Musiikkibisnes ›

M-Sävel: Minulla kiinnostaisi tietä, mitä ovat nuo älykkäämmät stradegiat!
 
Itse olen alle 30-v lauluntekijä, mutta olen täysin samaa mieltä kanssasi. Tosiaan, nykyään aika vähillä tai lähes olemattomilla panostuksilla voi tehdä biisejä. Sanoitukset on kuin 7-vuotiaan tekemät ja melodiat, tai siis epämelodiat sellaisia, että niissä ei ole mitään kosketuspintaa. Hyvä esimerkki joku hulluuden highway, tai joku vastaava. Huh, huh!
 
Piti vanhan liiton sedänkin kaivaa Spotifysta tuo Hulluuden Highway, kun ei tule tämmöistä musaa kuunneltua.
 
Aika korkealle asetat omat standardisi, jos Hulluuden highway on noin kelvoton. Minusta se imaisee mukaansa heti biisin alussa, simppelin toimiva ja mukaansatempaava kitarariffi -> lyriikka lähtee rakentamaan tunnelmaa taitavasti, kasvatetaan jännitettä ja kuulijan uteliaisuutta, musikaalinen runous toimii alussa minusta tosi hienosti.
 
Jos laulumelodiaan olisi keksitty jotain hienompaa, tästä olisi tullut tosi hieno biisi, alku antaa odottaa hyvää. Menee vähän liian simppeliksi lunastaakseen hienon alun odotukset, ja päälle käyvä syntsariffi ja liian konemainen rumpu eivät osu omaan makuun. Mutta "räppiosuudet" toimivat minusta tosi hienosti. Kertai ja laulumelodia kuulostavat lähinnä laskelmoidun kaupallisilta, voimaannuttavaa ja tarttuvaa, mahdollisimman simppeliä.
 
Ilmoittelehan sitten, kun sinun tuotoksiasi pääsee kuulemaan, odotukset ovat nyt korkealla! Minusta Hulluuden Highway on jo aika hyvä, ja jos se on aivan läpisurkea sinun tekemiisi verrattuna, musasi on varmasti tosi hienoa!

rokkijuha: Piti vanhan liiton sedänkin kaivaa Spotifysta tuo Hulluuden Highway, kun ei tule tämmöistä musaa kuunneltua.
 
Aika korkealle asetat omat standardisi, jos Hulluuden highway on noin kelvoton. Minusta se imaisee mukaansa heti biisin alussa, simppelin toimiva ja mukaansatempaava kitarariffi -> lyriikka lähtee rakentamaan tunnelmaa taitavasti, kasvatetaan jännitettä ja kuulijan uteliaisuutta, musikaalinen runous toimii alussa minusta tosi hienosti.
 
Jos laulumelodiaan olisi keksitty jotain hienompaa, tästä olisi tullut tosi hieno biisi, alku antaa odottaa hyvää. Menee vähän liian simppeliksi lunastaakseen hienon alun odotukset, ja päälle käyvä syntsariffi ja liian konemainen rumpu eivät osu omaan makuun. Mutta "räppiosuudet" toimivat minusta tosi hienosti. Kertai ja laulumelodia kuulostavat lähinnä laskelmoidun kaupallisilta, voimaannuttavaa ja tarttuvaa, mahdollisimman simppeliä.
 
Ilmoittelehan sitten, kun sinun tuotoksiasi pääsee kuulemaan, odotukset ovat nyt korkealla! Minusta Hulluuden Highway on jo aika hyvä, ja jos se on aivan läpisurkea sinun tekemiisi verrattuna, musasi on varmasti tosi hienoa!
 
Toivottavasti en nyt joudu linnaan tästä hyvästä, kun laitan vertailun vuoksi tähän kahden laulun sanat rinta rinnan! Mutta sitä ennen, lyriikoiden lisäksi tuo Hulluuden Highwayn melodia on jotenkin ärsyttävä. Verenpaine nousee. :D Nämähän on makuasioita, mutta niistä pitääkin kiistellä, kun jos tosiasioista aletaan kiistellä, ollaan heikoilla jäillä. Ehkä tuo Highway on huono vertailukohta suurten massojen perinteiselle suomi-iskelmälle, kun pitäisi oikeammin verrata "nykyiskelmää" ja perinteistä suomi-iskelmää. Mutta kerran tuo nyt on mainittu, niin menköön.
 
