Klassinen ›

PVC: Tuo selittää ongelmasi. Et käytä sinappia joten et saa yhteyttä jumalaan etkä tajua bachin ylivertaisuutta vaan tärvelet sävelkorvasi mozartilla. Kolminaisuuden metafyysinen tajuaminen edellyttää sinapin massiivista käyttöä. On kuitenkin huomattava että juhlatilaisuudet kuten joulu vaativat hienostunutta ranskalaista lasipurkkiin pakattua dijon-sinappia mieluiten christian diorin tai yves saint laurentin suunnitteleman parfyymin tuoksun kera, jonka on levittävä huoneistoon asianmukaisesti pukeutuneen kimulin iholta. Arkeen kyllä riittää tavallinen sinappituubi.
 
Etkö nyt tajua että mozartin nerous edustaa korkeinta tosi jumaluutta harvojen käsittämine uskomattoman voimakkaine korkeimmanasteisine psykofyysisine tiloineen ja metafyysisine syvyyksineen ison been kanssa mikä koskaan on eksistoinut ylittäen suvereenisti kaiken harhaoppisen pikkuporvarillisen ja okkultistisen ego ja persoonasentrisen jumalpalvonnan ja gregoriaanisen monotonisen kirkkolatina örinän miljardikertaisesti ja bachin kaavoihinsa kangistuneen skolastisen polyfonian pakkopaidan johon akateeminen kontrapunkti on kahlehdittu.
 
Suositellaanko sinappia laitettavaksi maksalaatikkoon jota olen syönyt arkena? Eikö mieluummin puolukkaa tai vadelmaa tms.?

megatherium: Etkö nyt tajua että mozartin nerous edustaa korkeinta tosi jumaluutta harvojen käsittämine uskomattoman voimakkaine korkeimmanasteisine psykofyysisine tiloineen ja metafyysisine syvyyksineen ison been kanssa mikä koskaan on eksistoinut ylittäen suvereenisti kaiken harhaoppisen pikkuporvarillisen ja okkultistisen ego ja persoonasentrisen jumalpalvonnan ja gregoriaanisen monotonisen kirkkolatina örinän miljardikertaisesti ja bachin kaavoihinsa kangistuneen skolastisen polyfonian pakkopaidan johon akateeminen kontrapunkti on kahlehdittu.
 
Suositellaanko sinappia laitettavaksi maksalaatikkoon jota olen syönyt arkena? Eikö mieluummin puolukkaa tai vadelmaa tms.?
 
Sinappia suositellaan ihan kaikkeen ruokaan ja etenkin korviin jotta mozart ei kuulu

PVC: Sinappia suositellaan ihan kaikkeen ruokaan ja etenkin korviin jotta mozart ei kuulu
 
Ketsuppia olen kylläkin laittanut makaronilaatikkoon silloin kun sitä söin mutta sinapppia ehkä enintään kerran vuodessa jouluna kinkkuun vaikka en nyt laittanut kun söin pari kinkkuleipää ja savumakrillifilettä jota vielä löytyy jääkaapista.
 
Nyt saan sitten maistaa broidin kaupasta tuomaa silakkalaatikkoa, lempiruokaa, syötyäin tähän mennessä jo kolme maksalaatikkoa joista kaksi rusinatonta kun peli oli kaksi yksi suomelle vilkaistuain siinä sivussa hieman wallanderiakin maikkarilta.
 
Hot dogien ystävät toki tilaavat grillistä hodarinsa kaikilla lisukkeilla ja mausteilla joihin tuo sinappikin luonnollisesti kuuluu. Kaupastakin niitä teollisesti pakattuja saksassa tuotettuja tuplahodari valmisteita saa pienemmän puoleisine makkaroineen ja sämpylöineen joista vain toiseen riittivät pakkauksessa mukana olleet ketsuppi ja sinappipussit vaikka kuinka olisi yrittänyt pihdata ja sommitella niitä ekonomisesti hodareihinsa ilman kuvassa ollutta zikzakuviotakin.
 
Suklaata kyllä riittää tryffeleistä suomi sata vuotta levyyn. Uudella parranajoneella ajaminen osoittautui myös ajonautinnoksi pari päivää sitten kun sain leuankin ajettua ihan sileäksi mutta nyt se hieman rehottaa taas. Kone olikin jo valmiiksi ladattu.
 
Mozart vain taitaa olla sinulle liian syvällistä emotionaalisten kokemusten tarpeen tyydyttämiseksi ja katharsiksen kokemiseksi tai kokonaan valtoihinsa ottavan valon ja rakkauden hengen tavoittamiseksi joka on paljon vaativampi lähes yli inhmillinen reseptioprosessi kuin bachin matemaattinen näpertely fuugiensa parissa.
 
Ehkä bachin egoistinen sinapinpalvonta musiikki sopisi sinulle paremmin kun et ymmärrä länsimaisen taiteen korkeimpia musiikillisia aarteita joihin mozartkin kuuluu. Aivan kuten james joycen lähinnä omatekoisesta unitoimintoja käsittelevästä kielestä rakentuvassa finnegans wakessa yksirivinen teksti joutuisi edustamaan monelle viivastolle kirjoitettua orkesteripartituuria luodatakseen pohjaan asti sellaista musiikkia kuin mozartin jota luova prosessi dominoi ja joka ohittaa tekijänsä ja kohoaa niin korkealle suggestionsa aiheen yläpuolelle että se katoaa näköpiiristämme ja sen luoja jää luoksepääsemättömäksi. Tulkita sitä ei voi.
 
Neron äly leijuu vapaasti objektinsa yläpuolella tahdon sitä kannustamatta ja kuitenkin se on energisesti toimiva. Uskomaton kokemuksena myös neron tuotteiden reseptiossa jossa vastaanottaja syvällisimmillään kokee sen minkä teoksen luoja on kokenut luomisaktin aikana. Nautimme erään neron katastrofin sublimoinnista ja koemme katharsiksen. Niin kokevat he jotka kokevat. Useimmat tyytyvät vain turruttavaan viihteeseen joille tällaista ymmärrystä ei ole suotu.
 
Itsekseenkö se mozart siellä koko ajan soi vai soittaako joku sitä teillä kun et voi sulkea vain stereoita radiota tai tuubia sen sijaan että käyttäisit siihen sinappia ellet juuri itse olekin se joka on innostunut kuuntelemaan jumalaista mozartia ja käynyt taivaallisessa rakkauden paratiisitarhassa jonka voi kokea vain hänen suurimpien mestariteostensa kautta joka solullaan kuten minäkin jo nuorena jolloin jumaloin mozartia pyhänä säveltäjänä jota en suonut itselleni viihteellisessä tarkoituksessa ilman voimakasta samastumista siihen ja köytin narulla levyt pienen antiikkisen pöydän alle tehdyllä viritelmällä ettei kukaan olisi ottanut ja soittanut niitä.
 
Sittemmin sain lukollisen kirstun jossa säilytin pyhiä levyjäin laatikon sisäpuiolelle kiinnitettyjen julisteiden ohella joista eräs taisi esittää ressua. Nyt olen jo kauan sitten päässyt eroon pakkomielteestä että joku soittaisi ja tärvelisi levyjäin eivätkä mozartin levytkään tunnu enää niin pyhiltä kun silloin ennen kun mozart ei enää hallitse olemassaolemista kuten silloin nuorempana.
 
Olin revetä liitoksista tuon tajunnan räjäyttäneen jumalallisen kokemuksen aikana jonka mozartin pianokonsertosta sain. Viimeksi taisin soittaa mozartia puolittain uppoutuen jouluna.
 
On pidetty loukkaavana että vain kaksitoistavuotias mozart sai askarrella aikuisten riettautta hipovien seksuaalisten käyttäytymismallien kanssa la finta semplicessä joka on enemmän
tai vähemmän vakava yritys vetää toisille vertoja ja jota voidaan pitää tulevan musiikkidramaatikon varhaisena manifestaationa.

megatherium: Onko nyt todellakin niin että ihmiskehon eritteiden ja fysiologisten reaktioiden produsoimat luonnolliset hajut kuten hiki ja pieru ovat osakeyhtiö lain mukaan ankarasti kiellettyjä ja hyväksyttyjä ja sallittuja ovat ainoastaan kosmetiikkateollisuuden valmistamien suun ja nenän limakalvoja voimakkaasti ärsyttävien ja allergisoivien hajuvesien, deodoranttien, ponnekaasuillaan otsoonikerrosta tuhoavien aerosolien ja eksoottista orientaalista tuoksuaan ympäristöönsä levittävien huumaavan tuoksuisten parfyymien kuten juvena saraben synteettiset kemikaalit ja kemialliset yhdisteet joiden myötä kehittynyt uusi ja.uljas jalostuneempi ihmisrotu on darwinin evoluutioteorian suuri huipentuma ja korkein synteesi: absoluutti?
 
Minusta pieru haisee hyvältä. Siis oma pieru. Siinä on sellainen muheva lanttulaatikon tuoksu joka tuo joulun ja kuusen kynttilät mieleen. K-kaupan pirkka kasvishernekeitto on kyllä liian tehokasta ja muitten pieru tietysti inhottaa. Kosmetiikkateollisuus ällöttää minuakin. Jostain syystä kuvitellaan että ranskalaisuus ja ranskalaiset parfyymit ovat jotain hienoa, mutta Pariisi on tietääkseni likainen turistirysä.
 
Klassinen musiikki onkin parhaimmillaan hajutehosteiden kera. Ihmisellä on viisi aistia ja kaikki on otettava käyttöön etenkin mozarttia kuunnellessa koska se on niin tylsää. Pitäisi keksiä hajulevysoitin, josta tupruaisi huoneilmaan milloin mitäkin aromeja sen mukaan mikä levy pyörii soittimessa. Siis luonnollisia aromeja kuten hikeä, haisunäädän, havumetsän tuoksua ja syreenien tuoksua. Debussyn La Mer vaatii tietysti meren tuoksun, Siben Myrsky otsonin tuoksun ja Holstin Uranus pierun tuoksun.

PVC: Minusta pieru haisee hyvältä. Siis oma pieru. Siinä on sellainen muheva lanttulaatikon tuoksu joka tuo joulun ja kuusen kynttilät mieleen. K-kaupan pirkka kasvishernekeitto on kyllä liian tehokasta ja muitten pieru tietysti inhottaa. Kosmetiikkateollisuus ällöttää minuakin. Jostain syystä kuvitellaan että ranskalaisuus ja ranskalaiset parfyymit ovat jotain hienoa, mutta Pariisi on tietääkseni likainen turistirysä.
 
