Kitarat: kitarakamat ›

Paras esimerkki Gibsonin laatukontrollista oli yks 335 mistä puuttui center block. Olikohan MyLesPaul foorumi missä tämä tapaus oli.
Aivan "mitä vittua"-osastoa. :)

Master Of The Universe: Paras esimerkki Gibsonin laatukontrollista oli yks 335 mistä puuttui center block. Olikohan MyLesPaul foorumi missä tämä tapaus oli.
Aivan "mitä vittua"-osastoa. :)
 
Sitä sanotaan ES-330:ksi. Niissä kun ei sitä center blokkia ole laisin. "En tiedä mikä malli tää on" -osastoa.

Ei tämä nyt vaikuta ihan järkevälle tämä ajattelumalli, siis tämä että jos lavassa lukee "Gibson" niin se oikeuttaa hintalapusta huolimatta sen jos kitaran viimeistely on "sinne päin". Taitaa olla jopa niin että liian virheetön tuote saa epäilemään että kyseessä on väärennös..
 
Vääristää kenties jonkin verran kilpailua jos vastaava virheetön japanilainen kitara maksaa puolet vähemmän kuin "jaloin tehty" amerikkalainen ja jälkimmäistä ostetaan statuksensa takia sen laadusta riippumatta.
 
Toisaalta, tämä on kyllä linjassa sen kanssa miten amerikkalaisvalmisteisiin autoihin suhtauduttiin muutama vuosikymmen sitten.
 
Sokea merkkiuskollisuus lienee melkein yhtä paha asia kuin muunkinlainen fanaattisuus.

fox: Sitä sanotaan ES-330:ksi. Niissä kun ei sitä center blokkia ole laisin. "En tiedä mikä malli tää on" -osastoa.
 
Muistaakseni oli 335 kun siitä oli hirvee haloo. En nyt löytänyt sitä ketjua.

Itellä oli kaksi ES335 Rich Robinson mallia. Toisessa osui ykkös kieli ekaan nauhaan kun laitoin ysin kielisetin kiinni. Eli satulan ura liian syvä.
Toisessa ei riittänyt kaularaudan säätövara. Hyvää tavaraa Chibson.

zedder:
Sokea merkkiuskollisuus lienee melkein yhtä paha asia kuin muunkinlainen fanaattisuus.
 
Tämähän on täysin totta. "Ihmiset niitä tekee, ja ihmiset tekee myös virheitä" sanoi yks vanhempi ammattimies. Tämähän ei tietenkään sitä ostajaa paljon lohduta, jos kokee ettei olekaan tullut sitä vastinetta rahalle. (Käytän siis edelleen tuota ilmaisua sen hiton epämääräisen "hinta/laatusuhteen" sijasta..)
Toisaalta, netissähän on vuosikausia ollut noita kaiken laisia vika- ja virheraportteja, joilla annetaan ymmärtää, että juuri tuon yhden merkin pääasiallinen tavoite on tuottaa markkinoille kaikenmoista defektiä kamaa. Ja sitten, mikä on sille yhdelle suunnaton vika, on jollekin toiselle merkille enemmän "no, siinä nyt on tuommonen, mutta hei, eihän tämä ole SE. "
Ne vakavimmat tapaukset tietty tuppaavat olemaan "kaverin isoveljen" tai "sen yhden tyypin" soittimia, kun noita lukee. ;)
 
Ja ei, en katso tätä kirjoitusta mitenkään "fanaattiseksi merkkiuskollisuudeksi", mulla ei esmerkiks ole yhtiöön eikä mihinkään soitinliikkeeseen ollut minkäänmoista yhteyttä sitten 80-luvun loppupuolen. Enemmän sen jälkeen olen hääräilly tuon ns. "japsi-vintagen" parissa. ;)

Veikkaushan on että Gibson menee konkurssiin ensi kesänä: https://www.thestreet.com/story/142 … mpany-can-t-refinance-its-debt.html
 
Tämä johtuu Philips-kuluttajaelektroniikkabrändin ostosta.