Hulluuden Highway
 
Sulje silmät, sulje suu,
Sulje kaikki aistit niin tää helpottuu
Laske viiteen tuhanteen
Laske hartiat takas kohdalleen
 
Taas kuuluu pam pam
Sä kävelet pois
Tahdot yhen päivän,
Ettei joku raivois
On pimeä ilta, mut kaduilla valopäät
Kiihdytät tahtii, meet ohi sen mitä näät
 
Tää kaupunki huutaa, että mitä missä milloin tapahtuu
Ja vaik' jengi tulee auttamaan niin kuka jaksaa enää ilahtuu
Ja kun ei mikään tunnu enää miltään, eikä kukaan enää ilmaiseksi kosketa,
Niin Peter panee kyllä minkä kerkii, muttei Helinä leiju jos ei makseta
 
Kun valot sammuu niin sä kaiken näät
Kun valot sammuu niin sä valvomaan jäät
Suljet silmäsi ja hengität
Kyllä kaikesta sä vielä selviät
Joku voimas vei, vaik sä huusit ei
Tää on hulluuden highway
Avaat silmäsi ja hengität
Ehkä huomenna sä ymmärrät
Vielä elossa oot! Vielä elossa oot!
 
Tahdot irti, pyörästä,
Joka pyörii muttei matkaas enää edistä
Juokset maaliin, maalista,
Muttet enää aikaan saa mitään kaunista
 
Ja sä vihaat niin paljon sitä kuinka ääriajattelu lietsoo vihaa
Ja vegaanit tappelee siitä, että kuka täällä kehtaa syödä hedelmälihaa
Ja kuinka moni uskoo vielä, että hänen haavainsa kautta me olemme paratut
Tai jos sä poikkeat tieltä, ni onko kaikki hautapaikat sittenkin varatut
 
Kun valot sammuu niin sä kaiken näät
Kun valot sammuu niin sä valvomaan jäät
Suljet silmäsi ja hengität
Kyllä kaikesta sä vielä selviät
Joku voimas vei, vaik sä huusit ei
Tää on hulluuden highway
Avaat silmäsi ja hengität
Kyllä huomenna sä ymmärrät
Vielä elossa oot! Vielä elossa oot! Vielä elossa oot!
 
Sulje silmät, sulje suu,
Sulje kaikki aistit niin tää helpottuu
 
Kun valot sammuu niin sä kaiken näät
Kun valot sammuu niin sä valvomaan jäät
Suljet silmäsi ja hengität
Kyllä kaikesta sä vielä selviät
Joku voimas vei, vaik sä huusit ei
Tää on hulluuden highway
Avaat silmäsi ja hengität
Kyllä huomenna sä ymmärrät
Vielä elossa oot! Vielä elossa oot! Vielä elossa oot!
 
Sitten vertailukohta, joka oli todella hankala valita, kun ei oikein keksinyt, mikä hyvistä. Hyviä hitti-iskelmiä on niin pirun paljon ollut olemassa.
 
Esim. Vexin teksti Rentun ruusu
 
Saat multa horsman, se rentun ruusu on.
Sen poimin tuolta maantieojasta.
Saat multa horsman, se rentun ruusu on.
Kun juoppolalli tuli pojasta.

Olen viikon ollut tiettömällä tiellä,
rapakosta krapulassa heräsin.
Eivät ruusut kuki eikä tuoksu siellä.
Yhden horsman mukaan keräsin.
Sinne maantieojaan viimein taju sammui,
niinkuin sikaröhkin kuravedessä.
Sittisontiainen pörräs, lehmä ammui.
Paluu arkeen oli edessä.

Saat multa horsman, se rentun ruusu on.
Sen poimin tuolta maantieojasta.
Saat multa horsman, se rentun ruusu on.
Kun juoppolalli tuli pojasta.

Tämä horsmankukka on kuin antajansa,
rikkaruoho elon yrttitarhassa.
Voiko muuta tuoda renttu reissultansa?
Hortoiltuaan kauan harhassa.
Tämän lahjan annan silti sydämestä,
niinkuin anteekspyynnön katumuksenkin.
Pian se kuihtuu, ei se maljakossa kestä
niin käy joka lupauksenkin

Saat multa horsman, se rentun ruusu on.
Sen poimin tuolta maantieojasta.
Saat multa horsman, se rentun ruusu on.
Kun juoppolalli tuli pojasta.
 