Klassinen musiikki onkin parhaimmillaan hajutehosteiden kera. Ihmisellä on viisi aistia ja kaikki on otettava käyttöön etenkin mozarttia kuunnellessa koska se on niin tylsää. Pitäisi keksiä hajulevysoitin, josta tupruaisi huoneilmaan milloin mitäkin aromeja sen mukaan mikä levy pyörii soittimessa. Siis luonnollisia aromeja kuten hikeä, pierua, havumetsän tuoksua ja syreenien tuoksua. Debussyn La Mer vaatii tietysti meren tuoksun.
 
Purkautuvan suolikaasun haju on tietysti eräs sellainen löyhkä voimakkaan hien hajun ohella jonka haistaa heti ja välitömästi kun joku on päästänyt hirveät tuubat tai heittänyt leijaa.
 
Rappujen alapäässä portaita ylöspäin kavutessa kiinnitti huomiota yht äkkiä vastaan leyhähtänyt, määrittelemätön ja paikallistamaton sekuntien murto osia kestänyt tunkkainen katku kun viimeksi tunsin sen alatasanteella. Sen jälkeen kadotin sen nenästä. Ilma tietenkin kiertää ja haju vaihtaa paikkaa sen mukana tai häipyy eetteriin jos ilmanvaihto toimii.
 
Olen päinvastaista mieltä. Mozartin musiikki subliimeimmillaan on niin yliaistillista ja tavoittamattoman tuntuista että jos sen sisälle pääsee siihen valettujen objektivoitujen emootioiden ottaessa kuulijan tajunnan ja kehon joka solua myöten kokonaan ja ehdoitta valtaansa niin että tämä tuntee tulleensa vedotuksi tunteisiinsa mitä syvimmällä tavalla tahtomisen ja minuuden kadotessa tajunnasta kun kuulija nostetaan pois tavanomaisesta minästään ei hän lopulta kuule enää laisinkaan musiikkia ja säveliä kuuloaistimuksen ollessa tajunnasta tahtona niinikään pois tungettu vaan on valtaisan tunnehehkun vallassa nivustaipeiden valtimoiden kiivaasti jyskyttävässä hurmiossa hikikarpaloiden valuessa pitkin sängyllä lepäävän kylmän kehon rintamusta.
 
Mikä johtuu siitä että musiikki transformoituu vastaanottajan tajunnassa takaisin siksi psykofyysiseksi tilaksi jonka säveltäjä koki teostaan luodessaan luomisaktin aikana ja joka on vain sävelin sanottava asia. Minusta musiikki joka liikkuu vapaasti affektien koko asteikolla ei voi olla tylsää ilmaistessaan auringon kaltaisella neron älyllä maailman olemuksen .
 
Niin minulle kävi nuorena intensiivisesti mozartin pianokonserton sisäiseen panokseen ja emotionaaliseen viestiin samastuessa. Mutten tiedä onko mozart kokemus milloinkaan hellittämätön kuten hildesheimer kirjassaan väittää koska en ole sen koommin kokenut mitään aivan vastaavaa mozartin musiikistakaan joskaan en ole ollut yhtä vastaanottavaisessa ja virittäytyneessä tilassakaan hänen musiikkinsa sanomalle melartininkin sinfonioiden postromanttisen aistillisen harmonisen kielen ja laajakaaristen melodialinjojen pakottaessa pikemminkin haukkomaan henkeään ja huohottomaan ilman loppuessa keuhkoista musiikin pakahduttavasta kauneudesta hurmioituessa ja häikäisevää valoa kohti kohottautuessa.
 
Tuo on tietysti totta tai olen kai lukenut siitä jostakin että Debussyn muotokieleltään häilyvän impressionistista La meriä kuunnellessa voi miltei tuntea merellisen tuoksun sieraimissaan. Itse en tosin tuntenut kun sitä aikanaan kuuntelin mutta rimskyn shereradzadessa saattaa piillä merenkäyntiä kuvailevia ohjelmallisia tendenssejä ja orkestraalisia efektejä jotka visualisoivat myrskyn kouriin joutuneen laivan kamppailun vaahtopäille nousseita maininkeja vastaan onnistuen miltei objektivoimaan hornan kattilana kuohuvan meren simpukoiden tuoksun sieraimiemme aistittaviksi.
 
Prof. Tuukkasen rakastettu meri sinfonia tietynlaisessa kvasisinfonisessa episodimaisuudessaankin mutta kuitenkin länsimaisen taiteen korkeinta muotoilmentymää sinfoniaa edustaessaan vetoaa hajuaistin sijasta enemmän kuuloaistiin seireenien laulusta kertovan säkeen unohtumattomassa melodiikassaan ja ehkä höyrylaivojen piipusta tupruttavan savun katkun tuoksussaan kehittelyjakson mieskuoro osuuksien maskuliinisessa voimassaan joita hän ei ole ehkä kyennyt pukemaan yhtä lujaan klassiseen mutta sitäkin persoonallisempaan muotorakenteeseen sellaisissa dramaattisissa puitteissa joita suuret klassikot käsittelivät niin oivallisesti williamsin ylen mahtipontisesta ja dramaattisesta englantlaista kuoroperinnettä kumartavasta meri sinfoniasta tai deliuksen haltioituneesta sea driftistä puhumatta jotka ovat oman genreensä mestariteoksia erehtymättömässä muototajussaan, arkkitehtonisessa monumentaalipolyfonisessa sinfonisessa muotoajattelussaan tai impressionistisen häilyvässä kromaattisessa rapsodisuudessaan.
 
Kyllähän totuus lienee kuitenkin se että kahteen asiaan on mahdotonta keskittyä samanaikaisesti täysipainoisesti molempien siitä kärsimättä ja esmes musiikin keskittynyt ja eläytyvä kuuntelu tunkee myös hajuaistimuksen tahtona ja mielteenä ulos tajunnasta tiedoitsevan tullessa tiedoitsemisen puhtaaksi subjektiksi musiikkiin valettujen objektivoitujen tahdonliikkeiden heijastuessa puhtaan mielteen alueelle älyn mukaisia tahdonliikkeiden vastineita tahdon tyydytyksen ja tuskan kuvana kiihdyttäen tahdonliikutusta itseään hajun tuottamana todellisena mielihyvänä tai tuskana kiihdyttämättä.
 
Vai kykenetkö sinä täysin siemauksin nauttimaan kahtaa eri aistia stimuloivista ärsykkeistä ja nautinnonlähteistä samanaikaisesti toisen siitä kärsimättä?
 
Ellei mukaan lueta wagnerin luomaa kokonaistaideteosta musiikkidraaman alueella tai oopperataidetta yleisemminkin jossa visuaalisuus, mimiikka, runous ja plastiikka yhtyvät musiikin tuottamaan kuulohavaintoon sillä onhan runoudenkin oltava musiikin kuulijainen tytär laulumusiikissa paitsi että vokaalimusiikissa kiihdytetään pelkkien aistien sijasta yht aikaa myös kahta eri tietotapaa joista välittömin on se jolle musiikki llmaisee tahdon vireet ja välillisin sanoilla merkittyjen käsitteiden tietotapa?

megatherium: Purkautuvan suolikaasun haju on tietysti eräs sellainen löyhkä voimakkaan hien hajun ohella jonka haistaa heti ja välitömästi kun joku on päästänyt hirveät tuubat tai heittänyt leijaa.
 
Rappujen alapäässä portaita ylöspäin kavutessa kiinnitti huomiota yht äkkiä vastaan leyhähtänyt, määrittelemätön ja paikallistamaton sekuntien murto osia kestänyt tunkkainen katku kun viimeksi tunsin sen alatasanteella. Sen jälkeen kadotin sen nenästä. Ilma tietenkin kiertää ja haju vaihtaa paikkaa sen mukana tai häipyy eetteriin jos ilmanvaihto toimii.
 
Olen päinvastaista mieltä. Mozartin musiikki subliimeimmillaan on niin yliaistillista ja tavoittamattoman tuntuista että jos sen sisälle pääsee siihen valettujen objektivoitujen emootioiden ottaessa kuulijan tajunnan ja kehon joka solua myöten kokonaan ja ehdoitta valtaansa niin että tämä tuntee tulleensa vedotuksi tunteisiinsa mitä syvimmällä tavalla tahtomisen ja minuuden kadotessa tajunnasta kun kuulija nostetaan pois tavanomaisesta minästään ei hän lopulta kuule enää laisinkaan musiikkia ja säveliä kuuloaistimuksen ollessa tajunnasta tahtona niinikään pois tungettu vaan on valtaisan tunnehehkun vallassa nivustaipeiden valtimoiden kiivaasti jyskyttävässä hurmiossa hikikarpaloiden valuessa pitkin sängyllä lepäävän kylmän kehon rintamusta.
 
Mikä johtuu siitä että musiikki transformoituu vastaanottajan tajunnassa takaisin siksi psykofyysiseksi tilaksi jonka säveltäjä koki teostaan luodessaan luomisaktin aikana ja joka on vain sävelin sanottava asia. Minusta musiikki joka liikkuu vapaasti affektien koko asteikolla ei voi olla tylsää ilmaistessaan auringon kaltaisella neron älyllä maailman olemuksen .
 
Niin minulle kävi nuorena intensiivisesti mozartin pianokonserton sisäiseen panokseen ja emotionaaliseen viestiin samastuessa. Mutten tiedä onko mozart kokemus milloinkaan hellittämätön kuten hildesheimer kirjassaan väittää koska en ole sen koommin kokenut mitään aivan vastaavaa mozartin musiikistakaan joskaan en ole ollut yhtä vastaanottavaisessa ja virittäytyneessä tilassakaan hänen musiikkinsa sanomalle melartininkin sinfonioiden postromanttisen aistillisen harmonisen kielen ja laajakaaristen melodialinjojen pakottaessa pikemminkin haukkomaan henkeään ja huohottomaan ilman loppuessa keuhkoista musiikin pakahduttavasta kauneudesta hurmioituessa ja häikäisevää valoa kohti kohottautuessa.
 
Tuo on tietysti totta tai olen kai lukenut siitä jostakin että Debussyn muotokieleltään häilyvän impressionistista La meriä kuunnellessa voi miltei tuntea merellisen tuoksun sieraimissaan. Itse en tosin tuntenut kun sitä aikanaan kuuntelin mutta rimskyn shereradzadessa saattaa piillä merenkäyntiä kuvailevia ohjelmallisia tendenssejä ja orkestraalisia efektejä jotka visualisoivat myrskyn kouriin joutuneen laivan kamppailun vaahtopäille nousseita maininkeja vastaan onnistuen miltei objektivoimaan hornan kattilana kuohuvan meren simpukoiden tuoksun sieraimiemme aistittaviksi.
 
