Kitarat: kitarakamat ›

J.Hollström: Yleensä ne joita silmäkarkki kiinnostaa ei tajua soittimien päälle mitään, vaan ostelee soittimia ulkonäön perusteella.
 
No eipä nyt aleta rienaamaan kuitenkaan... Nimimerkillä "ulkonäkökin kiinnostaa, vaikkei tärkeintä soittimessa olekaan"

Decadetroll: No eipä nyt aleta rienaamaan kuitenkaan... Nimimerkillä "ulkonäkökin kiinnostaa, vaikkei tärkeintä soittimessa olekaan"
 
Ja onhan se nyt ihan kiva että kun alkaa maksaa soittimest yli 1000€ (käyettynä) ni siel ei oo bindingit vinossa ja upotuksien ympäril kauheit epoksitäytteit.

Eivät ne epoksit muuten haittaa mutta saattavat hankaloittaa eteenpäin myyntiä suurennuslasiporukolleille ;)

Aika pitkälle jokin ominaisuus on se mun eka karsintaperuste ja ulkonäkö sitten heti perään. Ruma kitara oikeilla ominaisuuksilla, hmm, ei taida tulla kauppoja.

Gary Enfield: Aika pitkälle jokin ominaisuus on se mun eka karsintaperuste ja ulkonäkö sitten heti perään. Ruma kitara oikeilla ominaisuuksilla, hmm, ei taida tulla kauppoja.
 
Ruma kokonaisvaikutelma onkin häiritsevämpi asia kuin epätäydellisestä viimeistelystä aiheutuneet pienet kauneusvirheet.

Kefiiri: Ruma kokonaisvaikutelma onkin häiritsevämpi asia kuin epätäydellisestä viimeistelystä aiheutuneet pienet kauneusvirheet.
 
Joo, ei ne yleensä haittaa, tunnistaapa sitten omansa.

Jos joku ostaa mielummin Gibsonin mihin Petäjäveden kyläseppä Pertti Peräreikä on viiden promillen pirtupäissään kitannut tallan kiinni kanteen ja jossa vielä kaupan päälle nortilla poltettu kullin kuva niin siitä vaan.
 
"TÄÄ KIPSONI SOI HYVIN!!! PAraNNUSten VUOKS HINTA SAMA KUIN UUDELLA!!1"
 
Kyllä mä samaan hintaan katselisin muualle.Oli sointi sitten parempi tai ei.

No joo... Gibsonin alkuperäistörttöilyissä toki on enemmän mojoa kuin Pertin myöhemmissä hienosäädöissä.

VikiViljami: Onko tuo nyt suuri synti jos soittimen ulkonäkö kiinnostaa soitettavuuden lisäksi.
 
Kyllä se soittimen ulkonäkö on osa kokonaispakettia. Mulla ainakin vaikuttaa ostopäätökseen. Eli en osta mun mielestä rumaa kitaraa vaikka se olisi kuinka hyvä soittaa. Toisaalta en osta myöskään kaunista kitaraa joka on aivan surkea soittaa.
 
Jos pitäisi veikata, niin sanoisin että suurimmalla osalla myös soittimen ulkonäkö vaikuttaa ostospäätökseen. Se on sitten eri asia kuinka paljon se kenelläkin vaikuttaa.

Jos ulkonäkö ei vaikuta niin me kaikki soiteltaisiin BC Richeillä tai Flaxwoodeilla.

tuskiz: Jos ulkonäkö ei vaikuta niin me kaikki soiteltaisiin BC Richeillä tai Flaxwoodeilla.
 
No niin, no. Oletko koskaan päässy testaamaan "oikeeta" B.C.Richiä? Soitettavuus on hyvä ja vallankin se sähköpuoli on kyllä noissa luokkaa J.Judgen, JayDeen (ei japsi JooDee), tai ehkä jopa Alembicin. Tietty se "muotokieli" on aika lailla ristiriitoja herättävä, mutta omintakeinen. Tietty toinen haittapuoli ja rajoittava tekijä on se, että jenkki-Richien, oli sitten kyseessä vanha tai uusi, hinnat on melko kovia. ;)
Todettava tässä on kyllä, että multa puuttuu tuosta Flaxwoodista omakohtainen kokemus, tosin varhaisemman tuotannon soitin löytyy meidän kitaristilta. Veijo oli nääs hänen opiskelukaverinsa aikoinaan, ja teki sille "LP Specialin", sitä on tullut treeniksellä soitettua ja vähän sähköpuolta laitettua kyllä.
 
