Kitarat: kitarakamat ›

hallu: Mielikuvat siitä, että on olemassa "hyviä" ja "huonoja" yksilöitä tulee menneisyydestä jolloin laatu oli paljon epätasaisempaa myös laatuvalmistajilla ja bulkkikama seitkyt ja keheksankytluvuilla oli aivan järkyttävää. Silloin hyvän ja huonon kitaran erotti kuka tahansa.
 
Mun kokemukset eivät ihan tue tätä väitettä. Omakohtaista kokemusta löytyy viimeisten 15 vuoden aikana kolmesta vähän kalliimman hintaluokan uudesta Fenderistä, joissa ilmeni suurempaa tai pienempää kaulaongelmaa vuoden sisällä ostosta. Yksi oli custom shop ja kaksi avri-malleja. Vajaa 10 v sitten kun metsästin ekaa Gibson 335:ttä, uusien yksilöiden välillä oli monenlaista eroa alkaen otelaudan rumista viimeistelymokista. Paino ei ole välttämättä laatukysymys, mutta jos 335 painaa reilusti yli 4 kg, se ei ole munsta ihan oikeaoppisesti rakennettu. Tällaisiakin tuolloin tuli vastaan. Mutta tämä oli tuolloin, nyt voi olla toisin. Mun otos on tietysti minimaalinen ja valtaosa esim. Fendereistä ja Gibsoneista, joilla olen soittanut, ovat olleet hyviä.

Ei mene nurin, Gibsonin vaikka laatu on ollut ailahtelevaa, niin se on merkkinä (brändinä) niin vahva, etten usko että edes omistussuhteet muuttuu.
Myy aika hemmetin kalliita kitaroita, tuottavuus on taatusti kohdilla.
Kyllähän Gipsun parhaat pitää kutinsa nykyisinkin, sikäli ihmettelen heiltä onnettomia halpisversioita.
Paineita on nähtävästi, mutta tuskin laatu muuttuu parin tonnin kitaroissa.
Onhan se faktaa että kuitenkin yksi parhaita kitaran valmistajia.

Azolith: Ei mene nurin, Gibsonin vaikka laatu on ollut ailahtelevaa, niin se on merkkinä (brändinä) niin vahva, etten usko että edes omistussuhteet muuttuu.
Myy aika hemmetin kalliita kitaroita, tuottavuus on taatusti kohdilla.
Kyllähän Gipsun parhaat pitää kutinsa nykyisinkin, sikäli ihmettelen heiltä onnettomia halpisversioita.
Paineita on nähtävästi, mutta tuskin laatu muuttuu parin tonnin kitaroissa.
Onhan se faktaa että kuitenkin yksi parhaita kitaran valmistajia.
 
E: ei sittenkään mitään

tuskiz: Paskastihan Gibsonilla menee, Memphisin tehdas joudutaan iskemään kiinni tässä joskus.
 
Eiköpä ne ole vaan ja ainoastaan muuttamassa pienempiin, tuotannollisesti sopivampiin tiloihin, ainakin jos on uskominen esmerkiks riippumattomia julkaisuja..
Jos tuo enklannin murre taittuu, voinhan laittaa tähän lainauksen:
"After 18 years in its Memphis location, Gibson Brands, the 115-year-old guitar maker, is relocating its 127,000-square-foot factory and showroom to a smaller facility in the city. The complex, set on six acres across from the 18,000-seat Fedex Forum venue., is expected to fetch $17 million. The sale is still 18 to 24 months away."
 