Prof. Tuukkasen rakastettu meri sinfonia tietynlaisessa kvasisinfonisessa episodimaisuudessaankin mutta kuitenkin länsimaisen taiteen korkeinta muotoilmentymää sinfoniaa edustaessaan vetoaa hajuaistin sijasta enemmän kuuloaistiin seireenien laulusta kertovan säkeen unohtumattomassa melodiikassaan ja ehkä höyrylaivojen piipusta tupruttavan savun katkun tuoksussaan kehittelyjakson mieskuoro osuuksien maskuliinisessa voimassaan joita hän ei ole ehkä kyennyt pukemaan yhtä lujaan klassiseen mutta sitäkin persoonallisempaan muotorakenteeseen sellaisissa dramaattisissa puitteissa joita suuret klassikot käsittelivät niin oivallisesti williamsin ylen mahtipontisesta ja dramaattisesta englantlaista kuoroperinnettä kumartavasta meri sinfoniasta tai deliuksen haltioituneesta sea driftistä puhumatta jotka ovat oman genreensä mestariteoksia erehtymättömässä muototajussaan, arkkitehtonisessa monumentaalipolyfonisessa sinfonisessa muotoajattelussaan tai impressionistisen häilyvässä kromaattisessa rapsodisuudessaan.
 
Kyllähän totuus lienee kuitenkin se että kahteen asiaan on mahdotonta keskittyä samanaikaisesti täysipainoisesti molempien siitä kärsimättä ja esmes musiikin keskittynyt ja eläytyvä kuuntelu tunkee myös hajuaistimuksen tahtona ja mielteenä ulos tajunnasta tiedoitsevan tullessa tiedoitsemisen puhtaaksi subjektiksi musiikkiin valettujen objektivoitujen tahdonliikkeiden heijastuessa puhtaan mielteen alueelle älyn mukaisia tahdonliikkeiden vastineita tahdon tyydytyksen ja tuskan kuvana kiihdyttäen tahdonliikutusta itseään hajun tuottamana todellisena mielihyvänä tai tuskana kiihdyttämättä.
 
Vai kykenetkö sinä täysin siemauksin nauttimaan kahtaa eri aistia stimuloivista ärsykkeistä ja nautinnonlähteistä samanaikaisesti toisen siitä kärsimättä?
 
Ellei mukaan lueta wagnerin luomaa kokonaistaideteosta musiikkidraaman alueella tai oopperataidetta yleisemminkin jossa visuaalisuus, mimiikka, runous ja plastiikka yhtyvät musiikin tuottamaan kuulohavaintoon sillä onhan runoudenkin oltava musiikin kuulijainen tytär laulumusiikissa paitsi että vokaalimusiikissa kiihdytetään pelkkien aistien sijasta yht aikaa myös kahta eri tietotapaa joista välittömin on se jolle musiikki llmaisee tahdon vireet ja välillisin sanoilla merkittyjen käsitteiden tietotapa?
 
Crepitu longa, vita brevis. Siinä on neronleimaus jota olen vuosikaudet hionut täydelliseksi.
Vai miten on pieru latinaksi, crepitu, bombulum, bumbulum vai inflatio? Ilmavaivat ovat vissiin inflatio latinaksi. Taloudella on oltava siis ilmavaivoja jotta se toimii, hintojen on noustava joka vuosi ja alkossakin on taas hiukan kalliimpaa.
 
Elokuvissa popsitaan usein popcornia jolloin maksimoidaan aistien stimulointi. Paahdettaessa maissijyvää se hetken mietittyään kasvaa yhtäkkiä inflatorisesti ja muuttuu popcorniksi äänekkäästi pieraisten.
 
Maailmankaikkeus on saanut alkunsa jonkinlaisesta maissijyvästä, joka on poksahtanut alkuräjähdyksessä ja sitten kasvanut inflatorisesti.
 
Summa summarum: kaikki on pierua.

PVC: Crepitu longa, vita brevis. Siinä on neronleimaus jota olen vuosikaudet hionut täydelliseksi.
Vai miten on pieru latinaksi, crepitu, bombulum, bumbulum vai inflatio? Ilmavaivat ovat vissiin inflatio latinaksi. Taloudella on oltava siis ilmavaivoja jotta se toimii, hintojen on noustava joka vuosi ja alkossakin on taas hiukan kalliimpaa.
 
Elokuvissa popsitaan usein popcornia jolloin maksimoidaan aistien stimulointi. Paahdettaessa maissijyvää se hetken mietittyään kasvaa yhtäkkiä inflatorisesti ja muuttuu popcorniksi äänekkäästi pieraisten.
 
Maailmankaikkeus on saanut alkunsa jonkinlaisesta maissijyvästä, joka on poksahtanut alkuräjähdyksessä ja sitten kasvanut inflatorisesti.
 
Summa summarum: kaikki on pierua.
 
Iso bee, tuo suuri idealisti, totesi aikanaan että aistillinen nautinto ilman sielullista yhteenkuuluvaisuutta on ja tulee pysymään eläimellisenä.
 
Tämän viisauden voi rinnastaa taiteisiin ja musiikkiin jossa pyritään tahtoa itseään kiihdyttämättä aistien tuolle puolen yliaistilliseen, oman tietoisuutemme ylittävään psykofyysiseen tilaan, jota korkeinkaan kaipuumme, se jonka kykenemme hahhmottamaan, ei kykene määrittämäään, yli inhimillisen eksistenssin hitaasti muotoutuessa tajunnassamme, yhtyneenä niihin rauhattommiin aavistuksiin, joita meillä joskus on tämänkaltaisista tiloista, joihin omamme kuuluvat mutta.joista nämä eroavat, esitettynä yhtä totena kuin aivomme olivat välähdyksenomaisesti käsittäneet, tuon tyynen eristetyn rauhan vaikuttaessa alakuloisuudelta, joka on liian syvää sentimentaalisesti ilmaistuna, ollen beelle itselleen oikeutuksena olemassaoloon, berliozia peloittaen, ollessaan ison been henkisistä löydöistä suurin, jonka voi käsittää ajatellen vain hänen suurimpia maailmasta eristäytymisen hetkiään, kaikkien tulkitsijoiden ollessa kykenemättömiä reprodusoimaann tällaisten korkeammanasteisten psykofyysisten tilojen sisintä olemusta, joita he eivät ole itse kokeneet, kuten suuret luovat henget välittääkseen sen kuulijoilleen, jotka parhaimmillaan kokevat pakostakin sen saman, jonka säveltäjä kuten mozart on kokenut luomisaktin aikana teostaan luodessaan, kuulijoiden oman kokemushorisontin ja oman itsensä ylittävässä korkeimmanasteisessa psykofyysisessä tilassa, joka nostaa hänet pois tavanomaisesta minästään, tuntemattoman, kuin ulkopuolelta tulevan, mutta sisältä päin kasvavan voiman valtoihinsa ottamana, spontaanisti tahdon sitä yllyttämättä, kokemaan yliaistillisen hengen tai henkisen tilan kokonaisvaltaisen läsnäolon tajunnassaan ja koko kehossaan kuin magneettiseen uneen, hypnoosiin tai transsiin vaipuneena, etääntyen pois tästä maailmasta, mitä kirkkaimman ja superiorisimman, neron superälyn, älyn ylimäärän valaistessa, ilmaisten maailman syvimmän olemuksen auringon kaltaisella paahtavan läpitunkevalla ja hiostavalla hehkullaan valtimoiden kiivaassa sykinnässä ja hikinorojen virrassa ihmeistä suurinta todistaen: tätä on jumaluus.

megatherium: Iso bee, tuo suuri idealisti, totesi aikanaan että aistillinen nautinto ilman sielullista yhteenkuuluvaisuutta on ja tulee pysymään eläimellisenä.
 
Tämän viisauden voi rinnastaa taiteisiin ja musiikkiin jossa pyritään tahtoa itseään kiihdyttämättä aistien tuolle puolen yliaistilliseen, oman tietoisuutemme ylittävään psykofyysiseen tilaan, jota korkeinkaan kaipuumme, se jonka kykenemme hahhmottamaan, ei kykene määrittämäään, yli inhimillisen eksistenssin hitaasti muotoutuessa tajunnassamme, yhtyneenä niihin rauhattommiin aavistuksiin, joita meillä joskus on tämänkaltaisista tiloista, joihin omamme kuuluvat mutta.joista nämä eroavat, esitettynä yhtä totena kuin aivomme olivat välähdyksenomaisesti käsittäneet, tuon tyynen eristetyn rauhan vaikuttaessa alakuloisuudelta, joka on liian syvää sentimentaalisesti ilmaistuna, ollen beelle itselleen oikeutuksena olemassaoloon, berliozia peloittaen, ollessaan ison been henkisistä löydöistä suurin, jonka voi käsittää ajatellen vain hänen suurimpia maailmasta eristäytymisen hetkiään, kaikkien tulkitsijoiden ollessa kykenemättömiä reprodusoimaann tällaisten korkeammanasteisten psykofyysisten tilojen sisintä olemusta, joita he eivät ole itse kokeneet, kuten suuret luovat henget välittääkseen sen kuulijoilleen, jotka parhaimmillaan kokevat pakostakin sen saman, jonka säveltäjä kuten mozart on kokenut luomisaktin aikana teostaan luodessaan, kuulijoiden oman kokemushorisontin ja oman itsensä ylittävässä korkeimmanasteisessa psykofyysisessä tilassa, joka nostaa hänet pois tavanomaisesta minästään, tuntemattoman, kuin ulkopuolelta tulevan, mutta sisältä päin kasvavan voiman valtoihinsa ottamana, spontaanisti tahdon sitä yllyttämättä, kokemaan yliaistillisen hengen tai henkisen tilan kokonaisvaltaisen läsnäolon tajunnassaan ja koko kehossaan kuin magneettiseen uneen, hypnoosiin tai transsiin vaipuneena, etääntyen pois tästä maailmasta, mitä kirkkaimman ja superiorisimman, neron superälyn, älyn ylimäärän valaistessa, ilmaisten maailman syvimmän olemuksen auringon kaltaisella paahtavan läpitunkevalla ja hiostavalla hehkullaan valtimoiden kiivaassa sykinnässä ja hikinorojen virrassa ihmeistä suurinta todistaen: tätä on jumaluus.
 