Highway:
 
- tulee mieleen, että hirveesi yliriimittelyä ja ei kosketuspintaa. Sanoja tulee, muttaei mitään järkevää. Nimikinhän on hulluuden haivei. Ei ole juonta tekstissä. Tajunnanvirtaa. Melodia ärsyttävän kuuloinen, niin, ettei se jää oikein korvamadoksikaan. Arvosana 5-/10
 
Rentun ruusu:
 
- täydelliset riimit, jotka eivät ole lainkaan yliriimittelyä. Sanoituksessa on selkeä punainen lanka vaikka aihe onkin juoppous. Teksti on myös koskettava: vaikka pojasta on tullut juoppolalli, silti hän jaksaa yrittää muistaa mielitiettyään. Melodia tukee sanoja täydellisesti ja on muistettava. arvosana 9,5/10
 
Ihminenhän haluaa aina kehittyä paremmaksi, joten on turha väittää itsestään tällä hetkellä olevansa jonkun Vexin tasolla sanoissa tai Kärjen tasolla sävellyksissä. Toisaalta en ole ilmaissutkaan, että omat biisini olisivat parempia kuin historian mestareiden

M-Sävel sai plussan.
Omasta tuotannostani sain kiitosta kerran itse Jaakko Salolta, mutta hyvien neuvojen kera.
Pari lausetta muutti tekstistäni paremmiksi. Toisen A-osan perään oli kirjoittanut vielä isoin kirjaimin, että OK. Reijo Taipale levytti biisini v.1996. :)

Me vanhan liiton tyypit Wexin tekstit kyllä tiedetään
ja enemmän ku siedetään, ku riimei uusiks kierretään,
Ku riimit meidän tiimit panee eriparimalliin
ni Juice, Junnu haudoissaan myös haluis meidän talliin,
Kukaa jaksa samaa pullaa rullaa, ajat muuttuu,
jos juuttuu, Wexi suuttuu, sulla lattioita luuttuu.

Olikohan se nyt Jukka Viranen, joka totesi hyvästä tarinnankerronasta hyvine riimienpurkauksineen, että siinä mies kuljettaa riimiä, eikä riimit miestä. Tarkoitti Junnu Vainiota laulunteksteineen. :)
Toimiva laulunteksti mielestäni hyvänä tarinana, soljuvin lausein ja hyvin purkautuvin riimein soi jo minulla päässäni itsestään. Näin totean itsekin lauluntekijänä.
 
Vielä, että hyvän lauluntekijän on suotavaa tuntea nuotit. :)

Eläkeläissoittaja: Olikohan se nyt Jukka Viranen, joka totesi hyvästä tarinnankerronasta hyvine riimienpurkauksineen, että siinä mies kuljettaa riimiä, eikä riimit miestä. Tarkoitti Junnu Vainiota laulunteksteineen. :)
Toimiva laulunteksti mielestäni hyvänä tarinana, soljuvin lausein ja hyvin purkautuvin riimein soi jo minulla päässäni itsestään. Näin totean itsekin lauluntekijänä.
 
Vielä, että hyvän lauluntekijän on suotavaa tuntea nuotit. :)
 
No nää nyt on näitä. Että hevi parasta ja muu on paskaa tai kusta. Ainoita oikeita asioita löytyy maailmasta varmaan miljardi. Mutta sitten on muita juttuja, jotka miellyttävät meitä muita.
 
Minusta tämä kuuluisi enemmänkin lyriikka-alueelle. Mutta kun nyt kerta on niin, että nuotit pitää tuntea, että voi tehdä lauluja, ja esim. Paul McCartney ja Bob Dylan ovat kehnoja biisinkirjoittajia, kun eivät ole nuottimiehiä, niin ehkä tämä on lyriikkaa laajempi mysteeri. Kovin ovat simppeleitä monet Beatlesin rallit sanoituksiltaan, ja kun jätkät väänsivät vielä nuotittamatta biisejä, osoittanee sekin, että vain paska ja kusi kelpaavat nykymaailmassa (viimeiset 50 vuotta) radiosoittoon ja ostavalle yleisölle.
 