Ja tuo oli viime lokakuulta, voihan olla että sulla on uudempaa tietoa. Ja toisaalta, olishan niillä sitten kuitenkin Bozemanin ja Nashvillen tehtaat.. =)

Rämppy: Mun kokemukset eivät ihan tue tätä väitettä. Omakohtaista kokemusta löytyy viimeisten 15 vuoden aikana kolmesta vähän kalliimman hintaluokan uudesta Fenderistä, joissa ilmeni suurempaa tai pienempää kaulaongelmaa vuoden sisällä ostosta. Yksi oli custom shop ja kaksi avri-malleja. Vajaa 10 v sitten kun metsästin ekaa Gibson 335:ttä, uusien yksilöiden välillä oli monenlaista eroa alkaen otelaudan rumista viimeistelymokista. Paino ei ole välttämättä laatukysymys, mutta jos 335 painaa reilusti yli 4 kg, se ei ole munsta ihan oikeaoppisesti rakennettu. Tällaisiakin tuolloin tuli vastaan. Mutta tämä oli tuolloin, nyt voi olla toisin. Mun otos on tietysti minimaalinen ja valtaosa esim. Fendereistä ja Gibsoneista, joilla olen soittanut, ovat olleet hyviä.
 
Paino on laatukriteeri jos se semmoiseksi nostetaan. Tunnen monia ihmisiä jotka arvostavat keveyttä ja jotkut tykkää painavammasta ja jos tuollainen ergonominen seikka nostetaan laatutekijäksi niin tietenkin se on tärkeää.
 
No minä en ole vielä yhtään laatukitaraa nähnyt joissa kaula eläisi kohtuuttomasti tai varsinkaan että se olisi ongelma, mutta toisaalta mulla ei ole kovin kattavaa otantaa laatukitaroista joten mulla on voinut käydä vaan hyvä tuuri, mutta puiden eläminen on juurikin sellainen seikka joka on aika keskeinen laatutekijä ja kalliimmissa kitaoissa puut on yleensä varmaan paremmin kuivattuja ja lähtökohtaisesti on vähän paremmin katsottu, että minkälaisista kalikoista se skitta onkasaan lyöty. Toisaalta mun soittotatsi on semmoinen, että mä en juuri koskaan pidä kieliä kohtuuttoman alhaalla ja tehtaan suositukset riittää mulle mainiosti.
 
Viimeistelyongelmista voin sanoa, että vika on taatusti minussa itsessäni kun en semmoisiin ihan helposti kiinnitä huomiota ja silloinkin jos kiinnitän niin ne harvemmin minua häiritsee. Yleensäkin olen aika soittimeeni mukautuva kaveri joten se voi selittää miksi minusta tuntuu joskus todella oudolta mistä kaikista asioista ihmiset keksii olla murheissaan. Kyllä minua harmittaa jos itse naarmutan kalliita kamppeitani ja jaksan surra mitättömiä juttuja joskus viikkokausia, mutta ajansaatossa nekin menee ohi kun tavaraan tottuu.
 
Mutta sen "yksilön" etsimisen näen juurikin kuten sanoin, että se on puhtaasti fiilis juttu. Paino on tietenkin seikka jonka voi todeta ostohetkellä ja silloin yksilöllisyys tulee tekijäksi (esimerkiksi Fender baja telluja oli kuulemma monen painoisia se mikä minulla oli painoi reilut kolme kiloa, joka oli kilon vähemmän kuin tuo Gibson LesPaul jonka myin, joka sekin oli 300g kevyempi kuin tuo Ibanez AR300 jonka pidin (minä siis myin kevyet kitarat pois ja säästin painavan :-D eli merkkasi se paino mullekin ehkä jotain)). Pintakäsittely on tietenkin myös mahdollista tarkistaa ostohetkellä jolloin voi sanoa että jos kitara on halutun painoinen ja pintakäsittelyltään virheetön, niin sitten se on ns. "hyvä yksilö". Kaulan elämistä ei voi ennakoida, sen näkee vasta ajan saatossa kun kitaraa käyttää. Harva ehkä joka keväistä kaularaudan säätöjumppaa myynti-ilmoissaan mainostaa.

Täsmennetään vielä tuohon mun otokseen, että kaulaongelmat olivat kieroutumisia sekä yhdessä kitarassa 12 - 16. nauhan tietämille kehittynyt "laakso", minkä takia actionia ei saanut säädettyä soitettavalle tasolle. Jokavuotinen kaularaudan pieni säätötarve ei ole vika suomen oloissa. Jos on tarkka actionin suhteen, säätötarvetta yleensä on. Jos pienet vaihtelut ei haittaa niin eipä ole säätötarpeitakaan.
 