Oo höpsimäti. Jumaluus selviää ainoastaan heittämällä tyhmät mozart levyt kolhoosin kaatopaikka-lootaan josta ne päätyvät kaatopaikalle haittaamaan luontoa ainakin 100 000 vuotta sekä ahmimalla halpis hernerokkaa suoraan tölkistä mieluiten appelsiinin kera, Se aiheuttaa suolistossa enenevän mutaation sekä aivoissa dementian joka puhkeaa muutamassa vuodessa.

PVC: Oo höpsimäti. Jumaluus selviää ainoastaan heittämällä tyhmät mozart levyt kolhoosin kaatopaikka-lootaan josta ne päätyvät kaatopaikalle haittaamaan luontoa ainakin 100 000 vuotta sekä ahmimalla halpis hernerokkaa suoraan tölkistä mieluiten appelsiinin kera, Se aiheuttaa suolistossa enenevän mutaation sekä aivoissa dementian joka puhkeaa muutamassa vuodessa.
 
En luopuisi legendaarisista mozart levytyksistä mistään hinnasta joissa tämä jumalten lemmikiksi kutsuttu olemassaolon perimmäistä tarkoitusta edustava valon ja rakkauden apostoli tuntuu puhuvan dionyysisen hurmion kieltä jupiter sinfonian apollonisessa riemussa fuuga finaalin kontrapunktisen triumfin apoteoosissaan jollaista ihmiskunta ei ole saanut tuntea ennen eikä jälkeen jumalan lihaksitulemisen ja nerouden inkarnaation mozartin persoonassa ja ihmishahmossa jota ei voi ajatella minään muuna inkarnaationa koskettaessaan pianokonserttojensa adagioissa niin syvälle ihmisen sieluun että sydämemme avartuu ja sukellamme ulos puutteen ahtaasta ilmapiiristä valovoimaisen auringon kaltaisen kirkkaasti hehkuvan energiavirran valaistessa ja ilmaistessa neron superälyn objektivoimina puhtaan mielteen alueelle heijastuneina sydämenliikkeinä koko maailman syvimmän olemuksen häikäisevimmässä taivaan kirkkaudessa ja paahtavimmassa sisäisessä palossa mikä tajunnassamme on koskaan supernovan kaltaisena pyrstötähden lentona säihkynyt.
 
Mozartillakin saattoi olla intohimoinen suhde piereskelyyn päätellen hänen joidenkin infantiilien kirjeidensä piereskelyn ja kakkahuumorin muodostamasta kontrapunktista musiikillisille neronleimahduksilleen verbaaliakrobaatiaa ilmentävillä nokkelan terävä-älyisillä sutkauksillaan suolikaasun purkautumista kuvailevassa terminologiassaan tyyliin "Kunniasanalla lasautanko kohta paukun" tai "kakka, oi tuo suloinen sana kakka, kaunis sekin, o charmante nuole kakkaa ja maista kakkaa, maista kakkaa ja nuole kakkaa se ilahduttaa minua" jota nerolta sopii hyvin odottaakin aikakauden triviaalille liehakoinnille allergisena suurena ihmistuntijana ja tarkkavainuisena psykologina.
 
Oikeastihan mozart käyttää kakskytyks vuotiaana kirjoitetuissa bäsle kirjeissään sanaa paska mutta lieventääksein aiheen shokki vaikutista käytän pehmeämpää ilmaisua

megatherium: Mozartillakin saattoi olla intohimoinen suhde piereskelyyn päätellen hänen joidenkin infantiilien kirjeidensä piereskelyn ja kakkahuumorin muodostamasta kontrapunktista musiikillisille neronleimahduksilleen verbaaliakrobaatin kaltaisilla nokkelan terävä älyisillä sutkauksillaan suolikaasun purkautumista kuvailevassa terminologiassa tyyliin "Kunniasanalla lasautanko kohta paukun" tai "kakka oi tuo suloinen sana kakka o charmante nuole kakkaa ja maista kakkaa, maista kakkaa ja nuole kakkaa se ilahduttaa minua" jota nerolta sopii hyvin odottaakin aikakauden triviaaleilla tavoille allergisena suurena ihmistuntijana ja tarkkavainuisena psykologina .
 
höpsis

PVC: No tuossahan sulla on kansainvälinen sensaatio tarkoitatko että Mozart paskansi kurjat lopunajan tekeleensä kusiselle nuottipaperille? Minua itseäni kiinnostaa paskansyönti
 
Tosta kun väsäät menestyskirjan jossa kuppaan kuoleva alunperin lahjaton mozart pökkii idiootti akkansa suolen ruvelle niin pankkitilisi repee
 
Bach, Purcell, Gombert, Obrecht ja Ockeghem hallitsevat edelleen musiikkimaailmaa ja mozart pelle tyhjentää kusikuppeja
 
Bach on kurjaa sontaa nuotintava pedantti ääliöpellesäveltäjä kuohittuine eunukin kaltaisine renesanssiedeltäjineen jotka musiikkimaailma on häpeissään joutunut noteeraamaan perifeeristen amatöörisäveltäjien sekundaariseen kategoriaan mozartin neron leimahtavien liekkien jumalten luo kohoavan alttaritulen äärellä manifestoidessaan ja seppeleensä tämän muistomerkille jumalallisesta arvostuksesta laskiessaan todeten että yhtä korkeille inhimillisen hengen huipuille ei kukaan toinen säveltäjä ole milloinkaan kohonnut ison been seuratessa hänen jalanjäljillään bachin ja renesanssisäveltäjien kääpiölauman rämpiessä tunkiossa äänenkuljetuksensa krampinomaisuudessa ja melodisten oivallustensa surkeudessa monotonisessa liturgisessa hullun örinässään.
 
Kaikki huippuorkesterit ympäri maailman metropoleja konserttiestradeilla soittavat nimenomaan paljon juuri mozartin orkesteriteoksia, suuret ja maineikkaat oopperatalot esittävät hänen mestarillisia oopperoitaan ja kuuluisat kamariyhtyeet ja jousikvartetit hänen kvartettojaan ja kamarimusiikkiteoksiaan. Renesanssin vokaalipolyfoniaa esitetään korkeintaan jossakin kyläkirkossa maaseudulla.

megatherium: Mozartillakin saattoi olla intohimoinen suhde piereskelyyn päätellen hänen joidenkin infantiilien kirjeidensä piereskelyn ja kakkahuumorin muodostamasta kontrapunktista musiikillisille neronleimahduksilleen verbaaliakrobaatiaa ilmentävillä nokkelan terävä-älyisillä sutkauksillaan suolikaasun purkautumista kuvailevassa terminologiassaan tyyliin "Kunniasanalla lasautanko kohta paukun" tai "kakka, oi tuo suloinen sana kakka, kaunis sekin, o charmante nuole kakkaa ja maista kakkaa, maista kakkaa ja nuole kakkaa se ilahduttaa minua" jota nerolta sopii hyvin odottaakin aikakauden triviaalille liehakoinnille allergisena suurena ihmistuntijana ja tarkkavainuisena psykologina.
 
Akka kakka.
 
keksimäni nerokas palindromi jota olen meditoinut viime aikoina ahkerasti.
 
"maista kakkaa, maista kakkaa ja nuole kakkaa se ilahduttaa minua" jota nerolta sopii hyvin odottaakin aikakauden triviaaleilla tavoille allergisena suurena ihmistuntijana ja tarkkavainuisena psykologina ."
 
Jospa olikin niin että suurena ihmistuntijana ja tarkkavainuisena psykologina Moxart alkoi vääntää nuottipaperille musiikillista kakkaa, jonka hän tiesi uppoavan tomppelimaiseen yleisöön. Se selittäisi hänen musiikillisen taantumuksensa. Se mikä moxarttia todella kiinnosti ei ollut musiikki vaan constancen pimpero. Edustaako taikahullu mielestäsi taantumusta, tykkäät vissiin don giovannista enemmän?
 
"Renesanssin vokaalipolyfoniaa esitetään korkeintaan jossakin kyläkirkossa maaseudulla." No just toi on sitä mikä maailmassa on väärin. Joku Firminus Caron, Matthaus Pipelare tai Clemens non Papa jyrää Mozartin tekeleet alleen pesäpallolukemin. Aivan samoin on selvää että Leonardo da vincin, Rafaelin ja Michaelangelon renessanssitaide on parempaa kuin 1700-luvun maalaustaide.
 
Kaikki enevästi taantuu, tylsistyy ja dementoituu. Azlzheimer potilaiden zombiemaiset laumat täyttävät hoitokodit

PVC: Akka kakka.
 
keksimäni nerokas palindromi jota olen meditoinut viime aikoina ahkerasti.
 
"maista kakkaa, maista kakkaa ja nuole kakkaa se ilahduttaa minua" jota nerolta sopii hyvin odottaakin aikakauden triviaaleilla tavoille allergisena suurena ihmistuntijana ja tarkkavainuisena psykologina ."
 
Jospa olikin niin että suurena ihmistuntijana ja tarkkavainuisena psykologina Moxart alkoi vääntää nuottipaperille musiikillista kakkaa, jonka hän tiesi uppoavan tomppelimaiseen yleisöön. Se selittäisi hänen musiikillisen taantumuksensa. Se mikä moxarttia todella kiinnosti ei ollut musiikki vaan constancen pimpero. Edustaako taikahullu mielestäsi taantumusta, tykkäät vissiin don giovannista enemmän?
 
"Renesanssin vokaalipolyfoniaa esitetään korkeintaan jossakin kyläkirkossa maaseudulla." No just toi on sitä mikä maailmassa on väärin. Joku Firminus Caron, Matthaus Pipelare tai Clemens non Papa jyrää Mozartin tekeleet alleen pesäpallolukemin. Aivan samoin on selvää että Leonardo da vincin, Rafaelin ja Michaelangelon renessanssitaide on parempaa kuin 1700-luvun maalaustaide.
 
Kaikki enevästi taantuu, tylsistyy ja dementoituu. Azlzheimer potilaiden zombiemaiset laumat täyttävät hoitokodit
 
Mites se nyt on kun rembrandt van rijniä pidetään klassismia edeltäneen realismin edustajana kuusitoistasataa luvulla taidehistorian suurimpana mestarina hollannissa valon ja varjon maalaajana? Ja peter paul rubensia pidetään myös yhtenä eurooppalaisen maalaustaiteen suurimmista nimistä barokkia edustaessaan.
 
