Studiotyöskentely ›

Moi.
 
-Q-: Ainakin tuossa IneartheD -> Children tarinassa oli vähän oiottu, mikä minullakin vähän särähti korvaan. Nimeähän ei ihan huvin vuoksi vaihdettu. Tarina lienee luettavissa jossain kokonaisuudessaan. Ainahan hyvä tarina on kivempi kuin kuiva totuus mutta kieltämättä sitä aina vähän jää miettimään että mitähän muuta kohtaa oli oikaistu.
 
Vaikka heti otsikon kärkeen mainitaankin COB täkynä, eihän nimi Kippo mullekaan tuonut kuin aavistuksen kenestä on kyse, artikkeli lienee kuitenkin kirjoitettu YLE:lle herra Kipon edesottamuksista ja "luomuhevihippien" pelastetuksi tulemisesta, eikä COB historiikiksi johonkin musa-alan julkaisuun.
 
Kirjoittajkin on mulle tuntematon, ja kirjoituksen yleisasusta saan ainakin itse sellaisen kuvan että teknistä tietämystä on, mutta ei kenties nippelitietoon asti.
Tai ei ole haluttu venyttää jo ennestään monille ylivoimaisen pitkää artikkelia entisestään.
 

 
varakeef: Esimerkiksi väite, että vinyyliversion taajuusbalanssi ym. olisi identtinen vastaavan digitiedoston kanssa on tietysti puppua.
 
Meille tekniikkanörteille aivan totta, mutta maallikolle jolle RIAA-korjaukset ja muut vinyylitoiston ja digiinformaatiotoiston erilaiset tekniset ratkaisut ovat hepreaa, eikä kiinnostakaan piirun vertaa, ainakin mun mielestä riittävän likellä tuohon kirjoitukseen.
Eihän digitiedostossakaan ole kuin kahta (rippeli)taajuutta, jos asian niin haluaa ajatella.
 

 
Mikael: No kyllähän toi koko analogi-digitaali -osasto on tuollaista 80-luvun hifi-hörhöjen kauhuskenaario-osastoa ja toi "tietolaatikko" on kyl aikamoista.
 
Esim:
"Mikrofonissa syntyvä jännite on analoginen, eli identtinen akustisen äänen kanssa"
 
Lainaus on kyllä eittämättä "Wikipedian ympäripyöreyttä huonoimmillaan", pyrittäessä mahdollisimman kansantajuiseen tekstiin.
 
Aika karkeallakin resoluutiolla tuo lainaamasi väite pitää kuitenkin teknisestikin paikkansa kun verrataan AD-muunnoksen jälkeiseen jännitteeseen.
 
Mitä tuohon analogi vs. digitaaliosastoon sitten tulee, analogiluomumenetelmän vankkumattomana kannattajana itse näen kirjoituksen pointtina tuon jäsen mikken mainitseman paremman valmistautumisen vaatimuksen bändin osalta.
Aika harvassa lienee nykybändit/artistit joiden työskentelykyky analogitallentamisen -ja eritoten editoinnin- vaatimuksiin taipuu.
 
Kuten näen pointtina myös sen että tänäpäivänä harrastelijatasoa isomman analogistudion pystyynpistäminen tuskin onnistuu ilman pitkää uraa (ja varainkeruuta) tietokonepohjaisen äänittämisen saralla.
 

 
Mikael: Sit ihan mielenkiintoista miten Kippoa ja sen studiota ja kamoja hehkutellaan, mut vaikkapa Karmilaa (joka on miksannut ainakin Hate Crew Deathrollin) ei mainita ollenkaan vaikka soundia sinänsä kehutaan. Muutenkin annetaan sellainen kuva että Kippo itse on vastuussa koko bändin menestyksestä, mikä lienee ehkä hieman liioittelua.
 
Luin ilmeisesti tuonkin hivenen eri silmin, en tuollaista bändin menestyksestä vastuussa olemista kyllä itse havainnut.
Lähinnä sen että bändi imi herrasta mehut viimeiseen pisaraan asti, tämän siitä pitkään aikaan välittämättä.
Mutta noinhan se kaikessa taiteenteossa menee, ja etenkin musatyössä jossa miksaaja on ehdottomassa avainasemassa kun taiteilijan visiota tarjoillaan yleisön nautittavaksi.
 

 
Kaikkine mahdollisine puutteineenkin tuo kirjoitus on edelleen mun mielestä varsin hieno jo valtavirrasta poikkeavan ja itselle mieluisan aiheensakin vuoksi, toivottavasti vastaavia tehdään jatkossa rutkasti lisää.
 
