Media ja viihde ›

Tässä nyt toinen kerta vuoden sisään Twinkkarikierrosta menossa ja on tää kolmoskausi tuonut tähän kokonaisuuteen todella paljon vitummoisuutta lisää. Kaksi jaksoa vielä jäljellä ja tekee mieli aloittaa taas alusta, parasta teeveetä mitä on koskaan tehty. Tälleen tiuhaan tahtiin katsottuna kolmoskausi etenee jopa ripeän tuntuisesti sekä nyt vasta hoksasin, miten helvetin hauska tämä kausi on. Koko ajan saa repeillä täysiä. Secret History- sekä Final Dossier-kirjat ostin tyttökaverille joululahjaksi ja jälkimmäistä olen silmäillyt vähän ja tuntuu olevan todella toimiva lisä kolmoskautta avatessa. Katsoin myös ekaa kertaa FWWM:n poistetut kohtaukset ja nehän oli melkeinpä parempaa settiä kuin itse leffa.

Katsoin minäkin loppuun kolmannen kauden. Ennen puoltaväliä alkoi huolestuttaa se kun uusia juoniversoja ruiskittiin alulle sinne sun tänne. Vanhoja ja uusia hahmoja esiteltiin kuin nakkikioskikarnevaalissa. Sillisalaattiin oli koottu mitä sattuu sieltä sun täältä, paljon oli mukana Eraserheadin kuvastoa ja henkeä mutta eväät levisivät varpusparvena. Ihmetyttää että tällaisessa amerikkalaissarjassa oli tykkänään menty metsään Bobin olemuksessa. Viimeistä edeltävät jaksot menivät puskafarssiksi kun tuli kiire runnoa edes joku juoni kuiville ja loppunäytöksessä juoni vedettiin kädet ylhäällä lekkeriksi plus kulutettiin metrikaupalla filmiä että saadaan ohjelmaminuutit täyteen. Monessa kohtaa pitkin sarjaa leikkauksessa oli hutiloitu tahattomasti. Joku kriitikkolauma oli tämän valinnut vuoden elokuvaksi; tekotaiteellisia paska-arvostelijoita sanon minä, sketsikokoelma on Twin Peaks 3.

Mitä mieltä olette Returnin soundtrackista? Mun mielestä siinä on enimmäkseen erittäin hyvin tunnelmaan sopivia paloja. Varsinkin Rebekah Del Rion, Chromaticsin, Vedderin ja tietysti Julee Cruisen vedot sopii sarjaan kuin punaset verhot sahakuviolattiaan. Ainut selkeä huti on Lissien biisi, joka on kyllä muuten ihan kiva ja menevä laulu mutta ei oikein sovi linjaan mun mielestä.

Aika hienoa oli kun se pianisti soitti New Orderin Subculturea.

Karwin: Katsoin minäkin loppuun kolmannen kauden. Ennen puoltaväliä alkoi huolestuttaa se kun uusia juoniversoja ruiskittiin alulle sinne sun tänne. Vanhoja ja uusia hahmoja esiteltiin kuin nakkikioskikarnevaalissa. Sillisalaattiin oli koottu mitä sattuu sieltä sun täältä, paljon oli mukana Eraserheadin kuvastoa ja henkeä mutta eväät levisivät varpusparvena. Ihmetyttää että tällaisessa amerikkalaissarjassa oli tykkänään menty metsään Bobin olemuksessa. Viimeistä edeltävät jaksot menivät puskafarssiksi kun tuli kiire runnoa edes joku juoni kuiville ja loppunäytöksessä juoni vedettiin kädet ylhäällä lekkeriksi plus kulutettiin metrikaupalla filmiä että saadaan ohjelmaminuutit täyteen. Monessa kohtaa pitkin sarjaa leikkauksessa oli hutiloitu tahattomasti. Joku kriitikkolauma oli tämän valinnut vuoden elokuvaksi; tekotaiteellisia paska-arvostelijoita sanon minä, sketsikokoelma on Twin Peaks 3.
 
https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?plink=13181660#p13181660

Kampela77: https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?plink=13181660#p13181660
 
Ne jotka pitävät tätä hyvänä kuuntelevat Ultra Bra:ta ja pitävät Nicholas Cagea lahjakaimpana Coppolana. Tästä oli tehty joku tutkimuskin, mutta en nyt löydä sitä.