Mozart jyrää papan mennen tullen maan rakoon mutta sitäkin hän joutui tarkasti laskelmoiden tekemään varsinkin wienin uransa alkuaikoina kuten esmes D duuri rondo orkesterille jonka hän sävelsi vaihtoehtoiseksi finaaliksi alkuperäisen wieniläisten mauelle liian raskaan ja pitkän kontrapunktisen finaalin tilalle esikoiskonsertoonsa rakentuen kevyen harmittoman teeman muunnelmista joista kuvioivien taiturimuunnelmien lisäksi mozart tekee mm. mollimuunnelmassa ihmeitä josta heijastuu aito mozartlainen tunne. Finaali joka oli toistettava aiheutti suurta kohua ja myrskyisän menestyksen burghteatterissa. Mozart lähetti nuotit leopoldille ja pyysi olemaan esittämättä sitä aarretta yhdellekään ihmiselle.
 
Mutta tutkailtuaan aikansa wieniläisten reaktioita kevyen ja vakavan välimailla sävelletyillä varhaiskonsertoillaan sopeuttaakseen sanontansa hienostoyleisön makuun tinkimättä siltikään eettisistä periaatteistaan joista kaanonina alkava barokkihyveitä sisältävä c duuri konsertto sai itse keisarikin huutamaan mozartille bravoota mozart alkoi puhua sanontansa tullessa yhä kypsemmäksi yleisölle rikkainta kieltään huomattuaan että se kykenee arvostamaan mozartin uusia saavutuksia pianokonserton alalla joka oli wienissä uutta jousien, puhaltimien ja pianon konsertoivassa vasstakkainasettelussa ja arkkitehtonisissa hienouksissa.
 
Ei mozart taantunut musiikilisesti kuin vasta viimeisinä vuosinaan joitakin olosuhteiden pakosta johtuneita tilspäisluonteisia musiikillisesti hedelmätttömämpiä kausia lukuunottamatta esmes salzburgin henkisesti ahtaaseen ilmapiiriin palatessaan tai pariisissa ja myöhemmin wienissä kun hänen uransa suuruuden päivät pianokonserttojen säveltäjänä ja solistina olivat jo ohitse wieniläisten halutessa taas jotakin uutta mozartin pianokonserttoihin kyllästyttyään vaikka ovathan monet viimeiset teoksetkin mestarillisia genreensä edustajina kuten taikahuilu, viimeinen pianokonsertto, ave verum, musiikkia automaattisille uruille, klarinettikonsertto etc tai sitten syynä mozartin vieraantumiseen saattoi olla myös mozartin epäonnistuminen seuraelämässä jolloin häntä alettiin karttaa pöyhkeiden ja suvaitsemattomien aatelisten taholta, aattelisten etuoikeuksia loukkaavan vallankumousoopperan säveltäminen ja kateellisten kilpailijoiden juonittelu. Constanzekin oli merkinnyt muistiin että mozartia oli loukattu eikä häntä tarvittu enää yhdessäkään juhlassa vaikka hän toimi avustajana milloin missäkin tehtävässä.
 
Taikaoopperan säveltämiseen mozart itsekin suostui vain vastenhakoisesti ja vaikka musiikki hildesheimerin mukaan on usein on kaikkein korkeinta tasoa se on siltikin korkeatasoiseksi viihteeksi suunniteltua. Niitä vaatimuksia joita sille myöhemmin on asetettu se ei täytä. Taihahuilu on loistava loppututkinto mutta ei mozartin joutsenlaulu. Se on mozartin viimeinen ja epätoivoinen yritys saneerata taloutensa. Miten muuten on selitettävissä linnunpyydystäjän hilpeä hahmo jonka oli tarkoitus tuoda luojalleen voittoa.unkarilaiset ja hollantilaiset aateliset tarjosivat myös kunnialahjojaan kun oli jo liian myöhäistä.
 
Kyllä musiikki saavutti korkeimman huipentumansa klassismin aikana ja jossain määrin romantiikan aikanakin. Siitä ei ole epäilystäkään. Mozart on ylivertainen musiikin nero jonka suuruudelle renesanssisäveltäjillä ei ole mitään jakoa.
 
Kuuntelen mielellään myös suomalaista unohdettua musiikkia joka kuten tuukkanen maamme musiikillista perintöä edustaessaan eksistoi verrattomasti korkeammalla henkisen kulttuurin tasolla kuin keskiajalta peräisin oleva yhdellä nuotilla vedetty primitiivinen liturginen mantra.
 
En ole maalaustaiteen asiantuntija mutta maalaustaide lienee kehittynyt ilmaisultaan ja tekniikaltaan taidemuotona säveltaidetta joutuisammin koska siinä nerokkaan luomisen tie on lyhimmillään eikä vertauksesi ole siksi osuva. Eikös rubens ollut myös yksi suurimmista edustaessaan barokkia tai rembrandt van rijn ? Vincent van gogh maalasi auringonkukkia arlesissa.
 
Hildesheimer tosin vertasikin mozartin galantin haffner serenadin erään menuetin mollitrion musiikillisia huokauskuvioita kuin johonkin yksityiskohtaan watteaun rokokoo tyylisestä maalauksesta.
 
Eräässä iso beetä käsittelevässä kirjassa mm. Väitetään että bachin ja mozartin lopullisen suuruuden ja ulottuvuuksien oivaltaminenkaan tai kaiken maailman muun musiiikin uudelleen löytäminen unohduksista ei ole kyennyt jäytämään maata ison been suosion alta vaan hänen sinfoniansa, kvartettinsa ja sonaattinsa ovat yhä ohjelmiston kantava voima ja tulkitsijoiden koetinkivi ollessaan ilmeisesti immuuneja maun muutoksille ja ajan hampaille. Tuubissakin on joku video beestä joka on nimetty maailman suurimmalle säveltäjälle.
 
Jälkipolvien kannalta voidaan pitää onnekkaana sattumana mozartin työsuhteen päättymistä colloredon palveluksessa salzburgissa toisin sanoen hänen potkujaan ja eroamistaan ja asettumistaan wieniin sosiologisesti ajatellen ensimmäisena vapaana taiteilijana juuri oikeaan, voisi sanoa kreivin aikaan ajatellen hänen luomisvoimansa vääjäämätöntä ja yllättävänkin ripeästi saapuvaa tulevaa hiipumista vain kolmenkymmenenkahden ikäisenä kun haydn, iso bee ja bach olivat luomisvoimansa huipulla vasta jopa yli kuusissakymmenissä ( iso bee konditionaalissa), sillä jos hän olisi jäänyt arkkipiispan palvelukseen ja tämä
Jopa pistänyt mozartin telkien taakse niskottelevana alamaisena olisivat mozartin kaikki tuntemamme wienissä syntyneet suurteokset jääneet säveltmättä ja meillä olisi kenties kuuskymppiseksi eläneeen mozartin valtava tuotanto perifeeristä galanttia käyttömusiikkia, serenadeja divertimentoja näyttämöserenadeja lyhyitä messuja ja pöytämusiikkia ja jonkun paikallisen aatelisen galanttia makua vastaavia keveitä pianokonserttoja ja jokunen sulava sinfonia ym joilla hän ei olisi saavuttanut sitä statusta musiikinhistorian suurimpana ja nerokkaimapana säveltäjänä joka hänellä nyt on verrattoman syvällisellä ja vaikuttavalla tuotannollaan joiden jäljillä jälkipolvet etsivät virvoitustaan ja kokevat katharsiksen.
 
Bach ja renesanssisäveltäjät väsäsivät musiikillista kakkaa miellyttääkseen rahvaanomaiseen monotoniseen virren veisuuseen mieltynyttä kirkkokansaa surkeilla tekeleillään jotka kumpusivat suoliston ummetuksesta.
 
Löysin kateissa olleet mozart ja bach kirjat.
 
Mozart kirjassa on välillä aika rajujakin yltiösubjektiivisia, hyvä maun ja hienotunteisuuden/ sopivaisuuden rajoja koettelevia agressiivisiksikin äityviä kannanottoja mozartin puolesta joita voin joskus siteeratakin.
 
Juuri äsken löysin huoneen siivouksen yhteydessä myös orkesterimusiikki kirjan jossa alain rich kirjoittaa sinun parjaamistasi mozartin "tylsistä" ja "simppeleistä" pianokonsertoista mm. seuraavaa:
 
erityisesti konsertoissa numero seitsemäntoista viiva kakskytviisi mozart luo synteesin orkesterimusiikin ja oman välittömän sävelkielensä välille. Piano toimii jokaisessa näistä teoksista ( myös neljännessätoista konsertossa) aivan kuin joukko oopperan roolihenkilöitä. Se on sankarillinen ja urhea, vauhdikkaissa osissa toisinaan huonotuulinenkin. Hitaissa osissa taas anova ja viettelevä.
 
Solisti käy jatkuvaa ja luonteeltaan vaihtelevaa vuoropuhelua orkesterin kanssa. D molli konsertossa orkesteri on myrskyisä ja malttamaton. Elvira madigan konsertossa trumpettien ja patarumpujen pisteellimen rytmi antaa musiikillie aluksi reippaan ja sotilaallisen luonteen mutta hitaassa osassa sordinoitujen jousisoitinten kuiskaukset jäävät kokonaan pianon yksiäänisen ja sointutaustaa vailla olevan laulullisen melodian peittoon.
 
Nämä konsertot ovat täysin ainutlaatuisia teoksia. Musiikinhistoriassa ei ole mitään mikä vetäisi vertoja niille. Nämä ovat myös hirvittävän vaikeita esittäjilleen sillä niiden musertavat tekniset vaatimukset on alistettava jäännöksettä musiikin humaanille sanomalle.

megatherium: Mites se nyt on kun rembrandt van rijniä pidetään klassismia edeltäneen realismin edustajana kuusitoistasataa luvulla taidehistorian suurimpana mestarina hollannissa valon ja varjon maalaajana? Ja peter paul rubensia pidetään myös yhtenä eurooppalaisen maalaustaiteen suurimmista nimistä barokkia edustaessaan.
 
Mozart jyrää papan mennen tullen maan rakoon mutta sitäkin hän joutui tarkasti laskelmoiden tekemään varsinkin wienin uransa alkuaikoina kuten esmes D duuri rondo orkesterille jonka hän sävelsi vaihtoehtoiseksi finaaliksi alkuperäisen wieniläisten mauelle liian raskaan ja pitkän kontrapunktisen finaalin tilalle esikoiskonsertoonsa rakentuen kevyen harmittoman teeman muunnelmista joista kuvioivien taiturimuunnelmien lisäksi mozart tekee mm. mollimuunnelmassa ihmeitä josta heijastuu aito mozartlainen tunne. Finaali joka oli toistettava aiheutti suurta kohua ja myrskyisän menestyksen burghteatterissa. Mozart lähetti nuotit leopoldille ja pyysi olemaan esittämättä sitä aarretta yhdellekään ihmiselle.
 