T:Samuli

basisti1971:
Aika karkeallakin resoluutiolla tuo lainaamasi väite pitää kuitenkin teknisestikin paikkansa kun verrataan AD-muunnoksen jälkeiseen jännitteeseen.
 
Mä en nyt oikein ymmärrä tätä koko lausetta. Mikrofonihan nyt vaikuttaa valtavasti enemmän lopputulokseen kuin mikään nykyaikainen AD-muunnos. Mikrofonin tuottama jännite on paljon kauempana siitä "akustisesta äänestä", kuin mitä AD/DA-muunoksen jälkeinen jännite alkuperäisestä mikrofonin tuottamasta jännitteestä. Jos näitä nyt ylipäätään pitää jotenkin verrata tässä yhteydessä. Alkuperäinen väittämä "identtisyydestä" on mun mielestä joka tapauksessa niin paljon väärin, ettei sitä pitäis edes "maallikolle" esittää, saati sitten tietolaatikossa jossa nimenomaan on teknistä tietoa asiasta.
 
Luin ilmeisesti tuonkin hivenen eri silmin, en tuollaista bändin menestyksestä vastuussa olemista kyllä itse havainnut.
 
No lähinnä toi otsikointi ja se että kenenkään muun panoksesta ei puhuttu mitään pisti omaan silmään, mutta tarina edelleen omastakin mielestänin oli ihan mielenkiintoinen ja sinänsä arvostettava.

basisti1971:
Meille tekniikkanörteille aivan totta, mutta maallikolle jolle RIAA-korjaukset ja muut vinyylitoiston ja digiinformaatiotoiston erilaiset tekniset ratkaisut ovat hepreaa, eikä kiinnostakaan piirun vertaa, ainakin mun mielestä riittävän likellä tuohon kirjoitukseen.
Eihän digitiedostossakaan ole kuin kahta (rippeli)taajuutta, jos asian niin haluaa ajatella.
 
Tässä on vähän sama asia kun tuossa edellä. Vinyyli (tai siis koko toi prosessi masterista levyksi ja taas neulan/rasian/äänivarren/pyörittimen/RIAA-korjaimen kautta takaisin jännitteeksi) muuttaa ääntä paljon enemmän (ja ennalta arvaamattomammin) kuin mikään AD/DA-muunnos. Identtisyydestä ollaan hyvinkin kaukana. Kyllä tolla on omasta mielestäni väliä kirjoituksessa, jossa nimenomaan perustellaan analogisen äänen ylivertaisuutta.

Mikael: Tässä on vähän sama asia kun tuossa edellä. Vinyyli (tai siis koko toi prosessi masterista levyksi ja taas neulan/rasian/äänivarren/pyörittimen/RIAA-korjaimen kautta takaisin jännitteeksi) muuttaa ääntä paljon enemmän (ja ennalta arvaamattomammin) kuin mikään AD/DA-muunnos. Identtisyydestä ollaan hyvinkin kaukana. Kyllä tolla on omasta mielestäni väliä kirjoituksessa, jossa nimenomaan perustellaan analogisen äänen ylivertaisuutta.
 
Puhumattakaan äänivarren ja äänirasian resonansseista, neulapainoista, azimuuthikulmista, antiskatingsäädöistä neulahionnoista, materiaaleista ja.. ja....

dewil: Puhumattakaan äänivarren ja äänirasian resonansseista, neulapainoista, azimuuthikulmista, antiskatingsäädöistä neulahionnoista, materiaaleista ja.. ja....
 
Loputon suo.

Mikael: Alkuperäinen väittämä "identtisyydestä" on mun mielestä joka tapauksessa niin paljon väärin, ettei sitä pitäis edes "maallikolle" esittää, saati sitten tietolaatikossa jossa nimenomaan on teknistä tietoa asiasta.
 
Toi tietolaatikko oli kyllä melkosta kuraa ja koko Äänipää -sivusto oli vähän ööh hassu. En ny sano etteikö siellä olisi ollut asiaa tai että olisi ollut (kamalasti) asia virheitä mutta vähän tönkkö ja vanhanaikaista tekstiä osittain.
 
"Mikrofonissa syntyvä jännite on analoginen, eli identtinen akustisen äänen kanssa"
 
Siis tämähän pitäisi olla että jotenkin näin "Mikrofonista mitatun jännitteen kuvaaja ja ilmasta mitatun äänenpaineen kuvaaja ovat saman näköiset eli analogiset". Tai miten tuo hieno kreikan kielen sana sitten tulisikaan taivuttaa...

mikke: Tämä nykyaika kun on tuonut laitteet kaikkien ulottuville, niin jotenkin välillä tuntuu että toisinaan se näppäimistön ja hiiren hively on vienyt huomiota varsinaisesta bändinä toimimisesta. Eli biisien treenaamisesta ja yhteensoiton hiomisesta. Tähän tietysti kohta sanoaan, että sehän tehdään siinä samalla, kun kumminkin editoidaan kasaan koko paska kumminkin.
 