Minusta uudemmat suomalaiset lyyrikot ovat aika kivasti sotkeneet riimikenttää heittelemällä riimejään aika vapaasti sinne tänne, rikkoen perinteisiä kaavoja, ja mm. rytmittämällä tekstiä räpinomaisesti, vaikkei musa olisikaan räppiä. Tarinankerrontaa koukkuineen löydän myös aika monista nykybiiseistä. Kuu suu puu luu huu juu ynnä muu on aika kaluttua; kieli on ajan mukana muuttuva, elävä juttu, jolla on kiva leikkiä, ja kun omasta kirjastosta alkaa löytyä historiaa, on kiva löytää uusiakin juttuja.
 
Ei se vie vanhojen mestareiden tekemisiltä arvoa, että uudet tekijät tonkivat myös uusia läjiä. Tarjontaa on enemmän kuin koskaan. Kynnys tehdä omaa musaa ja saada sitä sangen hyvälaatuisesti äänitettyä ja miksattua on alempi kuin koskaan. Paljon tulee paskaa, mutta paljon tulee hyvääkin.

Nimimerkki "rokkijuha."
 
Hyvä kannanotto Sinulta. Nuotit on kyllä hyvä tuntea, jos sanoittaja saa vain ne mahdollista tekstittämistä varten itselleen, jotta osaa oikeille nuottiarvoille rakentaa sopivanmittaisin tavun. Monasti huomaa huonon tekstin, kun solisti joutuu ns. "parsimaan" tekstiä kasaan esim. venytellen vokaaleita ja muutoinkin huonosti fraseeraten tarinaa eli läpilaulaa sen ajattelmatta sisältöä juurikaan. Artikulaatiossa on monella nykysolistilla myös paljon korjaamista.
 
Hyvä, asiallinen riimienpurkaus teksissä vaatii mielestäni kyllä aivovoimistelua enemmän, kuin ns. vapaassa mitassa etenevä tarina. Tuo ns. nuorisokieli teksteissä "lempee, lämpöö, mä ja jäin suhun kii" ja jne. ei viehätä ja rikastuta kieltä mielestäni ollenkaan, kun taito ja halu eivät riitä parempiin ilmaisumuotoihin. Juice, Junnu Vainio, Göstä ja moni muukin nuo hommat hallitsi täydellisesti lauluissaan ja heitä kunnioitan. Itse en pysty aivan samaan, vaikka tosissani yritänkin. Pahimpia sanoituskarikoita olen vältellyt ja viisaampia kuunnellut sanoittamisen oikukkaalla tielläni. Läpi on mennyt eri äänitteille muutama omakin sävellyssanoitukseni hyvien neuvojen ohella mm. Jaakko Salolta kerran saatuina.
 
Hyvää Joulua ja tulevaa Uutta Vuotta 2018! :)

Lainaanpa tästä silmiini pistäneen pätkän, kun kerran vuodessa eksyn tänne jotain kommentoimaan.
 
Lyriikat vois mennä vaikka aluksi näin:
 
Oiiiiiii, mä elän taas. Aa-uu-aaah.
Oiiiiiii, mä en kestä. Uu-aa-iiiiih.
Uuu, tää on tanssilattia.
Tuu, sua tahdon, hottista kattia!
 
Mennään, mennään, let's go my beibe!
Mennään, mennään, sä oot kauniimpi ku Seine!
 
jne...
 
Tää esimerkki jo pelkästään kertoo siitä, että arvon M-Sävel ei ihan taida olla vielä sillä levelillä, että olisi kykenevä arvostelemaan kaupallista radio/spotify-poppia, jos tää sun esimerkki vastaa sun mielestä nykyisen listapopin lyriikkasisältöä ... ? :D
 
Suomessa on todella kovia, nuoria biisintekijöitä, jotka tekee tota duunia paitsi erittäin määrätietoisesti, myös usein täysipäiväisesti ja yleensä parhaan taitonsa mukaan.
 
Mukaan lukien esim. tuo mainitsemasi Haloo Helsinki, jolla on paitsi mun mielestäni todella hyvää, taitavasti sävellettyä, sanoitettua, soitettua ja sovitettua, myös erittäin tarttuvaa matskua. Näiden lisäksi HH on myös todella, todella kova livebändi. Ei tuolla ammattilaisten joukossa kovin pitkälle pärjää sillä ajatusmallilla, että väännetään vaan jotain random-paskaa ja nauretaan matkalla pankkiin.
 