Nykyisellä Gibsonilla tuntuu olevan Shit Midas kosketus. Mihin tahansa se näppinsä laittaa, muuttuu paskaksi.

Jep. Saavutus sinänsä tehdä puoli miljardia velkaa soitinrakennusbisneksessä. Hyvä vaan, onpahan sitten ehkä mahdollista saada joku omistaja ja johto joka haluaa tehdä soittimia. Vaikka se onkin aika huono bisnesidea, nykyaikaa on tehdä kallista paskaa hammaslääkäreille ja juristeille.

Gibsonin laadussa mua ihmetyttää ABR-1 -tyyppinen tune-o-matic -talla. Mun mielestä se on Gibsonilla heikko esitys -ja sama hökötys laitetaan tosi hintaviinkin malleihin. Rämisevä, jumittava ja huonosti säädettävä rimpula. Ihan sama onko siinä se tyhmännäköinen rautalankajousi vai ei. Ok, vintage correct, mutta silti tällainen huono toimivuus nyppii mua enemmän kuin joku pieni röpö lakkapinnassa. Tuollaisen tallan voisi tehdä laadukkaastikin. Itse olen vaihtanut pariin viimeisimpään Gibsoniini saksalaisen ABM:n version tuosta tallasta.

Itse kävin tuossa muutama viikko sitten testailemassa Gibson SG Standardeja, niin monta kuin käsiini vain sain. Mielestäni missään yksilössä jota pääsin räveltämään ei laatu ja yli 1000e hinta kohdannut. Esimerkiksi vieressä roikkuva 400e Epiphonen SG oli viimeistelyn tasoltaan ja laadultaan huomattavasti parempi. Itse en tosiaan ole mikään soitinkunnostuksen ammattilainen vaan erittäin avuton kaikkeen sellaiseen liittyvässä ja ennemminkin odotan, että tuon hintaluokan (yli 1000e) soitin olisi kaupasta kotiin kantaessa erinomaisessa soittokunnossa (viimeiset säädöt tietty tehty kaupassa). En tiedä onko tämä sitten aiheellista.
 
Se mitä Gibsonilta oikeasti kaipaisi olisi n.800-1000 e hintaluokan ns. täysiverinen Les Paul malli, eli ei erikoislakoilla tai ilman bindauksia. Fender tarjoaa telejä ja startoja viidestä sadasta viiteen tonniin mutta Gibsonilla halvin oikea Les Paul maksaa lähemmäs pari tonnia.

Rämppy: Jos arvostaa pintaviimeistelyn tarkkuutta, suosittelen ehdottomasti Gibsonien sijaan japanilaisia kitaroita. Parhaat niistä ovat laserintarkkaa työtä ja hinta usein edullisempi kuin vastaavantyyppinen Gibson.
 
No jaa, mulla on toi japanilainen Tokai SG vm. '15 ja siinä on oikean sarven kolossa n. peukalon kokonen lakkaröpelö ja otelaudan sivumerkit on mystisesti harmaita keskeltä suurin osa. Myös kun siihen mitoitettiin ja asennettiin Lyre vibra niin selvisi ettei rungon palojen sauma kulkenutkaan ihan keskeltä kuten ilmeisesti kuuluisasti pitäisi. Sen sijaan nauhojen päät on viimeistelty yhtä hyvin kuin Ibanezin "Fret Edge" teknologia ilman parin tonnin lisähintaa, sointi on akustisesti hyvä ja soitettavuus yleisesti kevyt ja huippu. Ei huono alle 900 euroa uutena maksaneelta soittimelta.

tuskiz: No jaa, mulla on toi japanilainen Tokai SG vm. '15 ja siinä on oikean sarven kolossa n. peukalon kokonen lakkaröpelö ja otelaudan sivumerkit on mystisesti harmaita keskeltä suurin osa. Myös kun siihen mitoitettiin ja asennettiin Lyre vibra niin selvisi ettei rungon palojen sauma kulkenutkaan ihan keskeltä kuten ilmeisesti kuuluisasti pitäisi. Sen sijaan nauhojen päät on viimeistelty yhtä hyvin kuin Ibanezin "Fret Edge" teknologia ilman parin tonnin lisähintaa, sointi on akustisesti hyvä ja soitettavuus yleisesti kevyt ja huippu. Ei huono alle 900 euroa uutena maksaneelta soittimelta.
 
