Kitarat: kitarakamat ›

iec: Itsekin olen Katanaa testannut pienen hetken musaliikkeessä, ja ei ole kyllä mitään pahaa sanottavaa. On varmasti hinta/laatu-suhteeltaan tämän hetken parhaita vahvareita. Mutta kuten joka asiassa, ei puolijohdepohjainen Katanakaan ole se kaikkien juttu. Joskus pienetkin erot soundissa tai jossain muussa ominaisuudessa ovat merkittäviä. Se on kuitenkin loppupelissä hyvin paljon fiilisjuttua, millä soitinkampehankinnat päätetään. On siinä aidossa putkilaitteessa kuitenkin jotain maagista mikä tuntuu houkuttelevan kitaristeja yhä edelleen.
 
Katanahan on digitaalinen eli soundi tulee ohjelmasta eikä niistä johteista. Siinä mielessä sillä laitteella ei ole merkitystä vaan sillä ohjelmalla mitä se laite pyörittää ja se on myös se syy miksi halpa voi soundata hyvältä.
 
Mutta tämän digitaalisuuden myötä tullaan myös siihen tekijään miksi jotkut soittajat edelleen isoavat analogisten laitteiden pariin, niin paljon että jopa edullinen analoginen transistorivahvistin tuntuu digitaalista paremmalta (vaikka digivahvistimen soundin saa ohjelmoitua ihan mimmoiseksi tahansa, vaikka pölynimurilta sen saa kuulostamaan jos haluaa). Mun on ehkä parempi puhua itsestäni olettamatta, että muut ajattelisivat asiasta samalla tavalla. Mulle kyse ei oikeastaan ole soudista suoranaisesti, koska pidän soundia soittajan ominaisuutena en laitteiden. Näin ollen se, että jokin vahvistin soundaa hyvältä ei riitä, vaan sen vahvistimen pitää soundata minulta. Mulle laitteen hyvyys ja huonous ratkeaa pelkästään sillä, että kuinka hyvin tunnen, että oma ääneni pääsee signaaliketjun läpi kuuluviin.
 
Minä en ole soittanut katanaa joten en ota sen hvyyteen tai huonouteen kantaa, mutta olen soittanut muutamaa muuta digitaalivahvistinta sekä tietokonemallinnusta (mun kirjoissa ne ovat sama asia). Sanoisin, että vaikka soundit ovat vähintäänkin hyviä ja kuuntelemalla en niitä edes erottaisi analogisen laitteen soundista, niin soittotuntumassa on vielä tekemistä. Oikeastaan, jos analoginen signaaliketju on pitkä ja prosessoitu ja päässä ei ole se maailman paras vahvistin, niin ei se oikeastaan eroa digitaalivermeestä millään lailla yhtä tunnoton se on analogisuudestaan huolimatta. Mutta jos on rakentanut analogisen signaaliketjun mahdollisimman läpinäkyväksi ja siellä päässä on vielä vahvistin joka orjallisen tarkasti tulostaa soittalan pienimmätkin lihasvärähtelyt, niin siihen tarkkaan autenttiseen tuntumaan ei oikein meinaa digitaalisella vahvarilla päästä.... en tiedä katanasta pääseekö sillä. Mutta jotenkin tämä soundin "keinotekoisuus" tulee siitä, että se soundi ei synny siinä musiikissa ja soittamistapahtumassa, vaan se on kirjoitettu sinne ohjelman algoritmiin, edelleen vähän häiritsee (se soundi digitaalisessa on oikeasti keinotekoinen, vaikka ei kuulostaisi siltä).
 
No se, että mistä se läpinäkyvyys syntyy ja miksi sitä on digitaalisesta niin vaikea löytää, on minun mahdotonta sanoa tai määritellä. Nykyaikaisilla digivahvistimilla latenssitkin on niin lyhyitä ettei niitä pysty edes erottamaan.... ainakaan normaalissa huoneakustiikassa (meillä on treenikämpällä niin kuolleeksi se soittohuone dempattu, että kun ensiheijasteet tuntuu kokonaan puuttuvan niin latenssin huomaa lähinnä etäisyyden luonnottomuutena). Mutta esimerkiksi Blackstar ID60 vahvistimella leikkiessä en keksinyt yhtäkään yksityiskohtaa mikä siinä olisi varsinaisesti olevan väärin, mutta heti kun tökkäsin piuhan takaisin Sessioniin (tavallinen trankkuvahvari) oli läsnäolon fiilis heti kohdallaan.
 
Joskus olen epäillyt, että kyse on vain mun omista ennakkoluuloista ja olisikin mahtava joskus voida tehdä sokkotesti niin, että en tietäisi soitanko digivahvaria vai tavallista analogista. Semmoisen testin jälkeen ainakin tietäisin onko tämä minun mielikuvitusta vai todellinen. Toisaalta en ole ihan varma onko sillä merkitystä kuvittelenko tämän eron vai onko se todellinen, koska taiteenluominenhan hyvin pitkälti on pelkkää mielikuvitusta :-D .