Kitarat: kitarakamat ›

^^
Sama täällä, tosin itsellä on ollut huonoja kokemuksia Gibsonista.
Noin vuosi sitten siirryin Tokai-kitaroihin. Ja pikkuhiljaa myin kaikki Gibsonit pois.
Vuoden saldo ollut:
Tokai LS200 (2016)
Tokai ES188 (2016)
Tokai ES162 ((2016)
Tokai LS150 (1984)
Tokai LS120 (1981)
Tokai LS80 (1981)
Tokai LS100 (1982)
Tokai Reborn Old "Reissue" Brasilian Rosewood.
Ja jokainen noista on ollut parempi kitara kuin ykskään mun Gibsoni.

Onhan Gibsonin laatu kokenut selvän notkahduksen tässä ihan 2000-luvullakin, ainakin minusta ennen 2006 tehdyt ovat ihan selkeästi paremmin tehtyjä, ja on niitäkin jotka uskovat niihin "good wood" vuosiin 90-luvun lopulta. Syytä voidaan pääasiassa etsiä varmaan sieltä johtajan paikalta kuten on vuosia kuultu.

tuskiz: Onhan Gibsonin laatu kokenut selvän notkahduksen tässä ihan 2000-luvullakin, ainakin minusta ennen 2006 tehdyt ovat ihan selkeästi paremmin tehtyjä, ja on niitäkin jotka uskovat niihin "good wood" vuosiin 90-luvun lopulta. Syytä voidaan pääasiassa etsiä varmaan sieltä johtajan paikalta kuten on vuosia kuultu.
 
Näitä tarinoita Gibsonin hyvistä ja huonoista vuosista näyttää liikkuvan useita erilaisia. Mä kuulin edellistä essiäni ostaessani Kitarapajalla sellaisen version, että G:n laatu parani selkeästi vuonna 2010 muutaman heikomman vuoden jälkeen. En tiedä kauanko tuota silloista "kultakautta" kesti. Oma silloinen vm. 2010 Memphis ES-335 oli kaikin puolin laadukas kitara. Jos oikein haukansilmällä tutkiskeli vinossa valossa, niin löytyihän siitäkin pieniä viimeistelykupruja lakkapinnassa. Mutta kaikenkaikkiaan hieno kitara, kun vaihtoi ABR-1 -tallan ABM:n versioon.

Rämppy: Näitä tarinoita Gibsonin hyvistä ja huonoista vuosista näyttää liikkuvan useita erilaisia. Mä kuulin edellistä essiäni ostaessani Kitarapajalla sellaisen version, että G:n laatu parani selkeästi vuonna 2010 muutaman heikomman vuoden jälkeen. En tiedä kauanko tuota silloista "kultakautta" kesti. Oma silloinen vm. 2010 Memphis ES-335 oli kaikin puolin laadukas kitara. Jos oikein haukansilmällä tutkiskeli vinossa valossa, niin löytyihän siitäkin pieniä viimeistelykupruja lakkapinnassa. Mutta kaikenkaikkiaan hieno kitara, kun vaihtoi ABR-1 -tallan ABM:n versioon.
 
Ei kenelläkään (tai ehkä Gibsonilla itsellään) ole oikeasti tietoa missä siellä tehtaalla milloinkin mennään ja mikä se laatutaso loppupelissä on. Me muut olemme netissä liikkuvien tarinoiden varassa ja kun ne liikkuvat netissä niin niillä tarinoilla on tapana kertautua. Toiset meistä puhuu kokemuksestaan ja toiset siitä mitä on kuullut tai lukenut. Hän jolla on kokemusta, on sitä ainoastaan yksittäisistä kitaroista (ja jollain kitaroiden suurkuluttajalla ehkä voi olla kymmeniä, mutta jos joku on ostanut kymmenittäin tai sadottain umpisurkeita lankkuja, niin tyhmähän se joten kannattaako sen sanomisia ottaa muutenkaan todesta).
 