Kannattaisi aloittaa vaikka siitä, että opettelee ensin ymmärtämään mistä poppikentässä on kyse, ennenkuin dissaat suoriltaan monien (todennäköisesti varsinkin em. hommissa) sua paljon, paljon taitavampien ihmisten duunin. Tai sitten antaa tulosten puhua puolestaan, jos kerran homma on noin helppoa, ja vika on (taas kerran) tyhmissä ihmisissä kun eivät ymmärrä.
 
Ihan näin niinkuin mun $0.02.
 
...

Eläkeläissoittaja: Nykyteksteissä ja etenkin kotimaisessa pop-musiikissa tekijöiden huono Suomen kieli ärsyttää tällaista vanhan liiton miestä hyvin paljon. Myös riimittely ontuu usein aika pahasti, sekä melodiatkin ovat paljolti hyvin hengettömiä saman lauseen jankutuksineen oo oo-kuorohuutoineen. Poikkeuksia toki löytyy ja hyvä niin.
 
Tässähän on nyt semmonen juttu, että riimittely "ontuu" nykymateriaalissa usein ihan tarkoituksella.
 
Erityisesti kliseiset, ylikäytetyt puhtaat riimit saavat biisin kuulostamaan (nykyiseen korvaan) auttamattoman vanhanaikaisilta. Ongelma ei ole se, etteivätkö nykysanottajat osaisi tehdä itsestäänselviä "vanhan liiton" rakkaus-pakkaus -osaston riimejä vaan se, että niitä pyritään yleensä jopa tietoisesti välttämään, että materiaali ei kuulostaisi liian vanhalta.
 
Mun mielestäni suomalaisista sanoittajista esim. Pyhimys osaa tehdä todella hienoa tekstiä ilman että riimittely kuulostaa vanhanaikaiselta:
 
https://genius.com/Pyhimys-kynnet-kynnet-feat-vesta-lyrics
 
Saman lauseen jankutus taas johtuu siitä, että toiston avulla nuo kertosäkeiden "hookit" saadaan jäämään huomattavasti paremmin päähän. Kannattaa tutustua vaikkapa Max Martinin tuotantoon, em. herra käyttää juurikin toistoa erittäin hyvin tehokeinona. (Jos nimi ei sano mitään, kyseinen kaveri on käytännössä nykyisen popmaailman kuningas jolla on plakkarissaan melkein saman verran listaykkösiä kuin McCartney / Lennonilla).
 
Melodioista: esim. kertosäe ei enää välttämättä edes ole enää lainkaan melodinen, vaan saattaa olla nimenomaan vaikkapa biisin yksi sana jota toistetaan, tai tuntuu puuttuvan jopa kokonaan, tai kuulostaa enemmän pre-chorukselta, kuten tässä Taylor Swiftin uuden levyn avausraidassa, jossa rummut yms tulevat vasta viimeiseen kiertoon mukaan, jonka jälkeen se toimiikin kertsinä => hiton nerokas kikka, muuten :)
 
https://www.youtube.com/watch?v=wIft-t-MQuE
 
Malliesimerkki tälläisestä suomi-matskussa on Abreun uus "soo soo"-biisi, joka ei tosin ainakaan meikäläisen henkilökohtaisiin suosikkeihin lukeudu lähinnä seminolojen lyriikoiden takia.
 
Vaihtoehtoisesti melodiat saattavat olla yhden nuotin toistoa ja jännite rakennetaan esm sointuvaihteluilla ja/tai sovituksella.
 
Hittibiisin väsääminen on nykyään melkoista matematiikkaa ja vanhat kikat eivät yksinkertaisesti enää toimi listasijoista kilpaillessa, pitää pystyä erottumaan.
 
...