Kampela77: diu dau
 
Yhdistit sanat "tekotaiteellinen" ja "paska" Twin Peaksiin, heh.
 
Huvittavampaa kuin tuota sarjaa on ollut seurata tämän ketjun ja muun verkon ällistelyä "tykityksestä" kun kukaan ei ymmärrä mitä se oli.

Tässä on saanut makustella ja ihmetellä kolmannen kauden loppuun. Pari jaksoa on pitänyt katsoa useampaan kertaan, lumoutuneena. Hyvin harvoin tulee käytettyä moista termiä. Olen katsonut heti putkeen toisen kerran, jos on mennyt vahingossa joku repla ohi. Niin paljon tästä sarjasta vaan irtoaa ainakin meikäläiselle. Minusta tässä on ihan kaikkea ja enemmän pureskeltavaa enemmän mitä tuskin missään tai monessa elokuvassa voi olla varmaan seuraavaksi 25 vuodeksi. Tosi harvojen juttu tämä ilmeisesti on, kun vain alle 60 000 katsojaa oli viime viikon tiistain finaalijaksoilla. Subin 20.katsotuin. Osa ehti varmaan jo nähdä HBO:lta.
 
Teiltä, jotka olette jo syvemmin perehtyneet, kyselisin jaksosta (en ehtinyt katsomaan toista kertaa, enkä muista mikä jakso) missä oli teinipariskunta. Teinityttö meni huoneeseensa ja suuhun ryömi se olio joka mönki maan sisältä. Oliko tämä tyttö nyt sitten nuori Sarah Palmer, ja sinne sisuksiin ryömi paha entiteetti Judy? Näin päättelin, koska en muista että nimiä olisi mainittu - mutta en ole varma kun en ole katsonut kohtausta uudemman kerran. Joitakin videoita ja analyyseja Youtubesta on tullut selattua.
 
Sitten finaalijaksoissa Cooper näki Jeffries-teepannun savussa lemniskaatan, joka oli jo sen rötiskön ovenpielessä numero kasina. Kasin nähtyäni jotenkin päättelin, että rötiskö on joku aikaportti. Sama rötiskö (tapeteista tunsin) oli FWWM:ssa Laura Palmerin taulussa. Tajuskohan Cooper siitä Jeffriesin vihjesavupannusta, että missä kohtaa aikajatkumoa hän on? Siinä lemniskaatan sisällä kulki pallo ja tämän jälkeen Coop oli jotenkin tosi määrätietoinen ja tiesi missä on ja mitä pitää tehdä.
 
Oli ihan parasta se kohtaus seriffintoimistossa missä paha Cooper palautettiin takaisin, vihdoinkin. Jokainen henkilöhahmo on omalla laillaan niin friikki ja outo, ja samalla koominen ja traaginen. Niin paljon huumoria oli ja loistavia sarkastisia ja lakonisia huomautuksia. Gordon Colelle Albert totesi, että tämä on vanhimmiten pehmennyt. Siihen Cole (lempparihahmoni) että "en tärkeistä paikoista" :D Pidän itse Lynchia kyllä suuressa arvossa tämän sarjan takia. *aaltoja* Tulee varmaan katsottua useasti läpi. Pitää hommata boksi extroineen kyllä.