Tää on niin fiksusti sanottu, että taidat olla fiksu mies! :D
 
...

dewil: Puhumattakaan äänivarren ja äänirasian resonansseista, neulapainoista, azimuuthikulmista, antiskatingsäädöistä neulahionnoista, materiaaleista ja.. ja....
 
No niin! Millä tahansa analogisella pyörittimellä kuunneltaessa kuunneltava "materiaali" kuulostaa käytännössä ja periaatteessa joka kerta eriltä. Aina on joku osa kulunut/muuttunut hitusen tai nauha/levy pyörii vähän eri tavalla. Digitaalinen ääni sen sijaan on täysin staattinen.

Eio, eri kelloilla sama biisi saattaa olla jopa millisekuntia eri ajassa biisin loppuun mennessä. :)

askomiko: Eio, eri kelloilla sama biisi saattaa olla jopa millisekuntia eri ajassa biisin loppuun mennessä. :)
 
Mutta samalla kellolla joka kerta sama?

statistiÖ: Studiotyöskentelystä ja aiheeseen liittyvistä laitteista tai ohjelmista en tiedä juuri mitään, enkä varsinkaan osaa niitä käyttää. Mutta kahdeksan omakustannettani julkaisseena sev'verti, että minun mielestäni tärkeintä äänitteessä on todellisuus, realismi, aitous. Se on sitä mitä tapahtuukin. Kun äänitetään oikeita soittimia.
 
No näistä sun "omakustanteiden" saturaariosta on kyllä kaikki todellisuus, realismi & aitous niin kaukana kuin olla ja voi.

Kippojutussa eniten karjuntaa aiheutti kyllä: Kippo huudatti laitteita niin, että äänipöydän punaiset valot vilkkuivat.
 
Jaaha.

Mikään eikä kukaan ei muuten estä treenaamasta ja sovittamasta etukäteen edelleenkin. Eihän se formaatin vika ole jos ihmiset tossa suhteessa laiskoja. Jos haluaa tehdä niin kuin 60/70/80/90-luvuilla niin sehän on vaan päätöskysymys. Itekin oon harrastanut välillä dogma-talkoita ja esim. käyttänyt toollssia vaan "nauhurina" ja rajoittanut kanavamäärän johonkin tai päättänyt "kytkeä" toollsin mikserin kanavat idettisiksi kuten mikserissä jne. Välillä hauskaa ja välillä taas rasittavan rajoittavaa.

Mikael: Mikään eikä kukaan ei muuten estä treenaamasta ja sovittamasta etukäteen edelleenkin. Eihän se formaatin vika ole jos ihmiset tossa suhteessa laiskoja. Jos haluaa tehdä niin kuin 60/70/80/90-luvuilla niin sehän on vaan päätöskysymys. Itekin oon harrastanut välillä dogma-talkoita ja esim. käyttänyt toollssia vaan "nauhurina" ja rajoittanut kanavamäärän johonkin tai päättänyt "kytkeä" toollsin mikserin kanavat idettisiksi kuten mikserissä jne. Välillä hauskaa ja välillä taas rasittavan rajoittavaa.
 
Missä kohtaa on muuten väitetty, että olisi formaatin vika? Mutta jos paloista rakennellaan, voisi verrata että kun puuseppä tekee leveästä lankusta ja joku toinen seppä k-raudan liimapuulevystä. Molemmista varmaan saa ihan hyvän pöydän, mutta silti sitä toista pidetään arvokkaampana. Ihmeellinen vastakkainasettelu menossa. Toisaalta kun rock on kuulemma muutenkin kuollut, joten...

mikke: Missä kohtaa on muuten väitetty, että olisi formaatin vika? Mutta jos paloista rakennellaan, voisi verrata että kun puuseppä tekee leveästä lankusta ja joku toinen seppä k-raudan liimapuulevystä. Molemmista varmaan saa ihan hyvän pöydän, mutta silti sitä toista pidetään arvokkaampana. Ihmeellinen vastakkainasettelu menossa. Toisaalta kun rock on kuulemma muutenkin kuollut, joten...
 
Taiteessa ainoastaan lopputuloksella on väliä. Kuka täällä arvostaa ihan millä tahansa metodilla tehtyä kamaa jos lopputulos ei vaan sytytä? No ei kukaan, ei edes albumiorientoituneen aikuisrockin asiantuntija.