Kuuntelin vielä "kultakorvillani" noita paljonsoitettuja suomalaisia nykypop-biisejä, niin samaa rakkaudenlirkutusta iloineen ja suruineen ihmissuhteissa ne ovat paljolti kuin niissä vanhan liiton iskelmissäkin, mutta ns. nuorisokieli teksteissä Suomen kielen käytössä ärsyttää edelleenkin fraseerauksineen ja artikulointeineen. OFF-näppäintä pitää painaa usein. Riimittely ei toki ole itsetarkoitus, kun ns. vapaassa mitassa ja hyvin puoliriimeinkin teksti saattaa toimia oikein hyvin. Taito kuitenkin hyvässä tarinankerronnassa on mielestäni edelleenkin hyvin aivovoimisteltu ja toimiva riimittely melodian nuottikuvaan sopivin tavuin purkauksineen. Piste. :)

En tiiä, mutta voisko yhtään ollaa niin että "Rentun ruusu"-sukupolven kultakorvat ei kuule/ymmärrä sitä, mitä vaikkapa nyt Haloo Helsinki haluaa tuossa biisissään sanoa?
 
Ko. kappale on mun(kin) mielestä enemmän ärsyttävä kuin hyvä, enkä sitä varsinaisesti halusta koskaan missään yhteydessä kuuntele. Sanat ei aukea lainkaan kuunnellessa, mutta noin kun ne tuossa lukee, niin jonkinlainen orastava järkikin alkaa sieltä pilkistää. Tavoitan jonkinlaisen ajatusmaailman, mikä tuossa ehkä on kirjoittajalla ollut mielessä. Toki on niin, että tässä tapauksessa teksti ei ole mun korvaan riittävän iskevä, kun sitä ei heti ensikuulemalta ole ymmärtänyt, mutta onhan toisaalta hyvä että teksti jättää vähän ajattelmaankin. Tämä teksti kestää vertailun moneen, moneen uuteen ja vanhaan kappaleeseen.

Eläkeläissoittaja: Kuuntelin vielä "kultakorvillani" noita paljonsoitettuja suomalaisia nykypop-biisejä, niin samaa rakkaudenlirkutusta iloineen ja suruineen ihmissuhteissa ne ovat paljolti kuin niissä vanhan liiton iskelmissäkin, mutta ns. nuorisokieli teksteissä Suomen kielen käytössä ärsyttää edelleenkin fraseerauksineen ja artikulointeineen. OFF-näppäintä pitää painaa usein. Riimittely ei toki ole itsetarkoitus, kun ns. vapaassa mitassa ja hyvin puoliriimeinkin teksti saattaa toimia oikein hyvin. Taito kuitenkin hyvässä tarinankerronnassa on mielestäni edelleenkin hyvin aivovoimisteltu ja toimiva riimittely melodian nuottikuvaan sopivin tavuin purkauksineen. Piste. :)
 
Eli rakkaudenlirkutus iloinenne ja suruineen ihmissuhteissa ei ole mennyt pois muodista, se ei liene vaikeakaan ymmärtää?
 
Ainahan nuorisokieli on ärsyttänyt vanhuksia.
 
On meitä aika monta, joiden mielestä oma kirjoitustaito on parempi kuin monien radiosoittobiisien iskelmälyyrikkojen. Onneksi on myös vapaat markkinat, voimme tarjota markkinoille omia tekstejämme ja omia biisejämme.
 
Taitaa olla melkein alalla kuin alalla harrastajia, jotka tietävät, että olisivat parempia kuin ammattlaiset, ja tietävät, miten helpolla ammattilaiset pääsevät, miten helppoa se on. On vain katkerien seikkojen vuoksi käynyt niin, että ihan väärät tyypit ovat päässeet ammattilaishommiin, ja amatöörit eivät pääse tarpeeksi hyvin toteuttamaan itseään, ja se on ihan väärin. Musahommissa ei minun käsittääkseni oikeasti edes tarvitse olla mitään koulutusta alalla menestykseen, kaikki ovat samalla viivalla. Mutta stten tulee tämä kirottu ostava yleisökin vielä, joka ei ymmärrä hyvän päälle. Ostetaan nykykielisiä renkutuksia ja uuden ajan rytmejä, vaikka vanhat olisivat parempia.
 
Eräs ammattilaistaiteilija sanoi minulle, kun valittelin, etten löydä kauneutta tietynlaisesta nykytaiteesta, että paljon siellä on paskaakin, mutta paskaa pitää tonkia, että löytyy jotain uutta. Kaikki ei ole kaikille.
 
Jos tykkää kirjoittaa lauluja isoisän olkihatusta ja eräästä hattukaupasta sivukadulla vanhoilla kunnon rytmeillä ja vanhan ajan riimeillä, sillekin on varmasti vielä yleisönsä, mutta se yleisö ei ehkä ole aktiivisimpia ostamaan musikkia. Nuoremmat ovat aktiivisempia, ja niillä on pipot, turha niille on olkihatuista kirjoittaa.