Karwin: Katsoin minäkin loppuun kolmannen kauden. Ennen puoltaväliä alkoi huolestuttaa se kun uusia juoniversoja ruiskittiin alulle sinne sun tänne. Vanhoja ja uusia hahmoja esiteltiin kuin nakkikioskikarnevaalissa. Sillisalaattiin oli koottu mitä sattuu sieltä sun täältä, paljon oli mukana Eraserheadin kuvastoa ja henkeä mutta eväät levisivät varpusparvena. Ihmetyttää että tällaisessa amerikkalaissarjassa oli tykkänään menty metsään Bobin olemuksessa. Viimeistä edeltävät jaksot menivät puskafarssiksi kun tuli kiire runnoa edes joku juoni kuiville ja loppunäytöksessä juoni vedettiin kädet ylhäällä lekkeriksi plus kulutettiin metrikaupalla filmiä että saadaan ohjelmaminuutit täyteen. Monessa kohtaa pitkin sarjaa leikkauksessa oli hutiloitu tahattomasti. Joku kriitikkolauma oli tämän valinnut vuoden elokuvaksi; tekotaiteellisia paska-arvostelijoita sanon minä, sketsikokoelma on Twin Peaks 3.
 
Minä olen sitä mieltä, että Lynch on tehnyt tämän kaiken ihan tarkoituksella. En usko että yhtäkään metriä filmiä on tuhlattu vain kuluttamisen vuoksi. Lynch on saanut nyt tehdä mitä halusi, kun 2 aiempaa kautta oli kompromisseja.
 
Tuo automatka esim. tapahtumat pysähtyvät kuin seinään: varmaan nopeaan leikkaukseen tottuneille nykykatsojille tosi raastavaa. Lynch raastaa ihan tahallaan. :) Odotin vielä pidempää viipymistä joissakin kohtauksissa, hitaan alun vuoksi ja Dougieta katsellessa. Juoniversoista voi itse pähkäillä miten ne liittyy päätarinaan ja mitä oikeita elämänkohtaloita nämä kuvaa. Joku analyysintekijä kuvasi, että TP on yksi kuvaus amerikkalaisesta elämänmuodosta ja sen nurjista puolista sinällään, siihen on ainakin helppo yhtyä. Monenlaista kerrostumaa tästä löytyy ja selityksiä ties mihin.

Karwin: Huvittavampaa kuin tuota sarjaa on ollut seurata tämän ketjun ja muun verkon ällistelyä "tykityksestä" kun kukaan ei ymmärrä mitä se oli.
 
Juuri näin! Ttärkeintä televisiota katsellessa on se, ettei mitään tarvitsisi ajatella tai ihmetellä.

Kun kolmoskautta miettii näin kuukausia jälkeepäin, on siitä jäänyt samanlainen fiilis kuin joskus aamulla herättyään, jolloin tiedostaa nähneensä paljon unia, mutta ei muista kuin välähdyksiä sieltä täältä. Iltaa kohden muistikuvat terästyvät yleensä, jolloin saattaa muistaa jopa koko unen. Ja sitä koko Twin Peaksin kolmoskausi oli: unenomainen taidepläjäys, joka jätti ainakin omaan alitajuntaan jäljen. Harva se päivä muistuu mieleen kohtia sarjasta, itse asiassa yllättävän moniakin, vaikka jaksoissa oli nk. joutoaikaa. Tai ehkä juuri sen takia.

LiemiKuutio:
Teiltä, jotka olette jo syvemmin perehtyneet, kyselisin jaksosta (en ehtinyt katsomaan toista kertaa, enkä muista mikä jakso) missä oli teinipariskunta. Teinityttö meni huoneeseensa ja suuhun ryömi se olio joka mönki maan sisältä. Oliko tämä tyttö nyt sitten nuori Sarah Palmer, ja sinne sisuksiin ryömi paha entiteetti Judy? Näin päättelin, koska en muista että nimiä olisi mainittu - mutta en ole varma kun en ole katsonut kohtausta uudemman kerran. Joitakin videoita ja analyyseja Youtubesta on tullut selattua.
 
Tämä asia selvitettiin Final Dossier -kirjassa ja jos joku haluaa jättää sen avoimeksi, niin älkää kääntäkö seuraavaa: Xlfrrffä byv avzrabznna Fnenu WHQVGU Cnyzre.
 