Mutta tutkailtuaan aikansa wieniläisten reaktioita kevyen ja vakavan välimailla sävelletyillä varhaiskonsertoillaan sopeuttaakseen sanontansa hienostoyleisön makuun tinkimättä siltikään eettisistä periaatteistaan joista kaanonina alkava barokkihyveitä sisältävä c duuri konsertto sai itse keisarikin huutamaan mozartille bravoota mozart alkoi puhua sanontansa tullessa yhä kypsemmäksi yleisölle rikkainta kieltään huomattuaan että se kykenee arvostamaan mozartin uusia saavutuksia pianokonserton alalla joka oli wienissä uutta jousien, puhaltimien ja pianon konsertoivassa vasstakkainasettelussa ja arkkitehtonisissa hienouksissa.
 
Ei mozart taantunut musiikilisesti kuin vasta viimeisinä vuosinaan joitakin olosuhteiden pakosta johtuneita tilspäisluonteisia musiikillisesti hedelmätttömämpiä kausia lukuunottamatta esmes salzburgin henkisesti ahtaaseen ilmapiiriin palatessaan tai pariisissa ja myöhemmin wienissä kun hänen uransa suuruuden päivät pianokonserttojen säveltäjänä ja solistina olivat jo ohitse wieniläisten halutessa taas jotakin uutta mozartin pianokonserttoihin kyllästyttyään vaikka ovathan monet viimeiset teoksetkin mestarillisia genreensä edustajina kuten taikahuilu, viimeinen pianokonsertto, ave verum, musiikkia automaattisille uruille, klarinettikonsertto etc tai sitten syynä mozartin vieraantumiseen saattoi olla myös mozartin epäonnistuminen seuraelämässä jolloin häntä alettiin karttaa pöyhkeiden ja suvaitsemattomien aatelisten taholta, aattelisten etuoikeuksia loukkaavan vallankumousoopperan säveltäminen ja kateellisten kilpailijoiden juonittelu. Constanzekin oli merkinnyt muistiin että mozartia oli loukattu eikä häntä tarvittu enää yhdessäkään juhlassa vaikka hän toimi avustajana milloin missäkin tehtävässä.
 
Taikaoopperan säveltämiseen mozart itsekin suostui vain vastenhakoisesti ja vaikka musiikki hildesheimerin mukaan on usein on kaikkein korkeinta tasoa se on siltikin korkeatasoiseksi viihteeksi suunniteltua. Niitä vaatimuksia joita sille myöhemmin on asetettu se ei täytä. Taihahuilu on loistava loppututkinto mutta ei mozartin joutsenlaulu. Se on mozartin viimeinen ja epätoivoinen yritys saneerata taloutensa. Miten muuten on selitettävissä linnunpyydystäjän hilpeä hahmo jonka oli tarkoitus tuoda luojalleen voittoa.unkarilaiset ja hollantilaiset aateliset tarjosivat myös kunnialahjojaan kun oli jo liian myöhäistä.
 
Kyllä musiikki saavutti korkeimman huipentumansa klassismin aikana ja jossain määrin romantiikan aikanakin. Siitä ei ole epäilystäkään. Mozart on ylivertainen musiikin nero jonka suuruudelle renesanssisäveltäjillä ei ole mitään jakoa.
 
Kuuntelen mielellään myös suomalaista unohdettua musiikkia joka kuten tuukkanen maamme musiikillista perintöä edustaessaan eksistoi verrattomasti korkeammalla henkisen kulttuurin tasolla kuin keskiajalta peräisin oleva yhdellä nuotilla vedetty primitiivinen liturginen mantra.
 
En ole maalaustaiteen asiantuntija mutta maalaustaide lienee kehittynyt ilmaisultaan ja tekniikaltaan taidemuotona säveltaidetta joutuisammin koska siinä nerokkaan luomisen tie on lyhimmillään eikä vertauksesi ole siksi osuva. Eikös rubens ollut myös yksi suurimmista edustaessaan barokkia tai rembrandt van rijn ? Vincent van gogh maalasi auringonkukkia arlesissa.
 
Hildesheimer tosin vertasikin mozartin galantin haffner serenadin erään menuetin mollitrion musiikillisia huokauskuvioita kuin johonkin yksityiskohtaan watteaun rokokoo tyylisestä maalauksesta.
 
Eräässä iso beetä käsittelevässä kirjassa mm. Väitetään että bachin ja mozartin lopullisen suuruuden ja ulottuvuuksien oivaltaminenkaan tai kaiken maailman muun musiiikin uudelleen löytäminen unohduksista ei ole kyennyt jäytämään maata ison been suosion alta vaan hänen sinfoniansa, kvartettinsa ja sonaattinsa ovat yhä ohjelmiston kantava voima ja tulkitsijoiden koetinkivi ollessaan ilmeisesti immuuneja maun muutoksille ja ajan hampaille. Tuubissakin on joku video beestä joka on nimetty maailman suurimmalle säveltäjälle.
 
Jälkipolvien kannalta voidaan pitää onnekkaana sattumana mozartin työsuhteen päättymistä colloredon palveluksessa salzburgissa toisin sanoen hänen potkujaan ja eroamistaan ja asettumistaan wieniin sosiologisesti ajatellen ensimmäisena vapaana taiteilijana juuri oikeaan, voisi sanoa kreivin aikaan ajatellen hänen luomisvoimansa vääjäämätöntä ja yllättävänkin ripeästi saapuvaa tulevaa hiipumista vain kolmenkymmenenkahden ikäisenä kun haydn, iso bee ja bach olivat luomisvoimansa huipulla vasta jopa yli kuusissakymmenissä ( iso bee konditionaalissa), sillä jos hän olisi jäänyt arkkipiispan palvelukseen ja tämä
Jopa pistänyt mozartin telkien taakse niskottelevana alamaisena olisivat mozartin kaikki tuntemamme wienissä syntyneet suurteokset jääneet säveltmättä ja meillä olisi kenties kuuskymppiseksi eläneeen mozartin valtava tuotanto perifeeristä galanttia käyttömusiikkia, serenadeja divertimentoja näyttämöserenadeja lyhyitä messuja ja pöytämusiikkia ja jonkun paikallisen aatelisen galanttia makua vastaavia keveitä pianokonserttoja ja jokunen sulava sinfonia ym joilla hän ei olisi saavuttanut sitä statusta musiikinhistorian suurimpana ja nerokkaimapana säveltäjänä joka hänellä nyt on verrattoman syvällisellä ja vaikuttavalla tuotannollaan joiden jäljillä jälkipolvet etsivät virvoitustaan ja kokevat katharsiksen.
 
Bach ja renesanssisäveltäjät väsäsivät musiikillista kakkaa miellyttääkseen rahvaanomaiseen monotoniseen virren veisuuseen mieltynyttä kirkkokansaa surkeilla tekeleillään jotka kumpusivat suoliston ummetuksesta.
 
Löysin kateissa olleet mozart ja bach kirjat.
 
Mozart kirjassa on välillä aika rajujakin yltiösubjektiivisia, hyvä maun ja hienotunteisuuden/ sopivaisuuden rajoja koettelevia agressiivisiksikin äityviä kannanottoja mozartin puolesta joita voin joskus siteeratakin.
 
Juuri äsken löysin huoneen siivouksen yhteydessä myös orkesterimusiikki kirjan jossa alain rich kirjoittaa sinun parjaamistasi mozartin "tylsistä" ja "simppeleistä" pianokonsertoista mm. seuraavaa:
 
erityisesti konsertoissa numero seitsemäntoista viiva kakskytviisi mozart luo synteesin orkesterimusiikin ja oman välittömän sävelkielensä välille. Piano toimii jokaisessa näistä teoksista ( myös neljännessätoista konsertossa) aivan kuin joukko oopperan roolihenkilöitä. Se on sankarillinen ja urhea, vauhdikkaissa osissa toisinaan huonotuulinenkin. Hitaissa osissa taas anova ja viettelevä.
 
Solisti käy jatkuvaa ja luonteeltaan vaihtelevaa vuoropuhelua orkesterin kanssa. D molli konsertossa orkesteri on myrskyisä ja malttamaton. Elvira madigan konsertossa trumpettien ja patarumpujen pisteellimen rytmi antaa musiikillie aluksi reippaan ja sotilaallisen luonteen mutta hitaassa osassa sordinoitujen jousisoitinten kuiskaukset jäävät kokonaan pianon yksiäänisen ja sointutaustaa vailla olevan laulullisen melodian peittoon.
 
Nämä konsertot ovat täysin ainutlaatuisia teoksia. Musiikinhistoriassa ei ole mitään mikä vetäisi vertoja niille. Nämä ovat myös hirvittävän vaikeita esittäjilleen sillä niiden musertavat tekniset vaatimukset on alistettava jäännöksettä musiikin humaanille sanomalle.
 
"Nämä konsertot ovat täysin ainutlaatuisia teoksia. Musiikinhistoriassa ei ole mitään mikä vetäisi vertoja niille. Nämä ovat myös hirvittävän vaikeita esittäjilleen sillä niiden musertavat tekniset vaatimukset on alistettava jäännöksettä musiikin humaanille sanomalle."
 
Mutta eikös olekin niin että Gould naureskeli niiden tylsyydelle ja helppoudelle. Käsittääkseni Gouldin virtuoosi tekniikalle ja taiteelliselle tajulle ne olivat kaamean tylsiä. Niissä ei ollut HAASTETTA EDES 15-vuotiaalle Gouldille. Johonkin halpis hollywood elvira madigan filmiin sellainen kelpaa kuten abba, mutta ei niitä jaksa kuunnella. Gould löi 1957 neuvosto vierailullaan klassisen neuvosto väen ällikällä joten ei oo perää jos sanot ettei gould vaan tajunnut missä mennään
 
Gouldin mukaan Bach on musiikin historian poikkeuksellisin hahmo ja Mozart kuoli "liian myöhään".

PVC: "Nämä konsertot ovat täysin ainutlaatuisia teoksia. Musiikinhistoriassa ei ole mitään mikä vetäisi vertoja niille. Nämä ovat myös hirvittävän vaikeita esittäjilleen sillä niiden musertavat tekniset vaatimukset on alistettava jäännöksettä musiikin humaanille sanomalle."
 