Jos joku puhuu omasta kokemuksestaan niin kunnia hänelle, mutta kuulopuheiden levittely on joutavaa hölinää. Jos Gibsonin laatu olisi niin surkeaa kun joskus näitä keskusteluja lukiessa vaikuttaa, niin eiköhän se olisi mennyt konkkaan jo moneen kertaan. Uskollisimmatkin fanipojat äänestävät lompakollaan aika äkkiä kun omat rahat jokainen laittaa siihen paskaan likoon joka kerta ;-).

Näin justiin. Omat kokemukseni Gibsoneista ovat sen verran rajalliset että röpellyksiä ei ole tullut vastaan ollenkaan. Muun merkkisistä viimeistelykämmejä on välillä löytynyt. Sattumaako? Ehei.

5 gibsonistani 1 on ollut susi ja sekin vain kosmeettisesti. 80% onnistumisprosentti siis. Paljonhan näistä on puhuttu ja paljon on heitetty löylyä lisää mutta silti pitää muistaa, että vanha sanonta, ei savua ilman tulta, pitää monesti ainakin osittain paikkansa.
 
Gibson on mielestäni tässä kaivanut myös omaa kuoppaansa yrittämällä pysyä puhtaasti jenkkiläisten premium bulk-kitaroiden valmistajana muiden siirtyessä suosiolla kaukomaihin. Odotukset brändiä kohtaan ovat paljon kovemmat kuin monella kilpailijalla. Siitä siis bensa liekkeihin.
 
Gibsoniin pätee samat samat riskit näkemättä ostaessa kuin muihinkin merkkeihin. Harva täällä valittelee pettyneensä Benttoniin kun se ei ollutkaan täydellinen.

tuskiz: Onhan Gibsonin laatu kokenut selvän notkahduksen tässä ihan 2000-luvullakin, ainakin minusta ennen 2006 tehdyt ovat ihan selkeästi paremmin tehtyjä, ja on niitäkin jotka uskovat niihin "good wood" vuosiin 90-luvun lopulta. Syytä voidaan pääasiassa etsiä varmaan sieltä johtajan paikalta kuten on vuosia kuultu.
 
Siis miksi vuoden 2006 jälkeen olisi tullut huonolaatuisia? En ymmärrä argumenttiasi johtajista.
 
Itse pidän Gibsoneista ja niitä on nytkin pari toinen vuodelta '86 ja toinen 2004. Molemmat hyviä.

AngieRainbow: Siis miksi vuoden 2006 jälkeen olisi tullut huonolaatuisia? En ymmärrä argumenttiasi johtajista.
 
No, luithan että on ollut "ihan selvä notkahdus" taas jälleen kerran, ihan 2000-luvullakin. ;) Mutta "notkahduksistakin" huolimatta noita edelleen ihan ammattikäytössäkin näkee, ja ehken ne ainakin osittain on 2000-lukulaisia. "From noughties" sanoi joku Allison Robertson jossain lehdessä SG:stään, kun soittimen vuosimallia tiedusteli journalisti.
Juszkiewicz on jollain kummalla selvinny CEO:n asemassa 1986 asti. ;)
Kaipa se sitten jonkinmoinen pomo on..

AngieRainbow: Siis miksi vuoden 2006 jälkeen olisi tullut huonolaatuisia? En ymmärrä argumenttiasi johtajista.
 
Itse pidän Gibsoneista ja niitä on nytkin pari toinen vuodelta '86 ja toinen 2004. Molemmat hyviä.
 
06 alotettiin PLEKkaanaan kaulat ihan tehdassoittimissa kun sitä ennen oli satulat viilailtu käsin, siitä eteenpäin on minusta enemmän nähty ja kuultu kehnommista satuloista kun ihminen vähemmän tekemisissä. Taasen 08 tuli piirilevysähköt, vähemmän ihminen katsomassa = laatu kärsii, samaten tona vuonna ja oliko 11 tuli ne puuratsiat jolloin otelaudat oli sitä keinohuttua jonkin aikaa jos semmoseen uskoo, mussunmussun Rickenbacker jne. Ei nämä mitään absoluuttisia asioita tietenkään ole, mutta lokerointia on kiva harrastaa, vastaavaa löytyy muiltakin valmistajilta.
 