Täällä voi kääntää suomeksi: http://rot13.com

dixi19: Tämä asia selvitettiin Final Dossier -kirjassa ja jos joku haluaa jättää sen avoimeksi, niin älkää kääntäkö seuraavaa: Xlfrrffä byv avzrabznna Fnenu WHQVGU Cnyzre.
 
Täällä voi kääntää suomeksi: http://rot13.com
 
Mahtavaa, kiitoksia paljon! Haluan säästellä kirjan lukemista vielä. :) Pitää katsoa sarja vielä muutamaan kertaan ennen sitä.

Informaatiokameli: Meikästä oli hauska seurata just sitä miten jengi siellä toimistolla näkee oikeasti vaivaa, että saa arjen näyttämään arjelta ja ohjailee Cooperia ympäriinsä vaikka varmana huomaa, ettei kaikki ole kohdillaan. Ja Zombi-Cooperin haahuilusta tuli mieleen wikipedia-sivun teksti:
 
Showtime president David Nevins stated that "the core of it is Agent Cooper's odyssey back to Twin Peaks".
 
Että jospa koko kauden ajan oikeasti seurataan Cooperin päätymistä takaisin Twin Peaksiin. Viimeisessä jaksossa Cooper päätyy kahvilaan ja kaikki tunnistaa sen ja antaa kupin kahvia. Sitten se hitaasti nostaa kahvikupin kohti huulia ja katsoja odottaa että nyt tulee klassikko-lainia. Juuri kun Cooper on hörppäämässä, niin jakso loppuu ilman lopputekstejä.
 
Kiva oli lukea kesäisiä spekuja siitä miten sarja päättyy. :)
 
Tuo oli totta, että jengi yrittää saada arjen näyttämään arjelta, vaikka yksi käyttäytyy omituisesti. Kukaan ei huomaamisen sijaan ole huomaavinaan, että jokin on vinossa. Toiset peittelee omien intressien takia yhden omituista käytöstä.
 
Paljon mielestäni tossa sarjassa on havaintoja amerikkalaisen yhteiskunnan elämänmenosta, siis absurdeista ja karseista puolista nimenomaan, ihan kuin joku fiksu olikin jo havainnut. Lapiokauppiaskin oli niin osuva havainto turhien tavaroiden markkinameiningistä. Kullattu lapio, jolla voi lapioida itsensä ylös paskasta. :)
 
Nadine, joka itse kehitteli äänettömät verhokiskot, tarvitsi kullatun lapion, että saattoi muuttaa oman ja nöyrän Edin elämän suunnan (mikä oli yksi sarjan lohdullisimpia ja täyttymyksellisimpiä juttuja niin monen avoimeksi jäävän tarinan rinnalla). Se näyteikkuna oli kyllä aikas hauska.:)

Oan: Juuri näin! Ttärkeintä televisiota katsellessa on se, ettei mitään tarvitsisi ajatella tai ihmetellä.
 
Ensimmäisellä kerralla en tajunnut Mulhollandistakaan paljon paskaakaan, mutta silti se vangitsi ja aivot toimivat leffaa katsoessa ja yrittivät kasata mitä tässä nyt tapahtuu. Leffan fiilis piti kuitenkin ottessaan ja useammalla katsontakerralla alkoi aueta mistä oli kyse. Inland Empiren kohdalla sama juttu paitsi siitä en ole saanut kasaan mitään kovin järkevää tosin en ole katsonut sitä montaa kertaa. Minulle ei kaikilla leffoilla ole väliä tajuanko loppujen lopuksi vittuakaan, jos se kuitenkin pitää otteessaan muilla keinoin, kuin jollain selkeällä valmiiksi pursekellulla tarinalla. Hyvä vain että on vaihtoehtoja ja tekevät erilaisia sarjoja ja leffoja.
 
