| Aihe: DIY kitarakaappi ohjeita ? | 1 |
|---|
|
Löytyykö mistään valmiita rakennusohjeita kitarakaapille, 1 x 12 tai 2 x 12 kaiuttimille ? Pikainen googlaus vei muutaman vuoden vanhoille sivuille, joissa ei ollut varsinaisia rakennusohjeita (esim. kaapin mitoituksia).
Jos rakennusohjeita ei löydy, mikä olisi hyvä kautinelementti kitarakaappiin ? (Tiedän, mielipidekysymys, johon ei ole oikeaa vastausta). Musan tyylisuunta on rock/blues. | |
Moi.
jukka490: Löytyykö mistään valmiita rakennusohjeita kitarakaapille, 1 x 12 tai 2 x 12 kaiuttimille ?
112:
https://www.google.fi/search?q=112+ … =cr&dcr=0&ei=iwYdWsOKCYeEyAWgp5iwBQ
212:
https://www.google.fi/search?client … 64.psy-ab..0.1.488....0.LXPVGi6H1EA
Koska valtaosa kitarakaapeista on edelleenkin virittämättömiä dipoleita joiden kotelon mukanaantuomat ominaisuudet ovat toisarvoisia, mitoitusperusteina käytetään yleensä nupin tai combon mittoja.
Tai sisustusteknisiä vaatimuksia.
Jotkut ovat menneet jopa niinkin pitkälle että ovat valmistaneet kulmamonitorityylisen kotelon :).
Teollisessa valmistuksessa mitoituksen määrittelee yleensä joko saatavissa olevan materiaalin dimensiot tai kuormalavan/kontin täyttö.
Eli minimoidaan joko materiaalihukka, tai kuljetuskustannukset.
jukka490: ...mikä olisi hyvä kautinelementti kitarakaappiin ? (Tiedän, mielipidekysymys, johon ei ole oikeaa vastausta). Musan tyylisuunta on rock/blues.
Tuohon aiheeseen en (basistina) koske pitkällä tikullakaan, vaikka toki kitarakamoja omistankin ;).
T:Samuli | |
Itse olen tyytynyt Uraltonen sivuihin, ja sieltä olen etsiytynyt edelleen Eminencen sivuille, joilta taas löytyy elementtien sivuilta valmistajan ehdotelmia sopiville koteloille. Ei tartte laskeskella millään kaavoilla mitään viritystaajuuksia, mikä sinänsä on varmaan se seuraava askel. Itse lähinnä bassokaappeja miettinyt, joissa tuollaisilla on ehkä enempi merkitystä.
TommiW.- Autot, kämpät ja piparit. | |
Tavallisella takaa avoimella kitarakaapilla ei tosiaan kannata murehtia mitoitusta, kunhan elementti mahtuu sisään ja nuppi kaapin päälle näyttämättä tyhmältä. (Se näyttää vähän nuijalta jos nuppi on kaappia leveämpi. mutta sitäkin näkee).
https://www.youtube.com/watch?v=9U1v01SGtGE
En ole musiikin asiantuntija. | |
Mulla on omavalmiste 2x12, tehty vähän erilailla kuin useimmat kaupan kamat.
Eli taitettu yläkaappi, mutta normaalia enemmän taitettu. Tarkoituksena on että vinossa olevaa elementtiä kuulee itse paremmin. Elementit siis päällekkäin, ei vierekkäin.
Mitoitus niin tieteellinen että pikkuplexi mahtuu päälle. Muut sitten käytettyjen liimapuulevyjen mukaan, olisko 40cm syvä alaosasta.
Kunnon fillarit alle niin on mukava roudata, vaikka liimapuisena onkin huomattavan kevyt.
Elementtinä Greenbackit. V30 ei toiminut ollenkaan.
Antikitarasankari. Siis basisti. | |
Kiitoksia vihjeistä tähän asti.
Takaseinä taitaa olla yleensä avoin noin 1/3 pinta-alasta ?
Käytettyjä kitarakaiuttimia näyttää olevan myytävänä aika paljon.
Itsekin olen basisti, mutta olen elvyttänyt kitaran soittoa pitkän tauon jälkeen ja sen takia tulin ajatukseen kitarakaapista. | |
jukka490: Kiitoksia vihjeistä tähän asti.
Takaseinä taitaa olla yleensä avoin noin 1/3 pinta-alasta ?
Käytettyjä kitarakaiuttimia näyttää olevan myytävänä aika paljon.