Enpä minäkään ole laserintarkka pienten kosmeettisten epätäydellisyyksien suhteen, mutta jos otelaudasta on nauhojen ympäriltä rispautunut paloja pois, niin se hieman särähti silmään uudessa 335:ssä. Tosin oli vain pari nauhaväliä ihan kaulan tyvipäässä, mutta kyllä jäi meikäläiseltä ostamatta tuo.

hallu: No minä en ole vielä yhtään laatukitaraa nähnyt joissa kaula eläisi kohtuuttomasti tai varsinkaan että se olisi ongelma, mutta toisaalta mulla ei ole kovin kattavaa otantaa laatukitaroista joten mulla on voinut käydä vaan hyvä tuuri, mutta puiden eläminen on juurikin sellainen seikka joka on aika keskeinen laatutekijä ja kalliimmissa kitaoissa puut on yleensä varmaan paremmin kuivattuja
 
Mä oon vuosien varrella omistanut yhden R7:n, yhden R8:n ja kolme R9:ä. Noissa on ollut vakaimmat kaulat kaikista elämäni varrella omistaneista kitaroista; useimpien noista kaularautaa en kääntänyt koskaan, vaan samat säädöt pysy kesät talvet. Aina ihmetyttää tää Gibsonin parjaaminen. Menivät kaikki R:t kuitenkin kiertoon Les Paul viha-rakkaussuhteeni vuoksi: yks R-Lespa pitäis aina olla, mut kun ne ei vaan sovi omaan käteen ja jäävät ilman soittamista.
 
Sen sijaan ongelmia on ollut yhden loimuvaahterakaulaisen ja -otelautaisen CS Jacksonin kanssa ja parin linnunsilmävaahterakaulaisen Music Manin kanssa. Oman kokemuksen mukaan nuo erikoisemmat puut ei oikein kestä Suomen säitä. Noistakin selvittiin otelaudan suoristuksella ja uusilla rosterinauhoilla Ruokankaan pajan toimesta. Mutta kalliiksi tulee tuota tietä kulkea. Oonkin tuumaillut, josko siirtyisi ihan kotimaisten rakentajien asiakkaaksi, että saisi potentiaaliset ongelmat helposti aina takuuseen.

MusikMan: Mä oon vuosien varrella omistanut yhden R7:n, yhden R8:n ja kolme R9:ä. Noissa on ollut vakaimmat kaulat kaikista elämäni varrella omistaneista kitaroista; useimpien noista kaularautaa en kääntänyt koskaan, vaan samat säädöt pysy kesät talvet. Aina ihmetyttää tää Gibsonin parjaaminen. Menivät kaikki R:t kuitenkin kiertoon Les Paul viha-rakkaussuhteeni vuoksi: yks R-Lespa pitäis aina olla, mut kun ne ei vaan sovi omaan käteen ja jäävät ilman soittamista.
.. .
 
Itellä sama kokemus R7:sta. Ainoastaan kielimerkkiä/paksuutta vaihtaessa on tarvinnu säädellä kaularautaa. Tossa oli kaulan mitalta tehdyt scallopit ja halusin ne pois nii lähti paljon paksuutta kaulasta tässä operaatiossa. Lisäksi laitettiin teräsnauhat ja kymmenen vuotta menny ettei oo tarttenu niihin koskea...
 
Pahimmat kliseet on se että minä oon aina oikeassa ja muut väärässä :D

Torilla myydään Gibsonia joka on 'hyvä ja painava'. Ikään kuin paino tekee kitarasta hyvän. Mikä on kliseinen myytti.

LaMotta: Torilla myydään Gibsonia joka on 'hyvä ja painava'. Ikään kuin paino tekee kitarasta hyvän. Mikä on kliseinen myytti.
 