Mutta eikös olekin niin että Gould naureskeli niiden tylsyydelle ja helppoudelle. Käsittääkseni Gouldin virtuoosi tekniikalle ja taiteelliselle tajulle ne olivat kaamean tylsiä. Niissä ei ollut HAASTETTA EDES 15-vuotiaalle Gouldille. Johonkin halpis hollywood elvira madigan filmiin sellainen kelpaa kuten abba, mutta ei niitä jaksa kuunnella. Gould löi 1957 neuvosto vierailullaan klassisen neuvosto väen ällikällä joten ei oo perää jos sanot ettei gould vaan tajunnut missä mennään
 
Gouldin mukaan Bach on musiikin historian poikkeuksellisin hahmo ja Mozart kuoli "liian myöhään".
 
Ei ole niin sillä gould puhui mozartin klaveerikonserttojen sijasta lähinnä kokemuksistaan mozartin pariisin tai varhaisten wienin sonaattien parissa joita hänestä oli pikemminkin hauska soittaa juoksuttaessaan sormia ylös ja alas eri sävellajeja ja valloittaessaan kaikkia noita asteikkoja ja arpeggiota.
 
Gouldia ärsytti se kilpaileva ja vertaileva ilmapiiri jossa konsertto toimii jonka vuoksi hän ei konserttoja juuri soittanutkaan joitakin harvoja poikkeuksia lukuunottamatta.
 
Gouldhan tosiaan soitti myös R Straussin myöhäisromanttisten ja uusklassisten oopperoiden orkesteripartituurien sovituksia pianolla öisin studiossaan etteivät soittotekniset rajoitukset ainakaan häntä juuri vaivanneet tai koskeneet mutta hyvälle mozartsoitolle ei anna leimaa vain tekninen onnistuminen vaan vähintään yhtä olennaista on hänen musiikkinsa kaikkien tyyliseikkojen ja vivahteiden taju nuotteihin merkittyjen esitysmerkintöjen lisäksi jonka lisäksi musiikin tulisi virrata spontaanisti ja täysin luontevasti minkään teknisten ponnnistelujen kuulumatta soitosta mikä tekee mozartin tulkitsemisen paljon haastavammaksi kuin pelkkä ylimalkaisesti toteutettu läpisoitto ilman tunnetta minkä todistaa gouldista puhuttaessa myös se kuinka outoja ja heikkoja tai suorastaan surkeita gouldinkin sinänsä virtuoosimaisella tekniikalla soitetut mozartin sonaatit olivat oudoissa tempovalinnoissaan ja niiden tunnottomuudessa muodon impulsseille mikä todistaa sen että gouldilta puuttui soitosta paitsi tyylitajua ja makua myös kaikista tärkeintä, tunnetta.
 
Mozart kutsui clementiäkin pelkäksi koneeksi jolla ei ollut tunnetta tai makua kreutzerinkaan vertaa mutta jonka vahva puoli oli terssijuoksutukset.
 
Yleisesti oltiin sitä mieltä että mozart voitti tuon kahden ajan etevimmän pianovirtuoosin välisen venäjän suuriruhtinasparin kunniaksi wienin hovissa joulukuussa järjestetyn mittelön vaikka kilpailussa ei virallista voittajaa julistettukaan mutta se merkitsi mozartin lopullista murtautumista wieniläisten tietoisuuteen mozartin esityksen valloittaessa jopa hänen kilpakumppaninsakin clementin joka lausui mozartin soitosta mm. seuraavaa: "en ollut kuullut siihen asti kenenkään soittavan niin henkevästi ja suloisesti. Erityisesti minut yllättivät Adagio ja imorovisoidut variaatiot."
 
Eihän kenenkään itseään kunnioittavan säveltäjän tarkoituksena ole kuitenkaan ensisijaisesti luoda niin vaikeita kappaleita että niiden soittotekniset haasteet tekisivät niiden soittamisen muusikoille mahdottomaksi vaan sellainen pistettäisiin automaatisesti säveltäjän taitamattomuuden ja kokemattomuuden piikkiin. Aivan kuten liian paksu orkesterikudos joka kielii säveltäjän kokemattomuudesta.
 
Mozarthan koitti säveltää jo hyvin varhaisessa nuoruudessaan vain muutaman vuoden ikäisenä pianokonserttoa josta olisi tullut niin vaikea ettei kukaan olisi osannut soittaa sitä.
 
Säveltäjän tavoitteena usein onkin nuottitekstin selkeys, luettavuus ja helppolukuisuus eikä suinkaan itsetarkoituksellinen vaikeaselkoisuus niin monimutkaisia tai monisäikeisiä kuin jotkut nykymusiikkiteokset näennäisesti ovatkin.
 
Mozart kehittyi säveltäjänä todellakin niin nopeasti että hänen taiteellinen ja musiikillinen kypsyytensä saavutti täydellisyytensä don giovannin säveltämisen aikoihin jo siinä iässä kun bach vasta opiskeli fuugatekniikkaa ja beethoven vasta punnersi esikoissinfonioittensa parissa toisen sävellyskautensa kynnnyksellä kaukana täydestä kypsyydestään tai edes persoonallisesta tyylistäänkään josta olemme hänet oppineet tuntemaan joten ei ole ihmekään jos mozartin luova kiihko osoitti riittävän kauan roihuttuaan jossakin vaiheessa hiipumisen merkkejä vaikka nämä hänen viimeisen kauden teoksensakin edustavat moneen otteeseen sen ajan säveltaiteen huippusaavutuksia joten varsin harva yhtyy gouldin nuiviin käsityksiin mozartin viimeisen kauden musiikista.
 
Bachin mekaanisen monotoninen ankaran akateeminen kontrapunktinen satsi oli skolastisen polyfonian kahleissa eikävoinut saavuttaa sellaisia emotionaalisia syvyyksiä jäykässä barokkiarkkitehtuurissaan kuin mozartin täysklassismi jossa mozartin musiikillinen ilmaisu saavutti tason jota kukaan ei ollut saavuttanut aiemmin.
 
On suuria ihmeitä että vuosikausia hevosvanuissa vietetyt rasittavat matkat pitkin euroopan kuninkaallisten hoveihin vieviä kuoppaisia ja savisia hiekkateitä ja nuoren mozartin sairastuminen niillä matkoilla vakavasti esmes tulirokkoon, isorokkoon, kurkkukatarriin, nielutulehduksiin ja lavantautiin eivät vieneet häntä manan majoille vaan matkojen rasituksista, konsertoinnista ja oopperatilauksista ja sairauksista selvittyään hän kykeni vielä kokoamaan itsensä ikään kuin jumalalta saatua suurta tehtävää varten ja luomaan koko maailman ihailemat ikivihreät mestariteoksensa ja objektivoidut jumalkokemukset klaveerikonserttojensa äärettömän kauniisiin hitaisiin osiin kaikista uran vastoinkäymisistä huolimatta niin lyhyessä ajassa.
 
Minut mozart löi ällikällä, ei pedanttinen ja mekaaninen bach.
Ettekö huomaa sitä pientä hiukkasta joka eksistoi ja hengittää eroten täysin soittimen akrobatiasta kysytään eräässä mozartkirjassa.
 
Bachin tylsistyttävää musiikkia ei kukaan järkevä ihminen ja tunteva sielu joka pitää musiikissa suurimmassa arvossa emotionaalista syvyyttä, voimakasta tunnelatausta, intohimoista kiihkoa ja melodista kauneutta tai rytmien ja teemojen moninaisuutta ja orkestrointitaitoa jaksa kuunnella johtuen bachin ikävystyttävän harmaasta melankolisesta ja vain yhtä affektia kerrallaan käsittelevästä monorytmytmisestä ja monotemaattisesta staattisesta puliveivaamisesta ja oksettavasta virren veisuusta koraaleissaan jossa ei ole mitään vaihtelua tai orkestraalisia ja arkkitehtonisia lujaan klassiseen muotorakenteeseen perustuvia hienouksia ja kokonaisuuden logiikkaa aiheiden välisine sisäisine yhteyksineen kuten mozartin klassisen orkesterisoitinnuksen parhaiksi oppikirjoiksi mainituissa klaveerikonsertoissa joissa mozartin taitava orkesterinkäsittely pääsee oikeuksiinsa ja lyö bachin tuhat nolla maan rakoon täydellisellä puhallinsatsin hallinnallaan.
 
Bachin musiikki on niin ikävystyttävää ja ilotonta, harmaata ja melankolista ilman mitään vaihtelua ettei sitä kukaan jaksa kuunnellakaan. Bach on niin huonoa ettei se kelpaa edes b luokan halpis hollywood leffaan

Mozart tylsistyttää mutta Bach ällistyttää. Tuossa alla gould kertoo laajasti bachista ja toteaa heti alkuun että bach on historian ällistyttävin muusikko.
 
https://www.youtube.com/watch?v=crQ8YEUkUjg

mozartin uran ja biografian huippukiinnostaviin vaiheisiin verrattuna bach on turruttavan tylsä pedantti jonka muusikon uran vaiheisiin liittyen ei musiikinhistorialla ole paljon tarinoita ja ihmetekoja kerrottavana. Bachin urkujensoittotaitoa lienee lähinnä vain ylistetyn.
 
Mozartin neron puhtaasti objektiivisen kirkkaimman superälyn korkeinta jumaluutta edustavaan taiteeseen verrattuna jonka olen itse syvästi kokenut valon ja rakkauden atmosfäärissä on bach ääliömäisen sekundaa tautologiaa ja ikävystyttävän tylsää melankolista monotoniaa ilman teemojen ja rytmien moninaisuutta ja intohimon leiskuntaa.
 
En ole koskaan ollut niin ällistynyt ja suurimman ihmeen todistaja kun sulauduin kokonaan jokaista solua ja tiedoitsemisen puhtaan subjektin minuudesta ulos tungetuksi tullutta tajuntaa myöten jumalaisen mozartin musiikin representoimaan valon ja rakkauden atmosfääriin transkendenssissa.
 
Pinnalta tarkastellen siloiteltu ja kuin täydelliseksi jalokiveksi i hiottu mozartin musiikki on emotionaalisesti paljon syvällisempää kuin kykenet tiedostamaankaan viettelevän ulkokuoren alle kätkeytyvässä salaperäisessä ja mystisessä maailmassa jossa duuri ja molli sekoittuvat ja siksi se vaikuttaa sinusta tylsälle kun et omaa kompetenssia kaivaa pintatasoa ja ulkokuorta syvemmälle musiikin syvempiin emotionaalisiin kerroksiin jotka vasta paljastavat mozartin taiteen syvimmän ja todellisen, salatun olemuksen josta vain harvat ovat tietoisia.

megatherium: mozartin uran ja biografian huippukiinnostaviin vaiheisiin verrattuna bach on turruttavan tylsä pedantti jonka muusikon uran vaiheisiin liittyen ei musiikinhistorialla ole paljon tarinoita ja ihmetekoja kerrottavana. Bachin urkujensoittotaitoa lienee lähinnä vain ylistetyn.
 