Itsekin olen basisti, mutta olen elvyttänyt kitaran soittoa pitkän tauon jälkeen ja sen takia tulin ajatukseen kitarakaapista.
Kitarakaappi on vähän semmoinen epäselvä alue, muutamia tehnyt ja ihan ovat toimivia olleet. Helpoin tapa saada monipuolinen kaappi on tehdä takaseinä useammasta osasta, eli täysin ummessa, 1/3 auki ja 1/2 auki esimerkiksi, tällöin on helppo kokeilla ja hakea se omaan korvaan sopiva saundi melko helpolla.
Jotkut tekevät kitarakaapit aivan hemmetin paksusta tavarasta, esim. 18-22mm koivuvanerista, itse en ihan ymmärrä että miksi ellei kyseessä ole 4x12" jota huudatetaan aivan infernaalisen kovalla. Mun mielestä kitarakaappi saa antaa omaa väriään saundiin toisin kuin esim. bassokaappi. Paksuista materiaaleista ja tukirimoilla tehty 1x12" tai 2x12" kuulostaa mun mielestä melko ankealta, tosin myös höttövanerista tehty kuminakaappi on kaikkea muuta kuin hyvä. Vaimennusmatskua voi kokeilla kaapin seinillä, kitarakaapeissa sitä olen laittanut vähän tai en ollenkaan. Bassokaappityyliin vaimennettu kitarakaappi kuulosti oudolta, varmasti oikeinkin hyvä jos valitsee melko tasaisen toiston antavan töttörön ja ajelee kaappiin mallinnettua saundia mutta muutamilla Celestioneilla saundi oli melko kehno, siitä puuttui jotain.
Mutta kun ei noihin oikein mitään järkeviä ohjeita ole, sitä tulee mitä sattuu tulemaan. Umpikaapissa toki voi pelata tilavuuden kanssa, takaa avoimen kanssa juurikin tuolla aukon koolla mutta joku 1/3 tai 1/2 takaa auki on jo aika hankala. Syvyyden kanssa voi pelata mutta onko siitä oikeasti käytännön hyötyä tai saundieroa on vähän siinä ja tuossa. Jos alataajuuksia haluaa niin sitten vaan "thiele"-kaappia, eli bassorefleksiä toteuttamaan. |  basisti1971
30.11.2017 18:04:58 (muokattu 30.11.2017 18:05:35) | |
|
Moi.
jukka490: Takaseinä taitaa olla yleensä avoin noin 1/3 pinta-alasta ?
Kuten yllä jo mainittiin, mitään yleispätevää aukon pinta-alan määritelmää ei ole.
Ja kuten yllä myös mainittiin, kannattaa ehdottomasti tehdä takakannesta useampiosainen.
Ja jos oikeasti haluaa takakannen muuttavan dipolikotelon taajuuskäyttäytymistä ja suuntakuviota, pistää aukon pystyyn eikä vaakaan kuten yleeensä on tapana
jukka490: Käytettyjä kitarakaiuttimia näyttää olevan myytävänä aika paljon.
Kyllä, ja valikoima on valtava.
Aika tarkkaan pitää tänäpäivänä tietää mitä haluaa kun kitarakaiutinelementtiostoksille suuntaa.
Valintaa ei helpota lainkaan jos hakee kaiuttimesta myös säröä ja kompressiota, vieläpä jollain tietyllä käyttökelpoisella äänenpaineella.
Jos taas hoitaa soundinmuokkauksen lähinnä irtopurnukoilla ja vahvistimen suomilla mahdollisuuksilla, vähemmän värittävät umpinaiset tai bassorefleksibassokaapitkin ovat varsin varteenotettavia vaihtoehtoja.
Moni ei tietty vanhoja Marshallin 412 ja 215 bassokaappeja edes bassokaappeina pidä, mutta hienosti soveltuvat niin vintagebassosoundiin kuin kitarointiinkin.
jukka490: Itsekin olen basisti, mutta olen elvyttänyt kitaran soittoa pitkän tauon jälkeen ja sen takia tulin ajatukseen kitarakaapista.
Itse kun aniharvoin kaivan jonkun sähkökitaran laukusta, tulee soiteltua lähinnä bassoläjän kautta.
Särö täytyy tietysti kutkutella jostain purnukasta, muuten meteli riipii kuuntelemaan joutuvan mieltä jopa enemmän kuin kehno soittotaito :).