Mutta tosiaan, tuollanen piti joskus hommata, kun se edellinen tuli Brittein saarilla myytyä. Ja hyväsoittoinen keppihän tuokin on, ihan niinkuin se entinenkin.
http://lehmo.com/fox/lataamo/Bich10full.jpg
Tiedostan kyllä ettei noista sentään ihan kaikki pidä. =)

Varsinkin nyky valikoimilla kun halutuilla specseillä on mahdollista saaha sen näkönen kitara kun omaa silmää miellyttää hienoilla puilla yms. niin ei se että Gibsonin tehtaalla Juan on kokaiinipäissään jyrsiny kolot vähän sinne päin tuo yhtää enempää mojoa kun Pertin pirtupäissää tekemät virheet :D

fox: ...Mutta tosiaan, tuollanen piti joskus hommata, kun se edellinen tuli Brittein saarilla myytyä. Ja hyväsoittoinen keppihän tuokin on, ihan niinkuin se entinenkin.
http://lehmo.com/fox/lataamo/Bich10full.jpg
Tiedostan kyllä ettei noista sentään ihan kaikki pidä. =)
 
Olis kyllä mukava nähdä enemmän rajojen rikkomista, eli vaikkapa tuo sinun kitarasi Pulliaisella jollain keikalla ;) Tai vaikka sähköbanjolla dödistä ;)
 
Kauneus on katsojan silmissä ja makuja on monia. Tietoisen riskinhän siinä aina ottaa jälleenmyyntiä silmällä pitäen, mikäli ostaa kovin erkoisen muotoisen tai värityksellä olevan kamppeen. Toki sitten ei haittaa jos ei aio koskaan myydä eteenpäin.

iec: Olis kyllä mukava nähdä enemmän rajojen rikkomista, eli vaikkapa tuo sinun kitarasi Pulliaisella jollain keikalla ;) Tai vaikka sähköbanjolla dödistä ;)
 
Niinpä. Toisaalta tuskin Pulliainen niin puristi on, nykyään. Puhuihan se jossain yhteydessä juuri siitä, että oikeasti ei ole merkistystä millä kitaralla soittaa. Mainitsi esimerkkinä ranskalaisen rautalankamusiikin, jota on soitettu ja levytetty Gibson-kitaroilla. Jos asiaa ei tiedä, soundeissa ei eroa huomaa.
 
E.: tuli muuten itse ostettua tuossa ensimmäinen ns. superstrato, vaikka on tullut soitettua vuodesta '78 lähtien.

tuskiz: Jos ulkonäkö ei vaikuta niin me kaikki soiteltaisiin BC Richeillä tai Flaxwoodeilla.
 
Noh noh, ei kai Flaxwoodeja voi sanoa rumiksi? No ehkä ne läpinäkyvällä viimeistelyllä olevat voivat jakaa mielipiteitä, mutta umpiväriset ovat mielestäni varsin esteettisiä ilmestyksiä. Niin ja sen lisäksi laadukkaita soittimia, joissa modernit materiaalit tarjoavat tasalaatuista soundia ja miellyttävää soitettavuutta.
 
Mulle soittimen ulkonäkö on tärkeä juttu. Olen omistanut skeboja, jotka ovat olleet puhtaasti instrumentteina vallan mainioita, mutta sitten eivät ole näyttäneet kivalta. Yksi roikkui 15 vuotta soitettavana ja sitten korvasin sen huomattavasti nätimmällä Carvinilla, joka ei ole sen parempi ehkä soittimena, mutta kelpaa katsella! Se, että on mieleisen näköinenkin skeba, houkuttelee tarttumaan siihen kerta toisensa jälkeen.
 
Ainoastaan kaksi kalleinta soitintani ovat viimeistelyltään täydellisiä. Muista löytää hakemalla kyllä pikkuvirheitä, mutta eiväthän nuo nyt ole läheskään niin kalliitakaan. Kaikkia yhdistää hyvä soundi ja soitettavuus sekä omaa silmää miellyttävä muotoilu ja ulkonäkö.
 