Hanuriin: Taiteessa ainoastaan lopputuloksella on väliä. Kuka täällä arvostaa ihan millä tahansa metodilla tehtyä kamaa jos lopputulos ei vaan sytytä? No ei kukaan, ei edes albumiorientoituneen aikuisrockin asiantuntija.
 
En näkisi tota ihan noin.. Tai en ainakaan itse koe tolla tavalla. Kyllä se prosessi voi itsessään olla jo se 'oma juttunsa' jota pystyy arvostamaan ja kunnioittamaan, vaikka ei pitäisi tai arvostaisi lopputulosta taiteellisena tekeleenä millään lailla.
 
Maailma on täynnä käsittämättömän laadukasta, suurella taidolla ja tunteella tehtyä taidetta (sisältäen kaikki nämä tekniset alalajit ja ammattikunnat), joka ei kosketa tai kiinnosta mua millään tasolla.. Se ei tarkoita, että mulla ei olisi äärimmäisen suurta kunnioitusta sitä kädentaitoa kohtaan.

Nelisormimangusti: Kippojutussa eniten karjuntaa aiheutti kyllä:
 
Jaaha.
 
Jos Kippo vaan tykkää ajaa ääntä särölle ja vilkutella clippaus valoja..

saastara: En näkisi tota ihan noin.. Tai en ainakaan itse koe tolla tavalla. Kyllä se prosessi voi itsessään olla jo se 'oma juttunsa' jota pystyy arvostamaan ja kunnioittamaan, vaikka ei pitäisi tai arvostaisi lopputulosta taiteellisena tekeleenä millään lailla.
 
Maailma on täynnä käsittämättömän laadukasta, suurella taidolla ja tunteella tehtyä taidetta (sisältäen kaikki nämä tekniset alalajit ja ammattikunnat), joka ei kosketa tai kiinnosta mua millään tasolla.. Se ei tarkoita, että mulla ei olisi äärimmäisen suurta kunnioitusta sitä kädentaitoa kohtaan.
 
No joo, ehkä "arvostaa" oli väärä sanavalinta minun puoleltani.
 
Kyllähän minäkin esimerkiksi entisenä kuorolaulajana arvostan sitä vaivannäköä ja taiteellista kunnianhimoa, jonka siittämänä monikin kuoro tuottaa monilla mittareilla korkeatasoista musiikkia. En vain halua kuunnella sitä. Kuorossa laulaminen on nähkääs paljon hauskempaa kuin valmiin lopputuloksen kuunteleminen. Vähän niinkuin puumajan rakentaminen; sitten kun se on valmis, se on tavallaan tarpeeton!

mikke: Missä kohtaa on muuten väitetty, että olisi formaatin vika? Mutta jos paloista rakennellaan, voisi verrata että kun puuseppä tekee leveästä lankusta ja joku toinen seppä k-raudan liimapuulevystä. Molemmista varmaan saa ihan hyvän pöydän, mutta silti sitä toista pidetään arvokkaampana. Ihmeellinen vastakkainasettelu menossa. Toisaalta kun rock on kuulemma muutenkin kuollut, joten...
 
Ehkä mä tulkitsin jotenkin väärin, mutta kyllä tästä sun tekstistä mulle tuli vähän sellainen vaikutelma, etenkin keskustelun muu konteksti huomioon ottaen (toki pahoittelen jos tulkintani oli väärä):
 
Tämä nykyaika kun on tuonut laitteet kaikkien ulottuville, niin jotenkin välillä tuntuu että toisinaan se näppäimistön ja hiiren hively on vienyt huomiota varsinaisesta bändinä toimimisesta. Eli biisien treenaamisesta ja yhteensoiton hiomisesta.
 
...ja Samulin tulkinta sen jälkeen vahvisti vaikutelmaa :)
 
Mitä tuohon analogi vs. digitaaliosastoon sitten tulee, analogiluomumenetelmän vankkumattomana kannattajana itse näen kirjoituksen pointtina tuon jäsen mikken mainitseman paremman valmistautumisen vaatimuksen bändin osalta.
Aika harvassa lienee nykybändit/artistit joiden työskentelykyky analogitallentamisen -ja eritoten editoinnin- vaatimuksiin taipuu.
 
+ että tämä on hyvin yleinen kela ja esiintuleva asia, kun keskustellaan analogisesta äänittämisestä.
 
Itse oon nimenomaan koittanut välttää vastakkainasettelua, koska mun mielestä molemmat (digitaalinen ja analoginen) ovat parhaimmillaan mahtavia ja toisiaan täydentäviä juttuja.
 
Liimapuuvertaus meni multa vähän ohi :) mutta Rock elää ja voi hyvin mun kirjoissa!