T:Samuli | |
Tuosta näkee jotain mitä voi soveltaa...
http://celestion.com/speakerworld/patech/4/109/Cabinet_Handbook/
Bluesia, bluesia ja vähän folkkia... | |
Omaa kokemus itsetehdyistä kaapeista on nyt 3 pömpelin verran: 2x12, 4x12 ja 1x12.
1&2x12 on liimapuulevystä tehtyjä ja suht kevyitä. Keveys on hiukan ongelma, etenkin alavireessä soitettaessa. Kevyt kaappi siirtää äänenpaineen tärinät suoraan nuppiin, joka sitten kilisee ja kalisee, jos ei soita tarpeeksi lujaa, että kolinat jää mölyn jalkoihin. 4x12 pömpelin tein 18mm vanerista. Painava tuli, mutta paino tuntuu sitovan värähtelyjä, ja nuppi ei kilise.
Soundi kaikissa pömpeleissä on omanlaisensa, mutta johtunee paljon siitä että kaikissa eri elementit. Olen miettinyt että seuraavaksi teen 1x12 pömpelin järeästä vanerista, samaan mittaan kuin viimeinen 1x12 loota. Saan sitten vertailla soundia ja kilinöiden määrää samalla kun siemaileen konjakkia ja haistellen korkkeja. | |
Moi.
Aakoo: 1&2x12 on liimapuulevystä tehtyjä ja suht kevyitä. Keveys on hiukan ongelma, etenkin alavireessä soitettaessa. Kevyt kaappi siirtää äänenpaineen tärinät suoraan nuppiin, joka sitten kilisee ja kalisee, jos ei soita tarpeeksi lujaa, että kolinat jää mölyn jalkoihin. 4x12 pömpelin tein 18mm vanerista. Painava tuli, mutta paino tuntuu sitovan värähtelyjä, ja nuppi ei kilise.
Materiaalin ja lopputuloksen näennäinen keveys ei ole havaitsemasi epätoivotun käyttäytymisen ydin, kotelon rakenteellisen tukevuuden puute aiheuttaa kuvatunlaisen koteloresonanssin heräämisen painosta riippumatta.
Liimapuulevystäkin on täysin mahdollista saada aikaiseksi resonoimaton kaiutinkaappi, myös basso-/subikäyttöön.
Kitarakaapista puhumattakaan.
Ellei käytetä apuna lujitemuovokomposiitteja tai vastaavia modernimpia konstruktiomenetelmiä kuten kevennysjyrsintöjä, samanlaisilla resonointiominaisuuksilla varustettu lopputulos on kuitenkin aina vanerista valmistettua ja samalla tavalla rimoitettua painavampi.
Mitättömiähän moiset painoerot -kuten erot materiaalien välisissä vaimennuskertoimissakin- tietysti perinteisiä keraamisia ja alnicoelementtejä pikkukaapeissa käytettäessä ovat, ja rimoituksen asialliseti (=peruslaatikkoa työläämmin rakennettavaksi) suunnitellen päästään usein varsin hyviin lopputuloksiin materiaalilla kuin materiaalilla.
Isommissa kaapeissa kun dimensiot kasvavat, kasvavat myös suhteelliset painoerot.
Usein merkittäviksikin.
Edellisessäkin viestiketjussa asian tiimoilta mainitut "stressed-/coupled-panel"-metodit ovat niitä yksinkertaisimpia ja yleisimpiä kun teollisesti valmistettujakin kaiutinkaappeja entrataan käyttökelpoisemmiksi.
Kuten myös TI-väkästyksiä jälkikäteen parannellessa, kun toimivuus ei olekaan toivotun laista.
Ja stressed panel konstruktiohan oli Marshallillakin pitkään -varmaan edelleenkin- käytössä 412 kaapeissaan takapanelin resonointia hillitsemässä.
Noissa em. metodeissahan on kaikessa yksinkertaisuudessaan toisiinsa nähden yhdensuuntaiset panelit yhdistetty joko tismalleen etäisyyden mittaisella (=Coupled), tai inan pidemmällä tai lyhyemmällä (=Stressed) rakenteella.
Ko. panelit yhdistävä rakenne on yksinkertaisimmillaan neliöpalkki, monimutkaisimmillaan yhtenäinen tai moniosainen kehikkorakenne.
Toinen toimiva vaihtoehto paneleiden jäykistämiseen on X-rimoitus, mutta on heti useampaa kertaluokkaa työläämpi.