Kuitenkin vaikka noita säästöratkaisuja on Gibbonilla tehty, ei hinta silti ole seurannut perässä, sama 2200 euroa MRRP aina Les Paul Standardilla, kuluttajatkin ovat nämä asiat huomanneet jollon myyntiluvut laskee, silti tulee kaikenmaailman miljoonan hintasia eriloismalleja joka vuos. Ei ihme jos konkurssi kutsuu.

Siis mun mielestä kaikkeen nettikirjoitteluun kannattaa suhtautua varauksella. Ihan kuten jäsen FOX sanoo, ne on monesti tyyliin "joku tutun tuttu oli ostanu Gibsonin ja saanu huonon". Tai joku englantilainen ei oo ollu tyytyväinen työhaastatteluun, kuten tuolla oli linkattu. Se on hänen kokemus ja versio tapahtuneesta.
 
Jos oma kokemus on, että ei tykkää, niin sit siihen kannattaa luottaa. Mulla on kyllä ollu hyviä uudempiakin. Yks '08 Stankku oli tosi hyvä samoin 2010 ES-335. Kyllähän kaikilla valmistajilla on yksilöissä eroja. Kitarat kun on puusta, niin ne soi kukin eri tavalla. Ei jokainen CS Fender nyt niin maaginen ole.
 
Ymmärrän kyllä, että Gibson Custom Shop tuote on uutena hankittuna erittäin kallis, jolloin odotukset on korkealla.

tuskiz: Taasen 08 tuli piirilevysähköt, vähemmän ihminen katsomassa = laatu kärsii, samaten tona vuonna ja oliko 11 tuli ne puuratsiat jolloin otelaudat oli sitä keinohuttua jonkin aikaa jos semmoseen uskoo, mussunmussun Rickenbacker jne.
 
Minulla on uutena ostettu 2013 SG Standard, jossa ei ole piirilevyä vaan perinteiset sähköt. Eikä ole lukemani perusteella mitenkään yksittäistapaus. Silti kyseistä kitaraa on morkattu täälläkin surkeista piirilevysähköistä eli mistä mahtaa olla kysymys?
 
Omistan myös sellaisen baked maple otelaudalla varustetun Gibsonin. Kirkkaampi ja erottelevampi soundi kuin normaalissa ruusupuisessa, mutta paremmuudesta en osaa sanoa. Tiettyä Les Paulimaisuutta siitä puuttuu, mutta on siinä puolensakin. Stratoissa suosin ruusupuuta, mutta Gibsonissa oleva vaahteraotelauta on aika mielenkiintoinen. Sen saa ajoittain öljyämällä näyttämään ihan ruusupuulta. Mitään keinohuttua se ei ole sen enempää kuin Fenderissäkään.

Mulla on ollut nykyiset omistuksessa olevat mukaan lukien kuusi Gibson Les Paulia + sitten yksi BFG, jota en tässä yhteydessä laske mukaan. Pari VOSia, Custom, kaksi Deluxea ja uudehko stankku. En ole yhdessäkään huomannut mitään silmiinpistää vikaa viimeistelyssä. Tämän keskustelun vuoksi tsekkasin huvikseni vuoden 2012 Deluxeni oikein silmä kädessä ja se on joka suhteessa aivan täydellinen niin goldtop -värityksen kuin muunkin puolesta.
 
En siis yleensäkään käytä mikroskooppia arvioidessani kitaran viimeistelyä mutta tokihan se harmittaisi, jos kallissa luutussa olisi jotain odottamatonta skröböä. Ilmeisesti mulla on vaan käynyt säkä. Myös soittimina nuo kaikki ovat olleet niin hyviä, että ei niitä soitettavuuden vuoksi olisi tarvinut myydä tai vaihtaa. En pidä itseäni silti minään palvovana Gibson-uskovaisena. Ainakaan paljon.

AngieRainbow: Tai joku englantilainen ei oo ollu tyytyväinen työhaastatteluun, kuten tuolla oli linkattu. Se on hänen kokemus ja versio tapahtuneesta.
 