Mozartin neron puhtaasti objektiivisen kirkkaimman superälyn korkeinta jumaluutta edustavaan taiteeseen verrattuna jonka olen itse syvästi kokenut valon ja rakkauden atmosfäärissä on bach ääliömäisen sekundaa tautologiaa ja ikävystyttävän tylsää melankolista monotoniaa ilman teemojen ja rytmien moninaisuutta ja intohimon leiskuntaa.
 
En ole koskaan ollut niin ällistynyt ja suurimman ihmeen todistaja kun sulauduin kokonaan jokaista solua ja tiedoitsemisen puhtaan subjektin minuudesta ulos tungetuksi tullutta tajuntaa myöten jumalaisen mozartin musiikin representoimaan valon ja rakkauden atmosfääriin transkendenssissa.
 
Pinnalta tarkastellen siloiteltu ja kuin täydelliseksi timantiksi hiottu mozartin musiikki on emotionaalisesti paljon syvällisempää kuin kykenet tiedostamaankaan viettelevän ulkokuoren alle kätkeytyvässä salaperäisessä ja mystisessä maailmassa jossa duuri ja molli sekoittuvat ja siksi se vaikuttaa sinusta tylsälle kun et omaa kompetenssia kaivaa pintatasoa ja ulkokuorta syvemmälle musiikin syvempiin emotionaalisiin kerroksiin jotka vasta paljastavat mozartin taiteen syvimmän ja todellisen, salatun olemuksen josta vain harvat ovat tietoisia.
 
Oo höpsimäti. Hommaa sinappia ja turskuta sitä roimasti ruokaasi

PVC: Oo höpsimäti. Hommaa sinappia ja turskuta sitä roimasti ruokaasi
 
Onko tämä sitä sinun oppinutta ja doktrinääristä viileän objektiivista musiikkitieteellistä analyysiäsi? Jospa vain itse turskuttaisit sinappiasi minne ikinä mielit.
 
Lukisit mieluummin mitä aikamme merkittävimpiin pianisteihin kuuluva ja musiikilliseksi ajattelijaksi luonnehdittu ashkenazy sanoo mozartista ja beethovenista maetro kirjassa.
 
Hän ymmärtää myös suurena kapellimestarina taatusti gouldia paremmin mozartin musiikin todellisen arvon ja merkityksen sanoen sen "edustavan jotakin elämän transkendentaalista ydintä ja sen perimmäistä tarkoitusta vaikkakaan hän ei kykene sovittamaan mozartin vaivatonta sävellystapaa siihen mittaamattomaan syvyyteen, täydelliseen, yhtenäiseen ja orgaaniseen visioon joka hänen musiikkiinsa kätkeytyy."
 
"Jotkut kriitikot ja muusikot sanovat että hänen musiikkinsa oli jo olemassa hänen mielessään. En usko siihen mutta en kykene esittämään mitään omaakaan selitystä.( Kenties ainoa kapellimestari joka pääsi lähelle tämän mysteerion selitystä oli edesmennyt josef krips joka keskeytti kerran erään mozartin sinfonian harjoituksen, koputti puikollaan pulttia ja sanoi: muistakaa hyvät herrat että beethoven on matkalla taivaaseen mutta mozart tulee taivaasta.)"
 
Seuraavassa kolme erilaista mutta toisiaan täydentävää mielikuvaa siitä kuinka mozart loi sävellyksensä:
 
Robert pitroun mukaan mozartille sävellystyön molemmat vaiheet, aiheiden syntyminen ja niiden kehittely, olivat luultavasti itsetiedotonta toimintaa. Hänen mielikuvituksena loi keskeytymättä. Kun hän oli päässyt kolmanteen vaiheeseen, kirjoittamiseen, hänellä oli tapana pukea ajatuksensa muutamassa tuokiossa haluamaansa muotoon. Kirjoituspöytänsä ääressä työskennellessään hän vaikutti alvariinsa kirjoittavan puhtaaksi musiikkia joka oli hänen mielessään jo valmiiksi kirjoitettuna. Hildesheimerin mukaan suurta musiikkia tehdään siten että alitajuiset motiivit yhtyvät tietoiseen metodiikkaan.
 
Säveltäminen oli mozartille hyvin helppoa. Aiheet tulvivat ryöppyinä hänen päähänsä, kertoo Rochlizt, kun hän istui vaunuissa, kun hän oli kävelemässä hyvän aterian jälkeen tai kun hän yritti turhaan saada unta. Aiheet jotka miellyttivät häntä hän hyräili itselleen. Silloin hänen aivonsa leimahtivat liekkiin ellei häntä häiritty. Pian teos oli käytännöllisesti katsoen valmiina hänen päässään. Vaikka kysymyksessä oli pitkä kappale hän pystyi yhdellä silmäyksellä käsittämään sen kokonaisuudessaan.
 
Mozart on itse kirjoittanut: kun olen oikeassa mielentilassa mieleni vilisee aiheita. Säilytän ne aiheet joista pidän eniten. Jäännöspaloista saisi kokoon vielä monta hyvää sävellystä. Ryhtyessäin sävellystyöhön minun tarvitsee vain ammentaa aivojen ehtymättömästä varastosta.
 
Mozart sävelsi siis usein kaiken valmiiksi jo päässään ennen teoksen muistiinmerkitsemistä kuten jopa kaksi ja puoli tuntisen idomeneo oopperansa joka on vieläpä oman lajinsa kruunu. Käsittämätön muistihirviö ja syvällinen nero samassa persoonassa.
 
Mozartille kuten muillekaan suurille säveltäjille musiikki ei ole vain muotojen kauneutta vaan ennen muuta kieli. Se kykenee siis välittämään tunteita, sieluntiloja ja tuntemuksia. Sävelillä on ainakin yhtä määrätty tehtävä kuin sanoilla vaikka sanat eivät voikaan niitä korvata.
 
" On tietenkin selvä että mitä suurempaa musiikki on sitä enemmän mysteerioita se sisältää. Otetaan esimerkeiksi vaikka mozart ja beethoven. Minua on usein askarruttanut se tosiseikka että beethovensin oli niin vaikea säveltää kun taas mozart sävelsi niin vaivattomasti ja joutuisasti. Kuitenkin hänen musiikkinsa on niin uskomatonta, niin ylimaallista että mitkään sanat eivät riitä kuvaamaan sitä. Beethovensin tapaus tuntui ymmärrettävämmältä koska hänen musiikkinsa suuruus oli niin kovan työn takana" etc.
 
" mozart on puolestaan hyvin täydellinen ja niin korkealla tasolla että tuntuu miltei erkaantuneen elämästä. Sillä elämähän ei ole täydellistä mutta mozart on." sanoo usein suomessakin vieraillut ashkenazy.
 
Bach ei ollut koskaan mikään musiikillinen uudistaja ja hänen musiikillinen makunsakin oli selvästi takapajuinen. Bachin akateemista kontrapunktista tyyliä, jolla oli juurensa puolitoistasataa vuotta aiemmin vallinneessa renesanssin polyfoniassa, pidettiin jo omana aikanaan kalkkeutuneena. Bachin jälkikasvullakaan ei ollut pienintäkään halua jäljitellä hänen auttamatta vanhentunutta fugaalista tyyliään.
 
Siinä missä bach vielä parikymmppisenä opiskeli vaivalloisesti fuugatekniikan saloja editoijan punakynää kaivaten loputtoman tautologisissa ja harmonisesti pöhöttyneissä fuugayritelmissään oli mozart jo puolta nuorempana lapsinerona todistanut kantaattimuotoisen laajan orpokotimessunsa waisenhausmessen voimallisessa glorian kaksoisfuugassa cum sancto spiritu käsityötaitonsa kuten hieman myöhemmin ptkäaikaisen ystävänsä cajetan hagenauerin alias pater dominicuksen pappisvihkimyksen kunniaksi syntyneen enemmän oopperamuistojen kuin uskonnollisen hengen inspiroiman dominicus messun soitinnuksen laajuuden ja rikkauden puolesta missa solemniksen erityisen energisessä ja juhlavassa glorian päätösfuugassakin. Messu on jo sinällään hämmästyttävä taidonnäyte vain kolmetoistavuotiaan lapsen säveltämäksi. Qui tollis g molli etc. Viimeisestä salzburgissa sävelletystä niinikään missa solemniksesta poiketen joka noudattaa missa brevis muotoa dominicus messu laajenee kantaattimessun suuntaan.
 
Muita tuon ajan tunnettuja ja usein soitettuja kestäviä nuoren mozartin sävellyksiä ovat mm. Mozartin ensimmäinen serenadi ulkoilmakäyttöön kv sata, kaksi viehättävää kassaatiota cassazione kv kuuskolme ja ysiysi ja yhdeksäs sinfonia, mozartin ensimmäiset orkesteritanssit, menuetot kv kuusyks b ja kv satakolme kakskyt menuettoa, aaria a berenice, benedictus sit deus messun yhteyteen, te deum, marssi kv kuuskaks, sonaatin katkelma seitenkaks a, kolme kadonnutta sinfoniaa kv kuuskuus b c d, vähemmän kiinnostava missa brevis d molli kv kuusviisi etc.
 
Myöhemminhän mozart saattoi colloredon kirkkomusiikille asettamista rajoituksista poiketen erityisesti katedraalissa esitettävien missa brevisten fuugajaksojen pannaan julistusta koskien litanioita lukuunottamatta palata laajamuotoisiin fuugataitteisiin vasta missa longassaan ja suurimmassa mutta keskeneräiseksi jääneessä kirkkomusiikkiteoksessaaan, c molli messussaan.
 
Bach ei myöskään koskaan saavuttanut muiden kuuluisten barokkisäveltäjien maallista menestystä vaan kopio huoletta heidän musiikkiaan omiin tarpeisiinsa hoitaessaan kulloistakin muusikon virkaansa muusta maailmasta eristäytyneenä saksan pikkuhoveissa ja maaseutupääkaupungissa leipzigissa joiden ulkopuolella hänestä ei tiedetty juuri mitään. Joten unohda sinäkin jo bach ja palvo mozartia korkeimpana jumalanasi.