Kulmarimoituksella taasen ei ole juurikaan merkitystä kotelon resonanssiominaisuuksiin, mutta kulmaliitoksen rakenteen roudauskestävyyteen ja rakentamisen helppouteen perustyökaluin senkin edestä.
T:Samuli | |
Mutta resonointi on kyllä vintage kitarakaapeissa ja vahvistimissa (comboissa) jopa toivottu ominaisuus. Esim. Deluxen etulevy on ohutta vaneria ja kiinni kotelossa vain ala- ja yläreunoista. Kaappi ei silti saa rämistä, eli liitosten pitää olla kunnolla liimattu. Tiukempaan menoon kannattaa kotelo tehdä lastulevystä tai MDF:stä, jälkimmäisestä saa hyvän kotelon pelkillä puskusaumoilla kun vain levyt on tarkasti sahattu ja liimatessa käytetään riittävästi puristimia ja säänkestävää liima (PU ). | |
Moi.
mhelin: Mutta resonointi on kyllä vintage kitarakaapeissa ja vahvistimissa (comboissa) jopa toivottu ominaisuus.
Kuka toivoo, kuka ei.
Jos joskus ammoin kustannusteknisistä tms. syistä tietyllä tapaa soivaksi tehtyä kaiutinkaappia näin jälkikäteen kopioi, saattaa tuollaisen vaikeastiennustettavan ja mikittäessä merkityksettömän seikan myös haluta kopoíoida, mutta muuten ainakin kaikki kaappiväkästelijät joihin itse olen vuosikymmenten varrella törmännyt pyrkivät mahdollisimman resonanssittomaan rakenteeseen.
Kitarakaapeissa asialla ei ole tietenkään kovin suurta merkitystä, mutta basso ja PA-kaapeissa resonoiva rakenne syö helposti puolet jo ennestään umpisurkeasta hyötysuhteesta.
mhelin: Esim. Deluxen etulevy on ohutta vaneria ja kiinni kotelossa vain ala- ja yläreunoista.
Comboissa, etenkin putkisellaisissa, on eduksi pyrkiä minimoimaan kaiutinrungoista etulevyyn ja siitä eteenpäin siirtyvä värähtely.
Putkien käyttöikä ja soundin ennustettavuus kasvavat merkittävästi jos niitä ei ehdoin tahdoin täristellä.
Samasta syystä valtaosassa nuppeja on jonkinmoinen vaimennus pohjatassuissa.
Trankkupeleissä tärinänvaimennuksen merkitys ei ole likipitäenkään yhtä suuri, mutta eivät nuokaan ylenmäärin täristelemisestä ainakaan paranemaan pääse.
mhelin: Tiukempaan menoon kannattaa kotelo tehdä lastulevystä tai MDF:stä, jälkimmäisestä saa hyvän kotelon pelkillä puskusaumoilla kun vain levyt on tarkasti sahattu ja liimatessa käytetään riittävästi puristimia ja säänkestävää liima (PU ).
Mielipide- ja kokemuskysymys.
Sen verran paljon on tullut nähtyä fankkakaappien käsittelemiseen tottuneen mielestä hämmästyttävän pienistä kolhuista aiheutuneita MDF- ja lastulevyrakenteiden murtumisia, kuten on tullut tehtyä vakuutusyhtiöltä ostettujen vahvareiden ja kaiutinkaappien korjailuitakin, että nuo kaksi ovat OSB:n ohella niitä viimeisiä materiaaleja jotka roudattavaksi joutuvaan värkkiin itse valkkaisin.
Tietty jos ei ikinä roudata, tai kuljetetaan pehmustetussa casessa pelipaikalle ja sieltä pois, aika pitkälti sama minkä materiaalin valkkaa.
T:Samuli |  Kefiiri
20.12.2017 09:12:07 (muokattu 20.12.2017 09:20:18) | |
|
Täsmälleen samaa mieltä MDF-kaapeista. Painon ja kestävyyden suhde on kestämätön.
Mutta Fenkun klassisten kitarakombojen kajarin mukana notkuva etulevy saattaa hyvinkin tuoda sointiin oman eloisuutensa, sitä en ollenkaan lähde paheksumaan.
Onkohan siihen mitään virallista selitystä, miksi ne etulevyt on toteutettu juuri siten? Jos tavoitteena olisi vain roudausta kestävä rakenne ja jämäkkä sointi, toki etulevykin olisi kiinnitetty tanakammin.
En ole musiikin asiantuntija. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