Eläkeläissoittaja:
 
"Ainahan nuorisokieli on ärsyttänyt vanhuksia."
 
Kyllä -ja ainakin köyhtyvänä Suomen kielenä, kieliopin raiskauksina mm. laulujen teksteissä, sekä niinkuniinku-sukupolven puhekielessäkin. ;-)
 
Tyylikästä itseironiaa päättää nykykielen paheksunta hymiöön!
 
Ei kieli siitä köyhdy, että kasvatetaan sanavarastoa uusilla ilmaisuilla, päinvastoin. Meillä on käytössämme useita kielenkäytön rekistereitä, joista osaava kielenkäyttäjä voi napata käyttöönsä kulloiseenkin tilanteeseen sopivan ja halutessaan värittää lainauksilla muista hallitsemistaan rekistereistä. Taitavat "nuorisokielisten" tekstien kirjoittajat hallitsevat suvereenisti kirjakielen, ja sen myötä normien rikkominen on sangen hallittua.
 
Kyllä minä niin mieleni pahoitin, koska hymiö.

Se, mikä ottaa päähäni ja etenkin näiden pikkutyttökimittäjien laulaessaan -nimiä mainitsematta- on sanojen yhteensitominen ei-yhdyssanoina "yhdennyönnaikaan" ja jne. sekä hengitystekniikan täysi puuttuminen, kun vielä vetäistään ilmaa aivan väärissä kohdissa ennen pilkkua lauseen noin katkaisten.
No, lopetan vittuiluni tähän, kun omissakin tekemissäni löytyy viljalti korjaamista. (ei hymioa)

Yksi hyvä ja kuvaava taiteen määritelmä on se, että taide on suuren yleisön suosiossa. Tällä määritelmällä siis esim. nykyinen taidemusiikki (ns. klassinen) ei ole siis taidetta. Suuren yleisön suosiota nauttivat lähinnä vain teokset romantiikan aikaan saakka.
 
Mielestäni täysin sama juttu on tullut myös nykyiseen "iskelmään". Vielä 2010-luvun alussa esim. Suvi Teräsniska esitti loistavia biisejä, joita vanhemmatkin jäärät pystyivät mitä suurimmalla todennäköisyydellä kuuntelemaan. Esim. Jos mikään ei riitä, Hento kuiskaus jne. Sitä ennen suosiossa olivat Mattilan siskoksia, joilla oli mielestäni repertuaarissaan sitä aitoa Suomi-iskelmää.
 
Vielä taaemmaksi mennään, niin Suomen myydyin levy on mikäpä muukaan kuin Suomi-iskelmälevy Jari Sillanpää. Yli 250 000 kappaleen myyntimäärään ei ylletä ilman kansansuosiota kaikissa ikäluokissa. Eli nuorisosta vaareihin.
 
Nyt on unohdettu yli viidesosa kansasta mainstream -musiikissa. Kannattaisi myös ajatella vanhempia ihmisiä kuin viisitoistavuotiaita. Levyjähän ei sinänsä enää fyysisesti tulla koskaan myymään 90-luvun määriä, mutta diginä ja radiosoitossa ne tulot tulevat. Ei muuta kun Suomi-iskelmä takaisin, niin itsemurhat ja depressiojaksot vähenee!

Eläkeläissoittaja: Se, mikä ottaa päähäni ja etenkin näiden pikkutyttökimittäjien laulaessaan -nimiä mainitsematta- on sanojen yhteensitominen ei-yhdyssanoina "yhdennyönnaikaan" ja jne. sekä hengitystekniikan täysi puuttuminen, kun vielä vetäistään ilmaa aivan väärissä kohdissa ennen pilkkua lauseen noin katkaisten.
 
Meidän vanhojen murjaanien mielestä nuo jutut ovat silkkaa kömpelyyttä ja huolimattomuutta, mutta kyse tosiaan lienee ilmaisun tahallisesta uudistamisesta.

Yksi hyvä ja kuvaava taiteen määritelmä on se, että taide on suuren yleisön suosiossa.
 