Twin Peaks ei ollut niin hämärä vaikka en yhden katsomiskerran jälkeen kaikkea hahmottanutkaan. Tuon jaksaa katsoa uudestaankin ja on sarja joka kestää katsomista, kun kaikki ei ole yhden kerran jälkeen selvää. En ole lukenut netistä mitään analyysejä. Mielummin yritän itse muodostaa omani oli se päin persettä tai ei. Sillä ei ole väliä. Plussaa vain, jos asioista voi muodostaa useampia erilaisia tulkintoja. Tuleepahan ainakin käytettyä niitä aivoja.
 
edit: Vielä varmuuden vuoksi itsestäänselvyys. Tajusin kyllä Oan, että et ollut tosissaan :)

Kampela77: Mielummin yritän itse muodostaa omani oli se päin persettä tai ei. Sillä ei ole väliä. Plussaa vain, jos asioista voi muodostaa useampia erilaisia tulkintoja. Tuleepahan ainakin käytettyä niitä aivoja.)
 
Tietääkseni Lynchillä on tämä tarkoitus ollutkin, koska hän on todennut, ettei tahdo antaa mitään vastauksia, vaan jokaisen on löydettävä ne omalla laillaan itse.

Jänniä kuvia peräkkäin mutta käsikirjoitus puuttui. Jos muukin television anti olisi yhtä vähän "valmiiksipureksittua", ei taitaisi laitetta olla monessa kodissa - tai huumeiden laillistaminen olisi nykyistä pidemmällä. "Bulldadaa" kuten Bob sanoo.
 
John Foxx, Karborn & Barnbrook tekivät homman paljon ytimekkäämmin "Ballardian video neuronicassa" (https://vimeo.com/95105838).

Karwin: Jänniä kuvia peräkkäin mutta käsikirjoitus puuttui. Jos muukin television anti olisi yhtä vähän "valmiiksipureksittua", ei taitaisi laitetta olla monessa kodissa - tai huumeiden laillistaminen olisi nykyistä pidemmällä. "Bulldadaa" kuten Bob sanoo.
 
John Foxx, Karborn & Barnbrook tekivät homman paljon ytimekkäämmin "Ballardian video neuronicassa" (https://vimeo.com/95105838).
 
No suurin osa ihmisistähän tuijottaakin telkkarista Salkkareita, Tanssii Tähtien kanssa ym. Onneksi jotkut tekevät katsottavaa toisenlaisellekin kohderyhmälle. En käytä huumeita.

Tuolla elokuvaketjussa tuli keskusteluun ahdistavuustaso Polanskin filmejä kattoessa (katoin Vuokralaisenja Inhon nyt 3pv sisään). Twin Peaksin kohdalla jotkut on kokeneet suurta ahdistusta myös. Minusta on jännä, että itsellä ei sellaista ahdistavuutta ole tullut, eikä väkivaltakaantässä ole tuntunut itsetarkoitukselta eikä liikaa alleviivatulta, vaikka väkivaltaleffoja inhoan. Jotenkin se väkivaltaisuuskin kertoo vaan osaltaan minusta amerikkalaisesta elämänmenosta, ja sen väkivaltaisuudesta ja aseiden läsnäolosta jne. Väkivallan lisäksi kun TP on niin valtavasti muutakin. Kaikkea. Taustalla vaan koko se Cooperin kohtalon ja koko kuvion outouden miettiminen. Mua ihmetyttää kun ei ahistanut missään kohtaa, vaan sitä on ollut vaan huuli pyöreenä ja lumoutunut koko ajan tekijöiden ideoiden edessä, että mitä ihmettä nyt tapahtuu. FWWM ahisti kyllä senkin eestä, mutta siinä oli minusta pari elokuvahistorian suurista minua koskettaneista kohtauksista, joista olen höpöttänyt tässä ketjussa aiemmin.
 
Nyt otin kirjastosta viimeinkin TP Salattu Historia -teoksen. Kaikki on varmaan jo lukeneet sen ajat sitten?
 
Muropaketissa oli kolmoskaudesta ylistystä johon yhdyn kyllä täysillä.
 
https://muropaketti.com/elokuvat/el … -david-lynchin-sarjasta-jai-kateen/