No hyvät kitarat ovat harvoin keveitä.... tai mitä nyt kevyenä sitten pidetään. LesPauleissa 4kg on "kevyt" ja telekastereissa 4kg on "painava". Olen kyllä samaa mieltä että en näe suoraa syytä miten paino korreloisi laatuun.... paitsi, että laatu kitarat ovat monesti painavia, mutta eivät varmasti ole laadukkaita siksi että ovat painavia. Se niinkö on vähän kumma kriteeri. Ehkä keveys kuitenkin on parempi laatukriteeri siksi, että kevyt on ergonomisempi.... ei paina hartioita.

LaMotta: Torilla myydään Gibsonia joka on 'hyvä ja painava'. Ikään kuin paino tekee kitarasta hyvän. Mikä on kliseinen myytti.
 
Eipä tuossa silti ole mitään itseäni ärsyttävää, tosin lause voisi olla muotoiltu myös: "Hyvä mutta painava." Myyntipuheet ovat kliseisiä, myyttisiäkin.

2randpo: Eipä tuossa silti ole mitään itseäni ärsyttävää, tosin lause voisi olla muotoiltu myös: "Hyvä mutta painava." Myyntipuheet ovat kliseisiä, myyttisiäkin.
 
"Soundi painaa", vanha klisee joka on totta mm aidon Hammondin+Leslien kohdalla, ite omistan "Les Paulin tappajan" eli Yamaha SG 2000 vasurin, tämä jos mikä on klisee koska se on sanontana maailmallakin tunnettu. Käytännössä en ole asiaa päässyt testaamaan eli rinta rinnan omilla kamoilla Yamahaa ja Les Paulia joten se siitä. Mutta helvetin painava kitara tuo on kyllä.
 
https://maihinnousu.net/s/8615 ...tossa pätkä Yamahalla, oisko soitettu suoraan Logicin kitaraplugarilla, siihen nähden jees soundi.

Teippasin mun Hello Kitty Squieriin alasimen, nyt on saundit kohillaan.

Jos myyjä on yli 50-vuotias, on hänen aivan luontevaa yhdistää kitaran paino ja hyvyys. Niin 70-luvulla opetettiin, ja jos pääsi aitoa Les Paulia kokeilemaan, niin painavahan se oli.

varakeef: Jos myyjä on yli 50-vuotias, on hänen aivan luontevaa yhdistää kitaran paino ja hyvyys. Niin 70-luvulla opetettiin, ja jos pääsi aitoa Les Paulia kokeilemaan, niin painavahan se oli.
 
Jos painosta puhutaan...
https://www.ebay.de/i/331126268286?ul_noapp=true
 
=)

varakeef: Jos myyjä on yli 50-vuotias, on hänen aivan luontevaa yhdistää kitaran paino ja hyvyys. Niin 70-luvulla opetettiin, ja jos pääsi aitoa Les Paulia kokeilemaan, niin painavahan se oli.
 
Tuommoinen mehumatematiikkaoppi on kyllä itseltäni mennyt ko. vuosikymmeneltä ihan ohi...

toivase: Tuommoinen mehumatematiikkaoppi on kyllä itseltäni mennyt ko. vuosikymmeneltä ihan ohi...
 
Suuressa kitarakirjassakin noin taidettiin kertoa.

hallu: No hyvät kitarat ovat harvoin keveitä...
 
Tämähän se on käsityksistä virheellisimpiä.

Jucciz: Tämähän se on käsityksistä virheellisimpiä.
 
Kääntäisin muotoon: hyvät kitarat on kevyitä.
 
Meidän basisti kuuluu kans tähän painavat on parempia -koulukuntaan. Se kyllä uskoo mua, et kevyet kitarat voi olla hyviä, mut bassojen pitää kuulemma painaa paljon. Mä en bassoja niin hyvin tunne, että voisin alkaa väittelemään asiasta, mutta silti uskon, että painon puolesta bassoihin pätee saman jutut kuin kitaroihinkin.
Kyseinen basistikaveri on ainoa tietämäni basisti, joka ei ole koskaan soittanut kitaraa. Ja koska hän ei ole koskaan väittänytkään tietävänsä kitaroista yhtään mitään, en myöskään halua kiistää hänen tietämystään bassoista. Ja loppupeleissä: hänhän niitä soittaa, en minä.