Joo, nyt puhutaan parhaista japanilaisista, ei Tokaista ;-)
Ei vaan, aika harvassa on ne arvostetutkin merkit, joiden kaikki tuotokset ovat täysin virheettömiä. Mulla oli aikoinaan myös japanin Tokai Love Rock, jossa löytyi kyllä huomautettavaa kun kitaraa tutkiskeli lähietäisyydeltä: mm kannen sauma näkyi gold top -viimeistelyn alta turhan selvänä painaumana varsinkin kun sauma ei ollut keskellä. Ja rungon reunimmainen mahonkipala oli sellainen pieni viipale -näytti siltä että oli jouduttu liimaamaan lisäpala, jotta saadaan runko kasaan. Lisäksi rungon takapuolella lakkapinta kupruili ja irtoili rumasti, lopulta raavin takapuolelta ison osan kupruilevaa lakkapintaa kokonaan pois. Mutta toiminnallisesti ihan ok soitin, ei mikään ikimuistoinen kylläkään.

Viimeistelyn taso harmitti aluksi, mutta soittaessa sitä ei luonnollisesti huomaa. Varsinkin kun vaihtoi tehdaskielet (+3-vuotiaat) niin kitara alkoi miellyttää vielä enemmän, vielä kun saisi tuon ällöttävän vaniljan tuoksun karkoitettua kitarasta ja laukusta. Tuo messinkisatula kului kyllä äkkiä "pingahtelu" asteelle johtuen robottivirittimien tavasta sahata ja elää omaa elämäänsä.

Gipsonista en tiedä mutta Rickenbacker on ihan eri laatua kun tuon videon katiska :) uskaltaisin ostaa toisenkin :)

LaMotta: En halua 50-luvulla suunniteltua autoa tai kitaraa.
 
No en kyllä minäkään, vaan 60-luvun mustangin (Ford) ja straton..

Laulava Kylätohtori: No en kyllä minäkään, vaan 60-luvun mustangin (Ford) ja straton..
 
65 Fastback Mustang on awesome.
Strato on suunniteltu 50-luvulla. Ei jatkoon.

LaMotta: 65 Fastback Mustang on awesome.
Strato on suunniteltu 50-luvulla. Ei jatkoon.
 
Ei ruusupuuotelautaa ja kunnon mikkejä suunniteltu vielä 50-luvulla.
 
Eiku suunniteltiinpa rupu jo 59. No samapa tuo, olkoon menneeksi..

jperala: Gipsonista en tiedä mutta Rickenbacker on ihan eri laatua kun tuon videon katiska :) uskaltaisin ostaa toisenkin :)
 
Rikut on myös hyviä kitaroita, mutta niin on Gibsonitkin. Itse en ole huonoa Gibsonia koskaan nähnyt, ne on aina olleet viimeisen päälle hyviä studioista ja trubuteista stankkuun. Olen kuullut foorumilla puhuttavan huonoista Gibboneista ja muusta, mutta omiin hyppysiin semmoista ei ole osunut.
 
Olen tosin ollut viimeaikoina tosi innostunut laadukkaammasta japanituotannosta jopa "vintagemantteliakin" kantavasta, mutta ei minulla ole minkäänlaista hinkua hypätä rinkiin potkimaan Gibsonia :-) mun kirjoissa G edustaa edelleen laatua. Jotkut ymmärtää laaduksi suurennuslasin kestävän lakkauksen (silloin ehkä kannattaa unohtaa nitro ja luottaa johonkin polyuretaaniin), toiset aistivat laatua kuudennella aistillaan mojosta. Mulle riittää, että kitara on hyvä eli soundi on kohtallaan ja soittotuntuma on hyvä ja se on luotettava ja säätyy johdonmukaisesti.