kirkkaimmalle pallille bändin katalogissa. Asia jota en olisi uskonut sanovani enää mistään tämän bändin levystä, tai minkään muunkaan yli 30-vuotiaan bändin 16. levystä.

Mahti: Nimenomaan. Hemispheres Rushilta paistaa läpi. Ei se huono juttu ole.:)
 
Kyllä. Tuo bassosoundi on kyllä niin härski, mutta toimii aivan täysiä!
Muutenkin pakko yhtyä muiden mielipiteeseen; kerrassaan mahtava levy! Pituudesta ehdottomasti plussaa, kokonaisuus toimii loistavasti eikä missään vaiheessa iske kyllästyminen. Soundimaailma on raikkaan moderni, mutta kuitenkin tunnistettava. Mesmerialla se lofi henkisempi toteutus ei toiminut näin hyvin.

Kerran kuunnelleena, niin ihan ok. Eeva-biisi jäi päällimmäisenä mieleen. Ehkä voisi yhden biisin tiputtaa poiskin taikka sitten vain kyllästyin. Bassosoundit ovat mielestäni tosi hyvät.
En osaa sanoa onko synaa liikaa, mutta paljon sitä on. Toisaalta ymmärrän, että bändi haluaa uusiutua yms. Mutta en odota bändiltä enää uusia lempibiisejä itselle ainakaan.
Luulin pitkään, että Iäti on vika levy jossa olisi kivoja "hittejä" mutta vuosia myöhemmin aloin myöhemmistäkin tykätä kyllä.

Nyt kun on jo kosolti kierroksia levyllä, niin uskaltaa sanoa, että onpahan taas helvetin hyvä levy. Soitossa kuuluu samanlaista soiton iloa kuin Mesmerialla levyn ollessa kuitenkin kovin erilainen kuin edeltäjänsä. Synahommat toimii täysiä ja hienoja sävellyksiä joista löytyy joka kuuntelulla vähän jotain uutta kivaa. Mukavaa, että vanhat ukot eivät näytä väsymisen merkkejä, päinvastoin jopa.

Ei muuta ku paranee vaan joka kuuntelulla. En muista koska mulla ois viimeks ollu kiire himaan kuuntelemaan mitään levyä. Johtuu ehkä siitä, että havaitsin tämän saavuttavan korvani sisässä samoja akselistoja kuin mitä bändi ensimmäisellä kuuntelulla 20 vuotta sitten saavutti.
 
e: ettei nyt tulisi sorruttua ihan pelkkään leuattomaan hehkuttamiseen, niin todetaan biiseistä sen verran, että Elementan, Konx Om Paxin ja Alkemistin olen valmis julistamaan klassikoiksi. Paratiisin Eeva jää ehkä etäisimmäksi ja loput on osastoa ihan ok. Edes Puolikas hyvää ei oikeastaan enää ärsytä vaikka sen ensikuulemalta tyrmäsinkin, toimii kuitenkin muiden biisien kanssa huomattavasti paremmin kuin yksinään.