Työntekijöiden mielipiteet Gibsonista on olleet pidemmän aikaa ja järjestäen negatiivisia. Firma valittiiin jopa jossain kyselyssä USA:n huonoimmaksi työpaikaksi. Ihan ilman perusteita näin paljon negatiivisuutta ei tulisi julkisuuteen, ja juuri työntekijöiden suuri vaihtuvuus ja huono työmotivaatio vaikuttaa siihen että susikappaleita päätyy kuluttajille. Hyviä kitaroita varmasti pääsääntöisesti valmistavat, mutta parintonnin kitarassa ei saisi olla koskaan perustavanlaatuisia virheitä.

The Jack: Työntekijöiden mielipiteet Gibsonista on olleet pidemmän aikaa ja järjestäen negatiivisia. Firma valittiiin jopa jossain kyselyssä USA:n huonoimmaksi työpaikaksi. Ihan ilman perusteita näin paljon negatiivisuutta ei tulisi julkisuuteen, ja juuri työntekijöiden suuri vaihtuvuus ja huono työmotivaatio vaikuttaa siihen että susikappaleita päätyy kuluttajille.
 
Mistäköhän toi huonous työpaikkana sitten johtuu? Tai koska se on sellaiseksi muuttunut? Miten muistan, että Gibsonia olisi joskus pidetty oikein hyvänä työpaikkana, tarkoitan tässä 2000-luvun puolella.

AngieRainbow: Mistäköhän toi huonous työpaikkana sitten johtuu? Tai koska se on sellaiseksi muuttunut? Miten muistan, että Gibsonia olisi joskus pidetty oikein hyvänä työpaikkana, tarkoitan tässä 2000-luvun puolella.
 
Eikös Gibsonin viimeksi ostanut joku sijoittajaryhmä? Siihen päälle m*lkku TJ ja muu johto, jotka katsovat vain, mitä viivan alle jää. Eli tehdään mahdollisimman kallista mahdollisimman halvalla...

Durty: Eikös Gibsonin viimeksi ostanut joku sijoittajaryhmä? Siihen päälle m*lkku TJ ja muu johto, jotka katsovat vain, mitä viivan alle jää. Eli tehdään mahdollisimman kallista mahdollisimman halvalla...
 
Siinä tahtoo vaan käydä niin, että viivan alle ei jää yhtään mitään. Ja vouti vie loput.
 
e. Eli ei tuollaisia johtajia voi millään mittarilla kutsua hyviksi johtajiksi, vaikka kaksi kvartaalia saataisiinkin käyrää nousemaan. Typeryyttään ajavat konkkaan ihan vaan, koska ei kompetenssi riitä.

The Jack: Minulla on uutena ostettu 2013 SG Standard, jossa ei ole piirilevyä vaan perinteiset sähköt. Eikä ole lukemani perusteella mitenkään yksittäistapaus. Silti kyseistä kitaraa on morkattu täälläkin surkeista piirilevysähköistä eli mistä mahtaa olla kysymys?
 
Omistan myös sellaisen baked maple otelaudalla varustetun Gibsonin. Kirkkaampi ja erottelevampi soundi kuin normaalissa ruusupuisessa, mutta paremmuudesta en osaa sanoa. Tiettyä Les Paulimaisuutta siitä puuttuu, mutta on siinä puolensakin. Stratoissa suosin ruusupuuta, mutta Gibsonissa oleva vaahteraotelauta on aika mielenkiintoinen. Sen saa ajoittain öljyämällä näyttämään ihan ruusupuulta. Mitään keinohuttua se ei ole sen enempää kuin Fenderissäkään.
 
Tornihuhu kertoo, että '13 stankku SG:t oli ylijääneitä '61 Reissueista, siksi ei niissä piirilevyjä, pieni plektrasuoja ja paskempi kaulaliitos.
 
Paahtovaahtera oli sentään puuta, mutta itse meinasin lähinnä niitä richlite lautoja. Mutta tosiaan Ric tai Hagstrom, ei nää niin yksinkertasia asioita ole paremmuuden kannalta, itse kuitenkin tykkään enemmän perinnetavarasta.

LaMotta: Strato on suunniteltu 50-luvulla. Ei jatkoon.
 
Vanhaan aikaan tehtiin asiat kestämään.