Jossain parin tonnin Gibsonissa en ehkä vielä välittäisi, että on hieman maalia reunalistan päällä tms pikkuvika. Mutta kun useammassa tuoreessakin yksilössä on ollut nauhat kunnolla pyöristämättä, otelaudassa selviä viilan jälkiä, ahdas satula, kaulakulma vituillaan ja vielä sen päälle ehkä pintakäsittelyongelmia, alkaa miettiä että miksi tällaisia soittimiä päästetään tehtaan laadunvarmistusosastoa pidemmälle, vieläpä tänne pohjolan perukoille? Olen nähnyt ja soittanut montaa Gibsonia, joiden omistaja voisi hyvin olla ylpeä sloganista "Only a Gibson is good enough", mutta mielestäni ei ole liikaa vaadittu, että jos ostat parin tonnin Giban niin se on oikeasti tosi hyvä skeba, ilman suurempia ongelmia. Soittimen, jonka voi ostaa ilman, että tietää kitaroista paljon.
 
En osaa sanoa, mikä Gibsonin tehtaalla mättää. Huono johto, liialliset tuotantomäärät (kun otetaan mukaan ne halpis-Gibsonit joita parina viime vuonna on tullut), kyrpiintyneet työntekijät vai mikä. Siihen päälle vielä kädettömät suunnittelijat viime vuosien kammottavien Dusk Tigerien ym mallien perusteella. Jotain on pahasti pielessä, jos laatu vaihtelee välillä surkea ja täydellinen. Tuntuu, että pitää matkustaa johonkin jenkkien parhaalle Gibson-diilerille tai Japaniin, ennen kuin oikeasti alkaa niitä tosi laadukkaita Giboja löytymään.

Onkohan import/domestic jaottelu tehtaalla mitenkään mahdollinen skenaario?

Epävirtuoosi: Onkohan import/domestic jaottelu tehtaalla mitenkään mahdollinen skenaario?
 
no ainakin ne varmaan siellä ameriikassa tietää mitä import ja domestic tarkoittaa. Itse en osaisi moista jaoittelua :-)

Epävirtuoosi: Onkohan import/domestic jaottelu tehtaalla mitenkään mahdollinen skenaario?
 
Tehtaalla ei, jakelijalla/tukkuportaassa sitten ehkä. En oo selvillä nykyisistä käytännöistä. Vallalla on edelleen (joitakin) virheellisiä käsityksiä, miten noi myynti- ja jopa valmistushommat menee tuolla teollisen soitinvalmistuksen puolella. Perin harvoin se itse valmistava tehdas sitä jälleenmyyntiä harjoittaa, eikä siellä tehtaalla niitä kitaroita/muita soittimia valmisteta ihan jatkuvalla syötöllä, valmistamisen ilosta ja varaston täytteeksi. ;)
Totta kai tehtaalla on tavoitteena (oli se sitten G, F tai kiinanpoijjaat) valmistaa mahdollisimman käypästä ja kuranttia tavaraa sille myyjäportaalle, tilausmäärän puitteissa toki. Ei varmasti mikään vapriikki ole sillä periaatteella liikenteessä, että nytpä tehdään Oseaanian markkina-alueelle 360 kpl sellasta vähän käppäsempää keppiä.
Totta kai ja tietysti, jos siitä batchista pääsee joku diileri valkkailemaan "paremmat päältä", sehän on aivan järkeenkäypää. Ja totta ihmeessä, jos/kun tehtaalla (huom!) vierailee joku merkittävä stara eli endorsseri, se on totaalisesti oma juttunsa tietenkin, vaiko mitä?

hallu: no ainakin ne varmaan siellä ameriikassa tietää mitä import ja domestic tarkoittaa. Itse en osaisi moista jaoittelua :-)
 
No voi hellanlettas. Export tarkoitin ja tiedät sen itsekin, vaikka virheen teinkin. Ensin vinkaiset että keskusteluun kertoo mitä muualla ollaan keskusteltu ja sitten vittuilet suoraan tästä. Jotain mua vastaan?