Mistä tuo määritelmä on lähtöisin (taiteesta on kuitenkin kirjoitettu antiikin ajoista saakka, re: Platon, Aristoteles jne.), vai filosofoitko itse?

Janus: Mistä tuo määritelmä on lähtöisin (taiteesta on kuitenkin kirjoitettu antiikin ajoista saakka, re: Platon, Aristoteles jne.), vai filosofoitko itse?
 
"Taidetta ei ole ilman yleisöä. Jos taiteilija sanoo teostaan, jolla ei ole yleisöä taiteeksi, kyseessä on subjektiivinen kokemus." Jostain olen sen lukenut. Enkä siis keskustelupalstalta vaan ns. relevantista lähteestä.
 
No, oli miten oli, minusta on heikkoa väittää täydellisiä riimejä mitenkään vanhanaikaiseksi. Teroitettakoon tässä välissä, että minä sydämeni kyllyydestä kannatan laulutekstien uudistamista. Ehkä joku on saanut eri kuvan. Tietenkin pitää olla niin, että tekstit pysyvät ajassa. Universaalit aiheethan eivät kuitenkaan muutu, joten hyvin suuri osa lauluista kestää aikaa.
 
Itse kieli kyllä muuttuu ja jos malliksi riimittelylle otetaan Eino Leinon runo, niin sillä tavalla tehtynä teksti on tietysti aika kornia. Otapa esimerkiksi vaikka joku Vainion tai Salmen teksti, niin eipä ne vaikuta vanhahtavilta noin useimmiten. Joskus voi värähtää joku sanajärjestys pikkuisen.
 
Itsehän en - vielä - ole edes Salmen Vexin tai muiden mestarien tasolla tekstittämisessä, mutta olen hyvä kritisoimaan tämänhetkistä tilannetta. Ja hei, en ole edes 6-kymppinen jäärä, vaan alle kolmikymppinen nuorukainen.
 
Mutta tämä ns. listamusiikkihan on aika jännä juttu. Siitähän voi saada mielikuvan, että kaikki menee hyvin demokraattisesti. Kuuntelijat äänestävät, minkälaista musiikkia soitetaan ja vuoden soitetuimmatkin pohjaavat loppupeleissä näihin. Ainoa vain, että listalle lyödään ainoiksi vaihtoehdoiksi, noh, listamusiikkia. Veikkaanpa, että suurimpien radiokanavien musiikkipäälliköt ja levy-/tuotantoyhtiöiden herrat (tai rouvat) istuvat saman saunapöydän ääressä (tai vaikka ihan avoimesti kokoustilassa jossain) ja päättävät, mitä musiikkia radiossa soitetaan. Näin sen mentävä, kun tarjonta on mitä on suurilla kanavilla. Ainoita viimeisiä kansan suurta musiikkimakua maistattavia foorumeita ovat enää paikallisradiot, esim. Radio Pooki. Näiden kuuluvuusalue kuitenkin on rajattua.
 
Ilman muuta pitää muistaa myös ns. hysteriavaikutus. Eli varsinkin teini-ikäisten herkässä porukkaankuulumispakon ikävaiheessa. Jos joku tai muutama kuuntelee siinä porukassa jotain artistia tai biisiä, niin kyllä ne muutkin seuraa apinana perässä. Vois olla vaikka, että kun 10 prosenttia kuuntelee rasitemusaa, niin loput 80 prosenttia kuuntelee vaikka ei tykkääkään! Tuon lopun 10 prosenttia voi ajatella olevan mitä tahansa, vaikka "mä kuljen omaa tietäni" -tyyppejä.
 
Ja sitten, yksi kysymys niille, jotka siellä studioissa vääntävät sitä listamusiikkia. Miten teillä on hermoja tehdä niin ärsyttävän kuuloista musiikkia? Pisteet siitä. Itsellä ei pinna riittäisi siihen, vaan kyllä se pitää tehdä kunnon korvamato ja melodia, joka itselläkin soi päässä.
 
Teki muuten mieli laittaa kovia hymiöitä joka kappaleen jälkeen, mutta en laittanut kunnioittaakseni mahtavaa mennyttä Suomen musiikkihistoriaa. Kylmästi ajatellen suomalainen politiikka alkoi ajautua karille, kun Kekkonen kuoli 1986 ja vastaavasti kotimainen laatuiskelmä hitaammin, kun Toivo Kärki menehtyi 1992.